Prisman verkkokauppaa en suosittele.

 

24.04.2026
Puhdistusta

Oi elämän näyttöönottotaajuus..

"Turn off the radio"

Vai oliko se turn on the radio. audioslavea se kuitnekin oli . Ei tästä mitään vssiin tuu. mutta kuitenkin mä kirjoitan.

Kas. niin mä muuten teenkin. Se on näemmä mulle niin automaattista, etten edes huomaa asiaa. Tämän tekstin piti lähteä käyntiin
juuri tuosta, mitä kuulin - ensimmäiseksi kun avaan radion. Mutta sitten jo ajatuksissani hylkäsin, sen kun - muistin lyriikan oikein.

Näemmä välimerkit hyppivät vääriin kohtiin kuten ydinjätejuna juustoraastimessa.

Täh? Ydinjätejuna juustoraastimessa? No ainakin aivot alkavat käynnistymään tänä aamuna, jonka
rauhallisuuden rikkoo tietokoneeni raastava hiljaisuus? Kyllä. Se on toimiva, mutta aika äänetön. Puhdistin sen tuossa maanantaina ja siitä lähtien se on ollut yllättävän hiljainen.

Olin ajatellut tehdä sen jo kauan. Ainoa, mikä oli esteenä - oli työkalun puuttuminen.
Eli paineilmapulloa ei koskaan muista mennä hakemaan niitä myyvästä liikeyrityksestä.
Kivijalkakaupasta siis. Joten mä tilasin sen Prisman verkkokaupasta.

Että ainakin ON tulossa ja saa homman tehtyä.

Pullo tuli viikko sitten perjantaina, koska oli kiirettä - niin vain hain sen pakettiautomaatista ja jätin eteisen hattuhyllylle. Pahvipakkaus. En huomannut siinä tuolloin sitä postissa tullutta isoa reikää. Joku esine oli lävistänyt kuljetuksessa sen laatikon. Tietokoneen otin pois kytkennöistä ja siirsin pois paikaltaan.

Kotelon vain pyyhin. Olin lähdössä mökille. En tutkinut tarkemmin asioita siis tuolloin.. Laitoin vain kaiken valmiiksi.

Siis että laite olisi valmiina maanantaina - että voisi paineilmalla puhaltaa sen puhtaaksi. Ajatellen, että se pullokin olisi ehtinyt lämmetä huoneenlämpöiseksi viikonlopun aikana. Kylmänä noista voi tulla vettäkin ulos komponenteille.

Tuli maanantai. Jäi homma tekemättä - sillä koska Prisma ei ollut käyttänyt tarpeeksi pakkausmateriaalia - oli vain ilmatyyny pullon toisella laidalla - niin se esine joka oli lävistänyt pahvin - Oli myös hajottanut pullosta korkin. Joten kun kasasin sen, niin puhalluspilli ei sitten toiminut.
Palautetta lähetin jo viime tiistaina asiasta Prismaan. Heiltä ei ole tullut tähän perjantaihin mennessä mitään.

Kone oli kuitenkin valmiina. Kaikki sähkövaraukset komponenteista tyhjennettynä. Siis olin painanut sen virtakytkintä kuten olisin pakottanut sen sammumaan. Siis kytkentöjen irrotuksen jälkeen. Olin päättänyt puhdistaa tietokoneen - joten avasin sen kotelon.

Ei ollut siis paineilmaa sittenkään. joten ratkaisin asian siten, että otin talousrullasta jääneen pahvin ja lattiatuulettimen.
Puhalsin pidellen lattiatuuletinta siten, että se puhalsi täysillä päin komponentteja. Lähti osa pölystä. Sitten laiton sen talousrullan pahvin imuriin kiinni ja sen matalimmalla teholla varovaisesti imin prosessorin ja tuulettimen päältä. Pidellen tietty tuulettimen lapoja kynällä kiinni - ettei se olisi toiminut dynamona ja antanut edes vähän virtaa koneeseen.

TIETENKÄÄN TUOSSA EI SAA KOSKETTAA TIETOKONEEN OSIA, staattisen sähkön takia. Imurin putki, johon laitoin sen talousrullan - on lujitettua muovia, ei metallia. Muutoin en olisi imuria käyttänyt.

Toimenpiteen jälkeen suljin kotelon, siirsin laitteen takaisin paikalleen. Sitten otin näppäimistön ja - kerta ei ollut sitä paineilmaa, millä olin aatellut puhdistaa - niin käytin mikrokuituliinan reunaa. Lähti suuremmat kasat silläkin. Sitten kytkin kokoonpanon päälle ja se käynnistyi hiljaisena.

Eli tästä kaikesta mulle jäi käteen hiljaisempi Linux tietokone (jota ei tartte laittaa nyt lepotilaan, että siitä tuli hiljaisempi kone) sekä rikkinäinen paineilmapullo.

Tietokone siis on nyt hiljaisempi, mikä oli se päämääräkin. Mutta toi toimintamalli ei ollut se, mitä olisin tahtonut tehdä. Sekä myös uusi käyttötapa vanhoille talousrullan hylsyille. Se oli sopiva lisäpituus jolla sitten sai tietokoneen ympäristön lattialta ja johdot imuroitua.

Kuitenkin mulla on suunnitelmissa hommata uusi tietokone. Siis se on helppoa se laitteen vaihtaminen, kun on Linux käyttäjä.

Kunhan rauta on vain 64 bittinen - niin voi vain vaihtaa kiintolevyn uuteen koneeseen ja käynnistää. Linux ei ole niin paljon emolevyyn sidottu - mitä Windows. Tämän vuoksi Windows tietokoneet ovat kalliita. Ostat myös sen järjestelmän lisenssin.

Pitää katsoa jotain Linux järjestelmällä myytävää tietokonetta, siitä voi vain ottaa sen kiintolevyn pois ja vaihtaa omansa.

No mitä tällä hiljaisemmalla koneellani sitten olen tehnyt? No jatkanut nyt tämän nettipäiväkirjan vanhojen merkintäsivujen muokkausta. Eli lisään niihin css tyylejä. Jotta teksti ei olisi tasapaksua, vaan vaihtelevaa. Väriä vaihtuu ja kirjasintyyliä sekä taustakuvaa tehosteineen.

Parempi lukuelämys, mitä bloggerissa tai jossain kliinisessä blogi.fi -palvelussa. Kyllähän teksti sinne menee, mutta se menettää paljon matkalla.

Syy siihen, että tungen tätä kyseisiin edellä mainittuihin palveluihin - on että saa jaettua tätä kirjaa.

Viime vuosi 2025:n merkinnät ovat jo kohta ulkoasullisesti ja
vähän tekstillisestikin uusittuna http://www.simopahula.fi -sivustolla. Kun jakaa tätä ulkoisiin palveluihin, niin jää noita
mainintoja simopahula.fi sivustosta kun tätä siellä lukee. Mutta ei voi mitään ja poistelen niitä samalla,
kun kirjaa muokkaan. Projektina on saada uusi tyyli levitettyä vuosiin 2019 - 2026
ja tulevat merkinnät tulevat tietty olemaan css tyypitettyjä.

Jos sivustollani on vieraillut esim. vuosi sitten viimeksi - niin kokemus on nyt eri.

Ja homma nopeutuu kunhan pääsen vuoden 2024 kesään asti. Sillä järjestelmänvaihto Windowista Linux
Xubuntuun oli tuolloin ja työtapojen muutos toi aika monta
eri merkintäsivua vuodelle 2025. Nyt on siis uudet työtavat opittu.

Ja sitten..

"ennen kun annan sanojen mennä.." (CMX-Keskellä)

..ei mulla tullut mieleen mitään loppukaneettia. Ydinjätejunia juustoraastimeen? Taitaa olla liian myöhäistä alkaa purkaan tuota aivotustani.

Realistinen Aku Ankka?

 

22.04.2026
Fysiologisesti korrekti Aku Ankka?

Aku Ankka sarjakuva saattaisi olla astetta jännempi, jos sen ankat käyttäytyisivät kuten oikeat ankat.

Ajatelkaa vaikka Iineksen ja Akun treffejä. He kumpikin pumppaisivat päitään ylös ja alas Aku nostaisi siipensä että pyrstönsä sulat pystyyn yrittääkseen vaikuttaa Iinekseen. Mutta epäonnistuisi, sillä sarjakuva päättyisi siihen, että Iines alkaisi käyttämään rasvarauhastaan kunnostaakseen sulkiaan. Se rauhanen kun sijaitsee pyrstössä, niin Akun tanssiessa soidinta - niin Iines työntäisi nokkansa kärjen omaan pyrstöönsä jotta saisi sitä rasvaa jonka sitten sivelee höyheniinsä.

Eräässä vanhassa sarjakuvassa Akun korvaan on eksynyt pieni kala, joka tulee ulos Akun lyödessä päätään toiselta puolelta. Muistaakseni se oli Aku Ankka lehden toimitus-palstalla, jossa he vastasivat lukijoiden kysymyksiin. Kysymys oli, että missä ovat Akun korvat? Toimitus sanoi, että ne ovat pään sivuilla. Tämä voi olla totta Disney maailmassa, mutta todellisuudessa se kala olisi tullut ulos..

Akun silmästä.


Ankoilla, kuten muillakin linnuilla - korvat sijaitsevat silmien alla ja vähän niiden takana. Myös pöllöillä. Ne pään höyhentupsut ovat vain muuta varten, pöllö tunnustelee niillä asioita. Tämä juttu kertoo Ankoista, ei pöllöistä. Se oli vain välifakta.

Tämä korva-asia on totta myös Joutsenilla. Niiden korvat ovat rakentuneet niin, että ne vaimenevat kun lintu päästää kovan äänen. Korvaluut ovat kiinnitetty nokkaan siten, että kun lintu avaa nokkansa huutaakseen - korva sulkeutuu. Se oli välifakta numero kaksi.

Tupu, Hupu ja Lupu leimautuivat emoonsa kuoriuduttuaan. Sillä vastasyntyneet Ankat leimautuvat mihin tahansa liikkuvaan asiaan, jonka ne näkevät ensimmäiseksi.

Asiaan kuuluvat jännä fakta. Akulla on veljenpojat, vaikka tarina meni siten, että tuntematon Akun sisko oli jättänyt lapsensa veljensä hoivaan. Eli Tupu, Lupu ja Hupu ovatkin Akun siskonpoikia!

Pitänee tämäkin fakta sanoa yhdessä lauseessa, yrittäen pitää tarinaa kivana lukea. Ankka on sorsalintu ja niillä on penikset.

Turha asiasta kiinnostuneiden on tästä lähtien katsella sorsia tietyllä tavalla. Se elin on korkkiruuvin kaltainen ja piilossa höyhenten alla. Muutoin se haittaisi vesilinnun lentoa. Tulossa vielä yksi jännä fakta tähän asiaan liittyen, ja kerron sen seuraavan kappaleen jälkeen.

Joten Akullakin olisi se. Tästä lähtien asia, että Aku Ankalla ei ole housuja saattaa tuntua erilaiselle.

Tai tämä, että Ankat kokevat "räjähdysmäisen sulkasadon" Eli kaikki höyhenet irtoavat melko samaan aikaan.

Joten Aku näyttäisi Iinekseltä tuohon aikaan pari viikkoa, kunnes uudet sulat kasvaisivat. He vissiin eivät tuolloin kävisi treffeillä. Tai mistä sitä tietää, mistä Iines tykkää? Sitä kun ei sarjakuvissa käsitelty. Syy siihen, että miksi Akulla ja Iineksellä ei ole jälkikasvua - vaikka he ovat olleet pari jo 60 vuotta - on se, että Iines on biseksuaali? Kuka tietää, mutta jatketaan juttua..

No näkyykö sorsalintu-uroksilla sitten se värkki tuolloin? Seuraa jännä fakta - jota mä itsekään en tiennyt ja se tuli vastaan tätä tekstiä varten tehdyn tiedonhaun kautta:

Sorsalintujen elin surkastuu ja kasvaa uudelleen joka vuosi parittelukauden mukaan.

Kuvitelkaa siis Akun ja teini-ikäisten Hupun, Lupun ja Tupun keskustelua kukista ja mehiläistä. Että nyt kun te alatte saavuttaa sukukypsyyttä, niin se tuntemus on että teille alkaa kasvamaan pippeli. Sitä ei tartte pelätä. Se surkastuu pois parittelukauden jälkeen ja kasvaa taas uudelleen.

Siinäpä hauska fakta teinipojan kuulla..

Mutta Roopen elämä olisi siltä osin helppoa, että se rasvarauhanen ei välttämättä toimi niin tehokkaasti kun ennen. Ei tartte kastella enää itseään - kun ei ole vesitiivis. Roope vaappuisi lammen rannalla kohden jyväsäiliötään. Koko elämänsä ajan Roope on kerännyt pähkinöitä, jyvä ja siemeniä. Ankan kultaa.

Entäs sitten kun Karhukopla tulisi? Karhukopla kuten muutkin ei-ankat ankkalinnassa ovat koiria. Ankka on saaliseläin. joten Roopen rahat saisivat olla rauhassa. Karhukoplan tähtäimessä olisi Roope itse. Ja motiivi olisi saada hänet..

Kuten ateriaksi.

Eli tässä ankkamaailmassa.. Aku, joka näyttä sulkasadossaan Iinekseltä - perii setänsä, jonka Karhukopla söi. Muttei vielä pääse perinnönjakoon, sillä Iines tahtoo pitää hauskaa. Veljenpoikien sitten puidessa saatua faktaa.

Päätän tämän kertaisen merkinnän sitten mustan huumorin vitsiin:

Aku Iinekselle:

"Rakas! kerro minulle ne kaksi sanaa, jotka saavat minut ilmaan!"

Iines Akulle: "Hirtä ittes"

Ei ihan tullut sitä "rakastan sinua" , mitä Aku haki. Mutta hän rakastui entistä enemmän Iinekseen. Sopiva huumorintaju. Voisi sen kanssa styylata toisetkin 60 vuotta.

Huolimattomuus on uusi normaalimme

21.04.2026
tekmiikan orjuuttava kaikkien hyväksymä raippa.

Mikä "tekmiikka" piti olla sana "tekniikka" mutta jätän sen tähän, sillä se edustaa hyvänä astinkivenä aiheeseeni:

Tallenna omakuvat esikatseluina. Tallenna omakuva ja omakuvavideot esikatselussa näkyvässä muodossa niitä kääntämättä.
Oletusarvo: päällä.

Käännän tuon suomeksi: Jos toi puhelimen kameran asetus on päällä ja otat kuvat itsestäsi Adidas paidassa, jossa lukee kyseinen vaatemerkin nimi suurella - niin tuotat itsestäsi kuvan tyypistä, jonka paidassa lukee "sadidA" Tai sitten otat kuvaa työnantajasi somekanavaan - niin paidassasi lukee hienosti "tekram-K, elaS, amsirp tai tekram-S"

Ja samaten on sen myytävän tarjoustuotteen tuotenimi. Ja somejulkaisu hyväksytään, sillä..

huolimattomuus on muuttunut normaaliksi.

On helppo syyttää kameraa, joka toimii vain oletusasetuksina. Se ei ole mitenkään laitetta vahingoittavaa säätää ne siten, että asiakas näkisi kuvasta lukea vaikka tuotteen nimen oikeinpäin. Edistäisi kenties myyntiä.

Sehän kai kauppojen somekanavien päätarkoitus on, lisätä myyntiä ja tiedottaa selvästi asiakkaille asioista.

Kaupan alalla usein käytetyt sanat ovat naudanjauheliha, kananmunat, voita, kilpailu, tarjous

Jotka näkyvät näin selvästi somekanavissa saaden tykkäyksiä: suojrat ,uliaplik ,atiov ,tanumnanak ,ahilehuajnaduan


Mutta se on hyväksyttyä. Työtehtävä kaupan somevastaajana tehty, voi jatkaa muussa työtehtävässä tehokkuusajattelun mukaisesti. Tykkäyksiähän siinä pyydystetään, hälläväliä mikä on käyttäjän motiivi tykkäykselleen. Ironia vai aito tunne.

Sama periaate toimii myös yksityishenkilöiden somessa. Se oikein vilisee urheiluvaate valmistajien logoja peilikuvina. Se ärsyttää, jos kuteiden logot ovat väärinpäin, niin sitten on se kaikki tekstipohjainen sisältökin jota henkilö jakaa.

Miksi sitten pitää ottaa koko ajan itsestään kuvia? Onko niin heikko itsetunto jo ihmisillä, että pitää nähdä koko ajan kuva itsestään ja jakaa se nettiin - jotta saisi niitä tykkäyksiä ja reaktioita? - Jotka sitten ovat aivoille pikkupalkintoja vapauttaa dopamiinia, sekin on riippuvuutta aiheuttava aine. Sehän on perinpohjainen syy, miksi somesta tykätään - se aiheuttaa fyysistä riippuvuutta kuten nikotiini tai heroiini.

Kaikkihan nykyään ulkoistetaan, niin itsetunnon ulkoistaminen on samanlainen trendi, mitä on yritysten nettisivutkin. Peilaan tässä taannoista merkintää, jossa pohdin 404 virheen olleen tappolistalla.

Netti on elintärkeä ihmisten ulkoistetulle mielenterveydelle nykyään, mutta virhetilannetta ei niin helposti enää korjata - mitä itse voin itsehallinnoimalle sivustolleni simopahula.fi tehdä. tiedosto.hmt viittaus aiheuttaa sen 404 virheen. tiedosto.htm ei. Suuri alusta, joka kärsii virheestä joka ajaa sen alas pois netistä, aiheuttaa ahdistusta ihmisille - joille se alusta on koko elämä.

Ei sen niin saisi olla, mutta se vaan on - muttei sitä tarvitse hyväksyä!

Instagramm tai TikTok voi mennä virheen takia alas. Kumpikin digitaalinen vessa käyttää paljon dataa. Sen kaiken hallitsemiseen tarttee monimutkaisuutta. Monimutkaiset asiat menevät hyvin helposti sotkuun.

Jäävät ne pienet palkinnot saamatta, eli tykkäykset tai reaktiot. Internet saattaa kyllä toimia somea, mutta ihmiset eivät enää osaa toimia ilman somea.

Ja sitten kaatuu koko internet.

Siinä itkee sitten se sukupolvi, joka on rasismia vastaan - mutta samalla harrastaa ikärasismia jakamalla ihmisiä eri ryhmiin heidän syntymävuotensa mukaan. Tekopyhyyttä. N-sanaa ei saa sanoa, mutta boomer on ok sanoa. Ihmisiä hekin ovat.

Ikäluokat menevät siten, että vanhemmat ikäluokat tulevat pärjäämään ilman sähköjä. nuoremmille se taas on katastrofi. Ja sähkökatkolla en tarkoita sitä puolen tunnin mittaista pimeyttä, vaan pari päivää kestävää -
joka pimentää myös netin koska matkapuhelinverkon tukiasematkin jäävät ilman
ulkoista sähkövirtaa. Ne katkaisevat heti verkkoyhteydet, sillä tavalliset puhelut ovat kaikkein tärkeimmät välittää.

Ikäluokat?

Sivusin niitä, joten annan sitten lähtökohtaisen luokittelulistan ikärasismille tänä päivänä:

(tiedot kaivettu netistä, hitostako mä noista tiedän hittoakaan - turhaa nykysontaa omasta mielestäni)

Boomers (1949–1964)
Sodan jälkeinen sukupolvi, joka rakensi hyvinvointivaltion ja kantoi suuren osan yhteiskunnan perustuksista. Nykykulttuurissa heistä on tullut helppo pilkan kohde (“OK Boomer”), vaikka sama yhteiskunta väittää vastustavansa syrjintää.

Sukupolvi, jonka tietämys on kullanarvoista. Ilman sitä ei ole tulevaisuutta, internet ei ole ikuinen.

ITSE KUULUN TÄHÄN SEURAAVAAN SUKUPOLVEEN! JA HELVETIN HYVÄ NIIN!

Me koettiin kaikki uuden tekniikan tulo. Me ollaan nähty maailman muuttuminen ja se antaa meille oikeuden pilkata seuraavia sukupolvia idiooteiksi? Onneksi kaikki eivät taivu näihin seuraaviin normeihin. Toivoa siis on. X-sukupolvi (1965–1980)
Analogisen ja digitaalisen maailman väliinputoajat. Avainlapsia, jotka oppivat pärjäämään itse ja omaksuivat teknologian työkaluna, eivät identiteettinä. Pystyvät toimimaan sekä sähköllä että ilman.

Millenniaalit (1981–1996)
Ensimmäinen sukupolvi, joka kasvoi internetin ja sosiaalisen median nousun keskellä. Heitä syytetään narsismista ja erityisyyden tarpeesta, mutta he loivat suuren osan nykyisestä digitaalisesta kulttuurista.

Sen vuoksi jotain menee aina pieleen, eikä kukaan tiedä miksi.

Y ja Z-sukupolvet (1997–2012)
Diginatiivit, jotka eivät tunne maailmaa ilman älypuhelinta ja jatkuvaa verkkoa. Teknologiariippuvaisia, mutta samalla huolestuneita maailman tilasta. Usein mediassa sekoitetaan Z-sukupolveen.

Tulevaisuudessa fysioterapiaa tarjoavien yritysten rahanlähde. - Sekä optikkoliikkeiden.

Z-sukupolvi
Usein päällekkäinen Y-sukupolven kanssa. Täysin digitaalinen sukupolvi, jonka identiteetti rakentuu verkossa. Ei analogista varmuuskopiota – kaikki on ruudun kautta.

Ei pysty suorittamaan komentoa: "Avaa tiedosto LUEMINUT.txt ja kopio se muistitikulle. tulosta se sen jälkeen" Hajoaa mentaallisesti ilman nettiä tai älypuhelinta.

Alfa-sukupolvi (2013–)
Nykyiset lapset. Ensimmäinen sukupolvi, jonka koko elämä on datassa: tekoäly, algoritmit, jatkuva ruutuympäristö. Heidän kohdallaan nähdään, tuleeko romahdus vai uudenlainen tapa oppia olemaan.

Uusi toivo ihmiskunnalle. Tai sitten se romahdus.

Romahdus? Kyllä. Millenaamit, Y ja Z sukupolvet tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa fysioterapiaa ja silmälaseja. Syy: älypuhelimen pito koko ajan käsissä. Käsi ei kehity normaalisti, se hajoaa ja kipuilee.

Työkyky katoaa. Silmät = pilatut kun on tarkentanut koko ajan pieneen näyttöön. Likinäköisyys valtaa alaa. Joutuvat anomaan työkyvyttömyyseläkettä jo 40 vuotiaana.

Valtava eläkepommi tulossa taas siis.

Sitä tarkoitan romahduksella. Noi kolme sukupolvea elävät sitä peilikuvaelämäänsä, unohtaen miten selviytyä ilman sitä. Olen kirjoittanut siitä, että tylsyys kannattaa kokea - sillä siten ylläpitää omia aivojaan. Aivot ovat lihas, joka surkastuu - jos sitä ei käytä.

ja se sitten altistaa Alzheimerin taudille jo 35 vuotiaana. Vielä heillä on toivoa. Kunhan oppivat elämään edes hetken ilman älypuhelintaan. Tässä kun itse aloin muistelemaan, että missä oma sellainen on - niin paikallistin sen takin taskuun. Jäi sinne eilen. Eli olen viettänyt n. 16 tuntia ilman älypuhelinta.

Samaan kannattaa pystyä. Tahdot varmaan elää täysillä elämäsi loppuun asti. Se ei oikein onnistu, jos jo nelikymppisenä et muista, missä se koti oli. Tai että sormet niin hajalla, ettei se avaimen käyttäminen oikein enää onnistu.

Viisitoista yli viisitoista.

 

20.04.2026
Viisitoista yli viisitoista

Kellonaika on 15 yli 15. Tai ainakin oli minuutti sitten ja sen vuoksi, ettei aika ole asia jota voisi kontrolloida. Eli ohjata. Ohjaamisesta puheen ollen, mä viime viikonloppuna viimein kokeilin erästä asiaa.

Siis polkupyörällä ajoa.

Kyllähän mä sillä olen pystyssä pysynyt ja eteenpäin päässyt, mutta ennen sitä kaihileikkausta - jossa näköni myös korjattiin, ei se kääntyminen onnistunut.

Mutta nyt viimein. Tein 90 asteen käännöksen mökkitien risteyksessä. Eli mä hallitsin sen, tietty arkuutta vielä on. Mutta yhä pystyn ajamaan polkupyörällä! Jotain 18 vuotta sitten mulla oli pyörä Jämsässäkin. Tuli kaupungissa ajamista siis harjoitettua, mutta se jäi kun se silloinen polkupyörä hajosi. Sitten kaihi ja huonosta näkökyvystä johtuneet tasapaino-ongelmat hiljalleen edistyivät. Ja kun jossain vuonna 2019 kokeilin ajaa polkupyörällä - niin oli ongelmaa kääntymisen kanssa. Tai hiljaa ajossa. Joten jätin homman sikseen.

Mutta näkö on nyt parempi.
Viime viikonloppuna poljin mökiltä löytyneellä vanhalla soliferilla ja lasketin mäkeä alas soratiellä.
Se oli kivaa, ja vielä kun kääntyä osaa pysähtymättä -
niin hommaan tulee taas hohtoa.

Ja kyllä mä alan polkupyörällä ajamisen uudelleen,
kerta se ei tee päässä enää heikkoa.
Jos siitä jotain psykologista systeemiä alkaisi kerätä,
niin tietty se antaa itseluottamusta lisää ja mukavuutta elämään.
Mä tykkäsin nuorempana ajaa polkupyörällä.
Ja voinen sitä jatkaa,
vaikka olin jo hylännyt sen ajatuksen.

Jännästi taas päässä alkoi raksuttamaan,
kun kovaa vauhtia piti yllä, tutkia tietä eteenpäin ja muuta mitä siihen hommaan kuuluu.
Tulevana kesänä alan ajamaan enemmän.
Pyörän voi vaihtaa kyllä johonkin uudempaan.

Mutta entäs sitten sun se koodausurakka? Miten sen käy? No kyllä mä sitäkin teen. Tänään viimein puhdistin tietokoneen pölyistä ja siitä tuli hiljaisempi. Myös tää näppäimistö on paremman näköinen. Sitä vaan kuten vaan käyttää laitetta ja siinä se hiljalleen pölyttyy. Tietokoneeni on nyt hiljaisempi ja näppäimistö se sama ja hyvä Logitech K200

Siitä koodausurakasta sen verran, että mä säädän kyllä CCS tyylit vanhoille merkintäsivuille, mutta teen sitä vuoteen 2018 saakka ja annan siitä eteenpäin oleville nettipäiväkirjani merkintäsivuille (2002 - 2017) vain <font> tagejen puhdistuksen ja pidän niiden ulkoasun historiasyistä samana, mitä ne ovat. Tietty se on vaikea tehdä nykykoodauksella - mutta siinä on kiva haaste.

Kertauksena, että esim https://www.simopahula.fi/np_talvi25262 .htm on sitä uutta tyyliä olevaa Simo Pahulan Nettipäiväkirjaa. Tyylejä käytän elävöittääkseni tekstiä - joista bloggeriin tai blogit.fi palveluun menee vain lihavointi. Tai sitten tässä kappaleessa käyttämäni <code>
Ja sitten lihavoitua tekstiä, jotta lukia tajuaisi mistä on kyse. Nykyään kun se ei ole itsestäänselvyys.

Vaikka kesää puskee päälle, niin kyllä mä tämän homman valmiiksi tuon vanhojen merkintäsivujen uudistuksen suhteen haluun saada valmiiksi joskus. Siksihän mä laitoin aikalaskurin, jossa näkyy koska homman pitäis olla valmis. Se toimii itselleni hyvänä motivaattorina. Vaikka ulkona alkaa kesä olemaan, niin ainakin tunnin päivässä oon aatellut käyttää homman edistämiseen.

Kunhan keväthommilta ehtii. Sain tuossa tikun sormeeni, juuri "klikkaussormeen". Kerroin sen tähän yhteyteen, koska kuukauden päästä en sitä itse muistaisi. Tikut poistuvat itsekseen ruumiista hylkimistoiminnan takia huomaamattomasti.

väliaikatietoa sisällöntuottamisesta

 

17.04.2026
sisällöntuottamista

Aivan. Olen tässä pääasiallisesti säätänyt vanhaa sisältöäni, nettipäiväkirjaa, uuteen uskoon. Siis pyrkinyt siihen, että teksti ei ole tylsää luettavaa. Mitä se kuten Bloggerissa tai jossain muussa palvelussa on. Visuaallisuuden antaminen sopivissa erissä käyttäen niitä CCS tyyjejä. Eli sivujeni lähdekoodi oli vanhaa ja alkoi jo tapahtumaan skandejen hajoamista.

Se on aika huono asia sivustolla, jonka pääpaino on tekstissä.

Tämän 25 vuotisen nettipäiväkirjani olen siis nyt jo muuttanut uuteen koodaukseen, utf-8 - joka estää sen, ettei skandit hajoa. Että teksti pysyy luettavana ja siten tukee selainten tapaan "katsoa taakse" - jotta internet ylipäätään edes toimii. Vanhan koodauksen sivut ylläpitää järjestelmiä. Vähän kuten aina 15 vuoden välein uusiksi tapetoitu seinä. Uusi kerros on aina vanhan päällä.

Jos uusin kerros hylkisi vanhaa kerrosta, kaikki romahtaisi alas lattialle.

Mutta vaikka asia on näin, niin aina jostain kohtaa se tapetti irtoilee. Siksi tässä jo 4. kuukautta hiljalleen teen sivustoni simopahula.fi uudistamista. Ja koko ajan opin uutta ja muutan sivustoni teknisen hallinnan helpommaksi.

CCS on että yhdestä paikkaa säätyy moni asia. Kuten kirjaisin. Jos tahtoisi kymmenien sivujen fontin tiettyä osaa säätä - eli vaikka nostaa fonttikokoa, niin sen voi tehdä nopeasti muuttamalla vain yhdessä tiedostossa parametria. Kuten 18px koko tahdonkin olevan 19px (eli pikseliä) Vain yksi nopea säätö ja tyylit muuttuvat niillä kymmenillä sivuilla saman aikaisesti.

Nyt jo esim. sivustoni värit voin muuttaa nopeasti halutessani.

Miltä tämä sitten tulee näyttämään? Esimerkiksi kirjani merkintäsivulla https://www.simopahula.fi/np_kevat23.htm on ccs muutos jo tehty. Mun piti mennä järjestyksessä sivujen muokkauksessa, mutta toisaalta se on kai sama.

Kuitenkin niiden merkintäsivujen muutos uuteen sivumalliin on sitä, mitä mä nyt teen. ccs-tyylittely tulee jälkijunassa. Ja syystä - että vanhan koodin modernisointi on nopeampi urakka, kun sisällön säätö.

Syystä, että koodin uudistaminen on enemmän mekaaninen homma. Sitä vaan hakee tietyn koodinpätkän ja muuttaa sen tarvitsematta lukea sitä tekstiä. Ja kun sitten tyylittelee, niin siinä pitää miettiä että mikä tyyli toimii missäkin kohtaa.

Bloggeriin kirjaani olen kopioinut jo muutaman vuoden - vain sen jakamisen helpottamista varten. Se myös valuu sieltä blogi.fi palveluun ja ainoa mitä on tyyleistä niihin palveluihin menee - on lihavointi.  (tai näemmä toi <code> mitä yllä näkyi. hyvä. sentään jotain saa valutettua netin kitaan muotoilukeinoista.

Tämä nettipäiväkirja EI ole siis kuten nykynetin tapaan "kliininen" , vaan vaihteleva. Värimaailmaltaan retro. Muutenkin toi, että kaikki persoonallisuus on tuhottu nykynetistä. Some on jonkun toisen päättämällä värimaailmalla tehtyä.

Kerroin kymmensormijärjestelmästä. Joten niille voin näyttää niitä sormia, jotka menevät asettelussa d ja k näppäimien ylle. Aseta pikkurillisi (vasen A ja oikea Ö) ja tajuat mitä mieltä olen netin kliinisyydelle. myspace oli aika hieno, samaten Geocities

No.. ehkei ihan niin paljon säätöä.

Nettipäiväkirjani uudistan tuolla mallilla, jonne se https://www.simopahula.fi/np_kevat23.htm. htm linkki vei (se esimerkkisivu), vuoteen 2018 saakka. Sitten siitä vanhemmat - mä teen niille oman mallin. Sen vuoksi, että historiasyyt alkaa jo painamaan, että ulkoasua vanhoilta merkintä sivuilta en mielellään muuta.

Että se on syy siihen, miksi tää nettipäiväkirjani ei ole päivittynyt usein. Teen sen parissa teknistä työtä. Sisällöntuottaminen ei ole vain uuden kirjoittamista, se on myös vanhan säätämistä.

tilapäivitystä tiloista. sivusto, avaruus

 13.04.2026
tilapäivityksen tarvetta vissiin..

Eli mitä mä tässä olen tehnyt? Juuri sitä - mitä olen sivustoni simopahula.fi etusivun "Kehityksessä nyt" - lootan sisällä kertonut tekeväni. Eli koodauspäiväkirja tehty, se on enemmän teknistä asiaa ja aattelin kerta sivusto on murrosvaiheessa, eli tulemassa paremmaksi

(25 vuoden tylsyyden jälkeen?)

Jo toi mun sivulokin historiikki on jännää luettavaa ja tällä sivustollanihan alkaa olemaan historia-arvoa. Sen takia tein tuon Codediaryn.

Sivuille lisäsin hetelmäpelin. Siis sen niminen hedelmäpeli kolmella kuviolla. Se on vielä kesken, että kuvia siihen en vielä ole laittanut - siis pelikonemaisia. Tekniikka siinä kuitenkin toimii.

Lisäksi olen työstänyt vanhoja merkintäsivuja uuteen aikaan. NIILLÄ EI VIELÄ OLE mainitsemaniani tyyliuudistuksia. Ne tulevat vasta myöhemmin. On helpompaa säätää ensin koodi uudeksi, kun samalla kuten työstää sitä sivun tekstiä.

Siinä kun tekee hommaa mekaanisesti, niin se suurin homma vaihtaa vanhat tekstiankkurit uudelle koodille. Ja se siitä koodauksesta tällä erää.

Mitäs muuta? Olen 10 vuoden tauon päästä alkanut kuuntelemaan Apulantaa. siis yhtyettä. Jotenkin siihen saundiin kyllästyi ja lakkasi kuuntelemasta. CD levyt olivat kuitenkin varastossa ja niitä aloin kuuntelemaan. Paljon muistoja tuolta ajalta 2008 - 2010 (Ok.. siitä saattaa olla jo 20 vuotta..)

Tänään on Maanantai. Samanniminen kappale soi nyt. Muisto: Pappani, äidin isä, kuoli vuonna 2008 lokakuussa ja tieto tuli Maanantaina.

"..maanantai ei taaskaan ollut armeliain.." Kappaleen lyriikka toimi tuolloin. "..tie pelastaa, jos vaihtaa suuntaa.."

Jep. Se oli sitä aikaa ja tuossa lipaisin myös jo kieltämääni hedelmää. Joten jatketaan uutisiin.

Näätämössä paloi kaupparakennus. Onneksi tuli ei levinnyt viereiseen K-markettiin. Muuten siellä ihmiset olisivat jääneet ilman ruokakauppaa, postia ja kenties polttoaineen jakopistettä.

Tuuleton sää pelasti tilanteen.

Vaan raunioita ei näe kelikamerassa, se tässä aikaa sitten jo pikselöitiin - ettei näe enää mitä siellä tapahtuu. Eipä taida olla enää Suomen suosituin kelikamera. Vaan.. Aina huono asia kun kaupparakennus palaa.

Yksi kauppa-palo osui aika lähelle omaa elämää. Siis Palokan K-kaupan palo. Kyseinen kauppa oli rakennuksessa, jossa kummisedälläni oli kauppa 1980 luvulla. Kun pääsi kaupan takahuoneeseen katsomaan sitä meininkiä siellä lapsena, niin siitä syntyi se kipinä - joka vie mut myyjän uralle.

K-marketit ovat siitä syystä mulla lähellä sydäntä, kun pari vuotta sitten pääsin töihin sellaiseen.

Siis harjoittelmaan pitkästä aikaa niitä hommia. Ei ne enää toimineet, ja loppuisku oli näköleikkaus.

Se siis paransi elämänlaatua paljon.

Mutta saamani tuplavahvuuslasit saivat hyllyttämisen vaikeaksi - koska tuotteet vaan kasvoivat silmissä kun toi niitä lähelle. Kyseinen market oli K-market Jämsä.

Siis se kauppa, josta 1999 ekan kerran pääsin työharjoitteluun kauppaan. Eli sain aloittaa ja lopettaa myyjän "urani" samassa kaupassa. Ja yhä olen sen asiakaskin. Kiva kauppa ja tämä ei ole mainosta.

Ja sitten.. NYT VIIMEIN SE TAPAHTUI. CAPS LOCK ON PÄÄLLÄ TARKOITUKSELLA. SIIS ME SAATIIN UUSIA KUVIA MAAPALLOSTA KUUN KANSSA!! Yksi hienoin kuva, minkä tulet näkemään avautuu tuosta https://www.nasa.gov/image-d..21283/ Maa pilkottaa kuun takaa. Tätä odotettiin, että VIIMEIN TULEE UUSI MIEHITETTY AVARUUSLENTO KUUHUN! Ok. eivät laskeutuneet, mutta silti. Avaruudesta saapui maapallolle älykästä elämää viime viikonloppuna, toisin se lähti täältä. Avaruuslento onnistui!

LISÄÄ kuvia https://www.flickr.com/photos/nasa2ex..04085

TÄTÄ VOI HEHKUTTAA! Tuolta näkee myös kuvan maapallosta, kuva otettu kuun takaa. Flickr - palvelussa kuvat ovat suurikokoisia ja niitä voi klikaten zoomata.

Vaan mahtava edistysaskel ihmiskunnalta oli toi ja..

Artemis koki vessaongelmaa. Se vähän himmentää äärimmäisen vähän tuota avaruusmatkailuja. Olemme vasta alussa, tämä kenties on uuden ajan alku. Että ihmiskunta pääsee levittäytymään muillekin planeetoille. Tai sitten jäädään tänne kokemaan joukkotuho budjettileikkausten vuoksi.

Että rahaa löytyisi sotimiseen öljystä.

Mutta toisaalta kyllä se avaruusaika koittaa, sillä nyt Kiinalla on painetta päästä kuuhun. Kaipa se on sitten sama, millä motiivilla ihmiskunta leviää avaruuteen - kunhan sen vain tekee.

Kymmensormijärjestelmästä, e-alkuisten nimipäivää.

 

09.04.2026
E-alkuisten nimipäivänä 10sormiharjoittelua.

Elias, Eeli, Eelis, Eliel. Elia, Eljas..

Olisi nimilistaa tämän päivän sankareille, joita onnitellaan vain siksi - koska laki on määrännyt heidän vanhempiaan tai muuta tahoa nimemään heidät heidän ollessaan vastasyntyneitä ihmisvauvoja.

Nimitiedot Wikipediasta. Mutta miksi se ei listaa naisten nimiä kuten Elli, Emmi, Ella tai Elina?
wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/9._huhtikuuta siis wikipedia hylkii naisia ja sen harrasteen nimihän oli sukupuolinen syrjintä.

9. huhtikuuta on siis tänään. Tänään vuonna 1682 ensimmäinen Eurooppalainen löysi Mississippi-joen alkulähteen. Se siis oli siihen asti hukassa? Tänään on myös suomen kielen päivä. Tiesittekö muuten, että Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kokoajan Elias Lönnrot syntyi samalla päivämäärällä, kuin Suomen kirjakielen luoja Mikael Agricola kuoli?

Mikael Agricola kuoli vuonna 1557 ja Elias Lönnrot syntyi vuonna 1802 - 9. päivä huhtikuuta. Kummastakin suurmiehestä voit lukea lisää antamani linkin kautta. Mielenkiintoiset olivat ne artikkelit.

Jote tänöön ok suamen kiälen paeve. Tuan vooks voisinn kirijoottaa kuuten puhhekiältä. Mut sen kirijoottamine onkkin aeka hiasta sillä miä kirjootan paremmin suoraa sitä kirjakieltä. Se on luontevampaa. Ei tarvitse sanoja ajatella ja kirjoitusnopeus kasvaa.

kymmensormijärjestelmä hallussa. vissiin jo yli 30 vuotta. Kuka tämän minulle opetti? Nimeä en muista, mutta hän oli nuori nainen, jolla oli pyöreät mustat silmälasit ja joka kerran talvella liukastumisensa pelasti tekemällä siitä nopean niiauksen.

jjfjjf fjj fjffj ffff jj fjfffj jjj jjffj ..
Eli siinä esimerkkiä, kuinka tätä aloin harjoittelemaan. F J - harjoite. Sillä se kymmensormijärjestelmän oppiminen alkaa.

Juuri niistä näppäimistä, missä ovat ne kohoumat näppäimistössä. NE ovat sen takia, että sormet voi kalibroida, jos näppäimet tuntuvat olevan hukassa, sillä kpf nt pöndu faävienk. . ELi jos ne ovat vähänkin hukassa, niin tekstistä tulee tuollaista sössöä. Samaten siksi numeronäppäimistössä on se kohouma numerossa 5

Voit nykyään opetella tätä netissä. Tässä on hyvät osoitteet https://sense-lang.org/typing/tutor/keyboardingFI.php - https://www.typingstudy.com/fi-finnish-2/

Ja sen monivuotisen harjoituksen tulosta on tämäkin. Mä nyt suljin silmäni ja siten saan kirjoitusvauhtini nopeutumaan. Ei se taito heti tule ja kyllä mä sen muistan, miten ärsyttävää oli toistaa öllölää eli öäöö öäöä äääö öööä ölöä löölä öllölä - harjoitusta.

Mutta sitten kun huomaa, että alkaa osaamaan kirjoittamaan ilman - että katsoo näppäimistöä. Se on se palkinto. Numeronäppäimistön käyttö on helpompaa puhelinnumeroiden ja laskimien vuoksi. Tosin puhelinnäppäimistössä se yksi on ylärivillä ja laskimissa ja tietokonenäppäimistöissä alarivillä.

Miksi? Lyhyt historia:

Laskimen näppäimistö on perintöä mekaanisista laskukoneista ja niiden mekaanisista rajoitteista. Puhelinnäppäimistö taas on perua kiekkopuhelimista, joissa 1 oli ensimmäinen numero. Kiekkoa pyöräytettiin vaikka kun soittaisi 112 .. hetki mun ITSE pitää muistella tämä. 000 oli ennen hätänumero.. jep..

Eli 112 olisi ollut ollut nopeampi soittaa kiekkopuhelimella, sillä kiekon piti liikkua vain vähän. kun taas 0 tarvitsi sen, että koko kiekko pyöri kokonaan ympäri. Outoa, mutta tälläinen oli asia. Nykyinen hätänumero olisi ollut nopeampi valita, mutta se liittyi sen aikaisien puhelinkeskusten mekaanisiin rajoitteisiin. Että ei voinut olla 112, vaan 000

Tämä tietenkin tuli tuossa mieleen selittää.

Palatakseni kymmensormijärjestelmäharjoituksiin. (huh.. siinähän on sana harjoitella) Eli kymmen sormi järjestelmä harjoituksiin.. Ne kannattaa käydä läpi. Ne tuntuvat helvetin tylsiltä, mutta toisto on se jolla oppii. Se on valitettava totuus.

Nykyään sitä taitoa tarvitsee. Se auttaa myös kosketusnäyttö näppäimistön käytössä, sillä kirjainten sijainnit hahmottaa paremmin.

Testasin itse tuota https://www.typingstudy.com/fi-finnish-2/ sivua. On hyvä välillä itsekin niitä vissiin harjoittaa. vaikka osaakin kirjoittaa silmät kiinni näppäimistöllä, niin tälläinen kun ldsa össf djkj akdj olikin itselle vaikeahko.

Se siis on yksilökohtaista, kuinka sen sitten hallitsee. Tuossa oli se ongelmana - että piti syöttää tietty kirjainyhdistelmä, joka ei ollut sana. Sanat ovat erilaisia, ne tulostuvat suoraan aivoista sormien kautta näppäimistölle.

Jos noi asdfghklöä (keskirivi) harjoitus olisi ollut sanoja.

Vaikka "löllö lallattaa löö löö kalalla jäällä hössö dadaa dadassa gaa göö gää höö"

Olisi helpompi itselleni. Ja varmaan muille. Mutta noi ovat rakennettu tiettyjä kirjaimia toistavaksi harjoitteiksi tarkoituskella. kuten mainitsin jo..

Eli kannustan harjoittelemaan vaikka lisää, vaikka homma olisi hanskassa. Kuten itselläni on. Aina voi parantaa.

Vielä lopuksi.. Öllölä on oikeasti olemassa oleva kylä Joensuun Tuppovaarassa ja se on nimetty vuonna 1637 eläneen hevosen mukaan, jonka nimi oli Öllöinen.

Ö ja Ä ovat monelle ne viimeiset vokaalit, joita he sanovat toisille ihmisille - kun ovat menossa nukkumaan "öitä"

Liiukkausvaroitus vilkkuu

 (kuten yleensä - tekstin yhteydessä olevat kuvat ovat suurempia simopahula.fi - sivuston nettipäiväkirjassa

08.04.2026
Luikkausvaroitus vilkkuu

Suomen lämpömittarin mittari https://www.suomenlampomittari.fi/tuotteet....tolla/ on hyvä, siitä on käyttäjäkokemusta jo kai neljän vuoden ajalta ja siksi voin suositella laitetta. Siis sen liukkausvaroitus myös toimii. Eli ulkona on liukasta, jos mittarin näytöllä on tähti. Mittari seuraa lämpötilaa, ei vaan näytä sitä kuten useat vastaavat mallit tekevät. Eli se näyttää liukkausvaroitintaan vain tarvittaessa.

Mutta en aatellut puhua lämpömittaristani. Äsken vain, kun hain kahvimaitoa - niin satun näkemään miten se vilkahti pois päältä.

Harvinainen tapahtuma, sillä se ei ole siis mittauslämpötilaan sidottu. +1.0 on siis ulkolämpötila, maksimiksi ennustettu +5c astetta - joka ylittyy auringon vaikutuksesta valheellisesti kevätlukemiin. Valheellisiin siksi, että yöksi on luvattu pakkasta. Sekä että on tuulinen sää. Säästä nyt hyvää illanjatkoa.

Kuten aikoinaan meteologitär päätti aina ennusteensa noihin sanoihin. Miksi tästä lähtien pitää säästää sitä hyvää illanjatkoa? Eli onko nyt sitten pakko pilata ilta, jos sitä hyvää illan jatkoa pitää säästää?

Kuten ajattelit nauttia televisio-Illasta, mutta siis pitää kaataa sitten kahvipurkki lattialle - jotta pitää ensin siivota ja sitten kiroten lähteä ulos säähän kohden kauppaa ostamaan uutta pakkausta. Samalla menettää sen mieliohjelmansa - kun ei muistanut laittaa sitä tallennukseen.

Mutta kerta sitä hyvää illanjatkoa piti säästää. Ja sitten sama ehdotus kaikuu huomennakin samassa säälähetyksessä ja siten olemme saaneet jatkumon aikaan, joka hyödyntää vain sitä lähi K-markettia. Tyyppi tulee ostamaan joka ilta, juuri ennen sulkemisaikaa 7 euroa maksavan kahvipakkauksen.

Viikossahan siitä tulee .. 7 kertaa 7 .. se Dannyn kappale eli tulos on 49

siis melki viisi kymppiä lisää kaupan tulokseen, miinus tietty ne päivät - kun kyseinen tv-meteologitär on vapaata viettämässä. Voivatkohan sen ammatin edustajat määrätä, että vapaat osuvat hyvän sään aikaan? En tiedä.

Mutta kuitenkin näemmä onnistuin täyttämään jo näytön tekstillä, jonka piti olla vain alkusanat. Ne venyivät, kuten jarrutus mustalla jäällä. Liukkausvaroitus vilkkuu. Sain tuon osan siis pakettiin.

Vaan siis mistä alunperin piti kirjoittaa? No Hectorin musiikista. Siis Heikki Harman kappaleista, ei jonkun muun saman nimisestä artistista - jonka nykyhevonpaskaa toi Spotify luulee siksi Hectoriksi, jota mä kuuntelisin.

Mutta asiaan. Viimeinkin.

Eli Hectorin, siis Heikki Harman musiikki. Tuttuja kappaleita ne ovat, mutta kun oikein alkaa kuuntelemaan lyriikkaa, löytää niistä uutta.

Kuten kappaleessa "Yhtenä Iltana" "...väisteltäis ei jumalaa.."

On aika hyvä nappaus. Jumalan väisteleminen = kuten siihen ei niin usko. kuten yhtenä iltana sekin kävisi.

Kappale sattui tulemaan YLE Radio suomesta, kun tapanani on laittaa se päälle, kun aamukahvia teen. Jäin kuuntelemaan tällä kertaa musiikkia ja löysin tuon kohdan. Josta sitten mieleen tuli laittaa lisää Hectoria soimaan ja kirjoittaa siitä, mutta kahvimaitoa hakiessa satuin katsomaan lämpömittariani.

Onhan kevät, joten kyllä mä tänään vielä lähden ulos kävelemään.

Pääsiäisen aikana järvestä (Pälämä) lähti jäät ja lokit saapuivat.

Toissa vai viime vuonnako oli sellainen juttu, että kummastutti se - että lokit eivät saapuneet ajallaan.

Eli oli oudompi kevät.

Tänä vuonna taas kyllä kurjet ja kaikki muut linnut, jotka jo ovat saapuneet - ovat äänessä.

Punatulkkua, viherpeipposta, oravaa ja mustarastasta on näkynyt mökin pihalla. Luettelemiani elukoita ei ole koko talvena näkynyt. On vain ollut pelkkää talitinttiä.

Ja juuri kuulin ulkoa aivan selvän joutsenen huudon. Ne taisivat lentää tämän kerrostalon yli.

Kevät on aikaisessa tänä vuonna, eikä se mikään huono asia ole. Sääuutiset kertovat vaan jo, että päättynyt Maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin. Kesä voi olla raju tänä vuonna. Johan sen viime vuonna näki. Järvi tulvi keskikesällä sateista kevättulvalukemiin. Sekä lämpesi. Mutta liukkausvaroitin ei ainakaan vilku. Oli se sitten mainitsemani mittariin ohjelmoitu toiminto, tai sitten sidottuna lämpötilalukemaan.

Kaipa tässä sitten vielä pitäisi kertoa, mitä on tehnyt.

Pääsiäisen aikaan sain tehtyä nettipäiväkirjan arkiston poiminnat ja muisto -sivut uudeksi mökkiläppärillä. Kyllä se ikivanha läppäri, jossa Linux Lubuntu ja KATE koodieditori - niin pärjäsi siinä hommassa. Oli koleaa säätä ja satoi, niin sai sen ajan paremmin käytettyä. Sivustoni etusivullehan tuossa jo kai pari viikkoa sitten loin "tiedotus" ikkunan, että mikä asia sivustolla on kehityksessä ja työn alla. Toimii paremmin kun loki. Joka myös päivittyy. Melko hyvässä jamassa jo homma on.
Nettipäiväkirjani vanhojen sivujen säätö nykyaikaisemmaksi on hidas projekti.

Mutta sittenhän on. ccs tyylitelty tulevat koskemaan koko kirjaani jossain vaiheessa tulevaisuutta. Koko ajan tulen paremmaksi ja opin uutta. Pyrin kuitenkin säilyttämään sivujen ulkoasun sellaisena, kun joillakin sivuilla se on ollut sen 20 vuotta.
Joten tämä nettipäiväkirjani, joka täyttää 25 vuotta ensi vuonna, on komeamman näköinen simopahula.fi - sivustolla kun jossain bloggerissa tai blogit.fi - palvelussa
. (lihavointi on ainoa tekstitehoste, joka kopioituu bloggeriin)
Koko simopahula.fi sivustoni täyttää 26 vuotta vuonna 2027
Siihen mennessä ne näyttävät tietenkin paremmilta tai sitten tuohon mennessä olen saanut säädettyä kaikki 900 sivustoni sivua uuteen aikaan. Nyt ei ole oikein tuota niin sanottua nettipäiväkirja -fiilistä ollut, niin enemmän käyttänyt aikaa tosiaan sivuston koodaamiseen paremmaksi. Homma kun on valtava, eikä sitä kukaan muu tee.

Tässä alan uloittamaan sitä nappia, joka näkyy himmeästi sivulla ja vie sivun ylälaitaan - myös nettipäiväkirjan sivuille. Sitä vähän säädin, läpinäkyvyyttä ja kokoa, jottei se haittaa tekstin lukemista. Kiva lisä sivuille. Pidän toimivina myös niitä vanhoja up.gif kuvia, siis pikkunuolia, jotka vie sivun alkuun. Se on vain kiva pikkusäätö. Modermi ja vanha toimii yhtä lailla. Sivustoni ilme on retro, mutta tulen nykyaikaistamaan sen toimintaa konepellin alta.

Ainiin. vielä voisin lyhyesti kirjoittaa tähän loppuun asiasta, jota olen seurannut. Tämän kirjoitushetkellä avaruudessa ON älykästä elämää. Artemis on lähestymässä maapalloa. Ihmisiä oli lähellä kuuta. Eka kerta viiteenkymmeneen vuoteen. Hieno homma.

virhe 404 oli tappolistalla - Ja siksi netti murenee hajalle.

 

01.04.2026
Virhe 404 oli tappolistalla

404 virheilmoitus, ettei sivua ei löydy ja se näytti vielä jotain teknistä tietoa siitä, kuinka virhe korjataan - on nykyään hävitetty toiminto nettiselaimista.
Miksi sillä on väliä?
Koska se johtaa netin kaatumiseen sen takia, että verkkosivustojen virheitä enää ei osata korjata. Syystä - etteivät hyvin suosittujen verkkosivujen käyttämät tiedostot, enää ole kenenkään hallinnassa. Joten kukaan ei oikeasti tiedä internetin kantavista rakenteista mitään.

Kaikki on jo pitkälle automatisoitua.

Kun kukaan ei näe enää sivujen rakennetta, niin sitä ei voi tarkistaa.

Joten järjestelmä, jota ei voi tarkistaa - on myös järjestelmä jota ei voi ylläpitää. Ja se järjestelmä saatetaan tuntea paremmin vaikka nimellä TikTok tai Gmail.

Tämä on hiljalleen tapahtunut asia. Firefox ei enää näytä virheilmoituksessaan paikallisen tiedoston nimeä joka se yritti avata. Linkitysvirhe. Jossain.

Sen sain selville seuraavalla tavalla - pikavinkki..

Kiersin ongelman avaamalla virheilmoituksen sisältävän kehyksen omaan ikkunaansa – tällöin puuttuvan tiedoston polku näkyy suoraan osoiterivillä.

Vaikka juuri sinun ei tartte sivuja ylläpitää, niin jonkun muun on ylläpidettävä sitä pelisivua, uutissivua, sitä sivusto - jonka kanssa vietät aikaa. Ja jos sen sivuston ylläpito tämän saman ongelman kanssa painii.. Sen pituinen se ilo oli. Sivu ei toimi.

Itse siis hallinnoin tuota simopahula.fi sivustoani ja tiedän sen tiedostojen nimet. Joten osaan korjata sen aika helposti. Mutta joku isompi sivusto. Sen ylläpito on joko ulkoistettu. Sen käyttämät fontit tai tiedostot ovat kolmannen osapuolen hallinnassa - jossain. Jos siellä jossain tapahtuu joku virhe, niin käyttäjän ruudulle tulee se söötti kuva ja teksti "jotain meni pieleen"

Ei siitä siis tartte ärsyyntyä. Kyllä sen tekee sen sivuston hallinnoijakin. Heilläkin on vain se tieto "Jotain meni pieleen" , mutta järjestelmä ei kerro että mikä meni pieleen.
Siksi sitä ei loppukäyttäjälle kerrota - koska sitä ei tiedä sivuston ylläpitokaan.
Internetistä on siis tulossa kovaa vauhtia korjattavasta järjestelmästä - musta laatikko jota ei kukaan osaa korjata.

Tiedostojen nimet muuttuvat joka kolmas vuosi kuvaamaan paremmin niiden käyttötarkoitusta ja siinä välissä katoaa se - että jos joku menee vikaan, se on pysyvästi mennyt vikaan.

Tein vuoden 2002 toukokuussa tiedoston nimeltä "np_toukokuu.htm" Se on pysynyt samalla nimellä kaikki nämä vuodet. Olen viitannut siihen lukemattomia kertoja ja ne linkitykset yhä toimivat. np? N etti P äiväkirja.

Sivustoni on itse tehty ja sen tuleva ccs on helppoa korjata. Tässä nyt tuli aika korjata koko sivusto, siis nykyaikaistaa koodit. Ja sitä olen tehnyt jo neljättä kuukautta.

Tiedostot ja sivusto toimivat siis vielä toiset 25 vuotta. Samaa ei vaan voi sanoa kuten Googlesta. Netti kyllä katoaa aikanaan, mutta syy ei ole luonnonmullistuksissa tai aurinkomyrskyissä. Internet osaa tehdä sen itse. Olemme ohjelmoineet internetin tekemään jossain vaiheessa itsemurhan pinoamalla sen tarjonnan kerroksiin joiden välissä ei ole laastia.

Rakenteellinen epävakaus on aina huono asia.

Netti on rakennettu tavalla, että se itse horjuttaa sitä pinoa koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Jotain menee jossain vaiheessa vikaan ja tiedän mikä se on:

Pino kaatuu ja sitä sotkua kukaan ei osaa korjata.

"Tiedostoa ei löytynyt
Firefox ei saa yhteyttä palvelimeen osoitteessa paikallinen tiedosto
Mitä voin tehdä asialle?
Tarkista, että olet kirjoittanut verkkosivuston osoitteen oikein."

Paremminkin jos näyttäisit sen tiedostopolun, niin homman voisi korjata helpommin.
Lopun aikoja elämme, vielä kyllä on aikaa se 5 vuotta - ennen romahdusta.

Ihmiset vieroitetaan koodista irti, vaikka koko elämä nykyään on vain koodin varassa ja sen takia sitä pitäis saada ymmärtää.

Kai se älykästä elämää sitten on.

Viimeinen maaliskuuta 26

 

31.03.2026
Viimeinen maaliskuuta

Tänään on pilvinen päivä, mutta kyllä ihmiset muualta saavat sääennusteensa haettua.

Vaan se tulevaisuus vaatii sitä, että tässä lukisi säätietoja. Kuten arkistointiin. Ok. Tänäänkin on hyvä sää kävellä, sitten iltapäivällä.
+8c aurinkoista. Nyt on vasta aamu.
Arkistoinnin kun otin puheeksi. Sitä tässä olen säätänyt.

Tämän nettipäiväkirjan arkisto on kuten vähän tällä hetkellä levinnyt kohdasta talvi 2024 - 2025 kun tuolloin vaihdoin Windowsista Linux xubuntuun. Työtavat muuttuivat ja olivat haussa joka johti, etten merkitsenyt merkintäsivuja kunnolla. Tämä sitten johti siihen, että kun tavallisesti oon talvikaudet jakanut kolmeen tiedostoon - joilla on johdonmukaiset tiedostonimet - niin siinä olin tehnyt tiedostonimeämisvirheen. Eikä kaikilla menneillä merkintäsivuilla (siihen kun keksisi paremman termin) ollut arkistointia tehty.

Joten sitä tässä sitten aloin tekemään. Ja samalla parantelemaan kirjaa. Ei sillä - etteikö arkisto nyt toimisi? Se toimii kyllä, ulkoasullisia ongelmia yhä on. Mutta uuden työtavan hyödyn kyllä löysin. On helpompaa tehdä poimintasivuja, kun merkintää kirjoittaessa jo tekee ne linkit.

Sitten on ollut haussa myös tyyli vanhoille nettipäiväkirjani merkintäsivuille vuosilta 2019 - 2002 Modernisoida nekin kyllä pitää, mutta ulkoasun jättäisin sellaiseksi kun se niillä on ollut vuosi.. kymmeniä. Aivan. Tää nettipäiväkirja on tänä vuonna 24 vuotta - niin on ylittänyt se vähimmäismäärä, jotta pystyy sanomaa että homma on ollut olemassa jo vuosikymmeniä.

Merkintä- Arkisto- ja poimintasivuja siis on tällä hetkellä 199 kappaletta. Joista valtaosa on vanhaa tyyliä. Tämän vuoksihan tässä olen suunnittelemassa jotain helppoa taulukkomallia, johon voisi vain heittää kyseisen sivun merkinnät ja poiminnat. Sekä ajaa nopeasti vanhan koodin tyhjennykset. Koodikieli on nykyään erilaista, mutta onneksi selaimet katsovat ajassa taaksepäin. Muutoinhan koko internet romahtaisi.

Se on kuin moneen kertaa tapetoitu huone. jos joku uusi tapettikerros kuten alkaisi hylkimään edellistä, niin kaikki tapetit tippuisivat alas.

Poiminta ja Arkisto sivuja taas on 26 x 2 = 52 nopean päässälaskun mukaan. hetki 2+2 4 6+6 12 4+1 5 2 52 OK. täsmää. ja samalla matemaattista ajatusvirtaa näemmä tuli kirjoitettua.

Kohteenani on siis ensin 52 sivua, joille tulee yhteneväinen vuosivalinta ja sitten joku selkeyttäjä. 199 - 52 = 147 eli n.147 muuta sivua pitää toisin modernisoida ja siitä summasta on yhteensä jo valmiina kai jotain 20 sivua.

Sivustoni siis on kyllä modernisoitu, mutta se on hyvin laaja. Tänään ajattelen käyttää sen eteen sen 3 tuntia ja sitten lähteä ulos kävelemään. Nyt kun on aikainen kevät, niin sitä kyllä hyödynnänkin. Tavallisesti tienpinnat ovat vielä tähän aikaa liukkaat ja sää on kylmää. Tänään taas taidan kävellä sen 3 - 4 km lenkin. Jämsä nyt kyllin suuri kaupunki, että katuverkkoa ja puistoja riittää siten, ettei tartte kävellä kahteen kertaa samaa tietä.

Samalla olen ottanut kyllä kuviakin, vaikka se on hitaampaa tuolla nykyisellä ja tulevalla älypuhelimella, jota en ole vielä hankkinut. Mutta se tulee olemaan älypuhelin. Ei siis älykkäästi tehty kuten omalla kameranäppäimellä varustettu pienikokoinen malli.

Siis otan kuvia Jämsästä ihan sitä varten, että jos viimein käynnistäisi uudelleen sen sreendisplay :: Jämsä - kuvabloginsa. Se on ollut ajatuksissa tehdä jo vuoden.

Saa jäädä siihen, kunnes saan noi lähes 200 sivua valmiiksi.

Tää on sitä tää on tätä tää on elämää

 

25.03.2026
tää on sitä tää on tätä tää on elämää

Don huonot siis soi ja kappale on "aarteenetsintää" Pitkästä aika tätä yhtyettä kuuntelen. Suosikki on, ja tykkään.

Samalla tein taas litran omenamehu tölkistä pillimehun, vaikka toi EU-pilli tuhoutuu kyllä ennen kun saan mehun tunnissa parissa juotua. Riittää mehua.

Eli tein saksilla tölkin päälle pienen reiän, josta työnsin sen EU-pillin läpi. Harkinnassa on kyllä hommata metallipillit, alkaa olemaan pillivarasto loppumassa.

Kerta muovipillit piti direktiivillä poistaa.
Onneksi kuulemma siellä EU:n pääkonttorissakin he kärsivät nyt sulavista pilleistä.

Oikeudenmukaista..

Omenamehu on Pirkka Omenatäys mehua. Ja syy pillivarastoni radikaaliin vähenemiseen - on se, että eilen oli hammaslääkäri. Tunsin jo pari kuukautta sitten ongelmaa - mutta kerta hyvinvointialueen tapa on sysätä lääkäriaikoja melkein puolen vuoden päähän, niin kärpäsestä tuli härkänen ja hammas piti poistaa. Suositeltiin keittoja tai muuta kevyttä ruokaa sekä lepoa. Joten ostin mehuja kaupasta ja otin rauhallisesti.

Pillillä kun ohjaa nesteen nieluun hampaiden ohitse, joten saa toipua rauhassa se operaatiopaikka.

Pillini siis pehmenevät käytössä, mutta onneksi muutkin saa kokea sen saman riemun. Pilli on paperimössönä juomassa. Katsoin metallipillien hintoja. Oliko se jonkun 6 kappaleen satsi niitä ja hinta oli 15€ + postimaksut niin se tekis 25€ ostoksen. Toisaalta noi 10 kpl niitä pehmeneviä.. (helvetin vaikea sana kirjoittaa..) ..pillejä maksaa 9€

Metalliset voisi pestä aina uudelleen, joten kallistun kyllä kalliin ostoksen puoleen. Ne maksavat jollain oudolla tavalla itsensä sitten takasin. Vissiin kun ei tartte ostaa niitä EU:n pilaamia pillejä.

Palaan siihen hammaslääkärikäyntiin..

Eli se oli tullut isoksi operaatioksi - mitä olisi ollut, jos ajan olis saanut aikaisemmaksi. En viihtinyt valehdella asian olevan akuutti. Siis toi onneksi ei ole pahemmin siis sattunut, tuntunut vaan oudolle.

Eilen siis pääsin viimein sinne hammaslääkäriin, aamuaika.

Onneksi jo tuttu homma, elämäni aikana minulta on poistettu kaksi hammasta. Viisaudenhammas ja sitten joku toinen hammas. Nauranut aina sille itsekseni, että kyllä jäännökseni maastosta sitten tunnistaa hammastietojen vuoksi. Puuttuvan hampaan haitta katoaa siinä kuukaudessa. Ensin tietty, ettei voi syödä kunnolla. Ja sitten kun kieli pikkuhiljaa alkaa tottumaan tilavampaan kotiinsa.

No kerta suositeltiin istumista, niin istuin ja aloin koodaamaan sivustoa paremmaksi. Nyt etusivulle sain hyvän asettelun. Tekstiarkistossa on teemanvaihtaja aina vanhoja runoja myöten. Sekä että nettipäiväkirjan uusimmat merkintäsivut saivat CCS tyylit.

Mä kopion tämän bloggeriin sen jakoa varten, josta se sitten menee blogit.fi sivulle - kaksi paikkaa, joissa ne tyylittelyni eivät näy. Ihmiset siis menettävät sen 30% kokemuksesta noilla sivustoilla.

Tämän tarkoittaa myös sitä, että sivustollani www.simopahula.fi lukee nettipäiväkirjassa viittauksia sille sivustolle, koska kirjoittaessani tätä - mun pitää myös ottaa muut palvelut huomioon. Myös siksi käyn vanhoja merkintöjä nyt läpi sivustoni nettipäiväkirjassa - että saan ne viittaukset pois.

Mutta tää on mun valinta. En luota muiden ylläpitämiin sivustoihin.

Teen tämän itse ja maksan sen 100€ per vuosi palvelintilasta. Saa sponsoroida kyllä, jos tahtoo - en pyydä. Säästän kyllä itse sitä varten.

Näin ollen tässä olen parantanut paljon sivustoani. Oikeastaan rakentanut koko sivuston uudelleen, sen koodi OLI UUDISTETTAVA. Eilen viimein koodasin uusiksi mun vanhat runot 1990 luvun lopusta. Niissä oli jo merkkejä hajoamisesta.

Sivustoni on 26 vuotta vanha tänä vuonna. Koko homma alkoi kehittymään tarpeesta saada joku julkaisu alusta kirjoituksilleni - niin ensin loin sen tekstiarkiston. Sen jälkeen alkoi tulemaan ideaa nettipäiväkirjaan ja pikkuhiljaa koko sivusto alkoi kasvamaan ja kehittymään.

Vissiin kun tuli luvattua jossain vaiheessa ajatuksia siitä, että täytän tänä vuonna 50 vuotta - niin kerrotaan niitä. Syy lisääntyvään sivustoni mainostamiseen on se, että moni sen löytäisi. Sivusto on valtava, blogi (nettipäiväkirja 2.0) ei ole kuin sivutuote.

Se tuli vain joskus luotua, kun tuolloin palautetta että sitä oli vaikea lukea.. Myönnän - sivustoni oli vanhanaikainen. Nykyään mulla on kyllä mielessä, miten saisi edes tekstit näkymään kuten puhelimen näytöllä. vaikea toteuttaa sillä sivustoni ilme on retro henkinen. Mutta ajatuksena kehityksessä.

Eli.. Kyllä mä tahdon, että mun tekstit tulee tunnetuiksi. Itserakas lause,
mutta tää taitaa olla jo kuten mun elämäntyö. simopahula.fi

Edes siis jotain tekemistä, ettei elämään nyt täysin pety.

Kävi miten ennustin: se hiton EU-Pilli pehmeni jo tunnissa ja mehun tulo tyrehtyi. Pitää vissiin tehdä se nettiostos..

18000 päivää minua. sisältää pienen syväsondauksen

 

23.03.2026
Elämäni 18000. päivä

Ja se on pilvinen päivä. Elämäni 18000. päivä on tänään. Juhlan paikka? Forecan sivusto on auki ja sääuutisissa vilahti: Maanantaina rajuja tuulia, sitten alkavat sateet.

Eli katupölymyrskyä tänään. Sitten alkavat sateet. Maapallon säähän pelätty käänne jo tänä vuonna? Super El Niñon todennäköisyys kasvaa. Eli voi tulla kuuma kesä ja maastopalot. Mutta niistä puhuminen on ikävää. Nyt on aikainen kevät ja se on kiva asia. Lumi ja jää ovat maastosta poissa. Ainoona haittana tosiaan se katupöly.

Mutta jos pitää valita liukkaiden kevyenliikenteenväylien ja katupölyn välillä - niin tulkoon pölymyrsky. Se on vain paikallinen haitta.

18000. päivää minua täynnä tänään. Päivämäärän sattuessa olemaan 23.03.2026

Kun olin elänyt 9599 päivää, olin kirjoittanut roskien ulos viemiestä. Vuosi oli 2003 ja mä olin 26 vuotta. Nettipäiväkirjani eli tuolloinkin. Muutoinhan mä en sitä muistaisi.

Mihin suuntaan mä sitten suuntaan tätä merkintää? Siis kuten joku ihmeen juhlasysteemi, itserakas sellainen pitäisi luoda. Tai sitten vääntää koukkua, josko internetistä tulisi lukijoita. Syötiksi valitsen osan, kun olin 9965 päivää. tähän siis ote 23.03.2004 tekemästäni merkinnästä opiskeluajoiltani ja kuvaksi tiedon - että kirjani näyttää hienommalta simopahula.fi - sivustollani:

"Ruotsin tunnilla me keskustelun edetessä - ei tunnin aiheessa ruotsinkieliset liikekirjeet - huomattiin ettei koululla ole pelastussuunnitelmaa. Maikka ei siitä tiennyt. hän on ollut talossa 15 vuotta. Luokissa on kovaääniset. Niistä ei ole kuulunut mitään. Ruotsinmaikkakaan ei muista että hänen aikanaan kyseistä järjestelmää olisi käytetty."

Tuolloin myös tilanteiden kulkuun kuului Hotelli Rivoli, omenamehu ja vuohenjuustospagetti.

Paljastus: Hotelli Rivoli kuului siihen, että meille köyhille opiskelijoille valehdeltiin - kun meidät laitettiin tekemään yksinkertaista: Ota iso tästä pinosta ja laita se pienen sisään - tyylisten ohjeiden mukaan. Jotain postitusjuttua. Meille luvattiin maksaa rahaa siitä. Emme saaneet centtiäkään siitä tunnista.

perkele.

Kun olin elänyt 10330 päivää, (23.03.2005) niin sain sähköpostia - liittyen silloisiin työharjoittelupaikka -tiedusteluihin. Sen sanoman otsikkona oli "Tervetuloa" Se oli mukava sähköposti, ja se aiheutti sen kohtauksen elämässäni - jossa kannan kameralaukkua kun olen valikoitunut valokuvaajaksi, hyvän mielen lähettilään 2004 vitsaillessa EDUSKUNTATALON vartioille, että kantamassani kameralaukussa olisi pommi. Se päivä oli perjantai, 13.05.2005

Lisätietoja www.simopahula.fi - sivustolla on myös aikalaskurit, joita käytin tätä merkintää tehdessäni.

Tämä tiedoksi heille, jotka tulevat lukemaan nettipäiväkirjaani jostain Bloggerista tai blogit.fi - palvelusta, joissa teksti näkyy tylsempänä - mitä se sivustollani on. Olen kolmessa kuukaudessa oppinut työstämään tekstiä myös CSS tyyleillä. Sivustoni on kehittynyt paljon viimeisten kolmen kuukauden aikana.

Kun täytin 10695 päivää, niin oli 23.03.2006 - Se oli tylsä päivä. Mainitsin Dynastia televisiosarjan tuolloin. Siis siitä on 20 vuotta nyt. Ok. mä kirjoitin sen mielipiteeni kyseisestä TV-sarjasta jo silloin, niin se on kirjoitettu. Jatketaan matkaa..

Minulla on loppuhuipennus mielessä kyllä. Enkä sitä ihan tämän tekstin loppuun kirjoita. Se olis ikävästi tehty lukijalleni, että olisi keino päästä lukemaan asia.

23.03.2007, 11060 päivää. Olin saanut tiedon, että työt jatkuvat.

Ja niiden töiden takia..

(olin töiden jälkeen väsynyt, olin s-marketin myyjänä. Tein huonoa työtä - sillä mä en myynyt yhtäkään s-markettia.)

.. kun olin 11426 päivää, (23.03.2008) ei ollut merkintää nettipäiväkirjassani. Tämä kirjani koki tuolloin kriisiä blogimaailman pommittaessa sitä rikki hajalle, mutta se pelastui ja jatkui sitten blogimaailman aiheuttama vauriot kärsineenä vuonna 2014.

Kiihdytetään matkaa..

14000. päiväni oli 10.04.2015 - en huomannut tehdä merkintää.
16000. päiväni oli 30.09.2020 - en houmannut tehdä merkintää tuolloinkaan.
17000. päiväni oli 27.06.2023 - kyllä mä siitä kirjoitin

Ja nyt päästään aiheeseen. Siis siihen, mitä mä tästä ajattelen. Varmaan tässäkin merkinnässä on jossain kirjoitusvirhe. En voi sille mitään, mulla on lukihäiriö - jonka alkuperä on vauvaiässä sairastamani aivokalvontulehdus vuonna 1977

Tuolloin se oli vaarallinen tauti, oli hyvät todennäköisyydet sille - että kuolisin. Asia oli vanhemmilleni ymmärrettävistä syistä vaikea ja siksi mulle varmaan sanottiin, että olin ollut vauvana kipeänä. Ja että oli joku leikkaus, kun ruoka ei mennyt mahaan ja siinä leikkauksessa aivot jäi ilman happea hetkeksi. Että se olisi ollut oppimisvaikeuksieni perusta.

Totuuden kuulin vasta nelikymppisenä. Tässä myös on aina lohduttanut se, kun en ole päässyt isäksi. Että jos se lukihäiriö olisi geeneissä. Että olisin siirtänyt sen lapsilleni. Itselleni ne siis tulivat syntymäni jälkeen. Katkerantuskainen ajatus on se, että lapseni olisivat voineet olla - anteeksi sana - normaaleja. Eli olisivat oppineet helposti. Että niillä olisi ollut helpompi elämä, mitä isällään oli.

Jotta tämä asia ei murtaisi mua nyt, on hyvin suuret mahdollisuudet siihen olemassa.

nyt tuntuu siltä, että päivä voi mennä pilalle näiden asioiden vuoksi.

Niin otetaan internet apuun.
Eilen illalla oli revontulia taivaalla ja sain niistä kuvan. Siis ekan kerran onnistuin aidolla digikameralla. Aikaisemmat revontulikuvat olen ottanut vanhalla älypuhelimella, koska sen kamerassa on aikavalotus mahdollisuus. Enkä ollut tajunnut oikean kameran asetuksia. Mä joskus niistä kerron lisää. Mutta miten oli viime yönä ne revontulet tanssineet taivaalla? Vaikka Lahdessa. Heidän jo pikkuhiljaa hajoamassa oleva Panomax kameransa ( https://flycam.panomax.com/lahtiaqua ) on kuvannut revontulia olleen taivaalla klo 20:30 - 02:00

Eli jos ne näkyy Lahdessa, niin ne näkyy koko eteläsuomessa. Vaan toi Lahden vesitornikamera taitaa vedellä viimeisiään, sen yökuvat alkavat olla sinisävytteisiä.

Tampereen Hervannassakin on vastaavanlainen Panomax kamera ( https://flycam.panomax.com/poas-tieteenkatu18 ) Ja siinäkin näkyy ne revontulet. Siis toi kamera on lähempänä kaupungin valosaastetta, mitä se vesitornikamera on. Mutta silti näyttää taivaan.

Vielä on pimeitä öitä tänä keväänä jäljellä. Revontulia on näkynyt tänä talvena melko usein. Aina ne ovat maagisia. Varsinkin, jos ne ovat nopeita. Olen sellaiset nähnyt ja se on näky, jota ei unohda!

Tekstiarkiston uudistus valmis

 

20.03.2026
216023 sarjanumero

Eli sen vanhan käviälaskurin summa, joka on ollut sivuillani vuodesta 2017 lähtien.

simopahula.fi ja nyt se jälleen on parempi.

Eilen sain sen projektin valmiiksi, eli teemanvaihtajan lisäys kaikkiin sivustoni tekstiarkiston teksteihin.

200 tekstiä siellä siis kaiken kaikkiaan on. Muutenkin tekstiarkistoa hienosäädin. Koko sivustoni rakentui juuri tuon tekstiarkiston yhteyteen 25 vuotta sitten.

Se tarvitsi uudistusta aika kipeästi, oli aika paljon vanhaa koodausta. Piakkoin tekstit olisivat hajonneet. Pari sellaista tapausta oli jo nähtävissä. Nyt nekin on korjattu. Tämä oli suurin päivitys koko arkistolle sen olemassaolo aikana! Nyt saa vähän hehkuttaa. Kirjoitin myös nopean uuden huumoritekstin sinne.

Se oli kivaa vaihtelua. Myös se mun Healingdome2 novelli on edistynyt paljon. Ihmeen nopeasti sain sitä sen 150 sivua kirjoitettua ihan vuoden sisään. Sehän oli itselleni antamani syntymäpäivälahja vuonna 2024 . Tavallisesti moiseen sivumäärään menee parikin vuotta. Tarkoittaa, että kaipasin ison tekstin työstämistä kun olin saanut tuolloin vuonna 2024 siitä tekstistä sen ekan osan valmiiksi.

Samalla sitten tosiaan pari tekstiä sai poistua arkistosta, kun sitä nyt viimein ja vihdoin käsittelin läpi. Muu sivusto siis on valmis, tarkoittaen sivu-uudistusta. Modernisointia. Havahduin sen tarpeeseen viime marraskuussa. En tiennyt yhtään mitään uudesta tavasta koodata, tai ollut kirjoittanut pätkääkään ccs muotoilukieltä. Kolmessa kuussa olen oppinut paljon ja 26 vuotias sivustoni on nyt parempi.

OK. Näemmä vanhat runoni jäivät saamatta sitä teemanvaihtajaa, mutta se on joskus tulossa niihinkin kunhan tässä ehtii.. Pitää tehdä niille oma css tyylinsä.

Ja ne päivälaskurit.. Mainitsin tämän sivuston lokitiedostossa, et tajusin kyllä korjauksen. Eli kun ne alkoi näyttämään väärin, niin se oli käyttäjävirhe. Javascript laskee kuukaudet siten, että tammikuu on 0, helmikuu 1 ja niin edespäin. Joten jos henkilö on syntynyt joulukuussa, se laitetaan koodiin numerolla 11, ei 12

Mutta nuorenin siis 30 päivällä kun korjasi sen koodin, joka näytti päivien lukumäärää syntymästäni. Siis se on kiva laskuri. Ei aina tartte olla kuten joulu, pääsiäinen tai syntymäpäivä - että vois olla jotain erilaista.

Korjatun laskurikoodin mukaan, tänään on elämäni 17997. päivä!

OK. no ens maanantaina vois siis kirjoittaa aika hyvän merkinnän, jossa vois käsitellä elämää tarkemmin. Kun se on elämäni 18000. päivä

Olen pitänyt taukoa tässä nettipäiväkirjassa pari päivää, ihan sen tekstiarkiston uudistamisen vuoksi. Sen tahdoin saada valmiiksi. Sivustoni siis syntyi tekstiarkiston ympärille 2000 luvun alussa - asia, josta kerron sivustollani http://www.simopahula.fi

Se on monta päivää sitten. Ja päivistä puheen ollen.. Nettipäiväkirjassani luki 23 vuotta sitten (20.03.2003) näin:

"..minulla on nyt mukava tarina tästä päivästä kerrottavana. Tämä on nettipäiväkirja. Kuinka voi oppilaat tehdä tehtävää, jos opettaja tai joku muu jolla on avain - lukitsee luokan oven? No reput ja opiskelumateriaalit olivat turvassa.

S-market Järvenpää. Tullut jo tutuksi täällä.. Se Heidi, otsatukka. Antoi sen kuvan kaupasta, että käteisellä maksava asiakas (mä) on häiriöksi. Ja että sille pitää olla tyly. Tervehtiä kassapäätettä ja olla muutenkin turhautunut.

Ehkä hän ei ole "saanut" lähiaikoina ja siksi on kireä? En tiedä.."

Nuoruuden aikaa, kirjani tyyli oli toisenlainen.

Kuulemma kirjani ja tyylini ovat virkistäviä nykyinternetissä. Retron näköinen sivusto (jonka tekninen toimivuus siis nykyaikaistettu), tapa kertoa asioista on puhdistavaa.

Eli voit saada minut näyttämään perääsi keskisormea, jos ei + risteyksessä käytä autossasi suuntavilkkua, vaan käännyt päin mua - kun olen lähtenyt ylittämään katua ja olet antanut ymmärtää - että kulkusuuntasi on suoraan eteenpäin.

Kirjallinen lupaus: Jos joskus voitan 10 miljoonaa euroa lotosta, niin lahjoitan Jämsän kaupungille niistä 1 miljoona euroa avustaakseni, sitä ETTÄ HE ASENTAISIVAT JO LIIKENNEVALOJA tänne. Tarvetta on.
Onneksi siinä ei sattunut olemaan ketään lasta kuulomatkan päässä, olisivat oppineet rumia sanoja. Tosin kyllähän he ne oppivat, kun heidän vanhempansa auliisti antavat heille lahjaksi laitteen - jonka kautta niitä kuulee.

Mutta palatakseni ajassa taaksepäin:

"21.03.2004 - yöllä

Minulla on koneessa hitosti noita tekstinalkuja. Siis tekstitiedostoja, joiden koko on vain 1kt. Niitä katselin juuri. Olihan siellä muutama hyvä. Ehkä joskus kirjoitankin niistä ihan tarinat."

Hyviä uutisia - minulla on EDELLEEN ne tekstitiedostot olemassa koneellani, siirtyneet vain aina uusiin laitteisiin kun tietokoneet ovat vaihtuneet. Niitä tuolloin tarjosin erääseen silloiseen (nykysana) yhteisöön:

sfnet.harrastus.kirjoittaminen

Se oli hieno paikka, sain aika hyvin palautetta sieltä. Myös Juhani Laulajaiselta.

Sittemmin olen hakenut hänestä tietoa, ja selvisi että hänellä on wikipedia sivukin. Suomalainen kirjailija siis. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Laulajainen Terveisiä hänelle, jos sattuu lukemaan tätä. Tekstiarkistoni esittelysivuilla on hänen kirjoittama mielipide
(positiivinen sellainen) eräästä tekstistäni.

En mä oikein osaisi internettiä käyttää, jos kertoisin mistä oli kyse. Se löytyy sivuiltani www.simopahula.fi

Psykologisia koukkuja pitää heittää ja samalla käyttää hyväksi sitä - kuinka ihminen toimii. Ensiksi, kun tämän kirjoittaa - niin hän ohittaa tämän. Ajatellen, etten mä tuohon koukkuun mene. Sitten myöhemmin se ajatus kuitenkin jää jäytämään hänen pestessään mansikkahillolla hiuksensa keskellä Helsingin Senaatintoria.
Varsinkin kun sen ohessa oli kuva silmästä, tunteita aiheuttava kuva. Viis onko ne positiivisia tai negatiivisia, kuitenkin lukijan aivoihin jäi muistijälki.

Ja noin. Annettu absurdi mielikuva, käyttäjän aivot rekistöröivät sen pysyvään muistiin. Tunnettu maisema Helsingistä edesauttoi tiedon tallentumisessa. Ja siten koukku upposi. Hän ei juuri nyt sitä tee, mutta myöhemmin kyllä.

13 tuntia jäljellä

 

14.03.2026 -
13 tuntia jäljellä. ( ajasta 15:00 14-03-2026)

Aikalaskuri vetelee viimeisiään, siis se laskuri jonka viime joulukuussa asetin sivuille merkkaamaan sitä päivää - kun ikivanhaa koodia täynnä oleva sivustoni on oltava uudistettu. Aikalaskuri? Kyllä, joku joka vähän potki mua tekemään asian määräajassa. Ja nyt se homma on tehty.

Mitä uutta sitten voisi olla? Mä aattelin, kerta nyt aika lennossa saa jo muutettua tekstiä niillä CCS tyyleillä, että käyttää sitä nettipäiväkirjaan. Tehostaa sanomaansa, mutta se tietenkään ei tule näkymään missään Bloggerissa (tai blogi.fi -palvelussa) Tämän vuoksi koska taidan olla vähän vittumainen ihminen, niin voisin käyttääkin ccs tyylikeinoja enemmän. Bloggerin blogi Nettipäiväkirja 2.0 oli / on tarkoitettu tekstin jakamiseen.

Kerta sitä itkua, siis palautetta, tuli - että kun on vaikea lukea kirjaani. Tuota.. Sä oot oppinut lukemaan jo koulussa ja tekemään vieritysliikkeitä sormillasi jo lapsena. Niin mikä muka haittaa?
Ylimielisyys paistaa läpi, kun Hangon aurinko - mutta sallittakoon se tällä hetkellä
25 vuotias nettipäiväkirjan on mukauduttava ajan henkeen ja siksihän mä tuon suuren työn tein. Kenties jossain vaiheessa teen jonkun RSS syötehommankin. Mutta yhä saa se bloggerin blogi olla se keino tämän jakamiseen. VAIKKAKIN se tarkoittaa tämänkaltaisia tyhmiä viittauksia kahteen eri paikkaan.

Eli www.simopahula.fi sivusto on nyt parempi. Ja siellä kyllä lukee syy tuohon domain nimeen, joka ei ole se mitä kaikki ensin luulee.

Siitä Telian tiedostus mokasta vuonna 2018 voitte tuolta lukea.

Teemavaihtaja tekstiarkistoon! Se oli hyvä idea, sillä perusajatus kirjoittamiseeni on ollut aina se, että kun ei löydä mielestä lukemista - niin se pitää kirjoittaa itse. Eli joskus kyllä luen vanhoja tekstejäni ja nyt näyttö ei enää paista silmiin. Teemanvaihtaja on tulossa kaikkiin tekstiarkiston teksteihin - ja samalla niiden lähdekoodit hiljalleen modernisoituu samalla. Aikalaskurin kattamalla ajalla olen keskittynyt sivuston pääsivujen uudistamiseen.

Suuri projekti on siis tehty. Mutta sivustonihan kehittyy ja päivittyy koko ajan.

Kuten juuri äsken, huomasin että yhden sivun taustakuva ei näkynyt nii säädin sen nopeasti toimivaksi.

OK. Eli kerron sivuistani. Koska se on nyt se tämän päivän pääaihe seuraavan puoli tuntia.

Mitä muuta siellä on, tekstin lisäksi? Muistipelejä, päivämäärälaskimia, ja jos tahdot punaisia 7-segmentti kuvia vaikka kuvakäsittelyä varten - niin sivuiltani löytyy (sekalaiset) "Tee segmettiluvut" - kohta.

Tähtäimenä monipuolinen nettisivusto. Entä jos mä tämän kerran saisi omahyväisesti huutaa:

LÖYTYYKÖ MUKA MUITA YHTÄ VANHOJA SUOMENKIELISIÄ NETTIPÄIVÄKIRJOJA?!!
Mutta toisaalta, sellainen olisi kiva löytää. Sivustoni myös kertoi juuri minulle, että nyt tänään olisi elämäni 17991. päivä ja siitäkö pitäis jotain ihmeen ajatusta syytää - että kohtahan tulee elämäni 18000. päivä? Hetki.. Tässä on virheellistä tietoa! Koodissa väärä parametri! En mä nyt niin vanha vielä voi olla..

const BIRTH_DATE = new Date(1976, 11, 10); //

Ja siitähän se löytyi. väärä numero. 11 pitää olla 12. Joku ihmeen taannoinen ajatusvirhe. Korjattu.

Tänään on siis vasta elämäni 17960. päivä. Kerta se on jostain helvetin syystä niin tärkeätä tietää, että tuollainen koodinpätkä on ollut osa sivustoani sen 15 vuotta - niin olkoon. Siinä ajassa on kyllä paljon koettu, josta oheinen vanha kuva viestilokista osoittaa. Oloni on tyytyväinen, sivustoni on uudistettu ja samalla parissa kuussa oppinut hyvin paljon uutta koodauksesta.

Projekti elää ja hyvä niin.

Vuoden 2. 13. ja perjantai. kolmas tulossa

 

13.03.2026
Perjastaina, kolomestoostapäevä

Eriävä otsake, sillä olen varamaan joskus käyttänyt oikealla kieliasulla olevaan tekstiä aiheena. 13 ja perjantai maaliskuussa vuonna 2026 ja kellonaika 05:55:55 vilahti juuri. OK. 10 minuuttia heräämisestä, saanko aivoistani sinne tallennetun tiedon siitä - miksi tämä on epäonnenpäivä?

Eli mitä mä saan ulos aivomassastani - on, että se liittyy jotenkin temppeliherroihin ja kirjeisiin. Jotka kyllä avattiin jo torstaina. Eli yhtenäinen käsky käydä temppeliherrojen kimppuun ja siten lopettaa heidän valtansa. Kirjeissä tais olla määräys, että ne sai avata tiettynä hetkenä.

Tarkistin tiedot ja ne olivat oikeat. https://fi.wikipedia.org/wiki/Perjantai_13._päivä
Epäonnen päivä siis tänään? Taikauskoinen sellainen, joten voimme psyykata itsemme siihen - että tänään kaikki epäonnistuu ja on kurjaa.

Tai sitten käyttää päivää onnenpäivänä. Eilen oli sadepäivä, jolloin sade tuli vetenä. Tarkoittaa - että se sulatti lisää jäätä pois katujen pinnoista. Kaksi päivää sitten oli jälleen vuoden odotetuin päivä: Kun pihasta oli sulanut kylliksi jäätä, että sai ottaa liukuesteet pois. Niitä olen käyttänyt koko tämän helvetin talven - ja viimein kevät on niin pitkällä, että kadut ovat sulia. Voi kävellä "oikein"

Liukuesteilläkin kyllä pystyi kävelemään normaalisti, mutta ne painavat kuitenkin jalkapohjia ja se hiton naksuminen kauppojen kivilattioilla.. Mutten kaatunut. Moni kyllä niin teki, kun ulkona ei katso minne kävelee tai käytä oikeanlaisia jalkineita. Painetaan vaan katse kiinni luurissa menemään ja sitten kova poru kun liukastuu hajottaen itsensä. Että kenen syy, että täs oli liukasta?

Talvisin pitää olla varovainen, ettei liukastu. Syksylläkin voi liukastua puista tippuneisiin lehtiin. Kesällä voi kompastua esteisiin. Kyllähän viime vuonna oli se mahtava hetki Kampin keskuksen edessä, kun katukivi oli hypännyt ylös. Itse varoin sitä ja kiersin esteen. Ja vain parin sekunnin päästä takaani kuului kaatumisääni. Toinen ihminen oli kompastunut siihen katukiveen ja hänen puhelimensa oli yhä liikkeessä maan pinnalla, kun käännyin vaistomaisesti katsomaan, mitä takana tapahtui.

Tai mitä mä muita varoittelen? Jää viihdettä saamatta. Eli se käy aina toteen: Jos ei varo, voi tapahtua onnettomuus. Joka nykyään tallentuu videolle, jonka sitten voi katsoa Youtubesta nauraen. Yhdysvalloissa Youtuben mukaan - ei tunneta nastakenkiä. Alkaa kyllä jo kyllästyttämään sikäläiset ovikellokameroiden videot, jossa henkilö tai henkilötär vetää lenkkareissaan lipat - kun se porstua onkin jäässä. Kehitettävää siis siinä maassa: talvijalkineiden tarpeen tiedottaminen.

Tämä vuosi 2026 on erityinen siitä, että tänä vuonna 13. päivä osuu kolme kertaa perjantaiksi. Tänään on niistä ilmestymiskerrosta käytössä se keskimmäinen. Edellinen oli viime kuussa ja tuleva on marraskuussa 2026

Sitten tätä saa odottaa aina vuoteen 2031 saakka. Sitä seuraavat "epäonnen päivän" triplavuodet ovat 2037 ja 2042

Se päivämäärästä. Mitä tänään sitten jo on ehtinyt tapahtua? Kahviin mittasin vissiin 4 mitallista tummaa paahtoa sen kolmen sijasta. Muttei se epäonnea ollut, kahvista tuli parempaa. Mitä tilannehuoneen mukaan sitten on jo tapahtunut tämän vuorokauden aikana?

00:09 Sotkamossa kiviauto syttyi palamaan. Sammutustyö olivat käynnissä vielä kahden aikaan yöllä. Helsingissä 04:34 pelastettiin ihminen puristuksista. Ei lisäinfoa. Viime vuorokauden aikana on sattunut vain yksi eläinonnettomuus, jossa lisäinfo: Eurajoella pöllö pelastettiin savuhormista. Lintu vissiin on yhä siinä hormissa, sillä tiedon mukaan oli hormin taitoskohdassa. Missä vaakaputki kääntyy ylösnousevaan putkeen ja tämä pöllö siis vissiin on yhä siinä kohtaa lämmityksen tukkeena - sillä pelastuslaitos ei ole tuon tiedon mukaan - saanut lintua ulos.

Ei siis sen pöllömpi juttu. Pöllön koosta ei ollut lisätietoa, että mikä laji on kyseessä - kun niissä on kokoeroja.

Se siitä ja sitten kerron isosta muutoksesta sivustoni tekstiarkistossa. Siis tämä liittyy tekstien väreihin. Ne kun ovat mustaa valkoisella ja joskus olivat valkoista mustalla. Olen ajatellut asiaa kyllä pitkään ja nyt loin sen: Teemanvaihtajan. Eli tekstin saa tummaan tilaan tai sitten kirkkaaksi. Miten vain tahtoo. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsen sivustoni modernisoimisessa pitemmälle. Kaikki mun suuret tekstit sisältävät jo tuon ominaisuuden.

Luettavuus paranee ajan kanssa. Sekä mä tajusin myös sen työtavan, jolla saan sitten joskus tulevaisuudessa sen Healingdomen jatko-osan muokattua helposti htm-muotoon. Tekstitiedostoksihan mä sen kirjoitan. On olemassa linux pääte toiminto pandoc, jolla voi tehdä tekstitiedostosta htm asiakirjan, jota sitten voi muokata koodieditorissa.

Tähän yhteyteen.. Juuri saamani idea on kirjoitettava. Siis mitä sitten Healingdomen jälkeen? Siis tuossa vaiheessa tulee helpotuksen tunne, kun suuren tekstin saan valmiiksi. ja sitten alkaa kaivata tekstin kirjoittamista. "Ärä Mind üksi" tekstiin voisin kehittää jatkoa kanssa. Se kun perustuu samaan maailmaan (henkilöhahmot) kun mihin oikeastaan on tullut rakennettua kaikki mun suuret tekstit. Löyhää yhdistämistä ja samoja hahmoja. Healingdomen kautta se rakentamani maailma voi olla scifityylistäkin. Mutta tekniikan raja siinä, mitä Healingdomessakin kuvaan: Teknologia on teoreettisesti mahdollista, sitä vasta kokeillaan tai on jo käytössä.

Tai sitten vedän sen tekstin, jossa yhdistyy kalevala, Itämeren pohjassa oleva outo asia ja skandinaavian muinaisuskonnot nykypäivässä. 500 metriä korkeat jumalhahmot tappelevat Pohjanlahdessa..

Se vois olla sitten tuon Healingdomen jälkeinen seuraava teksti! Ei tarttis olla niin pikkutarkkaa maailmanrakentamista.

Suurimman tekstin edistymisestä. Mitä ja miksi?

11.03.2026
vaikein kirjoitusrivi.

ja se on voitettu.. siis yritä nyt jotain aihetta keksiä tulevalle ajatusviralle, jonka loppumääritelmää ei nyt vielä edes tajua ymmärtää. Sana tulevat vain sitä mukaa kuin koneen mäntä jauhaa ja tässä hetkessä mä en muuten mitenkään muista, sitä kuinka se liike sitten muutetaan pyöriväksi energiaksi pyöriä varten. Jos auto-analogiaa ajattelin.

Ok.. Palautetaan aivoista se tieto. Kuinka se teen? OK. se Männän liike. Ylös alas ja pyörä pyörii.. kuten polkupyörää polkiessa, ketju pyörii.. Kampiakseli! Jalat kuten männän kiertokanki. Ja sitten vaihteisto määrää kuinka monta kierrosta pyörät pyörivät suhteessa moottorin antamaan tehoon. Taisi olla vielä vauhtipyöräkin joka pitää liikkeen tasaisena. Joku painava kiekko.

Tiedon palautus onnistunut. Eli se oli auto analogia sanojen muodostumiseen. Oikeastaan.. Sitä Healingdomea varten olen oppinut aivotoiminnasta paljon, siinä tekstissä kun se tekniikka on edes teoriassa toimivaa tai sitten vielä kokeellista.

Eli kun suljen silmäni, niin otsalohkoni aikaa tuottamaan ajatusta. Se ajatus siirtyy motoriseen aivokuoreeni, joka ohjaa sormia ja lopun hoitaa pikkuaivot - jotka säätelevät hienomekaniikkaa. Siis miten sormet liikkuvat näppäimistön päällä.

Eli kun suljen silmäni, niin homma toimii suoraan. Jokainen ajattelemani sana tulostuu näytölle, koska näköaivokuori sulkeutuu ja aivot ottavat hetkeksi näköaistin vaatiman aivotehon kirjoittamisen nopeuttamiseen. Mutta aivokuvassa jos olisin ja kirjoittaisin silmät kiinni nopeasti, virheetöntä tekstiä - niin ei näkyisi paljon toimintaa.

OK. Kerron siis siitä tekstistä. Sen edistymisestä.

Nyt on ollut hyvää putkea päällä, uutta raakatekstiä on syntynyt jo kolmekin näytöllistä tuosta vaan. Teksti alkaa kohta olemaan kasattu yhteen.

Tapanani kun on laittaa tekstiin " ----------- " kohtiin, joita pitää vielä hioa tai sitten kappaleet jotenkin saada kiinni toisiinsa. Niitä alkaa olemaan vähemmän.

Myönnetään. Se vähän otti ja paisui koko teksti. Koko hommahan lähti vuonna 2018 siitä, että kun edellisenä vuotena isäni oli kuollut. Rankimmat ajat olivat siis takana. Ja vielä mua tuolloin häiritsi se, että ne 30 vuotta vanhat nuorisopsykiatrisella kokemani asiat vielä vähän kummitteli. Sekä että tahdoin jo päästä niistä irti. Sekä, että kaipasin kirjoittamista. Olihan saanut sen "Ärä Jädä Mind üksi" samana vuonna (2018) valmiiksi.

Aloin kirjoittamaan Healingdome ykköstä. Siinä on enemmän just niitä 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja vähän muutakin.

Sen tekstin sain valmiiksi vuoden 2024 tammikuussa.

Jäi sellainen tyhjä olo, kun ei ollut suurta tekstiä - mitä työstää. Kirjoittaminen kun on harrastukseni. Sitten saman vuoden joulukuussa annoin tuon jatko-osan idean itselleni syntymäpäivälahjaksi ja se siitä kasvoi ihan vuodessa yli sadanneljänkymmenen sivun mittaiseksi.

Tuossa Healingdome- kokonaisuudessa tulee olemaan oikeastaan kuten kaikki, mistä itse olen kärsinyt / katunut / tuntenut

Ja joidenkin asioiden hyvästijättökin se on. Tietenkin tämä liittyy siihen.. no lue kirjasta tämän vuoden eka yöllinen. Löytyy tältä merkintäsivulta.

Olen sitä työstänyt siis tässä ja työstän tänäänkin. Olen ollut digipaastolla. Tuli kirjoitettua siitä tuossa ja aloin sitten toteuttamaan sitä. Eli ei pakonomaista jokapäiväistä nettipäiväkirjaa - koska se tapa pilaa jotenkin sen laadun.

Mitä tässä odotan? No että toi kotitalon pihan jää sulaa, sitten kun se tapahtuu - voin viimein jättää liukuesteet pois. Odotan sitä paljon. Tuorein Forecan sääennuste 10 päivälle kertoo, että ei ole pakkasasteita koko ennustuskaudella. Eli jää sulaa.

Myös järvestä. Mutta kyllähän tuossa sitä pitkin tuli kävelyä. Enää sitten ei voi, koska aurinko on jo haurastuttanut jääkantta.

Onhan se jotain 40 cm syvää, mutta lumi alkaa sulamaan jään päältä - niin lämpö pääsee jään sisään.

Viime viikonloppuna oli lyhyet yllätys revontuletkin. Sain kuvia niistä. Oli jännä luontohetki. Siis otin ne kuvat järven jään päältä ja jää alkoi pakkasen kiristyessä ääntelemään.

Kevät on kyllä jo koittanut.

Se taitaa olla se lyhin vuodenaika nykyään. Sitten tulee se kesä, jota on kyllä odotettu. Tulevan kesän aikana elämäni täyttää sen 50 vuotta. Synnyin joulukuussa joten elokuussa 1976 sikiövaiheessa ollessani aivotoimintani käynnistyi. Elämäsi synnyinhetki on ollut aina 4 kk ennen syntymääsi.

Tippalukon keksijä paljastettu

 

06.03.2026
tyhjyyden pyörästä

Pakko päästä pois ja tää on suljettu astia. Siis CMX - Suljettu astia on soimassa nyt. ja järkeistän ajatukseni aamukahvilla. Juomalla, joka piristää ja siten voin kertoa, että merkinnän käynnistäminen tällä kertaa kirjoittamalla tekstiksi päivämäärän alle - se mitä sattui soittolista CMX tarjoamaan. Olisikohan tässä tarpeeksi tekstiä, jotta ensimmäinen tekstikappale täyttäsi sen kriteerin, jonka mukaan tekstin kiinnostavuusprosentti alkaa jo tippumaan?

Tippumaan kuten pisarat, kun odotat keittimen vieressä - että se olisi jo valmista. Jos ottaa pannun kesken kaiken pois, niin suodattimessa oleva kahvijuoma tippuisi suoraan keittolevylle. Saaden aikaan kiroamista ja siivoamista.

Tätä vissiin tippalukon tuntemattomaksi jäänyt keksiä mietti ja kehitti ominaisuuden - jota tekee myös mun kahvinkeittimestäni hyvän laitteen. Sä voi ottaa kahvia, kunhan keitin on ehtinyt keittää sitä pannuun sopivan määrän, että saa sitä. Juomaa siis. Eli kuka keksi tippalukon?

Olisiko internet jo saanut sen tiedon? Syötetään kysymys nykyinternettiin ja se vastaa "Ensimmäisen automaattisen tippalukon keksijänä pidetään saksalaista Gottlob Widmannia.

Hän esitteli keksinnön osana maailman ensimmäistä sähköistä suodatinkahvinkeitintä, joka tunnettiin nimellä Wigomat. Laite tuotiin markkinoille vuonna 1954."

Mysteeri siis ratkennut. Länsisaksalainen keksijä kehitti kahvinkeittimeen tippalukon. Mysteeri, sillä sitä tietoa ei ole ollut löydettävissä helposti. Kyseinen keksijä kuoli jo vuonna 1982 - joten hän ei siis saanut keksinnöstään nimeä.

Eli maailman ensimmäinen sähköinen suodatinkahvinkeitin jo sisälsi tuon toiminnon. Mekaaninen läppä, tiivisteellä joka menee automaattisesti kiinni kun pannun ottaa alta pois. Vaan miksi kahvinkeittimien historia on ollut tähän saakka salaista tietoa?

Kyllä mä tiedän, kuinka keitetään pannukahvi. Tosin siitä - kun olen sellaisen keittänyt, on jo vuosia aikaa. Mutta pääpiirteissään se meni..

Täytä kahvipannu vedellä. Mittaa pannukahvia pannuun sopiva määrä - joka on huomattavasti suodatinkahvia enemmän. Jos suodatinkahvia on tottunut keittämään, että kolme mitallista kahvia suodattimeen - niin pannukahvia menee 6 mitallista.

Sitten se kiehautetaan ja annetaan sen jälkeen hautua minuutteja. Kahvipavut painuvat pohjalle. Sitten kaadetaan varovaisesti kuppiin valmis kahvi. Kahvipannun muoto auttaa myös siinä, ettei kuppiin tule niitä kahvipapuja. Jos tulee - niin oli liian hätäinen.

Aivoni siis ovat heränneet, kerta tiedonhaku toimi. Jos talvella nuotiolla keittäisi ne kahvit - niin jos käyttää lunta, nii sitä pitää laittaa paljon pannuun. Sillä lumi sitoo vähemmän vettä kuin vesi. Tai se paremminkin sanottuna on joku veden ominaisuuksiin liittyvä tiheysjuttu.

Tässä myös viimein himmensin tämän uuden näyttöni virtakytkimen sinistä valoa. Se kun paistoi suoraan eteenpäin. Eli otin maalarinteippi rullan. Mustasin siitä mustalla tussilla (cd-levy merkintätussi) osan teipistä. Annoin sen vähän aikaa kuivua, sitten leikkasin sen palan irti ja asetin sen virtakytkimen päälle näytössä. Yhä kyllä se valo näkyy, mutta himpeämpänä. mimmentytnä. himemene.. Nyt kyllä joku osaa himmeenee, sillä törmäsin taas miten äidinkieli puree päälle.

Eli valo näkyy, mutta himmennettynä. Olisi se oikea sana.. Ja sitä kytkintä voi myös käyttää. Jos tarvetta.

Mitä muuta sitten olen tehnyt? Eli nyt pääsen siihen osaan tätä tekstiä - joka motivoi alunperin sen kirjoittamiseen. Eli tässä sain suuresti eteenpäin sitä Healingdomea. Siis ison osan tekstiä - jolla mä kudon tarinan jo melko valmiiksi. Suurin pala, joka oli hakusessa (paluumatkan eka osa) - on nyt siis kirjoitettu raakatekstiksi.

Aikaisemmin tällä viikolla sain sitä myös kirjoitettua paljon lisää. Joten tekstin valmistuminen on taas askeleen lähempänä. Se vaan tulee olemaan jo niin suuri, että siinä tulee ongelmaksi sitten se tekninen toteutus - että kuinka ja miten sen julkaisee. Tällä hetkellä sen tiedostokoko txt tiedostona on 547,8 KiB (560?953 tavua) Ja tekstin ensimmäisen osan kanssa sen koko on 937,3 KiB (959?839 tavua)

Healingdome on siis ensimmäinen novellini, jonka tiedostokoko on niin suuri tekstitiedostona, että se kohta ei mahtuisi vanhalle 3½ levykkeelle. 1,3 MT tais olla sellaisen tallennustila.

Kauanko sitten on mennyt aikaa tuon kirjoittamiseen taukojensa kanssa?

Healingdome 1 07.11.2018 - 04.01.2024
Healingdome 2 10.12.2024 - tämä päivä 06.03.2026 (EI SIIS VALMIS)

Eli noin vuodessa tuli kirjoitettua aika paljon. Tutkin asiaa ja tulostuksen esikatselu sanoi, että Healingdome 2 on tällä hetkellä 150 sivua.

Kertoo, että kun annoin itselleni idean jatko-osaan syntymäpäivälahjakseni vuonna 2024, niin kaipasin kirjoittamista. Pitkän tekstin työstämistä. Synttärilahja, joka vieläkin antaa iloa.

Julkaisin kyllä jo yhden uuden kokeellisen tekstin, jonka innoitus tuli jo vuosi sitten. Kun aloin opettelemaan linux järjestelmän käskykoodeja ja sen sellaista. Niin julkaisin sen sivulleni LKS osioon. Sen tyyli on myös css tyylitiedoston käytön testausta. Siis että se simuloi kuten vanhaa kuvaputkinäyttöä. Toimivuus parempi suurella näytöllä, ei puhelimessa. Aika halvatun nörttimäinen teksti, joka oikeastaan onnistui. Tavallinen lähdekoodi on helvetin tylsää luettavaa - mutta tuossa se vaan onnistui. Ote tuosta tekstistä:

"// ZYSTEM RESET: REWINDING TO ZERO-POINT
*** Target_Date: -4,500,000,000 YRS
1. Delete yearz -4,500,000,000 YRS TO 2026… [OK]
2. RE GENERATION OF yearz -4,500,000,000 YRS TO 31002… [OK]

NEW HIZTORY DONE.."

Julkaisin myös toisenkin uuden tekstin. Luettavissa LKS osiossa sivujani. Joiden modermisoinnin taisin tuossa saada valmiiksi. Hyvä. Sekin projekti on suurimmilta osin valmis.

Ja säätilasta.. Eilen ulkolämpömittariin kilahti jo (auringon voimasta, mutta kuitenkin) +14c! Joten kevättä kohden mennään!

Uusi merkintäsivu pitänee siis kohta luoda.