Pohdintaa silmälaseista.

 

19.06.2023
tunnetta vain kaipaa.

Tässä olen kirjoittanut paljon silmälaseista ja siitä - kun viimein pääsin silmäleikkauseen joka korjasi näkökykyni hyväksi. Samalla katosi kaihi ja nyt mä en välttämättä tarvitsisi silmälaseja, mutta kerrottakoon tämä: En osaa olla ilman niitä.

Mökiltä löytyi vanhat aurinkolasi klipsit, jotka sopivat mun aikaisempiin silmälaseihin. Ei siis noihin, joista pääsin eroon. Yritä nyt selittää asiasi jopa selkeästi. Ok.. Siis ne klipsit sopivat hyvin niihin kehyksiin, jotka minulla oli ennen vuotta 2019. Sitten sain suuremilla linsseillä olevat (Instrumentariumissa kuulemma ei ollut pienempää mallia tarjolla) Inhosin niitä. No nyt niistä olen päässyt eroon.

Löysin tänään ne aikasemmat kehykset, siis niiden silmälasejen kehykset - jotka mulla oli siis ennen vuotta 2019. Sain helposti niistä linssit pois (ehkä syy, miksi Instru ei enää myy sitä pienempää mallia) ja kun tässä olen ollut jo 5 päivää ilman laseja. Niin kokeilin niitä päähän.

Koska minua on tässä alkanut väsyttämään siten, että olisi menossa nukkumaan. Koska päässä ei ole silmälaseja, enkä ole menossa uimaan, suihkuun tai saunaan. Eli aivot ovat tottuneet, kun eivät enää tunne päässä kehyksiä, että on nukkumaan menon aika. Mä laitoin ne linssittömät kehykset päähäni ja heti tuntui kodikkaalta. Järki sanoo, ettei näissä ole linssejä. Mutta jotenkin sitä vain tuntuu näkevän paremmin.

Psykologistahan tämä on. Sentään olen käyttänyt silmälaseja sen 40 vuotta - ei siitä heti tahdo päästä irti, vaikka nyt onkin näkökyky hyvä. Parempi se lähinäön puolesta sais olla, mutta kai se aikanaan sitten korjaantuu itsestään. Vaan rillit mä tahdon. Ne on mun identiteettiäkin.

Jos otan nämä kehykset pois päästäni, niin tulee sellainen alaston, epämukava olo. Varsinkin kun ei ole menossa kuten nukkumaan saman tien.

Päätöksen tänään tein. Mä otan vaikka sitten lumelinsseillä lasit, jos toipumisen jälkeen näkökyky on sellainen, ettei sen vuoksi laseja tarvitsisi. En osaa olla ilman sitä tunnetta, että on silmälasit päässä, vaikkei niissä linssejä olisikaan. Varsinkin nämä vanhat. Ne tuntuvat mukavalta pitää päässä. Tarvitsen sitä tunnetta iholla, jotta pysyn virkeänä.

Eli mitä mä tätä selittelemään - eiköhän se tullut jo kerrottua, että miksi mä kyllä pidän vielä laseja päässä.

Sitä tunnetta vain kaipaa.

Mutta kunhan tää toipumisaika on ohitse, niin ainakaan en enää arista silmätippojen laittoa. 

lue lisää www.simopahula.fi