Kokosin tuolin

 

21.12.2011
oliko tänään maanantai vai tiistai

Cmx laulaa, ettei mikään vie sitä pois. Hyvää yömusiikkia, tällä kertaa kannettavan tietokoneen omista kaijuttimista. Pitkästä aikaa tämä tietokone on sylissä. Jalat uudella tuolilla, jonka ostin Jysk-liikkeestä.

Se oli pienoinen kohtaus elämässä toikin tuoli, osasin kyllä kasata sen itse - mutta kaasujalan puuttuminen haittasi operaatiota. Hain sen puuttuvan osan, ja jatkoin sitten kasaamista, kunnes huomasin - että puuttuu ruuveja. Niillä kiinnitettäsiin kädensijat tuoliin.

Tuolissa ei vieläkään ole niitä kädensijoja. Jotenkin tuntuu, että ne saattaisivat olla vain tiellä ja toisaalta taas minusta tuntuu, että olen minä kyllä ne ruuvitkin ostanut. Joten minulla kenties olisi oikeus mennä Jysk-liikkeeseen vaatimaan kuutta ruuvia. Tekisikö niin.. Ehkä tai sitten ei.

Ei ole tullut sitä todistusta ammattitutkinnosta vieläkään. Pohjoisen keski-suomen oppimiskeskus ei ole - soitin ja kysyin asiaa - vielä edes käsitellyt niitä todistuksia. Läsnäolopapereilla ei paljon mitään uutta kysele. Mutta tällä hetkellä tahdon vain unohtaa sen asian - ja nauttia Helvetin hyvästä paimenesta. Jälleen kyseessä eräs CMX - yhtyeen kappale.

Facebookiton päivä, ensimmäinen monista. Itse tosiaan kyllästyin koko palveluun. Ei jaksa enää tuskistua toimimattomuudesta, joten miksi minun pitäisi. Vieroitusoireita? No, rehellisesti kerrottuna saattaa niitä olla. Siellä kyllä oli uudelleen löytyneitä lapsuudenkavereita yms. Mutta palvelun viimeisin uudistus, se aikajana - oli viimeinen pisara.

Purnasin tuosta asiasta edellisessä merkinnässä tarpeeksi. Jätetään sekin aihe omaan arvoonsa.

Tietokone alkoi lämmetä ja syli kuumeta. Mauri kunnaksen "yötarinoita" - kirja sai tulla kokoonpanoon lämpöeristeeksi. Luen sitä joskus kun oon menossa nukkumaan. Tahtoisin enemmän Mauri Kunnaksen kirjoja. Ne on kivoja, etenkin se joulukirja ja Koiramäki.

CMX - Ruoste soi nyt. Kaunis kappale, täytyy sekin tässä kertoa.

Mitäs muuta nyt voisin kertoa, ennen kuin annan sanojen mennä. Kirjaimet niin sekaisin, että luulevat itseänsä sanoiksi. Kirjoitan, siis olen.
Eli pari sekavaa lausetta kuten alustukseksi sille, että voisin kertoa kirjoittamisesta, uusien tekstejeni tilasta.

Kaksi niistä on melkein valmiita, vielä pikkuviilausta ja julkaisen uutta kirjallista tuotantoani. Uusimman tekstini nimi on "Pullonkaula"

Se on ensimmäinen, jossa käytän tapahtumahorisonttina tuttua kotikaupunkiani ja luontiprosessissa olen käyttänyt Googlen street view-katunäkymiä. Toisinaan selaan katunäkymiä ympäri maailmaa ja samalla mietin mitä niissä maisemissa saattaisi tapahtua.

Vieläkö tulee synkkiä tekstejä vai olisiko uusimmissani jo hyviä loppuja? Voisin kyllä muutamaan tekstiini kirjoittaakin hyvän lopun. Olen harrastanut kirjoittamista noin kymmenen vuotta, niin siinä ajassa olen kehittynyt hyväksi tekstin tuottajaksi. Tekstini ovat realistisia, niinhin voi samaistua. Kuolemasta kertomisella saattaa olla myös sekin vaikutus - että lukija voi käydä joitain tunteita läpi samaistuessaan tarinaan.

Uusia tekstejä siis tulossa, sitä varmaankin tuolla ajattelin kertoa.

Vielä onnistuu tämäkin tyyli kirjoittaa. Silmät kiinni ja antaa sormien vain tanssia näppäimistöllä. Ei toimisi kosketusnäyttö-näppäimistöllä.

Pari päivää jäljellä jouluun, ennusteet kertoivat että siitä tulee musta joulu.

Talvesta ei väliaikaisest tietoakaan.

 

14.11.2011
Talvesta ei tietoakaan.

Tai tieto tietenkin on, lapissa on väliaikaisesti jälleen lunta. MM-luokan hiihtokisat Leviltä piti perua lumen vähyyden vuoksi. Uutisissa sanotaan, että Utsjoella ei ole ollut ensilumi näin paljon myöhässä sataan vuoteen.

Täksi päiväksi oli ennustettu vain +4c, mutta mittarit - jotka eivät ole auringossa - näyttävät lämpötilan olevan +7c

Lämpö nousee, merenpinta samoin. Luonnonvarat loppuvat ja tällä menolla sää-ilmiöt voimistuvat entisestään.

Ja 10 vuoden kuluttua, kun ihmiskunta tarkastelee näitä tekstejä - niin katuvat kun ei mitään tehty. Liian pitkän aikavälin muutoksia ihmiskunta ei usko, koska eivät ehdi näkemään muutosta. Samoin kun seuraisi puun kasvua taimesta isoksi puuksi. Kyllähän sen noteeraa aina silloin tällöin, että jopas se onkin kasvanut taas. Mutta sen kasvun vain unohtaa seurata ja sitten yllättyy että, johan se puu on kasvanutkin.

Samoin taitaa tapahtua näiden ilmastotalkoiden kanssa. Kohta huomataan, että vastahan ne rannikkokaupungit tulvivat..

Rahaa ilmastotalkoisiin? Yhtälö menee näin:

Säästötoimet ilmaston vuoksi + niistä johtuvat irtisanomiset = vähemmän äänestäjiä seuraavissa vaaleissa.

Joten mitään ei tapahdu, pelkkiä sanoja vain lausutaan näön vuoksi ja sitten kun on aika lunastaa lupaukset - niin valitettavasti (jostain syystä) ei olekaan rahaa tehdä näin.

Tätä syksyä on sanottu tilastollisesti lämpimemmäksi vähään aikaan. Viime vuonna joulukuu arvottiin tilastollisesti 8. kuumimmaksi kuukaudeksi. Toissavuoden kesää sanottiin tuolloin lämpimemmäksi kesäksi pitkään aikaan - kunnes viime kesät tulivat voittamaan senkin sijan.

Tietoa..

Lahdessa kuumin marraskuu pitkään aikaan:
http://yle.fi/alueet/lahti/2011/11/lahden_lampomittarissa_huippulukema_2997112.html?origin=rss

YLE "Poikkeuksellisen lämmin sää helli tänään perjantaina Etelä- ja Lounais-Suomea. Korkein lukema mitattiin Porvoon Harabackassa, 22,3 astetta. Se on Suomen säähistoriassa myöhäisin tilastoitu 20 asteen ylitys. Lukema ylittää selvästi edellisen Lahdessa syyskuun viimeisenä päivänä vuonna 2000 mitatun 19,3 asteen ennätyksen. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/porvoossa_mitattiin_paivan_lampoennatys_2913564.html?origin=rss "


..jota on meille uutisoitu. Mutta monelle noikin lööpit ovat vain, että katsotaan sitä puuntaimee kun se heiluu tuulessa näkemättä sen kasvua - vaikka se koko ajan kasvaa.

Ilmasto sikseen ja katsotaan kirjani historiaan. Ensi vuonna tämä nettipäiväkirja täyttää 10 vuotta!
Kotisivuni ovat olleen netissä jo 11 vuotta.

Marraskuupoimintoja edellisiltä . Linkki merkintään, poiminta ja sitten omaa läppää merkinnästä:

14.11.2002 - Toinen hauskahko päivä jolloin unohdin sen mitä eilen opin.	"Huomenna käväsen Helsingissä. Vaihdan Pendolinoon jossa ostan itselleni kärrymurkinaa ja kahvin. "	Alkuaikoina tämä kirja vielä haki suuntaansa kertoa asioita. Listamaista juttua..
03.11.2003 - Edistystä	"Tänään... eli koulussa. Jos on väsynyt ja vetämätön olo, niin opettaja kertoi että seksi voisi olla hyvä lääke saada lisäenergiaa.."	heh. Ja seuraava lause, miten merkintä jatkuu - on asiyhteyden irrottamisesta. Vuodessa tyyli oli jo löytynyt.
06.11.2004 - Neljä astetta lämmintä. se viimeinen omakuva	"Jos tämän koulun oppilas heittäytyy junan alle ja palaa kummittelemaan tuota rataa pitkin meneviin juniin, niin kuinka monta matkaa jää tekemättä ajan kanssa? Anna vastauksesi runomitassa, ottaen huomioon Muumitalon jokaisen huoneen keskiarvoisen tilavuuden jaettuna nollalla."	Heh! Jep.. Opiskeluaikojen stressi angstia. Merkonomiopiskeluajat nettipäiväkirjassa. Mukavia muistoja.
17.11.2005 - Day like thursday	Torstai oli ja meni.. ei mitään kerrottavaa.	Ja opiskeluaikojen jälkeen muutin Jämsään ja ... .. .
18.11.2006 - Yöllistä, taas	"Tässä pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa nyt yöllä kun ajatus kait virtaa ja sitä rataa. Tekstitulvaani siis tiedossa, mutta siitähän ilmeisesti ihmiset tykkäävät.."	Yöllisiä merkintöjä kirjassani. Elämää pohtivat teksti, tuottamastani nettikirjallisuudesta sekä mielipiteitäni..

10 vuotta siis täynnä ja hommaa riittäis tämän nettipäiväkirjan arkiston kanssa. Parilta vuodelta se on tekemättä. Joku outo voima pakottaa mut tekemään ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös muisto/poiminta - sivut olis tehtävä.

Jep. tää kirja seuraa elämääni ja siitä voi lukee miten milloinkin on mennyt.
Jätän vastaamatta nyt kysymykseen, että kuinka nyt menee?

Hyvää tulevaisuutta kohden..

 

31.10.2011
Hyvää tulevaisuutta.

Valmistuin, selvitin tuon koulun. Nyt on myynnin ammattitutkinto ihan papereilla, hygieniapassi sekä anniskelupassi suoritettuna. Lisäksi osaan nyt kassatyöskentelyn. Kaiken kukkuraksi olen selvinnyt 10 vuoden piinasta, jonka ex aiheutti - tahtomalla tai tahtomattaan. Minkäs elämälle voi.

Pieni levähdystauko kaiken tuon jälkeen on nyt hyväksi - ja sen jälkeen haen töitä. Elämä menee hyvin?

Kaiketi.

Jotenkin tässä on tuntunut, että kun nyt kaikki se viha ja katkeruus on poissa päästäni - niin tuntuu ontolta. Olen yrittänyt työstää tekstejäni eteenpäin, mutten saa niihin otetta. Ja kirjoittaminen on jotain sellaista minulle, että nautin siitä. Ja nyt on paussi siinä asiassa päällä. Hyvää tulevaisuutta.. Pimeää aikaa jälleen talviajassa.

Tämä väliaika töiden välissä, osaankohan mä käyttää sen oikein? Joka päivä on ollut joku syy nousta ylös. Nyt sais nukkua niin pitkään kuin tahtoisi. Siinä haittaa vain se - etten mä tahdo nukkua pitkään viikolla. Vaadin siis jotain täytettä päiviini. Stressaan tästä ns. vapaa-ajasta. Tahto tehdä töitä on suuri.

Ahdistus kaiketi näkyy rivien välistä.. Elämä vaatii, mutta se myös antaa.

Kaiketi tässä painaa myös se, että se hiton talvi on taas tulossa.

Pandoran lippaani avaus

 

04.09.2011
Kissat kehdossa.

Ugly guy Joe - Cats in the gradle.

Pitkästä aikaa voisin jälleen heittää muiston menneisyydestä, aukaista Pandoran lippaani.. Haukkala-ajoistani en ole pitkään aikaan kertonut mitään. Tuo kyseinen kappale, siinä kun lauletaan "..sliver spoon" niin tuolloin eräs hyvin paljon psykoosissa ollut tyttö, Maire (nimi muutettu), pyysi aina että laittaisin tuon kappaleen soimaan kun siinä lauletaan jostain hopeasta. Kumpa muistaisisin (?) sen keskustelun, jonka aina hänen kanssaan juttelin - sanatarkasti.

Se meni jotenkin näin:

"Simo, laittaisitko soimaan sen laulun, jossa minä arvelen laulettavan jostain hopeasta? Tai siinä lauletaan lusikasta, hopealusikasta. Minä arvelisin pitäväni siitä laulusta."

"ok. hetki vain.."

Olimme tuolloin musiikinkuunteluhuoneessa. Minä kyyristyin etsimään sitä LP-levyä soittimen alakaapista. Tuolloin Maire toisinaan saattoi sanoa

"Simo, minä arvelen että saatan sanoa että sinulla on hyvä takamus"

"öö.. kiitos.."

Jup. Nyt nämä Maire-muistot aukesivat päässäni monen vuoden jälkeen.

Maire ei ollut mikään pienikokoinen nainen. Osaa mitä hän oli kertonut tehneensä - niin en sitä kerro. Jotenkin näin n.16 vuoden jälkeen nämä muistot - uudelleen tulessaan pintaan - hämmentävät. Siltä ajalta jäi kyllä musiikkia kaseteille. Kuten tämä: Usura - Open your mind. 2unlimited, K L F yms.

Pikakelataan ne 16 vuotta takasin, tähän päivään. Menneitä on aina kiva muistella - ja kuten kaikille nuoruudessaan psykiatrisella olleille - muistoja voi välähtää noista ajoista pitkän ajan jälkeenkin. Tuota takamus-juttua EN ollut muistanutkaan aikoihin, olin tukahduttanut sen jonnekin pois. Mutta selvisin niistä ajoista, ja nyt elän elämääni eteenpäin.

Moni noilta ajoilta on varmaan vielä laitoshoidossa, sidottuina lääkkeisiin. En tiedä mitä Mairelle nykyään kuuluu - ei kiinnosta. Jotenkin aavistan, että kenties jokunen heistä on päätynyt itsemurhaan. Siitä oli tuolloin jo aika monesti puhetta, se ambulanssi oli usein pihassa. Lisää noista ajoista löytyy kyllä sivuiltani, muualta.

Pitäisi nykyään vain muistaa se, että jos jo olen kokenut sellaisen elämänkoulun - niin pitäisi vain muistaa että itsessäni on voimavaroja puskea itseäni eteenpäin. Masennus on uusiutuva tauti, pitää vain katsoa itsensä perään etten sairastu siihen uudelleen.

Sateenvarjojen pakkokäytöstä

 

23.08.2011
Taraxacum officinale

Voikukkia ei kasva enää tänä vuonna. Miksi voikukka tuli nyt mieleeni? Keltainen rikkaruoho, jonka elämällä ei ole arvoa puutarhureille tai lapsille. Jälkimmäisinä mainitut nimittäin nyppivät voikukkaparkoja kimpuksi äideilleen, solmivat niistä hattuja tai sitten repivät ne irti maasta ja puhaltavat voikukan lentiäiset pois ja tuon jälkeen hylkäävät voikukkaparan maahan maatumaan.

Kiinassa tuo Taraxacum officinale on hyötykäytössä, lääkkeenä. Mutta nyt voisi jättää voikukista kirjoittamisen, se vain oli joku systeemi - jolla käynnistäisin itseni. Vaihdetaan asiaa.

Tänään ei satanut illalla, vaikka lupauksissa oli. Ennusteisiin ei ole luottamista. Tänäänkin näin taas se idioottimaisen näyn. Ihminen sontsan alla - vaikka ei sada tippaakaan. Mutta varjoa on ilmeisesti pidettävä pään yläpuolella ihan siltä varalta että taivaasta tippuisi jotain.

Sori, sun Citymarketista ostettu sontsa menettää suojakertoimensa, jos taivaalta tippuu päähän kilometrin läpimittainen asteroidi - taikka sitten vaikka itse jeesus. Sama se, mutta voisitko ystävällisesti näyttää älyään käyttävältä ihmiseltä ja katsoa vaikka maassa olevista vesilätäköistä - että sataako vielä? No jos sateenvarjon pakonomainen käyttö on mielisairautesi, niin minun täytyy se hyväksyä.

Kesä. se vetää jo viimeisiään. Alkais jo uusi kevät. Syksystäkin kyllä pidän - mutta silläkin vaaralla että toistan itseäni kirjassani - niin syksyssä on vain yksi vika - se päättyy talveen. Kylmään ja pimeään vuodenaikaan, joka ironisesti sattuu olemaan myös se kaikkein kirkkain.

10 vuotta. Ensi toukokuussa tämä nettipäiväkirjani täyttää 10 vuotta. Pitkäaikaisin kaikista. Ei, ei tästä voi käyttää ilmaisua "blogi". Tämän nimi on nettipäiväkirja. Jos joku kutsuu tätä blogiksi, niin levittää väärää tietoa. Täytyy muistaa tuossa asiassa, että 10 vuotta sitten kun aloitin tämän pidon - niin mitään blogeja ei ollut olemassakaan. Ainakaan tuolla sanalla. Blogivillitys on yrittänyt tappaa tämän kirjani, siinä onnistumatta. Lisätietoja löytyy..

Blogini: Screendisplay.. - ZimCam weB LOG - Zimophotos - - (?)

Tuo rivi näkyy myös nettipäiväkirja-osissani sivuillani. Kotisivuni ovat JO 10 vuotta vanhat. Rakentuivat kirjoittamien tekstejen ympärille. Itsekeskeistä historiaa sivuista, löytyy se täältä kerrottuna monta kertaa. Käytä sivuhakua "sivujen historia"

Eilen. ukkosti, kyllä. uutisissa kerrotaan, että helleaalto saapuu jälleen Suomeen. Se olisi jo 4 kerta tänä kesänä. Writers block.

Ajatus siis katkesi, mutta voisin taas katsoa menneisyyteen tässä kirjassa. Tällä kertaa voisin etsiä hienoja lauseita tai tapahtumia, jotka eivät niin mahtavia kenties ole.

2004 23.08.2004 - Hyvän musiikin tahdissa.	2005 23.08.2005 - Pilvistä	2006 23.08.2006 - Tämä keskiviikko	2007 21.08.2007i - viisikymmentä yksi
hän sanoi että mun olisi tultava kouluun jotta saisi täytekakkua. Outo uni riitti herättämään minut.	Sateenvarjot.. paikoilenne, valmiit.. HEP! avatkaa sontsanne vaikka olisitte jonkun suojakatokseksi katsotun rakennelman alla. Ulkona on siis sateista ja tuulista, siellä olisi koleata olla.	kävin golffaamassa. ......... No.. kuolen mä kyllä joskus, mutta se aika ennen sitä askaretta voisi olla mukavaa.	Tupakka- askeihin on tulossa nyt ne varoituskuvat tupakoinnin vaaroista. Kyllä ne kuvat päätyvät jossain vaiheessa myös lasten silmien eteen. Tosin lööpit jo tekevät sen. Lapsia ei voi suojella tässä maailmassa pahoilta asioita, ja se on helvetin väärin. Lapsuudet loppuvat nykyään aika nopeasti - kiitos tiedonvälityksen.

Onhan noita merkintöjä kirjoitettu. Ja tullaan varmaan kirjoittamaan myös jatkossakin.

Masennuksesta ja isyystunteista feat superparisto

 

03.04.2011
Pitkä odotus

Pitkä odotus mutta mihin? Kesään kait, tässähän on alkanut se aika kun lumet vain katoavat pois. Kevättulvista tänä vuonna tulevat mahtavat ja monelta varmaan kastuu koti.

Jälleen voisin kertoa missä vaiheessa ovatkaan tekstini? No jumissa jälleen, kirjailijan oloa. Jollain tavalla helpottaisi saada jälleen jotain julkaistua.

Jollain tavalla se vain tuntuu minusta siltä - saa julkaistua jotain.

Olen huomannut tässä olevani apea ja kenties hivenen kenties masentunutkin. Kenties se johtuu siitä, että olen kyllästynyt sinkkuna olemiseen. Kaikki muut näyttävät pääsevän elämässään eteenpäin ja itse junnaan vielä paikoillani. Tajuan tämän olon kuuluvan tähän ikään. Edelleen kyyneleet ovat itselläni herkässä, kun ystäväni kertoo naisensa raskaudesta ja siitä miltä tuntuu tulla isäksi. Itse pystyn samaistumaan tunteeseen täysin, surullista vain ettei itselläni ole jälkikasvua.

Eipä sitä kieltämään. tätä kirjoittaessa silmäkulmani kostui. Jänniä nämä elämään kuuluvat suuret tunteet, huomaa itsestään kuinka elämä muuttaa ihmistä.

Mitä tässä sitten vielä.. Siis onko ajatuksia jakaa? No tuon vanhan ulkolämpömittarin paristo loppui. Mittari on ollut minulla jo ehkä 7 vuotta, enkä ole vaihtanut siihen koskaan paristoa. Muutoin pariston merkki, joka oli mittarissa, olisi joku muu kuin "Camelion" SUPER HEAVY DUTY . Empä yhtään epäile asiaa, etteikö se olisi ollut superparisto. Ja paristossa oleva päiväys oli 4-2004 ja kestänyt aina vuoteen 2011.

Aika superparisto kylläkin.

Tuttipullo ja tv dokumentista

01.03.2011
Maaliskuun alussa

Tuli tuossa vanha nettipäiväkirja- fiilis päälle, kun katselin telkasta Prisma dokumentin Tuttipullo ja TV, jossa pohdittiin mitä vauvat oppivat / seuraavat / suhtautuvat televisioon tai televisiosta. Amerikassa vauvat katselevat televisiota keskimäärin 5 tuntia päivässä. Ruutu on lapsenvahtina huono, jos sitä ei osaa käyttää oikein. Tämä oli ohjelmien tekijöiden mielipide. Eli ei siis mitään nerojen tehtailua. Kritiikkinä toiset asiantuntijat kertoivat - ettei tästä vauva-tv buumista ole pitkäaikaisia tutkimustuloksia - että kukaan ei tiedä mitä ohjelmat tekevät ihmisen kehitykselle.

Tuleeko heistä aikuisina stressille alttiimipa tai sitten ei. Nykyaika on pelkkää stressiä.

Vauva-tv on 10 vuotta vanha juttu. Matkapuhelimia on ollut olemassa se 30 vuotta ja nyt vasta tutkijat myöntävät, että niiden aiheuttama säteily ON vahingollista aivoille. Samaan aikaan tekniikka kehittyy yhä enemmän. Tulee 4G puhelimet, jotka käyttävät taatusti enemmän kaistaa ~radiosäteilyä kun tavallinen GSM. Yhdysvalloissa, missäpä muuallakaan, muistan lukeneeni jostain että paikallinen 4G verkko häiritsee GPS:sää. GPS on jo hyvin monessa laitteessa mukana ja on ollut toimiva. Nyt tulee jotain ihan uutta, joka voi aiheuttaa tuolle - jossain tapaukissa ihmishenkiä pelastavan GPS:sän - alttiiksi häiriöille.

Eli ihmiskunta mielellään käyttää uusia asioita, miettimättä että mitä ne oikeastaan tekevät loppupelissä. Olen käsitellyt tätä aihetta aikaisemminkin. ( Rahtilaivojen painolastivedet, mennyt hieno idea ) Mutta asialle ei voi mitään, tämä on rakennettu osaksi ihmisyyttä - kaikenlainen tyhmyys ja rahanhimo, ahneus ja kaikki muut kuolemansynnit. Näillä mennään.

Maaliskuun ensimmäinen päivä - toivoa keväästä tulossa. Tässä vaiheessa katson menneeseen, tänä vuonna tämä nettipäiväkirjani täyttää sen 9 vuotta. Aloitin tämän ennen blogi-hässäkkää ja siksi tätä ei pidä pitää blogina - kuten olen jo 100 kertaa valistanut lukijoitani. Nettipäiväkirja. No mitä olen kirjoittanut 1.3 menneinä vuosina:

vuosi	poiminta	linkki
2003	Miksi sormus on pyöreä? Koska se on ikuisen rakkauden symboli ja myös siksi että se pysyisi sormessa. Minut on rengastettu.	01.03.2003 - Uusi aika koittaa
2004	Haimme grafiikan tunnilla kinkun kuvaa netistä - googlella. Haku "kinkku kuva" voi tuoda jotain aivan muuta kuin sai todistaa pari meidän luokasta. No mun, ainoana miehenä ja asiasta kyllin taitavana sain sulkea sen pornotulvan.	01.03.2004 - Pornografiaa 2
2005	Se jänis, joka oli mennyt tämän asuntolarakennuksen edestä ei tainnut tietää, että saisi saksanmaikan lausumaan runoa saksaksi ja se taidenautintomme oli minun aikaansaamaa.	01.03.2005i - Tietty.. tietenkin ja toki.
2006	Tänään sain taas muistutuksen siitä, että olen tulossa sairaaksi. kahtianäkemistä ja kuulon heikkenemistä toisesta korvasta.. Sitä flunssan alkua siis.	01.03.2006i - ja katselen PILVETÖNTÄ taivasta.
2007	http://tapiomies.livejournal.com/2007/03/01/ Se on vain sitä, kun on tehnyt sitä jo näillä työtavoilla sen kuusi vuotta - niin noi uudenaikaiset blogisysteemit eivät oikein tunnu luontevilta.	Kadun nykyään tuota hyppäiystä blogimaailmaan. Laiminlöin rakasta nettipäiväkirjaani ja nyt täytyy aika linkittää jotain blogista tänne. Eikä ole tiedossa kuinka kauan Livejournal-blogipalvelu edes pysyy pystyssä tai toiminnassa. Nettikaverit - jotka houkuttelivat mut käyttämään sitä palvelua - hylkäsivät sen.
2009	Kun pelastin tämän nettipäiväkirjani http://simopahula.fi/np_joulu09.htm

 

Kirjoittamisesta, vastausta kritiikkiin.

 

29.01.2011
Kirjoittamista

Tuossa jälleen yritin kirjoittaa jotakin - uusia tekstejä eteenpäin. Kohtauksia tarinoissa, joita voisi ehkä poistaa - jotta teksti alkaisi taas elämään? Siis uusinta suurta teostani olen kirjoittanut paloissa.

Yleensä ja usein kirjoittelen siten, että kirjoitan ne tahtomani kohtaukset ensin - ja sitten alan rakentamaan tarinaa joka solmisi kaiken yhteen. Nyt vain ei tullut jälleenkään mitään. Ideoita kyllä olisi - mutta toteutus..

Jälleen kritisoitiin, että tekstini ovat synkkiä. - Kirjoittaisit iloisempaa, nii olis mukavempaa lukea. Tästä on muutama hetki kun sain tämän palautteen.

Olen kyllä yrittänyt sitä, mutten saa vain aikaan muuta kuin ns. LKS-osio kamaa sivuilleni. Että tekstien henkilöt kokisivat onnellisia kohtauksia, päätöksiä ja että rakkaus kukostaisi? Ehkä jokunen teksti saattaa joskus noissa aiheissa syntyä - kuten ennenkin olen kertonut - niin tekstini peilaavat sitä mitä itse tunnen kautta koen.

Ja tietenkin itselläni on kauniita odotuksia elämästäni, tunteita joita tahtoisin kokea. Kuten isäksi tulemisen ilon, pyyteettömän rakkauden ja sen tuoman onnellisuuden.

Kun noita asioita ajattelee, mitä äsken luettelin - niin kyllä noiden saavuttamattomuuden takia.. Silmäkulma vähän kostuu. Se isyys olisi jotain mitä todella tahtoisin.

Eli en itse ole onnellinen - ja se kuvastuu teksteissäni kuten tapahtui kun aloitin kirjoittamisen. Hyvä esimerkki kait tästä on se mun uusin tekstini "Riipus" - löytyy tekstiarkistostani.

Olen kehittynyt kirjoittajana vuosien saatossa - ja se tavallaan hidastaa uusien tekstien julkaisuväliä. Täydellisyyden tavoittelijana tahdon että teksteissäni on paljon faktaa fiktiossa. Ja faktalla tarkoitan aikatauluja, sääntöjä, rakennuksia yms. asioita. Henkilöt teksteissäni ovat täysin fiktiivisiä.

kuinkahan monta kertaa tuokin pitää sanoo - että jotkut tajuaisivat asian..