Isäni kuolemasta tulee kohta tasan 6 vuotta.

 

10.01.2023
Deep purplea kahvihetkeen.

Child in time, costa rica tummapaahtoa kahvia sekä lumisadetta ulkona. Huomenna kuulemma myrskyää ja sähköt saattaa mennä, ups testiin siis. Pitäis tehdä pikavalinta tietokoneelle, että se menisi näyttö asetuksiin et saisi vaihdettua sähkökatkon sattuessa nopeasti kaikki ikkunat yhdelle näytölle.

hitto.. tää on kyllä aika nopeata mun kirjoittaminen. Edellistä asiaa pikakuvakkeesta en ajatellut kirjoittaa, se tapahtui automaattisesti. On siitä sekin hyöty siis, että mä voin vain nauttia musiikista kun suljin silmäni. voin kirjoittaa nopeammin. Tammikuu on nyt ja tämän vuotinen on vastaavanlainen vuodelle 2017. Että päivämäärät ovat samoilla viikonpäivillä, kuin silloin sinä tammikuussa, kun..

isäni kuoli. Kuusi vuotta sitten. Tammikuut aina ovat olleet siitä lähtien toisenlaisia. Mutta kun kalenteri heittää lauantain 21. päiväksi. Ne vuodet vain tuntuvat erilaisilta. kuten toisinnoilta. Vuonna 2017 näihin aikoihin näin isääni viimeisen kerran ilman sairaalaympäristöä. Tämä johtui säästä, tuolloin tuli huippupakkaset. Itselläni oli tuolloin sitä talvi-asmaa, isällä myös. Kumpikin meistä oli tupakoinut elämässään.

Eli mä jäin kotiin siksi pakkasjaksoksi. Se oli silloista talvituskaa, onneksi nykyään se asma on helpottanut. Pystyn hengittämään -30c pakkasessakin. Tuolloin en.

Muistin tässä väärin, tarkistettuani asian - niin tänään 6 vuotta sitten isä joutui sinne sairaalaan. Muistan sen, kun käytiin kyl mökillä. Tein lumesta veistoksen mökin kaiteelle kuten että isällä olis jotain odottamassa kun pääsisi sairaalasta. Ei enää päässyt.

Googlen aikajanan mukaan, 17 päivä käytiin katsomassa isää. Voi silloin ihan hyvin. 21. päivä käytiin uudelleen katsomassa, isä oli letkuissa - ei reagoinnut.

auts. muistin just äitini viimeiset sanat isälle. niihin tämä reagoi sydänmonitorin mukaan.

Tulipa tää kyky kirjoittaa silmät kiini nyt hyötykäyttöön. En näe tällä hetkellä näyttöä kyynelten läpi.

Sitten lähdettiin tietäen, että kyse saattaa olla vain enää päivistä. Olikin vain tunneista, puolitoista tuntia meidän lähdön jälkeen isä menehtyi.

Jep. nää tammikuut, kun 21. päivä osuu lauantaille. ne kolahtaa. 22. päivä oli aika sumuista, en muista paljonkaan. Tai paremminkin en kirjoita siitä mitään. 23. päivä piti hoitaa pakolliset asiat, mitä pitää tehdä läheisen kuoltua.

Muuten tähän väliin vinkkinä. Sitten kun valitettavasti joudut samaan tilanteeseen - niin Kelan sivulla on kattava tietopaketti asiasta. Se auttoi tuolloin. Sillä tuossa tilanteessa ei ymmärrä, ei osaa ajatella asioita.

Tuosta on siis kohta päivälleen 6 vuotta. Tulen kyllä siitä kirjoittamaan enemmän kotisivuileni, kun aika on. Niitä en tule kopioimaan tähän blogiin, sillä sivustollani www.simopahula.fi se teksti ei valu joka ihmeen blogipalveluun yms. tämä asia on sellainen, joka on luettavissa vain edellämainitussa paikassa.

Että mitä mielessä? No ajattelen ja muistelen isääni.

sillä...

Ihmiset kuolevat vasta silloin, kun unohdat heidät.