Vuosikymmenen viimeinen merkintä

 

29.12.2019
Vuosikymmenen viimeinen päivä, 2. otos

Tänään on sunnuntai, joten tätä Suomen pilannutta vuosikymmentä on jäljellä oikeastaan enää pari päivää. Ei ole siis viimeinen päivä, mutta koska en tule olemaan tietokoneella uutenavuotena - niin onkoon tänään kirjassani se viimeinen päivä. Syystä, että edellisen kerran kun vuosikymmen vaihtui, tein merkinnän otsikkonaan:

31.12.2009 - Vuosikymmenen viimeinen päivä.

Joten se siitä selityksestä.

Eli mitä on tapahtunut tänä vuosikymmenenä?
13.01.2013 - Maailmanloppu - sallittu lapsille.

2010 - 2012 Työura s-marketissa päättyi ja uudelleen alkamisen erään työllistymis kurssin tiimoilta - pilasi erään henkilön sinne töihin änkeytyminen.

Häiritsi työtäni siten, etten saanut uutta kauppiasta vaikuttuneeksi työstäni. Sentään kassan opin ja se oli helppoa. Isyystunteiden esiinnousu yllätti täysin, että mä voin sellaisia kokea.

2013 Yritin irtiottoa taas ja muutin töiden perään Koskenpäälle. Koska homman opettaminen oli suunniteltu todella surkeasti, niin ei se onnistunut. Paluu takaisin Jämsään. Haastattelu Meidän perhe- lehteen.

21.09.2013 - Alkua pitkästä aikaa.

Toimittaja bongasi minut juuri tämän nettipäiväkirjan ansiosta. Lehti ilmestyi sitten aikaan, eikä artikkeli sittemmin ole poikinut paljon yhtään mitään yhteydenottoja tai muuta sen sellaista.

07.02.2015 - Vuoden 15 ensimmäinen yöllinen

2015 - nyt. yhdeksän euron helvettiä, jolla pääsin eroon työttömyysleikkureista. Ensi vuonna ne leikkurit eivät enää ole olemassa. 2017 oli surullinen vuosi isän kuoleman takia, eikä sitäkään olisi saanut surra:

Mitä OIKEA työ on ? >>

Kirjoitetaan se vielä tähänkin ja tulen vastuudessakin asiasta mainitsemaan oikeissa asiayhteyksissä. Vuoden 2017 syksy oli minulle erityisen vaikeaa aikaa ja siksi oli sairaslomilla niistä niin sanotuista töistä. Sain sitten jälkikäteen kuulla - että olisi muka käyttänyt hyödykseni isäni kuolemaa , ettei olis tarvinnut mennä sinne. On olemassa kuva autsvitsin (kirjoitusasu näin, tulevia google hakua varten)

.. siis on olemassa autsvitsin keskitysleiristä kuva, sen portista - jossa saksaksi tulee työ tekee vapaaksi. Kuvaa muokattu ja sen tekstinä lukee 'kuntouttava työtoiminta' Rappeuttavaa työtoimintaa se oli. enää en osaa niin hyvin kassaa.

Ja tätä vihaa jatkuu vielä vaikka kuinka kauan, joten annetaan sen nyt olla.

vuonna 2018 näille kotisivuille meinasi käydä huonosti, ei Telia ollut onnistunut tiedottaessaan kotisivupalvelunsa lopetuksesta.

29.05.2018 - Surkuhupaisaa toimintaa..

Siinähä se vuosikymmenen tällä kertaa.

Tämän merkinnän yhteydessä on uusia kuvia kotisivuillani. Viimeinen, toi siltakuva.. Se sijaitsee jossain kohtaa valtatietä 78. Syy kuvaan on se, että mä muistan lapsena - joskus että pysähdyttiin tuollaiselle levähtysalueelle.

Taidettiin sitä ehkä uidakin siinä pienessä joessa, jonka yli silta meni. Kuumana kesäpäivänä. Syötiin sitten siinä, kaasukeitin vaan päälle ja vanhemmat teki ruokaa.

Kun tuon kuvan otin viisi vuotta sitten, käytiin rovaniemellä. Jäi viimeiseksi pitkäksi ajomatkaksi isän kanssa.

2020 . Siitähän on sanottu , että kun se tulee - niin se on tulevaisuutta. Nuorena sitä laski laskimella, että itse täyttää 50 vuotta sen vuosikymmenen aikana. Ja se on nyt alkamassa.

Eipä tässä muuta tällä kertaa.

jatkuu vuonna 2020

Selonteko

 19.12.2019
417 sååtånå

Oli kappale, jonka tietokoneeni prosessori arpoi satunnaisesti käynnistin soittolistan. Pitäisikö tässä kuten kirjoittaa yhden sanan lauseita, vai ottaa lisää aamukahvia - jotta oma prosessorini käynnistyisi.

Ja mihin mä olen satuttanut vasemman etusormeni pään?

OK. lisäannos kahvia ja CMX tietenkin soi. Kappalevalintaana oli siis se saatana. sååtånå

öppnä på åbo,, Joskus kirjoitin ruotsiakin. Harhauduin sivuraiteelle. Tosin sivuraiteillakin on ollut tänään vähän hiljaista.

Syy vaikutti minuunkin kostuttavasti. Sisäisesti ja ulkoisesti.

Eilen oli lumimyrsky ja puolet Suomen valtakuntaa ilman sähköä. Junia haitannut lumimyrsky on tänään vain muistokuva viileinneissä torpissa ympäri maaseutua.

Puulämmitykset käynnistetty ja pienhiukkassato taattu. Ilmastotekona ihmisten pitäisi siis kylmettyä kuoliaaksi?

Paljon on tapahtunut, mutta alkaisiko kirjoittamaan selontekoa odotusnumerolapun monista käyttötarkoituksista olla ajantappaja, kun ihminen katsoo näytöstä - koska lapussa oleva numero 52 tulisi.

Näytössä näkyy 42

Lapusta minä ensin rullaan nurkat, saan pienemmän neliön aikaan. Sitten taittelen sen kolmioksi ja avaan. Kello kilahtaa pari kertaa. Numeroita huhuillaan työntekijöiden toimesta.

46 - pari muuta ihmistä oli kyllästynyt vissiin odottelemaan ja lähtenyt. Kello kilisee taas.

48, 49 - kaksi kassaa avautui samaan aikaan. Tämä kertomus on siis pankista.

Rullaan sitten sen lapun syrjästä alkaen rullaksi ja avaan sen. Taittelen tällä kertaa sen haitariksi. - Ja avaan. Teen taas, että rullaan sen nurkista neliöksi. Muut tuijottava älyluurejaan, kuten jumalaansa.

50

Avaan lapun ja suoristan sen.

51 ja sitten 52

Vuoroni loistaa on saapunut. Odotustila johtui järkevästä ajatuksesta. siis että ottaa säästötilistä sen verkkopankin pois. Kuulemma monet muutkin tekevän niin.

Tämän tiedon muiden ihmisten salassapidettävistä pankkiasioista minulle kertoi minua palvellut nainen.

Se pankista. Olo tänään on vähän hauras. Kävin eilen pubissa. Tällä kertaa oli syytä juhlaan. NYT SE ON SITTEN OHI. 5 VUOTTA NS. TÖITÄ LOPPUI EILEN. Capslockin käyttö oli tarkoituksellista.

Satoi hyvin paljon lunta kun odotin bussia. Kertomus siis nitoutuu tässä kohtaa alun kanssa yhteen. Satoi märkiä tiskirättejä ja tuttu kuski sanoi, että kyllä tietää minulla olevan matkalippusovelluksen. Ei tartte kännykkää kaivaa ulos kastumaan.

Linja-autossa istuin ensimmäiseen riviin, koska tahtoi vain istumaan nopeasti. Tuulilasiin tuli lunta sillä vauhdilla, ettei täysillä toimineet pyyhkijät ehtineet sitä pois raivata. Kinos kasvoi tuulilasin reunaan ja bussi kulki eteenpäin tietä 56.

Jämsänkoskella siis satoi paljon ja isoja hiultaleita, Jämsässä taas ei. Satoi kyllä jotain, muttei yhtä rankasti. Pysäytin bussin kivipankin pysäkille ja liukastelin siitä sitten pubiin kuivumaan. Farkut olivat hyvin ottaneet märät lumihiltaleet vastaan ja olivat kostean kylmät.

Pubin pöydässä mä sitten katsoin työtodistustani. Hyvät arvosanat. Vaikka mä olenkin vihannut olla siellä, niin työni olen tehnyt hyvin. laitoin paperit takaisin povariini ja aloin nauttimaan juomaani.

Pubin telkat toistivat jostain syystä pikku kakkosta tehden tilanteesta jännällä tapaa oudon. Tosin se saattoi johtua tilauksestani "Jägermaister shotti ja nelonen"

Mutta kuten laulun mukaan, joka nyt soi "Tämän runon tahtoisin unohtaa" - Niin tehdään siten. Hitaasti, mutta varmasti.

Siltoja en kuitenkaan takanani polttanut. VAIKKA..

Aluksi ajatelin. Valella ne sillat polttoaineella ja sytyttää palamaan. Kun betoni ei muuta kun lämpiäisi siitä, niin olisin panostanut sillat ja räjäyttänyt ne pois. Sitten olisin raivannut sillalle menevän tienkin pois, ennallistanut maiseman takaisin metsäksi.

Niin en kuitenkaan tehnyt. Kirjoitin kyllä mielipiteitäni vihaisen rakentavalla tavalla muistitikulle, jonka aivan viimeiseksi - ennen poistumistani lumimyrskyyn - annoin pomoille.

Nyt vain pieni henkäisytauko ja sit jotain uutta. Eipä sillä, en tuolla viihtynytkään lainkaan. Kun tuossa oli syntymäpäiväni - niin en kertonut siitä mitenkään siellä kenellekkään. Ei se niille kuulunut. Kuitenkin VIHASIN paikkaa.

Google mapsiin saa tehtyä paikkamerkintöjä ja niitä voi uudelleen nimetä. Toi kyseinen paikka on ollut kartalla "HELVETTI" jo parin vuoden ajan ja nyt kun se viimein loppui - niin en tule sitä karttamerkkiä poistamaankaan.

Vietin syntymäpäivää hiljaisella profiililla, en juhlinut. Voisinhan mä kirjoittaa eräästä, vuosia sitten vietetystä syntymäpäivästä kirjoittaa tässä saamassani vihan tunteessa. Joo.. karttamerkki pitää paikkaana. Helvetti. Keventävänä vitsinä sen paikan osoitteesta pystyi vääntämään muka naurettavan vitsin. Metsuria kakkoseen.

Niin se syntymäpäivä vuonna.. olisko ollu 2010. Olen siis pitkävihainen. Silloin mun jotenkin piti järjestää bileet kun kaverit tahto. Että sitten jatkettais biletystä paikallisessa hyppypaikassa eli yökerhossa. NIIN EI MUN PAIKKA. Samaan aikaan mielipubini Jämsän rock baari oli sitten viimeistä vuottaan auki. Ei se pelkkä juomamesta ollut. Tunnelma ja siellä oli kuten kotonaan. Hienoja ihmisiä..

Mä olin ajatellut viettää koko syntymäpäiväni siellä. En lähtisi minnekkään. Tosin kävi. Jälkikäteen siitäkin syntymäpäivästä jäi huono maku. Esimerkiksi asiat vaan ei toiminut kuten pyysin, kun sitten lähdin itse aikaisemmin sinne rokkibaariin ja jätin tänne asuntooni juhlat jatkumaan. Ajattelin kun paikalla oli pari luottoystävää, että kun sanoo - että lähtiessänne sammuttakaa valot ja laitteet.

Yöllä kun tulen kotiin, niin täällä oli telkka auki ja täysvalaistus. Musat sentään oli sammutettu. JA kyllä mun piti sitten sinne saatanan yökerhoon mennä kuuntelemaan sitä jumputusta. Syntymäpäivinäänhän pitäisi tehdä sitä mitä itse haluaa.

Sen ainakin tuosta koetteluksesta opin. Ja tässä totuus, vaikka sitten tavuviivoin

Si-mo Pa-hu-la ei bi-le-tä

Seuraavana vuonna se rokkibaari oli sulkenut sitten ovensa. ja tuota edelllisenä vuotena se ei vielä ollut niin hieno paikka, mitä tuolloin oli. Tuollaistenhan pitää antaa kasvaa ja hakea se tunnelmansa.

Mutta nyt helvetti on viimein ohitse. Hienoa. karttamerkin jätän muistoksi ja muistutukseksi.