Rajakokemusten anatomiaa?

 25.01.2012
Aiherivi

Mieti aihetta kaikelle sille jota pyörität päässäsi. Aiheena vaikka aivotoiminta ja juuri näkemäni dokumentti rajakokemuksista. Miellyttävänä koen sen, jos sen voi selittää tieteellä. Aivosähköllä ja välittäjäaineiden käyttäytymismallina tuolloin, kun aivot ovat suuren stressin alla. Kuolema on aivoille stressitila.

Mutta sitten kun rajakokemus tulee sydämmenpysähdyksestä? Aivot kuulemma menevät kiinni tuolloin, ei mitattavaa aivosähköä. Ja kuitenkin ihmiset näkevät tuolloinkin yksityiskohtaisia rajakokemuksia. Pystyvät kertomaan täydellisesti elvytystoimenpiteet ilmasta käsin. Tiede loppuu tuolloin? Pelottava asia minulle olisi se, että juuri se asia jonka ympärille olen rakentanut maailmankäsitykseni - onkin vain harhaa? Että ihmisellä olisi joku "tila" johon hän ei tarvitse ruumistansa. Myös syntymäsokeat näkevät rajakokemuksessa elvytystoimenpiteet. Dokumentissa haastateltu syntymäsokea nainen kertoi vakaasti ja uskottavasti, ettei ole tätä keksinyt.


Kuinka hän voisi? Ei eläessään ole nähnyt yhtään mitään. Ei edes varjoa niin kuinka hän voisi kuvitella kuvin asioita. Hänen kertoma näkökokemuksesta jäi mieleen. Kuten hän ei nähnyt silmillään - vaan koko olemuksella. Siis kuten nyt näkisit takana olevat asiat, lattian ja katon samaan aikaan. Vaikea selittää tai kuvitella miltä se tuntuisi. Kun on näkevä, niin sitä kuvittelee kuten palottain tapahtuman mistä hän puhui.

Tiede ja sen rajat? Rajakokemuksista on tulossa suurempi tutkimus. Eräs sairaala piilotti eri kuvioita ja kuvia kaappejen päälle yms. korkealla olevien esineiden päälle - jotta mahdollisesti siinä tilassa tapahtuvan rajakokemuksen saanut potilas voisi jälkikäteen kertoa mitä kuvioita kaapin päällä oli. Hän ei niitä ole pystynyt näkemään makuuasennossa, joten se kertoisi jotain osviittaa sitiä - että tapahtuma voisi olla tosi.

Aivotoiminta on jännä asia. Tätä aihetta sivuten kerron, että tässä - olisiko jo vuoden ajan - ennen kun alan nukahtamaan, niin suljettujen silmien takana alan näkemään kuten ihmisten kasvoja, joita olen joskus nähnyt. Sen vain tietää, että jossain vaiheessa niiden näkeminen alkaa taas muttei se pelota. Joskus muistan pelänneeni näkeväni tuolloin jotain pelottavaa, mutta sitä ei tapahdu. Kasvot vain vaihtuvat toisiin ja sitten kun loppuvat niin nukahdan aika pian.

Selitys voisi olla se, että aivoni valmistuvat uneen ja jotenkin - oliko se sitten vanhenemisesta riippuva asia - niin näkökeskus aktivoituu ja kasvot tulevat silmiin. Ne ovat sinisiä, tunnistettavia hahmoja. Ne vain katoavat ja sitten alan näkemään unia.