Jotain elvytystä.
Viimein mä aloin tekemään jotain työtä tämän nettipäiväkirjani hyväksi. Eilen tummensin vähän taustakuvia, jotta tekstit näkis lukea paremmin. Tämän merkintäsivun taustakuva on otettu digikameralla.
Sain sellaisen tuossa viime
joulukuussa.
Muuta juttua teknisestä varustelutasosta: Läppäristä hajos näytön taustavalo, joten siitä piti rakentaa pöytäkone. Ulkoinen näyttö ja näppis oli hommattava. Näyttö on 4:3 nen ja iso.
Parempi mitä läppärissä.
Tässä kun on aikaa - niin voisi vaikka virittää kotisivujaan paremmaksi. Tai sitten kenties lähteä ulos kävelemään. Kauppareissu pitäis vielä tänään tehdä.
Palasokeria. Sitä ei ole, loppui pari päivää sitten mutten ole muistanut ostaa sitä. Myös kahvia pitää ostaa.
Esimerkki siitä, kuinka ajatus vain alkoi jälleen tulemaan suoraan sormien kautta näytölle, tuolle sille 4:3 koon päätteelle, josta vasta tänään tajusin että sitä pystyy säätämään. Katselukulmaa voi säätää. Se tarkoittaa että tuolia voi pitää ylempänä. Uusi kaasujalkatuoli. Ostettu viime joulukuussa.
Kirjoitan taas siis. Juuri työstin uusinta novellia. Siinä on vielä työtä jäljellä. Tuntuuko sitten yhtä tyhjältä kun sain vuosia sitten sen tekstini "kylmästi" valmiiksi? Sekin oli suuri työ ja sen jälkeen mä taisin tuntea.. mitä? Täytynee tarkistaa tästä nettipäiväkirjastani, joka täytti tänä vuonna 11 vuotta.
Tuon tekstin parenneltun version julkaisin vuonna 2003 ja kait mä fiiliksiä siitä kirjoitin..
Tämä ei liity asiaan kuinkaan, mutta
onpahan mielenkiintoinen löytö hemmeisyydestä: 09.09.2003i - 23:34 -
Kuolleella miehellä ei ollut sukkia jalassa.
Kesti vain hetken toikin haku - ei tulosta. No tuolloin mulla oli opiskelukiireet päällä, se kai vähän sitä fiilistä vei. Mutta tällä kertaa.. Voisihan se olla hyvä tunne, että pitkän tekstin sais julkaistua.