Hurraahuutoja! se kirjoittaa yöllistä

13.03.2016
Hurraa - se kirjoittaa ns yöllisiä

Suljen silmäni ja kirjoitan esimerkkilauseen, vain tarkistaakseni että toimivatko aivoni kuten pitää.

Tämä on tietenkin se hetki, kun ajattelen avaavani silmäni - että olen tehnyt virheitä. Aivot siis eivät toimi enää tai jotain. Avataan silmät ja näen , että.. olen tuottanut virheettömiä sanoja. Hyvä. Sillä tahdon joskus tätä - siis että kirjoitttaa ja kuuntelee samalla musiikkia. Se onnistuu parhaiten silmät kiinni.

Bändi olisi sellainen kun the year of no light. Instumentaalia. Siis tämä olisi yöllistä ja testattu se - että kaikki mitä ajattelen vain tulostuu sormien kautta tietokoneelle. Joten mitä tässä sitten miettisi. Mistä pitäisi kertoa..

En ihan ole onnellinen elämääni tällä hetkellä. Saisi olla paremmin. Onhan noita töitä, lainausmerkkejä en osaa laittaa silmät kiinni. Sillä työ on minun mielestäni sellaista, josta saa rahaa - jonka nimi on palkka. Varsinkin näinä ikävuosina,mitä elän. Kai sitä pitää olla sentään siihen tyytyväinen, että ainakin ammattitaito pysyy hallussa. Osaa myydä ja sitä rataa.

Asiakaspalvelu.. Aika jännä asia, että siihen sitten tämä ihminen päätyi ammatinvalinnassaan. Minähän olin nuorempana aivan lukossa, kun oli puhuttava tuntemattomille. Mutta nykyään.. Hyvin sillä saralla menee, ja kentes ehkä olisi muistettava se - että joskus on mennyt huonomminkin.

Ikää kun vain tulee muillekin lisää. Hautajaisia on siis odotettavissa ja menetyksistä selvittävä. Tulevaisuudessa tulen lukemaan näitä sanoja ja varmaankin silloin mietin, että kaiketi taas olisi hyvä vain luotettetava itseensä. Ei nyt ole masennusta päällä, kenties tämä olo on tähän ikään käyvää yleistä pettymystä elämään.

Tiedossa on, että tulen kyllä vielä murtumaan sen isyysasian takia. Se vain on niin syvällä, ettei millään määrällä järkipuheita sitä tunnetta hiljennetä.

Onneksi se taitaa olla nyt se ainoa isompi asia, jota en oikein osaa hallita. Surullista, mutta totta. Tahtoisin nyt olla jo isä, perheellinen. hyvässä ammatissa, tehnyt työuraa ja kai itseäni tunnetuksi.

noista asioista on saattanut tulla tehdyksi toteen, vain se jälkimmäinen. Ne lehtijutut..

Olin paikallislehden etusivulla ja sitten siinä Meidän perhe -lehden artikkelissa. Tehnyt itseäni tunnetuksi. Onneksi Jämsässä ei enää paljon kukaan tuntematon tunnista. Ainakaan ei ole tullut tervehtimään, ei edes ohimennen.

Talvi on onneksi kohta loppumassa. Tuosta nimittäin tuli mieleen yksi tapaus. Oli näitä helvetin kirkkaita päiviä ja mä siristin silmiäni vain sen verran, että suunnilleen näen tuleeko joku auto päälle. niin silloin joku tuntematon ääni tervehti mua. Vastasin kyllä jotain, mutte kun en vain nähnyt että kuka se oli.

Talven valkeus on murhaa. Mutta muuten ei ole mitään kuulunut kummastakaan. Olihan se facebook- viesti viime kesänä, johon olisi ollut kiva vastata. Mutta kosta kyseessä facebook - niin empähän tiennyt saaneeni viestiä. Kesällä sitä kun käytti mobiilisovelluksella. Samapa toi.

Ei siis masenna? Kysymysmerkki aiheellinen, mutta jää nyt vaille sen kummempia analysointeja. Kuitenkin kuulokkeissa kuuluu yhtye nimeltä totalselfhadred. Olen vain tykästynyt yhtyeen musiikkiin.

Matkaa siis on tehty niistä ajoista, kun perheneuvolassa 16 vuotiaana olin lukossa kun piti keskustella vanhempien läsnäollessa asioista. Kiitos koulukiusaamisesta saadun vakavan masennuksen.

Siitä parin vuoden kuluttua, elämääni astui Jyväskylä. Pikkuhiljaa aloin aikuistumaan. Rankassa ympäristössä, mutta kuitenkin. Niiden vuosien jälkeen Järvenpää tuli mukaan elämääni. Sekä rautatiet. Junamatkustamisen opetteleminen antoi minulle uskoa itseeni. Ja luottamusta. Ehkä siksi mä nykyään niin paljon junista tykkäänkin. Kiskojen päällä oli hyvä rakentaa elämäänsä. Ennen kesää elämäni kulkee niitten päällä vielä Helsinkiinkin.

Että se pikkupoika, joka joskus pelkäsi isoja kaupunkeja - kuten Jämsää - nyt suunnittelee Helsingin matkaa.. Elämä on ja en tiedä sitten sitä, kun minulle on sanottu - kun ollaan elämästä juteltu - että minä olisin vahva ihminen.

Kai se totta on, vaikkei siihen itse aina uskokaan.