Laskutehtävä

 He ennustivat sadetta ja myrskyä ihan täksi illaksi ja yöksi. Tuulee kuulemma niin rajusti, että jos ja kun lintu ulostaa Tallinnassa, niin paska lentää lahden yli meitin pressanlinnan ikkunaan että LÄTS vain. Terveisiä naapurista.

MUTTA kuinka kovasti pitäisi tuulla, jotta toi edelläkerrottu kauhuskenario toteutuisi? Linnun uloste painaa arviolta 100 - 400 grammaa. Eli kysymys on siitä, että kuinka monta metriä sekunnissa pitäisi tuulla - jotta linnun lentävät terveiset pääsisivät Suomenlahden ylitse - kuitenkaan saavuttamatta niin suurta nopeutta, että meitin pressanlinnan lasi-ikkuna ei hajoaisi kohtaamisessa?

Tuulen pitäisi tulla linnun alta, jottei se töyhtöhyyppä tulisi tuulen mukana, sillä tässä ei ole kysymyksessä tuulen nopeus, jolla lintu lentäisi tahtoaan vastaan Suomeen - Vaan se mikä puhuri tarvittaisiin kuljettamaan 400 grammaa ainetta 100 kilometriä Tallinnasta Helsinkiin? Tämän töyhtöhyypän lentokorkeuskin on arvioitava. Sanotaan, että lintu tekee numero kakkosen 500 metrin korkeudessa. Myös aineen pudotusnopeus on merkittävä yhtälöön. Sanotaan vaikka 3 metriä sekunnissa on linnunpaskan putoamisnopeus. Ja lintu on 500 metrin korkeudessa. Uloste osuu töyhtöhyyppäkoiraan alla puhaltavaan etelätuuleen, joka alkaa kuljettaa paskaa kohti suomea.

eli jos tuulee 30 metriä sekunnissa, niin linnunläjä kulkee 100 metriä putoamispaikastaan. Joten me tarvitsisimme 300 metriä tunnissa puhaltavaa tuulta, mutta siinä tapauksessa voisi varmaan käydä siten, että meitin pressanlinnan akkunaan läjähtäsikin koko Tallinna, eikä se olisi kovin kiva asia.

Edessä säteilevä tulevaisuus

22.03.2007
vain ajatuksia maailmasta

Nukuin huonolla tyynyllä saaden selkäni vähän jumiin. Eli hermoradat välittävät kipu-aistimuksia kun käännän pääni ales. Sähkösingaaleja siis. Join äsken viimeiset mehuni, joissa on beta-karoteenia.

Lataa tästä E-koodiavain ja hae jotain - mitä mielelläsi syöt / juot jääkaapistasi ja katso mitä oikeastaan syöt.

Lisäaineita ruuissamme, jotta ne olisivat hyvästä meille. Ihmisen evoluutiota on avittanut maitosokerin kanssa pärjääminen, mutta nykyään meillä - suurella osalla kansasta - ei ole enää sitä kykyä. Hyllyt paisuvat gluteenittomia, laktoosimattomia ja ties mitä erityistuotetta. Ennen niin ei ollut, mutta koska viimeisten 30 vuoden ajan on ihmisille syötetty lisäaineita - niin se on pilannut meidän kehomme.

Auttaako asiaan edes huvittavan näköinen grafiikka maitotölkeissä..

Voi vain arvailla, että mitä mun ikäiseni (nyt 29 - 32) siirtävät lapsiinsa.

Uusia perinnöllisiä sairauksia tiedossa? Kas, otetaan toi lisääntynyt radiotoiminta - eli lisääntynyt keinotekoinen säteily mukaan yhtälöön. Kukaan ei asuisi mielellään voimalinjan alla, mutta kulkevat sähköjunissa. Sähkömangeettisen säteilyn vaikutus ihmissikiöön?

Joka hetki lävitsesi kulkee keinotekoista radioaaltoa. Eli sähköistä varausta, pientä mutta kuitenkin.

Sille altistuu missä vain, maapallolla ei ole enää paikkoja, missä siltä olisi turvassa. Puhutaan kännykän säteilyn vaaroista. Entäpä radiotoimintamme aiheuttamat - vielä todistamattomat - vauriot lajikehitykseemme? Radiotoimintaa on ollut vasta häviävän pienen aikaa.

Meidän vanhempien elinaikana Suomeen on tullut televisiot, radiot sekä lisää sähkölinjoja. Minun sukupolveni lapset taas altistuvat pienestä pitäen langattomien internetverkkojen aiheuttamalle säteilyannokselle. Tavallinen matkapuhelu ei vaurioita aivoja, koska siihen tarvitsema säteilymäärä ei ole korkea. Mutta kun laitteessa näytetään netistä streamina tulevaa liikkuvaa videokuvaa - tilanne on toinen.

Yhteyden pitää olla nopea, mitä tarkoittaa kiivastahtista radiotoimintaa, jolloin se turvallinen alue taitaisi olla metrin päässä vastaanottimesta / lähettimestä, mutta kelläpä nyt olisi näkökykyä nauttia metrin päässä olevasta pikkunäytössä näkyvästä videosta? Lähellä silmäähän sen pitää olla. Kyseessä sentään on henkilökohtainen matkaviestinmultimediatietokone.

Eihän kukaan viitsi mennä Pasilan maston lähettimen eteen saamaan kuolettavaa säteilyannosta. Mutta se videomatkapuhelu kyllä kiinnostaa monia.

Kaikki säteily ei ole pahasta, me itsekin säteilemme radioaktiivisesti. Kaikkea säteilyä ei tarvitse pelätä. Kätesi on nyt varmaan tietokoneen hiirellä - eli sähkölaitteen päällä. Onko se langaton? Altistat kätesi säteilylle, muttei se kai ole pahasta. Onhan se langattomuus nykyään se hyvä myyntivaltti, helpottaa arkea kun ei ole johtoja tiellä. Näin ainakin ajatellaan tänäpäivänä.

Kuten ennen ajateltiin, että konekäsitelty maito on hyvästä ihmisille. Ja nyt hyllyt notkuvat laktoosimattomia tuotteita, joita ei ennen ollut koska kukaan ei ollut yliherkkä maitosokerille.

Lisäaineitettua elämää, itsemme altistamista jatkuvalle säteilylle - vaikkemme tiedä mitä siitä seuraa sekä jokerina pakassa ilmastonmuutos,talouskehitys, työpaikkojen säilyminen Suomessa ja terrorismin uhka.

Eikö tää olekin ihan kiva maailma asua ja elää?

Irroittelua

 tagi "irroittelu" liittyy tulevaisuudessa tähän postitukseen. Irroittelu on kivaa toisinaan.

Tuli sade rankka, järjen maailmasta se vei.

Kuulin ääntä jääkaapistani. Avasin oven ja maitotölkkinihän se siellä valitti tyhjää, toivotonta oloaan. Se aneli etten heittäisi häntä roskikseen, vaikka ei sisälläkkään enää maitoa. Valitettavasti tyhjillä maitotölkeillä ei ole muuta käyttöä minulle kun roskiksen täyttäminen - ja hän tiesi sen.

Maitotölkki pakeni jääkaapin taaimmaiseen nurkkaan kyyhöttämään ja odottaen väistämätöntä ruttausta ja roskapöntön ahnetta kitaa - maitotölkkien taivasta.

Minun täytyi lähteä sitten kauppaan. Reitti kulki tikkunekkumetsän läpi, omenamehujärven yli sekä suklaamoussevuoriston läpi.

(heh.. mielikuviitus päälle vaan ja täysillä.. )

Törmäsin tikkunekkumetsässä lumikkiin ja seitsemään kääpiöön. Pyysin heiltä anteeksi, sillä olin häirinnyt ryhmäterapiaistuntoa. Kas, Lumikkihan kouluttautui kriisipsygolokiksi ja innoissaan oppimisistaan hän on käyttänyt seitsemää kääpiötä testipotilaina saaden heidän kaikki lapsuuden traumat avautumaan. Hain Lumikille, jolla oli kurkku jo kuiva puhumisesta, lasillisen vettä omenamehujärvestä. Tuon hyvän teon jälkeen jatkoin matkaani. Taakseni jäivät kääpiöiden huudot. Heillä oli huutoterapiaa seuraavaksi.

Palasin omenamehujärven rantaan, jossa tapasin Sulevi Soutuveneen, joka tarjoutui kuljetusvälineekseni jotta pääsisin vastarannalle. Sulevi kertoili matkalla lapsuudestaan, jonka hän oli viettänyt Kälviällä.

Omenamehujärven vastarannalle tultuamme Sulevi hämmentyi ja pyysi anteeksi. Emmehän vielä olleetkaan vastarannalla, koska se vastaranta oli nyt meidän takanamme. Kiitin matkasta ja hyvästelin hämmentyneen soutuveneen.

Seuraavaksi vastassa oli suklaamoussevuoristo, jonka vuorien rinteitä koristeli siirtolohkareen kokoiset mansikat. Siellä täällä kasvoi porkkanapuita. Tuolla tapasin Roope Ankan, jolla oli kovasti huolia talousimperuminsa puolesta. Ja se hiton Millakin koko ajan yritti saada sitä ensilanttia. Rahasäiliössä oli havaittu hometta, eikä sukulaispoika Akukaan nyt ehtinyt hätiin kun sillä oli Iineksen kanssa alkanut nyt se vaipparalli. Akun veljenpojistakaan ei ollut mitään jelppiä kun ne riiusti koko ajan Liinua, Tiinua ja sitä kolmatta. Roope kysyi olisiko minulla vastausta hänen ongelmiinsa? Vastasin ettei valitettavasti minusta olisi apua. Roope vielä sanoi jotain, mutta sitten minä heräsin.

Koko juttuhan oli ollut unta, sillä ankathan eivät osaa puhua tai hallita finanssi-imperiumia. Jatkoin suklaamoussevuoriston ylittämistä ja viimein pääsin maitokauppaan. Tölkit hyllyissä värisivät kauhusta, mutta myyjän mukaan se oli normaalia. Ostin maitotölkin ja laitoin sille talutushihnan, ettei se karkaisi. Siinä se sitten käveli perässäni kotiini jossa keitin kahvia.

Yksi päivä kaupungilla

 

18.02.2007
Päiväni, kuten se tapahtui.

Seuraava teksti saattaa johtaa lukian huvittuneisuuteen. Eli sinä, joka luet tätä - saatat naurahtaa.

Ajattelin tuossa lähteä aamupäivästä katsomaan tätä kylää, mennä vähän katsomaan että mitä täällä oikein on tapahtunut ja silleen. Tänään on sunnuntai, eilen oli lauantai - joka meni sairaspäiväksi. Tosiaan.. Mulla oli kuumeinen olo joten perjantaina ostamani juomat jäivät juomatta. Joten mä olen juonut ne tänään. Ei niitä paljon ollut, kuitenkin sopivasti - jotta sai mukavan fiiliksen aikaan.

Kävelin siis keskustaan. Siellä minä käväisin paikassa, jossa en ollut vielä ehtinyt käydäkään - S-marketin takavaraston katolla, eli parkkipaikalla. Siellä takavarastossa on kyllä tullut käytyä - monta kaljapulloa sinne olen työntänyt, pulloja kennolla - kuudessa kerroksessa dollyn päällä. Siellä oli kaljapullo maassa. Kuva siitä pullosta löytyy kuvablogistani.

Poistuin siltä miniparkkipaikalta, jonne saa parkkeerata vain kihlakunnanviraston kirjallisella luvalla. kävelin poliisitalon ohitse - kaupungin keskustaan. Expressbussi meni ohitse. Se lipui ylväästi valkosinipunaisin maalauksiensa kanssa mäkeä alas linja-autoasemalle. Kävin Otto-automaatilla. Euroja on riittävä määrä, jotta saa ruokaa ensi tiliin saakka.

Siellä täytettiin sitä Kone-experttiä, joka tuli sille paikalle jossa ennen oli Filmtown. Filmtown on nyt siinä, missä oli Ahonlaita ja Ahonlaita on taas osa historiaa. Tuossa vaiheessa minä tunsin, että pitäisi päästä tyhjennykselle. Jos olisi ollut lumetonta, niin se ei olisi ollut mikään ongelma. Joen rantaan vain, mutta nyt talvella siellä on vilkasliikenteinen hiihtolatu. Joten se ei ole oikein sopiva paikka nyt.

Kiertelin keskustaa, koko ajan miettien, että missä voisi käydä heittämässä vettä. Kas, sunnuntaina on kahvilat kiinni ja asiakasvessoja tarjoavat putiikit samoin - suljettuna. Muistin rautatieaseman seudun. Joten menin Koskentietä Siltakadulle saakka, jolle käännyin. Kävelin Vitikkalan sillan ylitse. Jämsänjoki oli keskeltä sulana. , tuon sillan kohdalla se on leveämmillään keskustan alueella.

Saavuin rautatieasemalle, jolta oli kait juuri lähtenyt matkustajajuna jonnekin. Siis autoja tuli vastaan ja asemalaituri oli tyhjä. No, empä mä päässyt sille paikalle - jonne olin ajatellut mennä tyhjennykselle. Siis sopivan syrjäiselle paikalle olin menossa. Mutta sillä kohtaa - josta olisi päässyt kätevästi radan ylitse - niin siinä oli kaksi veturia katkaisemassa tietä sopivasti. Jälleen - koska on lumi maassa, niin se hankaloittaa kulkemista.

Minä muutin toimintasuunnitelmaani. Kaupungissa on nimittäin Lidl-myymälä aika lähellä rautatieasemaa - joka on kiinni sunnuntaisin - joten eipä senkään vessaa päässyt käyttämään. Asemalta oli hävinnyt nyt se puhelinkoppi ja samalla seudun viimeinen yleisöpuhelin. Menin edellämainitun myymälän parkkipaikan kaukaisimmalle nurkalle ja heitin veteni. Peittelin keltaiset jäljet lumella.

Keskellä parkkipaikkaa oli yksinäiset ostoskärryt.

Menin siitä sitten sille rautatien ylittävälle sillalle ottamaan muutaman kuvan sieltäkin. Jälleen: ne kuvat ovat nähtävissä lähiaikoina kuvablogissani. Huomasin, että toi himosvuori näkyy aika selkeästi sille sillalle. Kyseessähän on korkein vuori täälläpäin. Se oli korkein jo ennen sitä hiihtokeskusta.

Viiskulmassa oli suruliputus käytössä. Joku oli kuollut siitä talosta, jossa olin vuosi sitten töissä. Kävelin Seppolan sillan kautta keskustaan ja menin Sale-valintamyymälään.

Salesta siirryin R-kioskille ja sieltä sitten kävelin keskustan halki takaisin asunnolleni. Matkalla tapasin tuttuja ihmisiä, joiden kanssa juttelin muutaman sanasen kahvinkeittimistä ja siitä, että S-marketista saa hyviä keittimiä.

Kämpillä mä sitten huomasin, että multa oli jäänyt vetoketju auki siellä toisella puolella kaupunkia. Mulla oli toppatakki päällä, että se piilotti sen - mutta kuitenkin..

Että sitä tuli käveltyä koko Jämsän halki vetoketju auki.

Huomenna on maanantai, uusi työviikko alkaa. Oloni tällä hetkellä on melko hyvä, siis ei tunnu kuumeiselta.

Uudenvuoden iso matkakuvaus

 02.01.2007
Uuden vuoden alussa.

Sanon sen suoraan: Tämän vuoden alussa minä sammuin. Tapahtumapaikkana ei todellakaan ollut Jämsä, jonka linja-autoaseman vessan takaseinä on kirkkaan punaisilla kinkkereillä - laatoilla päällystetty ja jonka vessapaperitelineestä saa katsoa omaa kankkuaan, jos ei sitten tarkoituksella - niin ainakin vahingossa.

Eli tapahtumapaikkana ei ollut Jämsä, jonka linja-autoasemalla lauantaina puhuttiin englantia pikavuorobussia odotellessa. Itse en osallistunut maailmankielen käyttämiseen, vaan siinä oli pari muuta ihmistä jotka taisivat kuulla suustani sen prkleen kun yritin päästä sisään lauantaisin kiinniolevaan asemarakennukseen.

No menopaluulipun pystyy ostamaan myös linja-autosta. Siihen tulikin sitten sellainen pikavuoro, jonka kyytiin nousin.

Lähdin Helsinkiin. Se taannoin ostamani ATK-reppu kannettavalle tietokoneelle osottautui jälleen loistavaksi matkarepuksi, sillä siinä on vaikka kuinka monta taskua tavaroille. Matka sujui mukavasti, mp3-soittimeni, joka soittaa myös atrac3-levyjä (joille voi pakata 30 cd-albumia yhdelle levylle) niin se soitin kanssa osoittautui hyväksi matkaseuraksi.

Bussin lähestyttyä Lahden kaupunkia, tunsin pientä painetta päästä heittämään vettä. Linja-auton vessa on kovin pieni koppi, jossa pitää pitää yhdellä kädellä ovea kiinni ja yrittää kohdistaa ala-osansa siihen pieneen reikään, joka näyttelee sen wc-istuimen virkaa. Toimitus onnistui hyvin - kiitos liikennevalojen. Bussi siis seisoi. Mutta sen lähtiessä liikkeelle, löin pääni koska olin jo noussut vetämään housut takaisin jalkaan. Ja löytyi se huuhtelunappikin.

Loppumatka meni sumussa. Oikeastaan mennen tullen oli sumuista ja sateista.

Olin unohtanut sen oikoradan ja yllätyin kovin, kun katsellessani maisemia - sen läpi vilisti Intercity2 juna. Se oikorata pitää kyllä joskus itsekin ajaa junalla. Mä koin matkalla kyllä piristysruiskeen nähdessäni liikennemerkin, jossa luki "Jämsä 101"

Kaveri odottelikin Kampissa. Olen nyt siis käynyt Kampissa, se kun on ollut tahto koko viime vuoden ajan. Että vielä joskus vuonna 2006 Helsinkiin. No, kyllähän 30.12.2006 oli vielä sitä vuotta. Hieno kauppakeskus se kyllä on, täytyy sanoa. Kävin eräässä R-kioskissa rikkomassa kympin setelin kolikoiksi ratikkaa sekä concordian bussia varten.

Eli kävin sen kaverin kanssa Helsingin sightseenillä ratikalla.. tais olla se 3T tai jotain. Se ajoin sen Kotikatu-TV-sarjan katua pitkin. Se R-kioski ja se ottoautomaatti. Koska oli myös lauantai-iltapäivä, niin sai kokea sen tungoksenkin välillä. Mitä oli vain ihan mukavaa - ulkopaikkakuntalaisen nähdä. Kuuli sen ratikka-ajelun aikana monia kieliä. Viroa, Venäjää, Ruotsia, Suomea, Englantia sekä sain todistaa erästä kaunista elettäkin.

Nuori nainen antoi istumapaikkansa vanhukselle ja jäi vielä
juttelemaan muutaman sanasen hänen kanssaan.
Tosin se nuori nainen ei päässyt siitä mihinkään,
joten olisikohan ollut pakkotilanne. Mutta mieltä
lämmittävää nähdä, että osataan Hesassakin olla kohteliaita. Joskus..

Ratikka-ajelun jälkeen menimme takaisin Kamppiin,
koska mä halusin nähdä sen paikallisliikenteen terminaalin.
Tulevaisuutta varten ja sitä tietämystä
käytin sitten tänään, kun lähdin sieltä takaisin.

Menimme linjalla 106 Espooseen, jossa vietimme
ihan rauhallista koti-iltaa.
Vaihdoimme kuulumiset ja katsoimme
DVD-musalevyjä sen kaverin
tietokoneelta, samalta jolta tiedän
hänen lukevan tätä
merkintää mielenkiinnolla.

Sunnuntaina sitten satoikin vettä, mutta kävimme kuitenkin Leppävaarassa ostamassa ruokaa maanantaiksi. Sunnuntai-iltana ja yönä sitten mä vetäsin lärvit ja sammuin sen kaverin vuodesohvalle. Kuulemma heti kun olin sen huonekalun saanut auki. Oli se kaveri yrittänyt mua siitä herättää - että vois laittaa lakanat siihen, mutta yritykset olivat valuneet hukkaan. Ei mua ollut kuulemma saatu mitenkään heräämään. Olin poissa päältä. itsekään en siitä mitään muista.

Mutta hei, nyt yhden kerran vuodessa sitä saa tehdä noin. Myönnetään. Oloni olisi voinut olla parempi maanantaina. Ilmeisesti mä alan nyt potemaan sitä kuuluisaa krapulaa juonnin jälkeen. No, hauskaa oli Kamerakännykkäni mukaan.. Videoita tuli ilmeisesti kuvattua.

Että sellainen uusivuosi. Sovittiin, että siitä tehdään traditio.

200 kilometriä ei ole kuin kolmen tunnin matka, tai sitten neljän - kuten tänään.

Tänään lähdin sieltä Espoosta yksinäni sillä satakutosella Kamppiin. Sanokaa "seutulippu" jos tahdotte mennä Helsinkiin.

Se bussi ajaa Lauttasaaren sillan kautta, joten tuli sitä mertakin nähtyä. Sää oli sateista ja sumuista. Ei ihan Helsingissä sitä sumua ollut, mutta näkyi se bussi pyyhkivän tuulilasiaan aina silloin tällöin. Lähiliikenteen terminaali on kaukoliikenteen terminaalin alla, joten ne bussit sukeltavat maan alle - olikohan se nyt Simonkadulta. Kävin sitten ulkona kuvaamassa sitä Kampin keskusta, hieno paikka. Kaukoliikenteen terminaaleille pääsee helposti myös katutasolta.

Bussini lähti laiturilta seitsemän. Aika hauskaa oli se, kun katsoin Kampin yläkerrassa olevaa suurta näyttöä, tarkistaakseni sen bussin laiturin ja lähtöajan - niin siinä luki "Jämsä" heti kun vilkaisin taulua. Kas, se pyörittää niitä paikkakuntia joissa ky. bussi pysähtelee. Kello 12:00 se Sukulan linjan auto sitten lähti ulos vesisateeseen. Autossa oli rahastaja, joka kuulutti pysäkit ja paikkakunnat.

Olin ohjelmoinut sen kannettavan soittimeni soittamaan seuraavalla käyttökerralla Eppu Normaalin "Sadan vuoden päästäkin", koska se olisi soveltunut täydellisesti lähtömusiikiksi Helsingistä. Mutta se alkoikin soittaa kyseisen artistin "Eihän tämä nyt näin pitänyt olla" - kappaletta. Joten - soittimen kaukosäätimessä luki ajatukseni. Eihän tämän nyt näin pitänyt olla.. Kuuntelin sen kappaleen ja seuraavana soinut "linnunradan laidalla" soveltuikin paremmin lähtömusiikiksi. Kyllä mä tänä vuonna vielä palaan Helsinkiin. No, ainakin 30.12.2007.

Matka Jämsään kesti neljä tuntia. Auto kyllä ohitteli kiitettävästi kaikki moottoritiellä. Saavuttuani Jämsään, menin linja-autoasemalle ja ensimmäisen kerran käytin paikan vessoja. Sen jälkeen siirryin ostamaan ruokaa tänne S-marketista.

Että sellainen vuodenvaihde. Tahdoin koko vuoden sitä, että pääsisin käymään Helsingissä ja sillä kaverilla ja nyt mä pääsin. Sain vaihtelua elämään. Ja paljon mukavia muistoja.

Tänään lapsi laitettiin matkustamaan yksin linja-autoissa Äänekoskelle Helsingistä. Ja joku Jaakko ei tiennyt, mitä ostaa Kampin keskuksesta, hänen naisensa kysyessään asiaa. Salakuunteltuja asioita.

Mutta mitä ihmiset hakivat netistä uudenvuoden aikana?

no.. seuraavia asioita:

"ilmaista masterbointia"
"Pendolinot rikki"
"tölkin klipsit"
"tetris laskimeen"
"talvimyrsky helsinki 2005"
"alastonmalleja"
"hirttosilmukka"
"sinivalaan sperma"
"thai seksiä"
"thai hierontaa keravalla"

Vuosi 2007 on siis alkanut. Kohdallani se alkoi aika hyvin. Ensimmäinen vuodenvaihde poissa keski-suomesta.

Mitä oli vuosia sitten tässä kirjassa. Eli palasia menneestä.

2003 "Luonto voittaa ja suomalaisista jää vain sinisiä ruumiita pitkin kotimaata. Ruumiit puristavat nokian kamerakännykkää."

2004 "Kännykkäni on äänettömällä, tosin sen profiilin nimi laitteessani on hiljaisuus."

2005 "Kaikki tuntevat myötätuntoa. Olen nähnyt tänään paljon suomalaisia ja kaikista näkyi se, että maailma on muuttunut." (tsunami)

2006 "S-marketissa pikkupojat kokeilivat eri dödöjä. Niitä pakkauksia ei saa avata, kuten he saivat kuulla kovaäänisesti henkilökunnan puolesta."

Tämä päivä oli lomaa, huomenna lähden töihin. Lauantaina on loppiainen.

Olen aika tyytyväinen tähän päivään. Maisemat bussin ikkunasta olivat aika sumuisia. Oli mukavaa päästä matkalle pitkästä aikaa yksinäni. Pidin oikein paljon näistä parista päivästä. Niin paljon, että ne kyllä otetaan uusiksi aikanaan.