(tulevaisuudessa sivuillani linkitän tähän merkintään menneitä matkakuvausia. siirry siis sinisestä kuvasta sivuilleni, jotta ne ei jää väliin. kaikkea ei ole bloggerissa)

26.08.2026
Jälleen matkakuvausta!
Taas tuli käytyä pääkaupunkiseudulla. Tämä matka vain
sattui olemaan viimeinen, ennen kun täytän sen 50 vuotta. Joten
pikkuhaikeus oli vallallaan. Matkalla kyllä muistelin
opiskeluaikoja silloin joskus 22 vuotta sitten ynnä muuta
sellaista.
Matka alkoi sillä, että lähdin kävelemään Jämsän
rautatieasemalle. Päivä oli nätti, jopa niin lämmin ettei
tarvinnut takkia. Vitikkalan sillalla tuli mieleen, että tosiaan..
Jämsänjoki, jota se silta ylittää - on vesistöraja Päijänteen
ja Kymijoen toiselle puolelle - siis samaan osaan Suomea - jossa
Helsinki sijaitsee. Se oli kyllä varmaan vain ajatus siitä -
että koska voi laskea matkan kuten alkaneen. Kyllä se taitaa
olla se, kun ylittää Jämsänjoen kun on lähdössä junalla
pidemmälle.
Asemalla istuin penkille lähelle raidenäyttöä, joka ei vielä
näyttänyt junan tietoja. Siis vaunujärjestystä. Siihen sitten
alkoi tulemaan ensin pari teiniä, sitten parvi niitä istumaan
samalle penkille ja onneksi siihen raidenäyttöön ilmestyi
junan tiedot - niin pääsin pois paikalle teinihelvetistä. Ryhmityin
saamieni tietojen mukaan laiturin alueelle, jossa A:n ja B:n
sektorit kohtasivat, sillä vaununi pysähtyisi siinä.
Hetken odottelun jälkeen se juna saapuikin. Menin
ravintolavaunun ovesta sisään, kun se oli lähin. Siitä
vaunusta ei päässytkään heti eteenpäin, sillä ovi ei
toiminut! Juna siis oli kuten katki. Vasta kun autoin itse ovesta,
niin ne avautuivat ja pääsin jatkamaan omalle paikalleni. Joka
siis oli se seuraava vaunu sitä junaa.
Ja kyllä - onnistuin lyömään pääni vaunun tavarahyllyyn muiden matkustajien iloksi
siirtyessäni istumaan.
Konduktööri haki leimaamassa lippuni aika pian Jämsästä lähdön
jälkeen. Hän oli aivan kuten TV-sarjan "rimakauhua ja
rakkautta" Peten näköinen. Täysi kaksoisolento!
Tuon jälkeen kävin siinä ravintolavaunussa, ovet kyllä tällä
kertaa avautuivat normaalisti. Vaan korttimaksamisessa oli
ongelmaa, oli pientä jonoa kun pääkorttipääte heillä ei
toiminut yhteysongelmien vuoksi - niin he käyttivät varapäätettä
joka toimi. Odotellessani vuoroani juna ohitti niitä järviä (Lanka-
ja Valkeajärvi joissa on ihan radan vieressä 20 metriä syvä
rotko.). Rata kun kulkee niiden toista rantaa pitkin, niin oli
maisema hieno. Ehdittiin alittaa valtatie, ennen kun vuoroni tuli.
Tietty Kisko-olutta. Se on hyvän makuista IPA -olutta, jota saa
vain VR:n junista. Ei ollut istumapaikkoja, joten otin nojapaikan
kapean ikkunan vierestä. Länkipohja meni ohitse, ja taas oli
hienoa järvimaisemaa. Nautin oluestani pikkuhiljaa katsoen
hienoa kesäistä maisemaa ja yksi matkan hienoin maisema on kun
rata ylittää korkeaa siltaa pitkin pienen joen. (Jonka nimi on
sulkusalmi, yhdistää Aurikko- ja Laaksojärvet)
Tiesin siitä, että kohta on mahtava maisema odottamassa junan
toisella puolella, jolla oma istumapaikka oli - niin join
tuoppini loppuun, jätin sen muovilasin niille tarkoitetulle
kulmapöydälle ja palasin omaan vaunuuni. Jonoa oli jo melki
ravintolavaunun eteiseen saakka. Maksupääteongelmat tuntuivat kiihtyvän..
Vaunujen väliovi toimi jälleen vähän hitaasti, mutta avautui
kuitenkin.
Ehdin paikalleni, ennen kun Oriselkä, upea järvimaisema tuli
vastaan. Rata kun kääntyy sen rannassa kohden Orivettä.
Videoin sen osuuden, on nähtävissä youtubesta.
Välillä Orivesi - Tampere mä kirjoittelin jotain siihen
mustaan teksti-ideakirjaani. Junissa kun tulee mieleen paremmin
kaikkea, kuten nyt vähän kehittelin Healingdomeakin ja
kirjoitin paloja muistiin tätä matkakertomusta varten. Vaan pitäis
kirjoittaa kyllä kynällä useammin, mutta onneksi osaa vielä
kaunokirjoitusta. Kyllä niistä nyt itse selvää saa, mitä on
kirjoittanut.
Tampereelta viereeni istui kännykkäriippuvainen nainen, joten
sai olla rauhassa keskustelulta. Taivaalla pilvet alkoivat
tummentua ennen kun juna oli Toijalassa. Ja Toijalassa vähän jo
satoi, vähän matkaa siitä eteenpäin - mä näin salaman
liikkuvasta junasta! Myöhemmin kun luin uutisia - niin salama
oli jo iskenyt junan veturiin Lempäälän ja Tampereen välissä,
mutta tuntia aikaisemmin. Kyllä niistä pilvistä ennen Orivettä
jo aavistin, että saattaisi olla ukkosta ilmassa.
Kuitenkaan pahempaa kaatosadetta ei sattunut kulkureitille ja
rautatien ohjauslaitteet toimivat. Siis kerran kävi, että
ukkonen oli ne hajottanut ja matka katkesi Toijalaan.
Se kännykkänainen siirtyi toiselle paikalle Hämeenlinnan jälkeen.
Tai oli siirtynyt kun pyysin häntä vähän siirtymään kun
vessaan piti päästä. Hän oli palatessani siirtynyt. Tietty lähemmäksi
vapaata pistorasiaa. On se kyllä karseaa toi kännykkäriippuvuus..
Sitä kyllä todistaa junissa aika paljon.
Riihimäen jälkeen oloni alkoi olemaan jo odottava. Välillä
Riihimäki - Järvenpää oli paljon ratatöitä. Ne rakentaa
uutta raidetta sille välille. Saunakallion tunnistin kyllä,
mutta sitten maisema muuttui tunnistamattomaksi. Järvenpää on
muuttunut täysin opiskeluajoistani.
Kun Kerava ohitettiin, niin aloin jo olemaan innoissani. Kohta
olisin Helsingissä. Asema asemalta Helsingin päärautatieasema
lähestyi ja viimein tuli se odotettu automaatti kuulutus:
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle, joka on tämän
junan pääteasema.." Jonka jälkeen tuli heti toinen
kuulutus, jonka mukaan se sama juna lähtee Ouluun 20 minuutin
kuluttua Helsinkiin saapumisesta, joten he kehottivat
tarkistamaan - että kaikki matkatavarat tulevat mukaan.
Ravintolavaunun maksukorttiongelmaa oli vaan jatkunut,
kanssamatkustajien puheesta kuulin sen. Niin tuolloin se
perjantai-illan juna Helsingistä Ouluun oli aika jonoa täynnä.
Kaveri odotti, tervehdin häntä ja poistuimme uusittuun
asemarakennukseen. Siis tässä siellä oli suuret remontit ja
nyt kaikki on valmista. Ja oikeastaan aika hyvän näköistä.
Ostin aseman R-kioskista vuorokausilipun, joka tällä kertaa
olikin QR-koodillinen pahvilappu. Vissiin säästösyistä
lukukortteja he eivät enää myy vuorokausi tai kertalippuina.
Menimme metrolla Espooseen, jossa söimme. Kävin kaupassa ja käveltiin
loppumatka perille. Olisi bussillakin päässyt, mutta kilometrin
kävely tekee aina hyvää. Ja sää oli hieno.
Matkan tarkoitus oli sen kaverin syntymäpäivien juhlinta, ja tällä kertaa
myös mun 50 kymppisiä vietettiin. Sillä.. VAIKKA lähtisin
sinne uudeksi vuodeksi 26/27 - niin mä olisin jo täyttänyt
vuosia. Ellei tässä syksyllä sitten keksi vielä jotain rakoa
- jolloin pikaisesti käy siellä, niin toi jäi viimeiseksi
"nuoruuden" matkaksi.
Lauantaina käytiin sitten Järvenpäässä. Kaupunki on
muuttunut niistä opiskeluajoista täysin. Ja myös on se
koulukeskuskin kokenut paljon muutoksia. Ei ole enää IJKK
entisellään, ei se enää ole edes sillä nimellä. Paljon
uusia rakennuksia, ei siellä oikein mitään entistä ollut.
Mutta itselleni kiva asia oli - että kultakauppa Aika-Kulta oli
vaihtanut nimeään tai lakannut olemasta. Siitä kultakaupasta
kun kerran vuosia sitten nuoruuden tyhmyydessä, ostin sen
kultakaupan halvimman kihlasormuksen opiskelijabudjetilla ja
loppukuun elin koulun ruoalla ja kaupan halvimmilla kekseillä
sekä vesijohtovedellä.. Oli sen paikalla kyllä joku
kultakauppa. Mutta Aika-Kultaa ei ollut. Valintatalon rakennusta
Pajalantiellä ei enää ole. Siinä kyllä on K-Supermarket
mutta se on uusi rakennus. Liisan grilli ja Papas pub olivat vielä
kyllä omilla paikoillaan. Mutta Sonaatin R-kioskia ei ollut enää.
Hesburger oli vielä siinä samassa rakennuksessa, kuten joskus
ennen. Kävimme siellä syömässä ja istuin paikalle, josta näky
ne vanhat talot - on siellä vielä maisemakohtia - jotka eivät
ole muuttuneet.
Lauantai-iltana oli ne juhlat sitten. Joten hypätään
maanantaihin, paluupäivääni. Ostin siis kertalipun jostain
Alepasta, jossa käytiin sunnuntaina. Siis se on nykyään
kassakuittipaperille tulostuvat QR koodi, jota sitten sen bussiin
113 kortinlukija ei sitten skannannutkaan. Joten ei aktivoitunut.
Kuski sanoi, että se on hänelle OK ja pääsin kyytiin.
Stressaavalle sellaiselle, siis siellä aika usein tarkastetaan
kuulemma nykyään busseissa lippuja. Tarkistusmaksu nykyään 100 euroa ja
kuskin sanalla vissiin olin kyydissä. Ei mielyttävä HSL matka siis.
Tuolle matkalle sellaista
ei onneksi osunut. Leppävaarassa, jonne matkustin - niin heti
menin lähimpään R-kioskiin kysymään lisätietoa. Myyjätär
neuvoi mua ostamaan uuden 1 vuorokauden lipun - kerta sellainen
oli toiminut aikaisemmin. Ja sen se A-junan lukulaite hyväksyikin.
Testasin myös sitä toista lippua ja senkin se luki. 
Tässä kun muistelen tarkemmin.. Niin silloin perjantaina sen
metroaseman lipunlukulaite heitti valoa lukiessaan lippua, bussin
lukulaite ei tehnyt sitä ja sen junan lukulaite näytti valoa.
Joten viallinen lukulaite - joka ei lue QR koodeja oli siinä
bussissa.. No kuulemma HSL saattaa korvata sen lipun. Kuitit ovat
mulla tallella kyllä.
Joten istuin rentoutuneena A-junassa matkalla Helsinkiin - oli
voimassa oleva lippu ja jopa kaksi kertaa. Nätimpää maisemaa näkyy
junan ikkunasta, kun se ei kulje maan alla. Kesäistä sellaista.
Juna saapui Helsinkiin. Kaunis maisema, Tuomiokirkko näkyy
hienosti kun katsoo sitä junan vasemmalta puolelta kulkusuuntaan
Helsinki.
Oli koittanut matkani se viimeinen huipennus. Itse Helsingin päärautatieasema.
Sattui niin jännä asia, että siinä nyt kun on uusittu sisäänkäynti
liukuovin - niin satuin olemaan ainoa ihminen siinä ihmisvilinässä
sen tuulikopissa. siis niiden ovien välissä. Harvinainen hetki
keskellä arki-päiväruuhkaa..
Minuuttibaaria ei enää ole, oli Päärata baari. Katsoin ensin
isolta näytöltä junani tiedot. Oli mulla tunti aikaa, joten
sitten menin sinne uuteen baariin. Jossa ilokseni soi aika uusi
Rammstein. Kohdistettua musiikkia, sillä sitä ei kuullut ennen
kun meni sisään. Se paikka on heti uuden sisäänkäynnin
vieressä, ikkunoista näkyi lähtöraiteet ja junat. Heillä oli
tarjousolut Aura päässyt loppumaan, joten Heineken oli korvaava
juoma. Otin sitä, maksoin juomani kortilla - he eivät käsittele
käteistä - ja siirryin istumaan.
Siis jälleen.. Mahtava hetki elämässä. Hyvä musiikki, olutta
ja junia! Ihmisvilinää. Nautin hetkestä. Kerta siinä oli se
tunti aikaa, niin ehdin juomaan hiljalleen vielä toisenkin
Heinekenin.
Heillä ei ollut asiakasvessoja, mutta sain vessalipun. Vessat
ovat jännässä paikkaa nykyään, mutta ne löytää kun ensin
kysyy neuvoa ja sitten seuraa WC kylttejä. Sinne on
kierreportaat ja niiden vasemmalla puolella on lukulaite niille
lipuille. Sekä maksupääte. En tiedä menikö se ulkomaalainen
nainen mun jälkeen, kun avasin ne portit sillä lipullani mun jälkeen.
Sadattelua kuului kun yksi mies kirosi, että kuka nyt soittaa
kun oon kusella. No pitääkö siihen vastata kun oot kusella?
Toimitin asiani ja palasin laituritasolle.
Junani lähtöraide oli tällä kertaa 13, mikä on kauempana kun
tavallisesti. Eli siellä, missä lähtee yleensä rantaradan
junat Kirkkonummen ja Turun suuntaan.
Yrittäessäni siinä "hukata" sitä vuorokausilippua,
ensin kirjoitin siihen "valid 25-08 klo 13" (tuolloin
oli 24 päivä) ja sitten kuten että se tippui taskusta.
Niin eikös siinä heti ollut ystävällinen Helsinkiläinen,
joka oli ottanut sen lipun maasta ja tarjosi sitä mulle. Mitä
mun olis pitänyt sanoo.. "sori, mä yritin vain hukata sen."
Sanoin kyllä etten sitä tartte ja tarjosin sitä hänelle,
mutta sillä miehellä ei ollut sille käyttöä. Uusi yritys
hukata se lippu sitten onnistuikin.
Taivaalla oli tummia pilviä sisämaan puolella. Junani IC151
saapui piakkoin, hyppäsin siihen kunhan sillä tulleet ihmiset
tulivat ulos. Se oman vaunun etsiminen tyhjässä junassa on
kivaa. Tällä kertaa se oli vaunun 5 yläkerta.
Pienen odottelun jälkeen juna lähtikin matkaan, Tikkurilassa
sitten satoi. Kokeilin tällä kertaa aktivoida lippuni itse VR-matkalla
sovelluksessa. Mutta täytyy se kuitenkin näyttää tuossakin
tapauksessa ravintolavaunussa, johon tullessani törmäsin sen
junan konduktööriin. Tämä ei muistuttanut ketään tunnettua
ihmistä. Syy mennä ravintolavaunuun, oli se Kisko-oluen lisäksi
nähdä junan toiselle puolelle alempaa. Varsinkin Järvenpään
ohituksen ajaksi ja rataa siitä eteenpäin. Jotta näkisin mitä
uutta siellä oli. Ratatöitä oli pitkään Saunakallion jälkeen.
Juna ohitti Järvenpään vissiin poikkeuksellisesti raidetta 3
pitkin. Sainhan paremman ohitusvideon kuvattua.
Ennen Riihimäkeä mä sitten siirryin omalle paikalleni. Jossa
istuinkin loppumatkan. Loppumatkalla ei tapahtunut mitään jännää.
Hämeenlinnasta tullut nainen istui viereeni, mutta hetken
kuluttua sanoikin että hänen paikkansa onkin seuraava
ikkunapaikka. Emme jutelleet muuta.
Ennen Jämsää mä lähdin vaunueteiseen odottamaan perillepääsyä.
Sekä siksi, että siinä Partalan ratamutkan aikana saattaa nähdä
eläimiä metsässä. Kerran näin hirven junasta siinä.
Kuulutus tuli ja juna saapui Jämsään. Astuin ulos. Kävelin
Citymarketille noutamaan pakettia ja käymään kaupassa.
Tuli uusi lompakkokotelo uuteen puhelimeen. Josta sitten lisää
seuraavassa osassa tätä nettipäiväkirjaa. Ei sitten muuta tällä
kertaa.