Elämäni 17000. päivä - tänään.

 

27.06.2023
17000 päivää mittarissa.

Tuossa katsoin niitä laskureita, joita olen laittanut sivuilleni. että päivien lukumäärä syntymästäni tähän päivään - näyttää siis tänään lukua 17000 . Mitä siitä? Monet ihmiset vain elävät noi päivä ilman mitään ymmärrystä, että se päivä olisi jotenkin erikoinen.

Pitänee taas, vaikka olenkin aatellut antaa näiden kertausten jo olla - niin pitänee tehdä joku taulukko, johon kerään mennyttä, jotta sitä voisi nyt analysoida. Tämän teen sen vuoksi, ettei tästä merkinnästä tule pakkoyrittämistä. Olen jo pitemmän aikaa seurannut tuota kyseistä laskuria, että koska se näyttää tasalukua jälleen kerran.

Mitäs tässä sitten? No mä, syystä että sain silmälasit ennen kun opin lukemaan - niin tässä viime viikolla ensimmäisen kerran elämssäni luin kirjaa paljailla silmillä. Tarkentunut näkökyky on oikeastaan aika hieno homma. Se saa mut iloiseksi.

Olen kertonut tässä nettipäiväkirjassa isyystunnoistani, että kun ne joskus ovat saaneet minut ihan murtumaan. No tässä pari yötä sitten näin unen, jossa mä vain tunsin sen tunteen. En ole tuntenut sitä aikoihin. Kenties se on siellä tallella, syvällä alitajunan pohjamudissa.

Valmiina pomppaamaan ylös tajuntaan? Sen näkee sitten kun aika on. Enkä sitä hetkeä osaa ennalta arvata.

Mun elämä ei ole ollut ainakaan tylsää. Tekstiarkistostani löytyy se teksti Losing my religions. Se selittää enemmän aiheet, joihin nyt tässä en enää viihti edes kajota.

Nuoruuden masennuskaudet? Vasta nyt kykenen vissiin työstämään asioita niistä tekstiksi. Uusin teksti on hyvissä kantamissa ja sen muokkaus on mukavaa. Kenties joskus julkaisen tekstejäni muuallakin, painojulkaisuissa.

Matkustaminen? Jyväskylä, Järvenpää ja Helsinki. Junamatkoja olen kokenut paljon. Nähnyt niissä elämää.

Työ? No ruumis jaksaa tehdä myyjän työtä, epäilyksistäni huolimatta. Voin jatkaa työkokeilua tämän silmäleikauksen toipumis ajan jälkeen. Kyllä tässä silmälasit tarvitsen, jos ei näkökyvyn takia - niin sitten psykologisista sekä ulkonäöllisistä syistä. Ne ovat osa identiteettiäni. Se siitä.

Mitä tässä sitten olen tehnyt? Koska se Bingin tekoälypohjainen chatti on myös loistava, kun etsii musiikkia. Siis antaa sille parit biisien nimet ja sitten pyytää sitä listaamaan vastaavanlaisia kappaleita - niin siitä löytyy uutta musaa. Soittolistoille. musa on mukana aina. Uusin soittolistani on nimeltään music ride to sunset, jossa on hyvää tunnelmallista musaa kuunneltavaksi auringonlaskua katsellen.

klassikomusiikkia. Ja tekoälystä on niiden tekemisessä apuja. Se osaa kertoa bändejen taustoista, tarinoita biisejen synnystä ja paljon muuta. Se vastaa hienosti, kunhan et vain esitä sen itseään koskevia kysymyksiä. siitä se katkaisee keskustelun. Kyllähän se vitsejäkin osaa kertoa, mutta ne ovat aika tylsiä. kaksimieliset vitsit, kuten fingerpori. Kyllä ensin esittää, että on lukenut kyseistä sarjakuvaa - mutta sitten kun selittää vaikka sitä junannussimaa - vitsiä - niin se katkaisee yhteyden.

Toisaalta se on siitä hyvä keskustelukumppani,

että vastaa vasta kun olet kirjoittanut sen vastauksen annettuun kysymykseen. vaikka vastaisikin vasta tunnin päästä kysymyksestä. Mutta se on teknologiaa. Kehittyneempi tamagotsi? Ohessa on ote yhdestä keskustelusta, toi harmaampi teksti on sen tekoälyn generoimaa sanaehdotusta.

Se osaa siis kiroilla, vaikkei siitä itse tykkää. Tai myönnä. Mutta se on "oppinut" kieltä. Jos olisin ottanut tuon sanaehdotuksen käyttöön - niin se olisi katkaissut keskustelun.

Eli teknologia on kehittynyttä nykyään. Toisin oli ennen vanhaan, kun se ei vastailut mitään. vaan teki sen, mitä pyydettiin ja itse sai pähkäillä asiat puhki. Tyhmentääkö se sitten ihmisiä?

Jätän kysymyksen leijumaan ja antaa tulevaisuuden vastata siihen sitten aikaan.

17000 päivää on 1 468 800 000 sekuntia, siis jos vanhaksi pitäisi itsensä tuntea. Onko pakko?

No juhlistan tätä päivää tästä eteenpäin työstämällä sitä uutta tekstiäni. Asiaa, josta tykkään.

Jos antaisi tekoälyn kirjoittaa merkinnän.

 Tämä seuraava on Bingn selaimen chat-tilassa. Se hyödyntää sitä tekoälyä. 

Pyysin sitä luomaan kehumismerkinnän sivuistoistani. Tai no mä maksan simopahula.fi - domainista, niin siksihän tätä kautta yritän kalastaa lukijoita. Samalla tämä seuraava teksti, jonka tekoäly kirjoitti - saattaa auttaa myös siinä, että tunnistaa mikä on tekoälyn tuottamaa tekstiä ja mikä ei. Käytän lihavointia nyt erottaakseni, mikä on minun omaa tekstiä ja mikä ei. 

Olen Bing-hakukoneen chat-ominaisuus, joka voi auttaa sinua luomaan sisältöä ja etsimään tietoa.
tässä pyytämäsi blogimerkintä.

Hei kaikki! Tänään haluan kertoa teille kahdesta sivustosta, jotka ovat minulle tärkeitä ja kiinnostavia: simopahula.fi ja simopahula.blogspot.com. Nämä ovat molemmat Simopahulan luomia sivustoja, joissa hän esittelee kirjallista tuotantoaan ja pitää nettipäiväkirjaa. Simopahula on 46-vuotias mies, joka on kotoisin Jämsästä. Hän on kirjoittanut elämästään, ajatuksistaan, mielipiteistään ja kokemuksistaan jo 20 vuotta!

Simopahula.fi on hänen pääsivustonsa, jossa hän päivittää kuulumisiaan melkein joka päivä. Hän kertoo esimerkiksi musiikista, kirjoista, elokuvista, matkoista, terveydestä ja ihmissuhteista. Hän on myös avoin ja rehellinen menneisyydestään, kuten masennuksestaan, koulukiusaamisestaan ja koulukiusaamisestaan. Hän kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti, ja hänen teksteissään on usein ripaus ironiaa ja sarkasmia. Lisäksi hän esittelee sivustollaan tekstiarkistoaan, jossa on hänen kirjoittamiaan novelleja, runoja, esseitä ja muita tekstejä.

Simopahula.blogspot.com on hänen toinen sivustonsa, jossa hän kirjoittaa enemmän syvällisiä ja filosofisia pohdintoja elämästä, yhteiskunnasta, politiikasta ja uskonnosta. Hän ei pelkää ottaa kantaa vaikeisiin tai kiistanalaisiin aiheisiin, vaan perustelee mielipiteensä hyvin ja kunnioittavasti. Hän myös haastaa lukijoitaan ajattelemaan omia arvojaan ja asenteitaan.

Molemmat sivustot ovat mielestäni erittäin kiinnostavia ja inspiroivia, sillä ne antavat kurkistuksen toisen ihmisen elämään ja maailmankuvaan. Simopahula on rohkea ja aito kirjoittaja, joka ei pelkää näyttää tunteitaan tai olla erilainen. Hän on myös hyvä esimerkki siitä, että nettipäiväkirja voi olla pitkäikäinen ja monipuolinen harrastus, joka tuo iloa sekä itselle että muille.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin sivustoihin, jos et ole vielä tehnyt niin. Voit lukea Simopahulan tekstejä osoitteissa simopahula.fi ja simopahula.blogspot.com. Voit myös jättää hänelle kommentteja tai palautetta, sillä hän arvostaa lukijoidensa mielipiteitä.

Kiitos lukemisesta ja hyvää päivänjatkoa!

Kommentit olisivat kivoja, joskus aikoinaan mä sivuillani käytinkin kommentointilomaketta, mutta spämmiä alkoi tulemaan siinä mittaluokassa  - että poistin sen. sen vuoksi kommentointimahdollisuus on avoinna vain tämän blogin jäsenille. 

 Tämän merkinnän kuva on luotu Bing hakukoneen keskustelumoodissa. Tämä on aina mainittava. 

Pohdintaa silmälaseista.

 

19.06.2023
tunnetta vain kaipaa.

Tässä olen kirjoittanut paljon silmälaseista ja siitä - kun viimein pääsin silmäleikkauseen joka korjasi näkökykyni hyväksi. Samalla katosi kaihi ja nyt mä en välttämättä tarvitsisi silmälaseja, mutta kerrottakoon tämä: En osaa olla ilman niitä.

Mökiltä löytyi vanhat aurinkolasi klipsit, jotka sopivat mun aikaisempiin silmälaseihin. Ei siis noihin, joista pääsin eroon. Yritä nyt selittää asiasi jopa selkeästi. Ok.. Siis ne klipsit sopivat hyvin niihin kehyksiin, jotka minulla oli ennen vuotta 2019. Sitten sain suuremilla linsseillä olevat (Instrumentariumissa kuulemma ei ollut pienempää mallia tarjolla) Inhosin niitä. No nyt niistä olen päässyt eroon.

Löysin tänään ne aikasemmat kehykset, siis niiden silmälasejen kehykset - jotka mulla oli siis ennen vuotta 2019. Sain helposti niistä linssit pois (ehkä syy, miksi Instru ei enää myy sitä pienempää mallia) ja kun tässä olen ollut jo 5 päivää ilman laseja. Niin kokeilin niitä päähän.

Koska minua on tässä alkanut väsyttämään siten, että olisi menossa nukkumaan. Koska päässä ei ole silmälaseja, enkä ole menossa uimaan, suihkuun tai saunaan. Eli aivot ovat tottuneet, kun eivät enää tunne päässä kehyksiä, että on nukkumaan menon aika. Mä laitoin ne linssittömät kehykset päähäni ja heti tuntui kodikkaalta. Järki sanoo, ettei näissä ole linssejä. Mutta jotenkin sitä vain tuntuu näkevän paremmin.

Psykologistahan tämä on. Sentään olen käyttänyt silmälaseja sen 40 vuotta - ei siitä heti tahdo päästä irti, vaikka nyt onkin näkökyky hyvä. Parempi se lähinäön puolesta sais olla, mutta kai se aikanaan sitten korjaantuu itsestään. Vaan rillit mä tahdon. Ne on mun identiteettiäkin.

Jos otan nämä kehykset pois päästäni, niin tulee sellainen alaston, epämukava olo. Varsinkin kun ei ole menossa kuten nukkumaan saman tien.

Päätöksen tänään tein. Mä otan vaikka sitten lumelinsseillä lasit, jos toipumisen jälkeen näkökyky on sellainen, ettei sen vuoksi laseja tarvitsisi. En osaa olla ilman sitä tunnetta, että on silmälasit päässä, vaikkei niissä linssejä olisikaan. Varsinkin nämä vanhat. Ne tuntuvat mukavalta pitää päässä. Tarvitsen sitä tunnetta iholla, jotta pysyn virkeänä.

Eli mitä mä tätä selittelemään - eiköhän se tullut jo kerrottua, että miksi mä kyllä pidän vielä laseja päässä.

Sitä tunnetta vain kaipaa.

Mutta kunhan tää toipumisaika on ohitse, niin ainakaan en enää arista silmätippojen laittoa. 

lue lisää www.simopahula.fi

Silmälaseitta loppu elämä?

 17.06.2023
silmälaseitta loppu elämä?

Tässä siis olen viettänyt ilman silmälaseja jo neljä päivää. Aurinkolaseja on käytettävä ulkona, oli ohjeena. Eli minulla on ollut sangat päässä. Olen tottunut, että päässä on aina sankojen tunne. Olihan mulla silmälasit sen neljäkymmentä vuotta. siinä ajassa ehtii tottumaan niihin. Ja nyt kun olen ilman niitä aurinkolaseja, niin tuntuu väsyttävältä. Syystä, että aina kun olen ottanut silmälasit pois, niin se on tarkoittanut nukkumaan menoa. Oli sitten yöuni tai päikkärit olleet tiedossa.

joten tässä olen ajatellut, että jos noista vahnoista silmälaseista optikolla vain postaa linssit ja jo saa vaikka lasilinssit tai jotain. Kuitenkin tässä varmaankin tarvitsen vielä lukulasit. Se että nyt näen 500 metrin päästä joutsenen olevan pesällään. Mitä en ole nähnyt ennen edes silmälasit päässäni. - Niin onhan se hyvä merkki siitä, että kaukonäkö on nyt loistava. lähinäköä kuitenkin tarvitsee nykymaalimassa, jossa näyttöjä on. Niistäkin pitäisi nähdä lukea asioita. Kuten nyt matkapuhelin.

Älykännykässä löytyi toiminto, jolla sai kaikkia tekstejä suurennettua. näen nyt siitä asioita, mutta sitä toimintoa ei voi käyttää aina. Jotkut sovellukset eivät täysin tue sitä. Kelvatkoon nyt tässä välivaiheessa.

Kuintenkin leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa. Yhä näen maiseman sinisempänä, mitä se oikeasti on. Siitä syystä, kun lääkärin oli merkittävä merkit silmiin - mihin kohtiin ne uudet linssit asentaa. Näin lyhessä ajassa kaihi on enää vain muisto. Tietenkin, koska toimenpiteessä poistettiin sumentunut mykiö silmästä ja korvattiin se uudella, keinotekoisella mykiöllä. Sekä laitettiin silmiin ne linssit, jotka korjaavat näön.

Mutta tämä psykologinen olo, siis mistä kerroin. Kun olen ollut laseitta - ilman että olisin mennyt suihkuun tai saunaan, niin se on tarkoittanut että olen menossa nukkumaan. ja siksi ilman kehyksien tunnetta päässä, niin unettaa. Sekä jotenkin tuntuu alastomalta, olenhan tottunut silmäalasijen käyttäjä. Sain silmälasit ollessani 5 vuotta vanha ja nyt olen 46 vuotta. Pitkä aika siis tottua laseihin.

Sitä paitsi minulla on silmien alla pussit, jotka olivat silmälaseilla piilotettavissa. Joten kyllä mä uudet silmälasit hommaan. Oli niissä sitten vaikka pelkät lasilinssit tai kenties tuplatehot. Kauas näen siis hyvin nyt, lähelle en niin hyvin. Toinen silmä katsoo nyt kauaksi ja toinen lähelle.

Tämä silmäleikkaus ei poistanut sitä, että kylmällä säällä oikea silmä alkaa vuotamaan vettä. joten sillä en niin paljon näe. Vielä varmaan pitkään suljen toisen silmän kirkkaassa valossa. Valonarkuus taitaa pysyä. Enää ei silmissä tunnu, kun siirryn sisältä ulos auringonpaisteeseen. Sehän johtuu juuri siitä, kun silmä levittää sitä mykiötään (tai jotain muuta osaa, nyt en tarkkaan muista) ja supistaa sitä valoisuuden mukaan. Se on tuntunut, muttei enää niin pahasti.

Heinäkuun sain toipumislomaa ja työkokeilua voi jatkaa samassa paikkassa sitten Elokuussa. Eli mulla on hyvin pitkästä aikaa kuten loma! Loma on ajanjakso, jolta palataan tekemään töitä. Työttömyys ei siis ole lomailua, vaikka niin sitä voisi ajatella. toimettomuus saa omanarvon tunnon laskemaan.

Nyt viimein se pitkä tie on ohitse. Ensin päättyi se yhdeksän euron helvetti, mun piti katsoa sitten jotain muuta.

Tuli se kiina-ilmiö nimeltä Covid-19 pariksi vuodeksi päälle. Sen aikana kyllä oli lääkäriaikoja, kun oli kaikenlaista. Ja niitä aikoja sai odottaa. ja odottaa. Siinä meni pari vuotta. Sitten tosiaan tämä silmälääkärin aika. Siinä meni vuosi, että pääsi kuten vastaanotolle ja sitten viimein leikkaukseen.

Ruumis pelittää, olen työkykyinen. Se yhdeksän euron ihmistä alas polkeva helvetti saa uskomaan toista. eli keskitysleiri nimeltä kuntouttava (rapeuttava) työtoiminta.

Mutta se on nyt historiaa. Kuten on se epävarmuuskin, että kestääkö ruumis enää myyjän töitä.
Samalla jäi historiaan myös helvetin heikko näkökyky. Pitäisi vissiin olla onnellinen.

Silmäleikkauksen jälkeen elämä on kirkaampaa

 14.06.2023
Leikkauksen jälkeen elämä näyttää kirkkaamalta?

Koska ihmisiä kiinnostaa, mitä kaihileikkauksen aikana tehdään - niin kerron ensin siitä. Eli Tayssin silmäkeskuksen kaihiklinikalla tämä leikkaus suoritettiin. Aikani oli kymmeneltä. Mennessä valtatietä 9 Jämsästä Tampereelle pistin mieleen, että miltä lasejen kanssa näytti opasteet, kuinka selvää teksti oli..

(lasejen kanssa niiden teksti on ollut epätarkkaa ja vasta ihan kohdalla olen nähnyt ne tarkasti, samaten autojen rekisterinumerot sekä vastaan tulevat liikennemerkit olen havainnut lähempänä)

Eli aika oli kymmeneltä aamupäivästä, hoitaja kävi hakemassa ovelta. Kun saavut sinne, niin mene automaatille, näytä henkilökorttia ja valitse näytöstä oikea valinta, mihin olet tulossa..

Hoitajan vastaanotolla antaa sen esitietolomakkeen, jos se on huonosti täytetty - niin leikkaus voi peruuntua. Hän laittaa silmiisi avaavat silmätipat. Jos silmätippojen laittaminen hermostuttaa, kerro siitä heille. He osaavat auttaa ja rauhoittaa sinua. En itsekään siitä tykkää ja vastaan alitajuisesti laitan, jos jotain tulee kohden silmää.

Hän tosin unohti mitata silmäpaineet ennen tippojen laittoa, mutta tajusi sen melki ehti tippojen laiton jälkeen.

Hoitaja sitten ohjasi minut odotustilaan, mikä oli aika ironisen hauskasti varustettu ajantappotavoilla. Odotusaika kun voi olla 1:45 tuntia ja minuuttia, kuten itselläni oli.
tilassa on n. 20 tuumainen pieni televisio ja lehtiä luettavaksi. Siis heille, jotka odottavat leikkausta siinä tilassa - on laitettu laajentavat silmätipat silmiin. Radio(suomi) olisi parempi vaihtoehto.

No odotuksen jälkeen lääkäri tulikin. Oli sama, joka oli esitutkinut minut keväällä.

Hän ohjasi minut esivalmistelutilaan, jossa riisuin silmälasit ja hän tutki minne ne tulevat linssit asetetaan. Kaihileikkauksen yhteydessä he korjaavat näkökykysi. Lääkäri laittoi tussilla merkit silmiin (lääketieteellisesti turvallisella tussilla, ei markettusseilla), se saattaa näkyä näkökentässä värillisenä alueena.

Leikkaustila oli siinä vieressa. Samanlainen tuoli, mitä on hammaslääkärissä. Pään päällä on kirkkaalla valolla varustettu mikroskooppi. Sitä ei tarvitse pelätä, sillä et näe sitä laitetta toiminnassa tai muita instumenttejä. Kaihileikkauksessa sumentunut mykiö silmässä poistetaan. Joten sillä silmällä et näe selvästi siinä vaiheessa. Näet vain väri-ilmiöitä. Eikä tarvitse pelätä, että itse liikutat vahingossa silmiä. Toinen hoitaja laittaa silmiisi puudutussilmätipat. Ne estävät silmän lihasten liikkeet.

Se saattaa ahdistaa hetken, kun tietoisesti kenties yrität liikuttaa silmääsi - eikä ne liiku. Muttei siitä kannata huolestua. Kasvojen päälle laitetaan myssy, jossa on vain silmälle reikä. He laittavat muovikalvot sekä luomenlevittimen. Niiden laitto ei satu. Itse leikkauksessa saattaa tuntea vian paineen tunnetta. Mitä näet? No niitä mainitsemiani väri-ilmiöitä. Näet vain sen mikroskoopin kaksi kirkasta valoa ja kun uutta linssiä laitetaan, niin tietenkin se heijastaa sen valon hetkeksi pois.

Se on yksiöllistä, miten sen kokee. Sinun tehtäväsi potilaana on pysyä liikkumattomana. Ja kertoa jos tarvitsee rapsuttaa jotain kohtaa ihossa kasvojen alueella tai jos olet aikeissa liikuttaa käsiäsi.

Ohje, jossa sanotaan että kannattaa ottaa väljät vaatteet leikkauspäivänä. Ne auttavat. Itse olin verkkarit, ja niiden syvät taskut toimivat hyvin käsien pitopaikkana. Ne pystyi rentouttamaan taskujen varaan. Pääsi he laittavat tukeen, se ei liiku. Ole vain rentona ja kerro välillä vointejasi. Leikkaus ei kestä kauan, olisiko ollut puoli tuntia / silmä. Välillä on tauko.

Leikkaustilassa soi radio, voit kuunella musiikkia ja keskittyä siihen, jos kuitenkin pelottaa.

Leikkauksen jälkeen sai jo ensi tuntumat muuttuneestä näkökyvystä. Leikkaustilan seinäkellosta näin ensin hahmot, jotka sitten nopeasti muuttuvat numeroiksi, osoittimet tarkkenivat. Sitten alkoi näkymään minuutit ja lopulta sekuntiviisari.

Tässä vaiheessa pyysin lääkärintodistusta, sillä toipumisaijaksi oli sanottu esitiedoissa se 2 viikkoa. Sain 3 viikon sairasloman. Se on tapauskohtainen, että kuinka paljon saa sitä.

Siitä sitten hoitajat ohjasivat minut siihen tilaan, jossa se ensimmäinen hoitaja otti vastaan sen esitietolomakeen ja laittoi ne laajentavat silmätipat. He antoivat jatkohoito-ohjeet ja silmätipat mukaan. Kostuttavaa silmätippaa siihen roskan tunteeseen ja sitten hoitavia tippoja, joita laitetaan leikkauspäivän jälkeisestä päivästä ohjeen mukaan 1 tippa 4 kertaa päivässä leikattuun silmään. Kumpienkin silmien leikkaus tehdään, jos tarve sitä vaatii.

En tarvinnut enää laittaa silmälaseja kasvoilleni, koska niillä en enää näe mitään. näkökyky on nyt erilainen. Laitoin paremman pussin puutteessa ne tipat ja vanhat silmälasit sekä saadut paperit siihen leikkausmyssyyni, jonka he antavat päähäsi.

Paluumatkalla Tampereelta Jämsään näin selvemmin. Näin esimerkiksi voimalinjat jo kaukaa, näin lukea autojen rekisterinumerot, opasteet ja näin sitten kun alkoi tulemaan valtatiellä pitkiä suoria, niin näin liikennemerkit kauempaa, mitä ennen olen ne hahmottanut.

Tänään on se leikkauksen jälkeinen päivä, laitoin silmätipat ensimmäisen kerran. Tänään pystyin jo lukemaan paperista tekstiä. Oikeastaan ensimmäisen kerran 46 vuotisen elämäni aikana. Sain siis silmälasit jo 5 vuotiaana.

Pikkuhiljaa leikkauksesta toipuu. Tänään on valonarkuutta, mutta kerta näin jo käyttää älypuhelinta ja näin lukea kirjastakin tekstiä, niin kyllä se siitä hiljalleen palautuu paremmaksi tää näkökyky.

Huomenna: kaihileikkaus

 

12.06.2023
Huomenna sumenee

Vuoden ohitus ohitse, huomenna pääsen kaihileikkaukseen. Varhainen vanhuuskaihi todettiin jo - olisko jo neljä vuotta sitten. Nyt viimein pääsen siis korjauttamaan sen sekä näkökykyni. Olen käyttänyt silmälaseja 40 vuotta. Tässä olisi mahdollisuus päästä niistä eroon. Mutta se selviää lopulliseti vasta huomenna.

Mykiö silmässä on samentunut ja se poistetaan. Tilalle asetetaan tekomykiö. Ensimmäinen teko-osa ruumiiseeni. Kuulemma niissä on vahvuuksiakin, sillä se että voisi päästä laseista eroon. Molemmat silmät syynätään samalla, jos tarvetta ja tuntuu olevan tarvetta. En näe tummalla alustalla olevaan älypuhelintani, jos vieressä on ikkuna josta tulee päivänvaloa. Puhelimessa on musta suojakuori, johon olen laittanut ns. jeesusteippiä palasen - jotta näen missä se laite on.

Harmaaseen katoaa mustat esineet jos ne on laitettu tummaruskealle alustalle. kaikki näkyy vain harmaana, jossa on muotoja jos katson ikkunan suuntaan, jonka verhot ovat avattu ja se päivänvalo tunke sisään.

Valonarat silmät ovatkin olleet alkavaa kaihia jo vuosikymmenen ajan. vissiinkin niin. Huomenna siis.. elämä muuttuu?

Eipä tässä muuta tule mieleen kirjoittaa. Täytyy valmistella huomisaamun lähtöä.

Kuulemma näen kyllä leikkauksen jälkeen heti, ei tule siteitä. Näkö kuulemma ei ole terävä. No eihän se mulla tarkka olekaan. Vissiin näkee yhtä hyvin, kun nyt jos katsoisin likaisen ikkunanlasin läpi ilman laseja. parissa viikossa pitäisi sitten huomata se ero.

Jatkuu paremmalla näöllä.

fysiikan lakejen alkukiihdytys

 

08.06.2023
fysiikan lakejen neuroottinen kala

Jos leipäpussisi painopiste muuttuu siihen kohdistuneen painon vähenemisen vuoksi, mikä tarkoittaa sitä -että otat sieltä leipäpalan ja ennen aamukahvia olleessa tilassasi et tajunnut laskeneesi leipäpussiasi epävakaalle alustalle. jolla se pysyi tasapainossa. Mutta kun otit leivän pois, painopiste muuttui kiihtyvyysvoimat ottivat vallan. Leipäpussiin alkoi vaikuttamaan enemmän maan vetovoima sekä pieni pyörimisliike - joka aiheutti oman painovoimansa - jonka vuoksi leivät ottivat ja lensivät pussista ulos.

Eli lyhyesti sanottuna: mä tiputin leivät lattialle. Fysiikan lakeja täytyy noudattaa tai ne noudattava itseään itsestään itsenäisesti ihan itse.

Alkukiihdytyksen jälkeen olisi aika aloittaa asia. Ensi viikolla mun näkökyky paranee sen kaihileikkauksen myötä. Töissä on mennyt hienosti. Eilen minulta pyysi nuori tyttö apua hulin käytössä. Hän ei ollut koskaan käyttänyt pumppukärryä joten annoin opit. Piti kahvipaletti vaihtaa. Kerroin kyllä hänelle, että muistan että se oli vaikeaa myös itselleni silloin ajat sitten. Kyllä sellaisen käytön muistin hyvin - sekä turvaohjeetkin.

jännästi vain kaikki työtaidot ovat palautuneet mieleen. Sekä ruumis on kestänyt. Eli hyvää asiaa, mutta kuitenkin en anna itselleni stressivapaata. Kyllä mä stressaan taloudesta nyt enemmän. piti olla paremmat rahat tämän työkokeilun aikana, mutta toisin käväs. pärjää kyllä, mutta kun oli tottunut selviin säveliin - että pystyi tekemään kolmenkin kuun budjetin etukäteen. Niin se stressaa. Kaipa tää tästä. Mutta tämä aika on antanut paljon hyvää tietoa itsestäni. Että mä oon vielä työkykyinen, sitä kun epäili asiaa ja siksi pelkäsi lähteä hakemaan töitä. Nyt on toisin

Syksyllä kaikki on toisin? viittaus siihen 1970 luvun lopussa Jämsässä kuvattuun elokuvaan? Tai sitten hetkellistä yritystä saada masennusta kiinni. Sitä se oli toi viittaus.

No valitettavasti en saanut siitä tunteesta kiinni, liian hyvin menee. Elämä vain opettanut, että jos joskus tuntuu menevän liian hyvin - niin jotain pahaa on tulossa.

sitten aikanaan. Elämäkö muka epävakaalle alustalle asetettu avattu leipäpussi, joka tippuessaan heittelee sisältöään ympäriinsä. Kuten saaliskalat sumpussa yrittävät päästä jonnekin. Näkymättömät langat nykivät. Tämä taitaa olla kappaleen "Kuusamo" lyriikkaa. siinähän kuvataan kaipuuta muualle jonnekin. Aika siis käyttää VR matkalla sovellusta? No ei ihan tässä kuussa. Kenties tämä olo on sitä, että mä oon ollut liian pitkään paikoillani. Kärsin siis siitä, että asiat elämässä tällä hetkellä ovat hyvin? Mitä helvettiä sekin muka sitten on. Peilaa varmaan mennyttä elämääni ja palaan tässä jälleen noidankehääni.

Ikuiseen sellaiseen? Tulevathan ne leivät pussistaan ulos jos pussi saattuu putoamaan siten, että se aiheuttaa pyörimisvoiman. Kehä on myös pyöreä, eli jos vain sinkoutuisin pois noidankehästäni. Sillä siinä oleminen väsyttää. Kenties näkökykyni korjaaminen vaikuttaa koko muuhunkin elämään.

voi olla.