lauantai 2. syyskuuta 2006

Puhelinkoppi

03.09.2006i
Puhelinkoppi

Puhelinkoppi on lasinen kehikkö, jossa on yleensä myös puhelin. Muistan erään ukkosmyrskyn, joka tuolloin rankaisi Jyväskylää. Miksikö käytin sanaa rankaista? Yksi Sir Elwoodin hiljaisten värejen kappale, jossa jumala rankaiseen helsinkiä, oli tämän luonehdinnan takana. Kappaleessa puhutaan eksyneestä linja-autosta.

Aasinsiltoja puhelinkoppiin.

Odotin tuolloin autoa ja se ukkonen yllätti. Siinä OLI linja-autoasema ja siellä OLI puhelinkoppi. Kumpiakaan ei enää ole, koska ne ovat julmasti raivattu pois muistuttamasta entisestä. ELi ukkosti rajusti ja mä pelkäsin puhelinkopissa sen puhelinlaitteen vuoksi. Sitten se linja-auto saapui ja maksoin matkani markoilla sekä vaihdoin sateesta huvittuneen neidon kanssa muutaman sanasen.

Viimeksi, kun kävin puhelinkopissa, niin vaihdoin kyllä muutaman sanasen - humaltuneen, mutta erittäin avuliaan neidon kanssa. Tämä tapahtui tämän kaupungin rautatieasemalla, josta olen kertonut täällä sellaista - että se on upea näky kun juna saapuu sille asemalle ja sulla on menolippu taskussasi. Siis tämä ajoittuu siihen opiskeluaikaa, jolloin pakenin aina silloin tällöin Jämsää sinisellä pikajunalla. Siis sillä kalustolla, joka on mielestäni sitä parasta junakalusoa. Mutta mä en nyt kerro mielipiteitäni junista. Pidän laitteista, ja se koko rautatiesysteemi on komeaa katseltavaa. - Ilman juniakin.

Kaipolassa, mistä minä olen lähtöisin, niin oli puhelinkoppi. Puhelimessa silloin oli vain kolikkoreikä ja valintalevy. Se kuului siihen aikaa jolloin yleisöpuhelimet valtasivat maisemaa. Hävinnyttä kulttuuria, osoitus maailman kylmyydestä. Kaikki pakotetaan käyttämään matkapuhelinta.

Kuvittele tilanne: On synkkä ja myrskyinen arkiyö ja kaupungin kadut ovat tyhjiä. Kadulla kulkee dementoinut, eksynyt vanhus joka löytäessään yleisöpuhelimen kyynelehtii onnesta. Ei hänellä ole mitään matkapuhelinta, eikä kaupungissa ole muita ulkona kuin kylmä myrsky. Hän tuntee, että omat voimat ovat lopussa - kuolema on tulossa. Siksi tuo puhelin on hänelle se kaikki kaikessa, hän itkee kulkiessaan laitteen luo sitä - ettei nyt kuolekaan kun voi soittaa apua paikalle. Hän nostaa luurin ja mitään ei tapahdu. Yleisöpuhelin ei ole enää puhelinverkossa kiinni - koska ylläpitokustannukset ovat liian suuret. Vanhus luhistuu maahan, eikä siitä koskaan enää milloinkaan nouse omin voimin. Sade kastelee kuolleen. Tuo kuollut voisi olla sinun isäsi tai äitisi. Tai jopa sinä itse.

Toimiva yleisöpuhelin olisi auttanut. No, sen ylläpitokustannukset olivat liian kovat.

Entä tilanne, jossa kännykkäsi on joko juuri varastettu tai siitä on akku lopussa. Juokset pakoon heitä, jotka tahtovat tappaa sinut koska satut olemaan silminnäkiä ja tullut sellaiseksi vahingossa. Ei missään ole enää yleisöpuhelimia, joista voisi soittaa apua. Eikä ketään edes tule vastaan - siis heitä jotka voisivat soittaa apua paikalle.

Voimasi loppuvat ja sinut saadaan kiinni sekä tapetaan. Kas, kun ne ylläpitokustannukset...

Todellisia skenaarioita, jotka saattavat olla totta.