Tulevaisuus on lanaamaton soratie

01.09.2019
yöllistä, päätän vuosikymmenen viimeisen kesän tähän

Mitähän mulla oli mielessä.. Paljonkin kaiketi. Olen tässä lukenut tämän nettipäiväkirjan ensimmäisiä lukuja läpi. Tuntuu siltä, että voisi ne kuten jo sensuroida, vaihtaa tämän kaiken alkupäivämäärää eteenpäin. Ja vain siksi, että vähän hävettää se tyyli jolla tämäkin nettipäiväkirja aloitti.

Mutta se kai kuuluu tähän mun elämään. Häpeää mennyttä ja toivoo ettei mennyt tulisi tulevaisuuden tielle.

Tulevaisuus on lanaamaton soratie.

Täynnä ns. nimismiehen kiharoita. jouset menee autossa paskaksi - renkaat puhkeaa . Mutta silti eteenpäin olisi päästävä sen auton parissa..

Sitä vain aina jollain tasolla pyyhkii suurimmat tunteet jonkun alle - että pystyisi olemaan ja jatkamaan arkielämää vailla mitään suuria asioita.

kuten niitä ei olisi.

niitä vaan on. koko se isyyshomma, ikääntyminen. Tämä aika menossa eteenpäin.. elämä muuttaa miestä.

näihin hajanaisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tää vuosikymmenen viimeinen kesä. Olin ulkona, lämmintä oli.

Vähän aikaa vielä huomenna ja sitten.. syksy. Kaikki tätä lukeneet tietää sen, mitä mieltä olen asiasta.

Jos jotain hyvää.. Niin viimein se yksi asia, mitä käsittelin tässä merkintäsivulla kohdsssa "carving at yöllistä" - niin tulipahan selväksi, etten mä itse ollut pääni sisällä tehny asiasta pahaa. Että henkilö ei olisi muuttunut ja koko homma olisi vain mun pääni sisällä. Ettäkö hän tahtoisi vielä olla mun kanssa.

Kiitos internetin ja facebookin, se otti siis yhteyttä - nimeä en enää kirjoita. Keskustelun perusteella, jota kävimme messangerissa - tuli selväksi, ettei se asia ole vain mun omaa päänsisäistä - Että elämä muka olisi muuttunut sillä saralla.

Yhä hän tahtoisi minut takaisin, muttei saa. VIIMEINKIN tajusin, että olen ollut oikeassa koko ajan ja toimintani näiden vuosien aikana on ollut oikeata. Että välttelen häntä.

Hän ei muutu koskaan, itse voin tehdä niin. Viimein voin unohtaa koko asian pyörittämisen pääni sisällä, koska se on todellisuutta. Vaaraa.

Jatkuu huonompana vuodenaikana

 

Jonkin sortin matkakuvausta

 

26.08.2019
Jonkin sortin matkakuvausta

Kävin tuossa taas Helsingissä kavereita katsomassa. Helsingissä mentiin heti spårakoff - ratikan kyytiin. Eli pubiratikka, kaunis loppukesän päivä Helsingissä ja nähdä se hitaasti kulkevassa vanhassa rautiovaunussa. Oli hieno matka. Mahtava tapa nähdä Helsinkiä. Ajelun päätteeks pääs vielä jutteleen kuskin kanssa. Sitten lähdin metroon ja sillä Espooseen.

Rautatieaseman metroasemaa käytin. Eipä tiennyt, että se kerta jäisi minulle viimeiseksi sinä viikonloppuna, kun sitä asemaa pääsi käyttämään. Sade nimittäin teki tuhojaan sitä seuraavana aamuna, vesi tulvi metroon ja aiheutti suuria onglema. Metroliikenne oli katkaistava Helsingin ydinkeskustan alta.

Perjantaina käytiin taas ajelemassa Järvenpäässä sateisessa kelissä. Traditio kun se on meille. Lauantaina käytiin Porvoossa. Kaunis kaupunki, katsottiin Porvoon rautatieasemaa ja asemaseutua. Junaharrastaja se kaverinikin on. Muut ehkä kuvaisivat sitä Porvoon tuomiokirkkoa, eikä radan lopun puskinta. Otin siitä kirkostakin sitten kuvia.

Vietettiin aikaa sitten Porvoossa ja lähdettiin siinä puolen kymmenen maissa illalla pois.

Siitä pari tuntia, niin Porvossa sattui ammuskeluvälikohtaus, josta sitten luin aamulla kännykästä. Suuri poliisioperaatio, kahta poliisia kohden ammuttiin ja Porvoossa oli tiesulkuja yms.

Tullessa sieltä sinä iltana, huomasin kuinka hyvä opastejärjestelmä Helsingin Seudun Liikentellä on. bussipysäkkejen ja ratikkapysäkkeiden näytössä oli punaisella häiriösanoma. Rautatieaseman metroasema suljettu, silloin illalla se oli suljettu kaikelta liikenteeltä.

Meri muuten lämmittää aika lailla sielläpäin. Auton ulkolämpömittari näytti Porvoon ja Helsingin välissä +12c, mutta Helsingissä - kun keskustaa silloin iltayöstä kiertelimme, se mittari näytti +17c

Olihan se meno siellä sen näköistäkin, että lämmintä oli.

Lähdimme siitä keskustasta sitten Espooseen nukkumaan.

Sunnuntaina lähdin Espoosta metrolla ja jäin Kampissa pois - koska tuolloin metrojunat kulkivat pysähtymättä sen tulvineen aseman ohi. Myös Kampin asema oli saanut vettä sisäänsä, mutta se oli jo kuivattu. Tällä kertaa nousin maan pinnalle hissillä. Kävelin sitten Kampin keskuksesta katuja pitkin päärautatieasemalle odottamaan junaani. Se kanssa on mulle oma traditio. Kävellä Kampista rautatieasemalle. Kuten ottaa vielä hetki Helsinkiä vastaan ja sitten lähteä.

Odotin hetken, kävin minuuttibaarissa yhdellä ja katsoin miten siinä isossa näytössä junien lähtöajat vaihtuivat. Ihmisvilinä kummasti rauhoitti. Se iso näyttö siellä Helsingin päärautatieasemalla on kyllä menossa jo hajalle. Moni paneeli oli jo himmentynyt.

Juna tuli sitten ajallaan ja pääsin kotimatkalle. Oli lämmintä ja oli lämpimämpää kun juna pääsi perille Jämsään.

Eipä tässä sitten muuta kerrottavaa liene.