Asiaa tekstitulvani alla

 

29.09.2023
Piilota asiaa tekstitulvan alle

Viime yönä ukkosti, heräsin paukkeeseen siinä kahden aikaan yöllä. Kyseinen alue oli ukkostava rintama, jonka pituus oli luokkaa Jämsän ja Ähtärin välimatka. Jämsä sattui sen sadealueen eteläisimpään kohtaan, jotta suurimmat sateet menivät pohjoisempaa reittiä. Ei tässä taida tarpeeksi vielä tekstiä olla, jotta voisi tyyliin varsinaiseen aiheeseensa mennä.. Joten voisi kertoa, että Näätämön kelikamerassa näkyy yhä se punainen henkilöauto pysäköityneenä samaan paikkaan - jossa se on ollut jo kaksi kuukautta. Mainitaan myös, jotta lisää turhanpäiväistä tekstitulvaa tulisi - että kello 10:08 siellä sen Näätämön K-marketin edessä on ollut pysähtyneenä keltainen linja-auto.

Kilpisjärvelle on näemmä tullut sellainen lämpötilanäyttö tien varteen, mitä isoissa kaupungeissa tapaa. Sen mukaan nyt siellä ilma on +8c astetta lämmintä. TIO kelikamera kun välillä näyttää sitä näyttöä. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi turhanpäiväistä juttua, jotta voisin siirtyä ihan siihen asiaan? Saattaa olla. Olen tässä ajatellut jo kauemmin, että olisivako ne isyystunteeni jo kadonneet pois mielestä, kun ei ole ollut aikoihin hetkeä, kun niiden takia olen itkenyt? Toissa iltainen antoi vastauksen. Tapasin hyvänpäiväntutun ja hän oli tulossa uudelleen isäksi.

Eipä siinä paljon muuta tarvinnut. Olo alkoi vaivata ja kerta pubissa tavattiin, niin en mä siellä viihtinyt päästää sitä enemmän ulos, mitä nyt sanoinkin tästä asiasta. Ja että olihan mulla roskia silmissä. Tunteet on hyvä kuulemma näyttää, vaan yllättäviin julkisiin kyyneliin kyllästyy. Oli rauhallinen ja lämmin ilta joen rannassa, joten sinne suuntasin päästämään olot pois. Itkin. On ne tunteet vielä siis olemassa. Tarvitsee vain sopivan trikkerin ja se olo tulee takaisin tajuntaan. Suren siis sitä, etten aikaan saanut lapsia ja aika alkaa kulumaan yhä nopeammin. lisämausteeksihan tähän tuskaan tuli tuossa se, että nuorena mulla oli oppimisvaikeuksia ja lukkoon menemistä. Olin tiennyt, että vauvana mulle sattui joku juttu - että aivot olivat hetken vailla happea. Ja kerta suvussa on oppimisvaikeuksia sekä muuta sellaista, niin olen ajatellut että ne olisivat olleet perinnöllisiä hommia. Että hyvä sillä otteella, etten ole saanut lapsia. Mutta tässä kuulin, että se mitä mulla oli vauvana - oli aivokalvontulehdus. Joka sittemmin aiheutti mulle kaikki ongelmat. Että perimä saattaisi olla kunnossa. Eli mahdollinen lapseni saattaisi olla kuten terve. Että pää toimisi normaalisti.

Eihän näistä asioista koskaan tiedä etukäteen.. Liitän tähän linkkejä joiden avulla saa lisätietoa asiasta. Tästä olen aikaisemmin kertonut kyllä, mutta nyt en enempää viihti asiaan koskea, ettei se jää päälle pilaamaan viikonloppua.

Nettipäiväkirjan merkinnät, joissa käsittelen isyyshaaveitani.

Johdanto: Olin mukana 2012 ilmestyneen Meidän Perhe - lehden marraskuun numeron artikkelissa "Kumpa joku kutsuisi isäksi" Olin yksi haastatelluista ja artikkelin myötä nämä tunteeni vain vahvistuivat. Ovat ne menneet tuossa ajassa taka-alalle, mutta kyllä ne vain tulevat joskus aika voimalla takaisin tajuntaan.

Mukana myös ajatuksia itse artikkelista.

Yölliset merkinnät Pohdintaa elämästä - koostesivu

Merkintäsivut, joilta nämä ovat sisältävät luonnollisesti lisää ajatuksiani tästä aiheesta.

13.10.2012 - Hienoa tulossa

09.11.2012 - Julkaisun jälkeen..

22.11.2012 - vain tunteita

21.09.2013 - Alkua pitkästä aikaa.
(sisältää lyhentämättömän artikkelin, lehdessä julkaistusta oli jätetty asioita pois)

07.11.2013 - 4200 päivää

Noi avautunevat uuteen välilehteen. tai sitten kotisivujen nettipäiväkirjassa oikeaan freimiin. Kehysmalliset kotisivut. Alanko siis vaihtamaan epätoivoisesti aihetta, vaikka kotisivuihin www.simopahula.fi ja vain siksi, että esiin kaivettu aihe painuisi pois tajunnasta?

Teen niin. Sivuillani on paljon muistipelejäkin.

Jännä päivämäärä löytyi sen sivun viimeksi muokatusta aikaleimasta: 12:21 2.12.2022. Tää on kyllä aika epätoivoinen hanke saada asia pois mielestä kertomalla sen mauttoman kaksoseen vitsin tuosta päivämäärästä.

Eipä näitä isyystuntoja oikein voi pakottaa pois tajunnastaan pakolla. Eli alan lukemaan uutisia.

Suomessa siis jyllää tälläinen kun ihmisiinkin tarttuva oravaripuli. Varokaa siis oravia, kyllä ne ruokaa löytää syksyllä hyvin. Perussääntö: Jos löytää luonnosta kuolleen eläimen, niin älä koske siihen tai sen lähiympäristöön. Tauti vaivaa nuoria oravia.

Eli onko tässä metsissä tulossa mahdollisesti vähän erilaista syyssadetta niskaan? No tämä ajatus ainakin häivytti mielestä sen tuskan tällä kertaa.

Lisätietoja oraviin liittyen https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/... /oravilla-loisen-aiheuttamaa-ripulitautia/

CMX - kollaasi. osa 1 / 2

 

23.09.2023
Jatkuu kuin sade 1/2

CMX soimassa jälleen. Kuten monesti tätä kirjaani kirjoittaessa. Ajattelin sen vuoksi uhrata elinaikaani ja tehdä listauksen merkinnöistä, joissa olen maininnut kuuntelevani yhtyettä CMX - koska elämä jatkuu loputtomasti, niin kuin sade. Liian raskas jatkuakseen, liian suuri loppuakseen. Tai jotain sinne päin olisivat heidän lyriikkansa kappaleesta jatkuu kuin sade.

Säätila ulkona on siis sateinen. Viime yönä kylmin lämpötila, mitä mittarini rekistöröi oli +16c

Ok. aloitetaan. Nämä merkintäpoiminnat tästä koostan sitten tulevaisuudessa osaksi nettipäiväkirjani arkistoa. nettipäiväkirjani on 22 vuotta vanha ja ensimmäinen maininta siinä yhtyeestä CMX, on lokakuulta 2002. Ja se on vähän surullisempi maininta. Tuolloin opiskelin Järvenpäässä ja Myyrmannin pommi-isku oli tuolloin. Serkkuni asui tuolloin lähellä sitä kauppakeskusta, niin huolissani kysyin häneltä tekstiviesteitse vointeja. Hän oli kunnossa ja kertoi olevansa CMX yhtyeen keikalla.

12.10.2002 - 1:21 - Isi, mennään kattoon pelle hermannia

Seuraava maininta yhtyeestä on tammikuulta 2003, jolloin ostin jonkun CMX;n tupla-cd levyn. Saattoi olla kenties se ensimmäinen levy? en voi muistaa, en ole merkinnyt asioita ylös. Joten mä en valitettavasti pysty paikantamaan elämästäni hetkeä, jolloin tykästyin yhtyeeseen. Kaipa se oli jonkun heidän hittinsä radiosoitto tuolloin joskus.

24.01.2003 - Aurinko lämmittää jo.

Olisikohan tuolloin myös tullut ostettua CMX: levy Kolmikärki GOLD, sillä 25 päivä saman vuoden tammikuuta 2003 löytyi aika paljon musiikista vaikutteita ammentanut merkintä:

25.01.2003 - PYÖRIVÄT SÄHKÖKONEET!! PYÖRIVÄT SÄHKÖKONEET!!

28. päivä samaa kuukautta vuonna 2003 löytyi vielä yksi merkintä, jossa lainasin "CMX - Loputtomasti samaa" lyriikkaa, joten siitä voisi jossain vaiheessa paikantaa, että mitä levyjä ostin. Tätä tehdessäni muistin, että tuolloin muuten tuli osteltua kyseisen yhtyeen levyjä siinä tahdissa - että meni yksi kotimatka käytettämättä. Mutten kadu. Sainhan hyvää musaa ja Järvenpää kuitenkin oli parempi kun Kaipola. Seuraavat maininnat yhtyeestä olivat tuon vuoden touko-, kesä- ja heinäkuilta.

Mainitaan tämäkin, että 26.08.2003 sain ensimmäisen pitkän tekstini "kylmästi" valmiiksi. tuolloinkin soi CMX. maininta myös winampin laajennuksesta, joka levitti musiikin. Pitää joskus kattoo, että sattuisiko sitä laajennusta löytymään jostain varmuuskopi-cd levyltä.

26.08.2003i - Viimeikin..

21.09.2003 kehun CMX - Kolmikärki GOLD levyä hyväksi matkamusiikiksi junaan. Kyseinen albumi on kyllä.. sanotaan mielenkiintoinen. Ja sillä on yksi kappale, josta en niin tykkää mutta toisinaan kuuntelen - koska sehän on yhtyeen yksi kyseenalainen helmi. Eli kappale nimeltä Lapsi.

Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että CMX yhtyeen uusin 3 levyn boksi on ollut pakko pilata Antti T**sku coverilla. Muuten ostaisin. Sillä on hyviä kappaleita, mutta... joku raja pitää olla. Jättäisin myös Kotiteollisuus-yhtyeen levyn ostamatta, jos sillä olisi joku Antti T***ku coveri. Sellainen onneksi on aika mahdoton asia. Tietenkin jos Hynynen sattuu tämän lukemaan, niin ihan v*ttuilakseen mulle hän sellaisen tekee. Älä ainakaan omista sitä mulle. ok. se oli sivuraide. Jatketaan..

Taidan muistaa tuon junamatkan. Se oli mielenkiintoinen. Minua ei kuitenkaan poistettu junasta, eikä se ollut edes lähellä. Näemmä mulla oli polven tähystysleikkaus syksyllä 2003. (siitähän on jo 20 vuotta. hemmetti) Siitäkin on maininta merkinnässä, jossa kerron opiskelukämpän sisustusratkaisuista ja siitä kun otettiin tikit polvesta pois.

29.10.2003i - kello 16:45 - vesitihkua ja musteettomuutta

YleQ - Siinä oli yksi hyvä radiokanava, jonka he sitten lopettivat. Siitä maininta tuossa merkinnässä 1.11.2003. Maininta myös tietenkin CMX yhtyeestä ja menneestä mahtavasta radio-ohjelmasta nimeltä Norppa Show. Kissaihmisten kirous? sellaisen leffan katsoin telkasta tuolloin. Mutta YleQ - toimi tuolloin. Nyt enemmän toimiii Yle Radio Suomi. Kerran sieltä tuli ihan teknoakin. Ja RadioMafian Olga K on yhä äänessä Radiosuomen illoissa. Olga, kyllä mä kuuntelin sua aikoinaan kun papatit läpi suomen virallista listaa - ja kuuntelen yhä kun papatat läpi merisäätä!

Tämähän oli hyvä idea alkaa keräämään näitä. Muistot ovat elämän rikkaus.

01.11.2003i - Monta raukkaa hauta haukkaa.

Ai että 30.03.2004 löytyi hyvä ajatus, jonka innoittajana oli kanssa CMX. "Huoneessani on sellainen epäkohta, että valot palavat. Sammutettuina ne toimisivat paremmin"

Ja tuossa merkinnässä oli hauska muisto eräältä ruotsintunnilta. Vaan toi lause.. nerokasta. Melkein yhtä nerokasta, mitä samainen serkkuni sanoi KoRn yhtyeen musiikista: "Tämä musiikki ei sovi asuntoni valkoisille seinille"

30.03.2004 - Lueskelen sun päiväkirjaa

Jaa, vai että mä olen ikäänkuin ..tuillu itselleni 19 vuotta sitten. "cmx-baikonur.mp3 soi. ehkäpä joskus sitten kaukaisessa tulevaisuudessa kuuntelen tätä bändiä, kun olen vanha"

No nyt mä olen 19 vuotta vanhempi, ja painelin näppäimistöstä juuri näppäintä, joka koventaa äänenvoimakkuutta. Nyt soi CMX - PALVELEMAAN KONETTA.MP3

Mutta tuossa merkinnässä, jossa kenties kettuilin tulevalle itselleni - kerroin kuulleeni radiosta, että Markus Hippi (radiojuontaja) oli ostanut huonekaluja pakosta. Toi oli opiskeluaikoja ja olin huomannut tuolloin olevan kokeen, johon piti lukea. Myös että tuolloin satoi vettä. No nytkin sataa vettä - tällä hetkellä Jämsän lukuisat naakat kastuvat missä nyt ovatkin. Eikä se surullista ole, sillä se on ulkolintu ja sopeutunut säähän.

04.10.2004 - Maanantaiaamu ennen kello kuutta

Mukava matka tää merkintä on itselleni ja kenties sen lukijalle. Samalla se toimii uusien kirjan kuvituskuvien ensinäytöksenä. Opiskeluajat ovat ajan kultaamia, joista ne vuodet ovat hioneet pois stressit, väsyneet aamut kun viimein saat sen tehtävän valmiiksi. Koe tilanteet, joiden ainaka tiedät siitä testistä tulevan arvosanaksi T1 eli hylätty. Tuossa seuraavassa oli kiva kertomus siitä koulupäivästä. Oppilaitoksen rehtori karttoi mua tapauksen vuoksi, josta kirjassani joskus. Eli se päivä kun hän aloitti ja tämä sattui päivää ennen auditoriotapahtumaa uuden rehtorin esittelyä varten, niin tapasin hänet koulun käytävällä luullen häntä mielenterveyskuntoutujaksi ja olin hyvin, äärimmäisen ystävällisen avulias opastaessani hänet koulun infoon.

Seuraavana päivänä olin hyvin, hyvin nolona ja häpeissäni auditoriossa. Tuon jälkeen välimme olivat oudot.

Myöhemmin mä onnistuin myös aiheuttamaan sodan sen rehtorin ja koulun ruokalanhenkilökunnan välille - mutta kaikesta huolimatta musta tuli tietohallinnon ja (mikä hitto se oli loppuosa, mutta kuitenkin.. ) merkonomi.

28.10.2004 - Minun päivänäni

Sitten löytyi vain satunnaisia mainintoja yhtyeestä alkuvuodelta 2005.

'Tässä vaiheessa mä ajatelin tehdä tämän suuren CMX koosteen kaksi osaiseksi. Sillä vuonna 2005 opiskeluajat päättyivät ja uusi aika alkoi elämässäni.

Toisaalta se on hyvä vain tehdä näin tämä. Noita aikoja on aina hauska muistella. Päätän tämän merkiinän vielä yhteen poimintaan. Se on marraskuulta 2005.

03.11.2005i - Eräänä aamuna kukaan ei rakasta mitään.

CMX - olkoon täysi sinun maljasi. Kaunis kappale musiikkia. Jatkan joskus tätä koostetta. 

(kollaasin toinen osa luettavissa simopahula.fi - sivustolla. Linkki vie nettipäiväkirjani suorajakeluversioon. )

Elämän väliaikatietoja masennusohjeiden kanssa

 

22.03.2023
Kuten ennen vanhaan.

Winamp 2.2jotain vasemmalle puolelle 4:3 tuuman näyttöä ja tää front page sen näyttöpäätteen toiselle puolelle.

Suuri 16:9 kuvasuhteen HD tarkkuudella toimiva näyttö nyt saa olla ilman mitään ohjelmaa. Vain hiljalleen vaihtuva kellonaika saa olla toimintaa sen BenQ näytön pikseleille.

Kellonajoista kuvankäsittelyn ideaan.

Siis jos sattuu olemaan tallessa vielä vanha kelloradio, jossa punainen segmenttinäyttö kellonajalle - niin siitä saa hyviä kuvia kuviin, joissa tahtoo sen kellonajan korostavan luomasi kuvan tunnelmaa. Kuten tässä oikealla puolella oleva 23:59 - kuva edustaa.

Annan sen olla tässä alkuperäisessa kuvakoossa. Poikkeema siis tämän kirjan kuvituskuvissa.

JA kerta tätä tekstiä vuodan nykyään myös bloggeriin, niin kerrottakoon sen kautta tätä tekstiä kyylääville - että se mainittu kuva näkyy www.simopahula.fi sivustolla kuten sen tahdoin näkyä.

Asiaan takaisin. Tuossa tosiaan olen yhdistänyt kolme kuvaa. Se kuva siitä kellonajasta (sattui se kaksoispiste olemaan vilkkumisensa pimeässä kohdassa) Ja sitten pari yökuvaa. Kyllä mä tunnustan, että tuossa käytin sitä Bing tekoälyä. Se kun loi salaman ja sen hahmon valon eteen.

Se idea tulee APZ nimimerkin takaa. Oli yksi hyvä nettikirjailija, mutta kuulemma työssä koettu onnettomuus hajotti kädet ja kirjoittaminen sai jäädä. muistaakseni oli flipperiharrastaja. En ole ihan varma nimestä, mutta olikohan se joku Ari-Pekka. Edelleen annan olla netin olla poissa näytöiltä, vaikka se on taustalla auki.

Eli toi kuva. Sen idean siis sain hänen silloisilta sivuiltaan. Kuvateksti oli "aina väärässä paikassa" ja siinä mies seisoi pimeällä auton ajovalojen edessä. Aina väärässä paikassa.. He pystyvät rinnastautumaan ajatukseen, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa kärsineet masennuksesta.

Se on ilkeä sairaus, tiedän kokemuksesta. Itselläneni siihen taas sairastuminen on syksyisin ollut aina lähellä.

Mikä auttaa? No itse olen päättänyt lähteä kävelemään joka päivä. Ja kun kaupassa käyn, niin voi sitäkin välimatkaa kasvattaa kiertämällä vähän kauempaa. hyötyliikuntaa sekin. Tänään on vielä hetken kesää, lämpötilat nousevat hivenen yli +20c asteen. On 22. päivä syyskuuta.

Tämän päivän jälkeen otan siis vastaan syysmasennuksen lämpimän syleilyn? - Ja alkaa samalla miettimään sitä seikkaa, että se on yhden käden sormilla laskettava vuosien määrä - kunnes tää mies täyttää 50 vuotta.

VAAN vaikka sitten olisin 76 vuotta, niin mä oon se vanhus, joka hoivakodissa huudattaa metalllia ja vaikka kappaletta CMX - SIKA JA PERKELE

Ikä on vain numeroita ja nivelrikkoja. Vaan edelleen minä pystyn siitä nivelrikosta huolimatta kirjoittamaan näppäimistöllä noeasti kunhan vain suljen silmäni. tää tuntuu mahtavalta kyllä vielä pystyä tähän. Ei satu käsissä tai jänteissä. kai mä sen kahvinkeittimen sammutin. kyllähän se sen sammutin, joo. tai siis tuota taidan avata silmäni ja hidastaaa kirjoitusnopeutta. Sillä kuten jälleen tapahtui.

Tekstiin voi tulostua muitakin ajatuksia.

Eli ulkoilu ja kirjoittaminen auttaa mua selviytymään masennuksesta. On se siellä taustalla. Siitä tunteestahan mä lypsän teksteihini aihetta. Kirjoittamiseni? Nykyään tahdon kirjoittaa tarinoita, joissa se masennus kyllä on - siitä puhutaan ja suunnitellaan asioita, muttei toteuteta. Uskon, että jos rypee samoissa mietteissä - niin niistä lukeminen auttaa kanssa työstämään asioita.

Suuri kirjoitusurakka on kohta ohitse. Pisin tekstini Healindome alkaa olemaan valmis. Vielä pitää itse lukea se läpi ja katsoa mahdolliset juonivirheet.

Koulukiusaaminen, masennus, nuorispsykiatria, rikottu rakkaus, isyystunteet, isän menettäminen, elämä.. Ovat aihepiirit siinä tekstissä. Ensimmäinen, jossa käytän vuosina 1993 - 1995 kokemaani.

Tuntui viimein, että oli aika kirjoittaa nekin talteen. Vaikka muunneltuina tekstiin.

Eli se on minun isoin kirjoitusurakkani, jonka tarkoitus on saada kerrottua asiat ja kenties se teksti saa myös heidät, jotka ovat vastaavanlaisia asioita kokeneet - niin työstämään asioita. Kaikkea ei kukaan kerro toisilleen. Masennus on todella yleistä.

En sorru kliseisiin, vaan neuvon - että jos oikein paha olo on, niin hae joku esine joka lohduttaa. Tee jotain, mistä pidät. Mene sinne, missä sinun on hyvä olla. Jos on joku, jonka kanssa puhua asioista - ota häneen yhteyttä.

Mitä mä olen itse elämästäni ystävilleni kertonut, niin olen saanut kommettia että he eivät olisi kyllä jaksaneet jatkaa tilanteessani.

Mutta tässähän mä edelleen tätä kirjoitan. Elämä voittaa. Vaikka joskus tuntuu toiselta.

Tekstin lopussa kappaleita isyystunteista

 

20.09.2023
Hetkiä aiherivin kanssa

Tällä kertaa mä onnistuin voittamaan tuon aiharivin vaikutuksen tappaa merkintä ennen kun siitä on naputeltu ensimmäistä kirjaintakaan. Tänään on tiistai. Tänään on sana, jolla suomen kielessä tarkoitetetaan kuluvaa päivää. LEE ei osunut New Yorkkiin. Olisiko sen täytynyt? Siitä ei tullut vielä uutta Sandya. Eli hurrikaania, joka osuisi sinne. Vaan nyt Atlantilla raivoaa hurrikaani nimeltä Nigel. Ja sen ennustettu reitti osuu Islannin eteläpuolelle. Josta se varmaankin tulee meille syysmyrskynä.

Sähköja menee siis poikki tässä kaiken internetin varaan rakentuneessa hyvinvointimassa nimeltä Suomi. Tietoteknologia tarttee sähkövirtaa, jonka kaatuva puu katkaisee. Tai sitten sen tekee ihan Microsoft. Koneeni sai jonkun päivityksen ja sitä ei pystynyt sen jälkeen käyttämään kahteen päivään. Eheyttämistä ja ehetyttämistä. saattaa olla kyllä vikaa kovalevyssäkin. Mutta kun tää kone toimii hyvin parikin viikkoa kerralla ja sitten kun tulee päivitys, niin kone simahtaa todella hitaaksi.

Onneksi on toi XP peliläppäri vielä olemassa. Kyllä mä sitä trainz peliä vielä käytän.

Klikkaus suomenkarttaan ja.. maa on jo valkoinen Kittilässä. Siis siellä on jälleen katkennut se aikakausi, jolloin tuossa kelikameran kuvassa näkyvältä tieltä olisi voinut kääntyä jälkiä jättämättä. Tänään joku meni siitä autollaan kellonaikojen 16:02 ja 16:50 välissä.

Lumitilanne? Valkoista töhnää ei ole seuraavilla paikkakunnilla tällä hetkellä (20.09.23 18:18): Kaamasmukka, Nourgam, Ropinsalmi, Tapojärvi..

Lunta on vain Kittilästä pohjoiseen ja satunnaisissa kohdissa lappia. Ei tämä listaus nyt täydellinen tule olemaan. Mutta näytöllä on kelikamerakuva tiestä, jota pitkin ajamalla pääsisi tienristeykseen. Kovinkin yllättävää. Vaan jos siitä risteyksestä nousisi ilmaan sen 300 metriä, niin näkisi oudon metsään raivatun polkusokkelon - johon kuuluu 210 metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä.

Tarkemmat paikannimet maastokartoista tuon muodostelman vierestä ovat Konttorisaajo, Pitkäsaajo, Suvannonvuoma, Talvi-Marttajärvi sekä Kesä- marttajärvi.

Polkusokkelo on se talvinen testirata autoille. Mielenkiintoisen näköinen häkkyrä satelliittikuvassa ja sitä on laajennettu suuresti sitten vuoden 1996.

Se siitä parista rivistä tekstiä, jotta voisi piilottaa varsinaisen aiheen sen alle. Eli nyt on kulunut 10 vuotta siitä kun oli kulunut 1 vuosi "Kutsuisipa joku isäksi" - artikkelista, joka siis julkaistiin siinä Meidän Perhe - lehdessä. Aiheeseen.. Eli tuolloin mä julkaisin itse lyhentömättömän artikkelin. Itse lehdessähän se oli typistetty. Monivuotinen nettipäiväkirja tässä hetkessä auttaa. Siis linkittämään asiat.
21.09.2013 - Alkua pitkästä aikaa. se artikkelli kokonaan
13.10.2012 - Hienoa tulossa
09.11.2012 - Julkaisun jälkeen.. ja tässä merkinnässä olin kirjoittanut, mitä toimitus oli jättänyt julkaisematta

22.11.2012 - vain tunteita
06.11.2012 - Loppunut aika on lapsuuden

Siis ne isyystunteet, joiden kanssa tässä olen viimeisten vuosien aikana kärsinyt. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ajattelin tässä vaiheessa kertoa, että ovat ne kaiketi vieläkin tallella. Ei vaan ole murtumisia aikoihin niiden vuoksi tapahtunut. ne ovat kyllä olemassa.. Muuta en keksi itsestäni löytää.

Kenties olen nähnyt kyllä unia liittyen asiaan, niissä minulla kuten olisi lapsia ja leikkisin niiden kanssa. Aamut tuolloin ovat olleet ankeita. kenties sitä on jokunen kyynel tullut uloskin. Kun on tajunnut asian olleen vain unta.

Kuinkahan kauan siitä saattaa olla, että tämä asia alkoi vaivaamaan enemmän ja koska tuli eka itku asian johdosta? Mä luulisin että vuosi saattoi olla 2008 . Tai en luule - vaan tiedän.

En vanhoja asioita tässä ala listaamaan, mutta tekstiarkistostani löytyy se teksti LOSING MY RELIGIONS
jossa tämän kerron. Koko tarinan. Ettei sitä tässä yhteydessä enää tartte toistaa.

sitä kun on tehty jo ihan tarpeeksi.

Eli syyskuun 20 päivä on tänään. Jos kunnolla muistelen, niin se päivien määrä kuukaudessa on tarkoittanut jotain asiaa.

Antaa jo olla sen kanssa. Vaan se liittyy syihin, miksi koen nyt niitä isyystunteita. Siksi kai se juttu kulkee aina mukana.

Olenko sitten menossa johonkin masennuksen kaltaiseen olotilaan, kerta syksykin on taas tullut? Ei masenna. Tahdoin vain ottaa tämänkin asian esille. Että mitä pään sisällä joskus liikkuu.

Musiikki, uusi elämä ja parempi näkö

07.08.2023
Vielä on tiedossa lämmintä säätä

Viime yön kylmin mittausarvo kilahti +2c asteeseen. Kymmenyksihän toi mittari ei näytä muistinäytöissään. muutoin hyvä laite. Siitä on maininta tässä kirjassa kohdassa 15.01.2022 - Vaikutuksen alaisuuteen

Yksi niistä monista maininoista laitteesta. En siis tässä jauha siitä sen enempää. Kaiketi tässä pitäisi täytyä kirjoittaa, mitä tein ja mitä omasta päätöksestäni tein. Mähän kerroin lopettavani hommat ja niin tein. Nyt pitäis muuta keksiä. Suositeltiin ihan muuta alaa ja mä voisin niin tehdäkin. Kaupan hommiin kun takaisin pääsin, niin siinä vain kesti liian kauan. Ruumis toimi, pää ei. Siis että oppisi tuotteiden paikat nopeasti ja muistaisi kaiken mitä pitää. Sekä että olin liian varoivainen, joka puolestaan heijastui työskentely nopeuteeni.

se siitä, mukava kokemus se oli ja tykkään edelleen kyseisestä myymälästä. Ainoa haittapuoli siellä oli taustamusiikkia pakkosoitolla toistuva radiokanava iskelmä. Vihaan kyseisen kanavan musiikkitarjontaa, soittaisi edes vanhaa kunnon iskelmää, niin voisi olla siedettävämpi tälläiselle rock musasta enemmän pitävälle mielelle. 3 kuukautta ja tasan kenties 2 kappaletta oli soitossa, joista pidin. Tietenkin Popeda kun alkoi soimaan, niin se oli hienoo. Mutta muutoin.. sen radiokanavan sisältö on pelkkää coverin coveria maustettuna suomiräpillä. Vahvistui vain käsitykseni, että kaikki hyvä musiikki on jo tehty viime vuosituhannella. Rock ja metalli tietty poikkeusgentreinä.

Eiköhän se siitä asiasta riitä aiheuttamaan karvojen nousua, ihmisissä - jotka pelkäävät muuta musiikkia. Sellaisen kuvan sain kun Iskelmä soitti ääniviestejä kuuntelijoiltaan. En puhu millään pahalla, mutta tuli kuva koulussa huonosti menestyneestä, englantia sanaakaan osaamaatta olevasta ihmisestä. Saatan olla väärässä, mutta tälläisen kuvan niistä vain sai.

Muutoinkin kanava on vain mainosradio. Niitä en kotonani kuuntele.

Yllättävä avautuminen musiikista näemmä kävi toteen. Lisää musiikista. Yhtyettä CMX en ole kuunnellu kolmeen kuukauteen. Tajusin sen vasta tänään. tai se on ollut vain mielessä, että voisi laittaa kyseistä bändiä soimaan ja aloittaa pitkästä aikaa kirjoittamaan nettipäiväkirjaansa. Kaupassa kun töissä ollessaan väsyy, eikä siinä jaksa sitten oikein mitään sitten illalla. Ja samanlaisiinko tunnetiloihin tässä sitten mieli tahtoisi päästä takaisin? Että illalla väsyttäisi. Koska tahdon olla väsynyt päivän päätteeksi? Mitä helvettiä! Lieneekö se toiminta olla vailla järkeä vai elämän suola?

Olla ihmisten luona ja tehdä töitä heidän kanssaan, palvella heitä ja auttaa kun he tarvitsevat apua - vaikka erakkomieli tahtoisi vain eristäytyä ja olla itsekseen. Lähteä matkustamaan junalla jonnekin, vaikka tahtoisi olla kotonaan. Joku tässä saattaa olla kunnossa. Tai sattuuko siten, että sekosin mahtavaksi oivallukseksi tarkoittamassani lauserakenteessa ja sen vuoksi vaihdan aihetta muuhun. Kuten kirjoittamiseen.

Olla verbi on ... siis.. "olla" verbin käyttäminen kirjoittaessa suoraa ajatusvirtaa saattaa olla automaattinen lisäys lauseisiin. Eli saattaa toistaa sen muotoja "oli" , "on" ja "ollutta" esimerkkeinä mainitakseni. Kirjoittamiseni paranee sillä, jos niitä välttää käyttämästä. Kuitenkin kyseessä oleva verbi hallitsee suomen kieltä ja kun kirjoittaa suoraa ajatusvirtaa tai tekstin juonta - niin sitä vain käyttää automaattisesti. Tekstit kuitenkin saa maukkaimmiksi olla käyttämättä sitä verbiä.

Eli mun uusin teksti on jälleen (ok. antaa "olla" verbin kukoistaa) muokkauksessa. Eli se olisi jo kyllä valmiina, mutta nyt muokkaan juonta ja poistan turhia sanojen toistoja. Mutta kuintenkin siten, että saan sen valmiiksi tämän vuoden kuluessa.

Siinä kaikki tältä erää. jatkuu seuraavassa merkinnässä joka on uuden merkintäsivun alussa.

Valitettavasti kesä alkaa olemaan lopuillaan, vaikka vielä ennusteissa on ollut +24c lämpötiloja.

Kulunut kesä on ollut elämänmuutoksen alkaa. Siis mä näen hyvin ilman silmälasejakin. Voin päättää että koska niitä pidän ja koska en. Jos tarttee tarkempaa näköä kuten lukemiseen tai muuhun tekemiseen, niin silloin käytän silmälaseja. mutta jos vain lähden ulos kävelemään niin voin tehdä sen laseitta.

tuplateholaseihin on jo tottunut. Sen huomasi tuolla kaupalla, että kun hyllytti tavaraa - kun piti pakkausta lähellä silmiä katsoakseen sen enaria, niin se näytti suuremmalta. Tietenkin kun katsoi lasejen suurentavan osan läpi sitä.

Tuote kuten pieneni kädessäni ja ihmettelin pakkauskokoa hetken. Se myyntipakkaus kuten suureni ja pieneni kirjaimellisesti ihan silmissä. enää en koe näillä silmälaseilla niin sanottua kännisimulaattori - efektiä, että esimerkiksi oviaukkojen karmit muuttaisivat muotoaan vääristyneiksi. Kaiketi aivot ovat jo tottuneet asiaan.

Ja se kun silmät näkee nyt eri lailla ilman silmälaseja. vasen silmä korjattiin että se näkee paremmin lähelle ja oikea taas näkee kauas paremmin. siihenkin on tottunut. Ennen leikkausta mä en nähnyt esimerkiksi rakennuksen katolla olevaa CITYMARKET tekstiä selvästi. kirjaimet näyttivät punaiselta mössöltä. Nyt senkin näkee ilman laseja selvästi. Kaihin poistuminen on ollut mahtava kokemus. Tähtitaivaalta näen paljon enemmän tähtiä mitä ennen. Hämäränäkökin parani.

 Ja kerrottakoon vielä, että tämä nettipäiväkirja päivittyy useammin osoitteessa www.simopahula.fi