Se Meidän Perhe - lehden artikkeli.. . mitä siitä seurasi?

 10.02.2019
..ainakin laulajan taivaaseen..

Jatketaan aiheesta: Mun elämä. Nykyään. Minun kuvaa on ollut tarjolla Hangosta Utjoelle, Lappeenrannasta Kilpisjärvelle ja Maarienhaminasta Kuusamoon. Tietenkin tässä on taustalla se Meidän perhe- lehden artikkeli nimeltä..

Kumpa joku kutsuisi isäksi

No sen asian syvällisempi tonkiminen ei nyt tunnu olevan kivaa suorittaa. Kaiketi siis olen ollut julkimo. Annoin luvan vielä samaisen aviisin jatko-juttuun - että miten nyt menee? Miten menee? Ehkei tämä hetki ole senkään syvällisempään analyysiin selvillä oleva selviö.

Ja aika ikävää se, miten hyvin alkaville ajatukselle käy huonosti. Ammun vain sanoja, jotka jotenkin suomen kieliopin kautta olisi yhdistettävissä toisiinsa lauseiksi.

Olin myös paikallislehden kannessa mun kuvablogini vuoksi.

Kuinkas paljon noista sitten olen ihmisiltä kuullut? Että moniko muistaa? Paljonko tuli sähköpostia? etunimi.sukunimi ät keemail piste kom. Ei yhtäkään.

Vain yksi yhteydenotto facebookissa ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Paikallislehden etusivun juttuna olemiseni sai sentään muutanan kommentin aikaan paikallisessa pubissa.

Entä sitten kun ihmiset, joista nyt on tullut mainekkaita - kun ovat oman juttunsa eteen tehnyt töitä. Että entä mä ja kirjoittaminen? Sitä mä oon harrastanut sen 20 vuotta. vittu mun kädet on tullut vanhoiksi.

Aha. tässä äskeisessä mietelauselmassa tapahtui sellaista, että ihan ajatus sitten meni tulostumaan sormien ja näppäimistön yhteistyön kautta näytölle.

ctrl + s tietenkin tälläisen tapahtuman jälkeen on toimiva komento tietokoneelle, windows10.

Myös a: on toimiva komento - testasin. Kyllä tää korput vielä avaa ulkoisella asemalla, universal serial buut.. USB yhteydellä. jälleen ajatus vain tarttuu näppäimistöön.

No käytetään toimintoa siis. En kai mä voi hyvin. Vastaus aiemmin heitettyyn kysymykseen - että miten menee? Kait sitä puhumisapua pitäis hommata. Kunhan olis aikaa ja jätetään tällä päätöslauseella kaiken päässäni liikkuvan muodostua mielenterveysongelmaksi.

..jonka lopputuloksesta uutisoidaan alibi-lehdessä? Ei . Kyllä mä tarpeeksi älykäs ole pitämään itseni kunnossa.

Paljosta selvitty - ja enemässä tullaan jatkossa selviämään. Ainakin olisi tarkoitus, mutta mielessä pitää olla (pitää pitää.. ) se ettei ole häpeä pyytää apua - jos sitä tarvitsee.

Lopetetaan tämä merkintä menneisyyskatselmukseen.

Helmikuun 10 päivä aikaisempina vuosina	ote silloisesta, ilman sen kummenpia suoralinkityksiä	ja mitä hittoo tuostakin nyt sitten sanoisi? vuonna 2019
2003	Siis tietokoneista tehdään tarpeeksi viisaita, että ne voivat tuhota ihmiskunnan. Kuka hitto tarvitsee kännykässä värinäyttöä tai melodisia soittoääniä??	no nykään ne osaa jo vaikka mitä. Sota hävitty.
2004	Tarjoan mahdollisuuden katsoa miltä windows 9x-kone näyttää sähkökatkon aikana. kopioi seuraava osoiteriville ja paina enter: C:\WINDOWS\RUNDLL.EXE user.exe,exitwindows	käskyn suorittamisen onnistuminen tapettu windows xp järjestelmässä
2005	Selvisi ettei koulun kirjaston uusi työntekiä osaa käyttää sitä laitetta. Mä sain loistaa taas tietotaidoillani.	En kerro sitä, mitä kirjani kertoo. Lukee täällä toi kun se jä kuitenkin vaivaamaan ihmisiä
2006	Lähtisinkö huomenna Jyväskylään? Ajatus kiehtoisi enemmän, kun pyykinpesu Kaipolassa.	olin muuttanut Jämsään takaisin, ei vielä pyykinpesukonetta.
2014	Mitä olisi totuus tämän hetkisestä olosta? Jaksan uskoa tulevaan, tämä nykyhetki vain suoraan sanoen vituttaa.	nytpä mä itselleni pahan pistin.. Samaa vissiin.
2015	Noi isyysasiat, tahto tulla sellaiseksi - taas vain tuli pinnalle ja siitä johtui muiden vanhojen asioiden nousu pinnalle. Mulla taitaa olla liikaa aikaa ajatteluun nykyään. Toivon vain sitä, että kun ikää tulee lisää - niin nämä tunteet katoavat. Kaiketi ne katoavat sen myötä, kuin hormoonituotanto alkaa katoamaan ikääntymisen vuoksi.	NO KOSKA TOI TAPAHTUIS?! olis kiva jos pian.

Siinä ote kirjasta, otetteita kaikista merkinnöstä, jotka ovat juuri tänään kirjoitettu.

Mun elämä.. No täytyy ainakin se sanoa, ettei ole ollut tylsä matka.

 

Se artikkeli on luettavissa www.simopahula.fi ja nettipäiväkirjan sivut vuodelta 2013, syyskuu 21.

Kirkon mäellä sattunutta

 

08.02.2019
Surun verkot yöhön heitetty jo on

Hectorin lyriikkaa. Ja mitkä surun verkot nyt? Jos yrittäisi tätä jälleen. siis silmät kiinni kirjoittamista. Pitkästä aikaa Hectoria. Minulle tärkeää musiikkia. Nuoruudessa sitä tuli kuunneltua. Kun olin hajonneempi, sirpaleina ja jotain 16 vuotta. Linnut Linnut, Viikonloppusammakko. Ketkä astuvat piiloissaan? Ehkä viimeisen muistin väärin, mutta OI JATKUVUUS.

Elämäni. Jos pelkäät isoja kaupunkeja ja uusia ihmisiä, mutta kuitenkin sinussa on voimaa vain repiä itsesi kotiseuduilta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Rautatie yhdistää ja kasvattaa. Jyväskylästä Järvenpäähän, Keravan yläpuolelle. Opiskelemaan, sitä yrittämään. Se oli mun elämää vuonna 1996.

Junat tulivat rakkaiksi koneiksi tuolloin. Ne näyttivät minulle, että kyllä mä itse osaan matkustaa. Kunhan sen vain oppii. Junanvaihdon Tampereella. Ja vaikka sitten matkustaa ensin Helsinkiin ja sieltä lähteä junalla Jämsään.

Niin.. Helsinkiin, minä jolle joskus tämä Jämsäkin oli pelottavan suuri kaupunki. Elämä opettaa elämää.

Ja kaikesta mitä on kokenut, pitäisi koittaa huominen aamuruskotus? Eli tästä pisteestä eteenpäin. Välittämättä siitä tilasta, missä maailma nykyään on. Vanhuksia ei hoideta oikein. ilmastonmuutoksesta on nyt jo ihan konkreettisia näyttöjä. Isot joet Euroopassa kuivuvat, toisaalta uutta vettä meriin on tulossa napajäätiköltä - etelänavalta. Eli joet taas täyttyvät, rannat ovat vain muuttuva käsite.

Elämä flitterin läpi. On Hectorin kappale, joka lähti juuri soimaan.

On minulla kuitenkin edelleen kipeitä asioita, joista pitäisi päästä yli. Oman isän kuolema alkaa olemaan jo käsitelty. Pystyy käymään paikoissa, jotka tulivat tuolloin - kaksi vuotta sitten aika tutuiksi. jämsän kirkko ja sairaala. Kirkossa oli siunaustilaisuus ja sen kirkon alakerrassa pidin sen puheeni.

Isoja asioita tämän miehen elämässä.

Viime kesänäkö se nyt oli, kun kävin siellä toteamassa - että mä voin hyvin. Kesti aika kauan nimittäin - se, etten pystynyt Jämsän kirkon mäellä käymään itkemättä.

Elämä yllätti tuolloinkin, oli kesäilta ja kirkon edessä minua pisti ampiainen niskaan. Juuri olin ajatellut, että mahtavaa kun voi näikin hyvin juuri täällä.

No siitähän tuli pieni paniikki, saatan olla allerginen ampiaisten pistoille. Ainakin pistokohtaa alkoi sattumaan helvetisti. Ja mistä saa jääpaloja? Tuli paikallinen pubi mieleen ja sinne menin. Pyysin vain jääpalaa. Ampiainen pisti. Sain sellaisen ja kait siinä sitten riemuun oluttakin otin.

Riemuun, että olet juuri tajunnut - että elämä on jatkunut. Ja se jääpala auttoi kipuun, lievitti ja poisti.

Oli sekin tilanne. Juuri kirkon edessä sai ampiaisen piston. Ajattelihan siinä, ettei mulla nyt niin ikävä omaa isää ole - että lähtisin melki heti perään. Onneksi ei tullut mitään ihmeellisempää siinä. Pientä uhkapeliähän se nyt oli, sairaalan ensiapu olis ollut lähempänä. Toisaalta siitä kävelee tarpeeksi kauan aikaa sille sairaalantielle, että olis tajunnut - jos jotain pahempaa olisi alkanut tapahtumaan.

Mutta toi tapahtuma kanssa auttoi jatkamaan elämää. Muistutus todellisuudesta, kun niskaan alkaa sattumaan helvetisti.

Elämä korjaa vissiin itseänsä, mutta saisi korjata myös noi mun isyystunteet. Se on aika herkkä asia mulle nykyään. Ei, ei sillä, että koko ajan ajattelisin asiaa - mutta kun ne vaan joskus tulee yllättäen päälle. Murrun. Ei ole kivaa kun itsellään on tälläinen tila päällä. Alitajunnassa. Valmiina yllätyshyökkäykseen koska vaan.

Pilaamaan arkipäiviä.

Ja jatkuessaan aiheuttamaan masennusta ja pitkittyessään niitä itsemurha-ajatuksia. Tämä on siis ymmärretty.

Se tarkoittaa(nee), että alan jossain vaiheessa tekemään asian hoidoksi jotain.

Vai olisiko taas sen vuoro, että mä vaan repisin taas itseni toiselle puolelle Suomea?

Joskus kauan sitten - oli mahdollisuus, että menisin kouluun Ouluun. Jos sinne olisin päässyt - niin vissiin sielläkin olisi tapahtunut sama - mitä Järvenpään kohdallakin. Että se kokemus aikuisti nuorta minua. Ja missä mun elämä nyt menisi? Olisinko edelleen Oulussa?

Ei voi tietää. Mutta varmaa on kaiketi se - että tämä elämänkokemus kohta potkii mua peffaan - että eteenpäin tästä kuopasta.