26.01.2006i
Te odotitte tätä merkintää.
Tiedän että tätä merkintää on odotettu. Sama se.. Päivästäni voin kertoa pienesti.
Olin tulossa töistä - olin jo kaupungin keskustassa - kun näin jonkun miehen pystyttävän Tarja Halosen vaalimainosta. Koska näytin mielenkiintoni asiaa kohtaan sanattomasti, niin hän kertoi että vaalitilaisuus olisi muutaman metrin päässä paikallisessa juhlasalissa. Kävelin toisen esitteen luokse ja siinä kerrottiin että puhujana olisi myös Suvi-Anne Siimes. Kello oli tuolloin sen 16:15 ja tilaisuus alkoi 16:30. Etsin julisteesta mitään lupausta kahvista ja pullasta. Koska niitä en nähnyt, niin mä vain kuljin eteenpäin ja siten hyläten mahdollisuuden nähdä Suvi-Anne livenä. Jos siinä olisi luvattu virvokkeita, niin olisin mennyt. Raadollista toimintaa.. Sitä vain ei mene tilaisuuteen, jos sieltä ei saa ilmaista ravintoa.
Vaalitilaisuuksien pitäisi myös hyödyntää sitä
mahdollisuutta, että joku voisi päättää osallistumisestaan
nälkänsä perusteella. Jos ihmiselle luvataan ja sille annetaan
ravintoa, niin siinä jää positiivinen kuva tilaisuudesta. Tai
ainakin olisi siinä julisteessa voinut lukea maininta
tarjoiluista isommalla. En muista että olisiko huomenna
mahdollisuutta äänestää. Jos on niin teen niin. Ennakkoon.
Tänään ajattelin aika suuria asioita. Kiitos tänäällisen Kotikadun jakson loppurepliikkien. Elämänmakuisia tunteita..
Eli mä täytän tänä vuonna 30 vuotta. On kulunut 6 vuotta siitä, kun mä vapauduin siitä Haukkalasta. Siis mä avauduin ja puhuin kaikki asiat, mitkä oli painaneet mieltä sen 3 vuotta. Se oli yksi tilanne elämässä, käännekohta. Oikeastaan se oli minun alkuni. Tämä kaikki mitä mä olen, syntyi tuolloin. Kun pahat olot valui pois, niin tilalle tuli uutta.
Sir Elwoodin hiljaiset värit on hieno, hieno yhtye.
Tänään kaikki on paremmin. Suhteeni naiseeni on vakiintunut. Ei nyt enää pitäisi tulla ongelmia. Elämä voi tietty heittää jotain, mutta yhdessä me pysytään. Luki täällä ennen tästä asiasta mitä vain. Se tuntuu jotenkin rauhalliselta. En ole yksin.
Katsoin elämääni. Minne mä olin suunnitellut päätyä? Kaiketi se oli tämä Jämsän keskustaajama se paikka, minne tie vei. Kyllä mä tästä kaupungista pidän. Kaipola kun oli toinen asia. Sieltä piti päästä pois. Entä nyt kun olen päässyt?
No mä elän. Elän ja ihmettelen elämää. Miten on päässyt käymään niin, että ne vauvat jotka syntyivät kun mä kävin ala-astetta, sen viimeisiä luokkia - niin ovat nyt edessäni pyytelemässä ajokorttipapereita? Eli siitä on kulunut se 18 vuotta.. Vauva, jota pidin sylissäni, tarjosi tässä mulle tupakan viime kesänä. Terveisiä Kotkaan vain..
En ole miettinyt sitä, että mikä meni vikaan. Koska mikään ei ole mennyt vialle. Ei kannata..
Tähän tunnelmaani sopii hyvin tämä juuri soiva kappale: "Vanha valokuva" Bändi on edelleen edellä mainittu.
Eikä sekään taida haitata mua, ettei niitä kommetteja sitten alkanutkaan tulemaan. No, ehkä ajan kanssa. Sitä vain kun tekee jotain uutta, niin tahtoisi heti saada kaiken siitä irti.
Elämä on elämää. Ja pian voin nauttia tuosta taustakuvan maisemastakin kun ensi kesä koittaa.
Kesäyö on hienoa aikaa..