21.12.2011
oliko tänään
maanantai vai tiistai
Cmx laulaa, ettei mikään vie
sitä pois. Hyvää yömusiikkia, tällä kertaa kannettavan
tietokoneen omista kaijuttimista. Pitkästä aikaa tämä
tietokone on sylissä. Jalat uudella tuolilla, jonka ostin Jysk-liikkeestä.
Se oli pienoinen kohtaus elämässä toikin tuoli, osasin kyllä
kasata sen itse - mutta kaasujalan puuttuminen haittasi
operaatiota. Hain sen puuttuvan osan, ja jatkoin sitten
kasaamista, kunnes huomasin - että puuttuu ruuveja. Niillä
kiinnitettäsiin kädensijat tuoliin.
Tuolissa ei vieläkään ole niitä kädensijoja. Jotenkin tuntuu,
että ne saattaisivat olla vain tiellä ja toisaalta taas minusta
tuntuu, että olen minä kyllä ne ruuvitkin ostanut. Joten
minulla kenties olisi oikeus mennä Jysk-liikkeeseen vaatimaan
kuutta ruuvia. Tekisikö niin.. Ehkä tai sitten ei.
Ei ole tullut sitä todistusta ammattitutkinnosta vieläkään.
Pohjoisen keski-suomen oppimiskeskus ei ole - soitin ja kysyin
asiaa - vielä edes käsitellyt niitä todistuksia.
Läsnäolopapereilla ei paljon mitään uutta kysele. Mutta
tällä hetkellä tahdon vain unohtaa sen asian - ja nauttia
Helvetin hyvästä paimenesta. Jälleen kyseessä eräs CMX -
yhtyeen kappale.
Facebookiton päivä, ensimmäinen monista. Itse tosiaan
kyllästyin koko palveluun. Ei jaksa enää tuskistua
toimimattomuudesta, joten miksi minun pitäisi. Vieroitusoireita?
No, rehellisesti kerrottuna saattaa niitä olla. Siellä kyllä
oli uudelleen löytyneitä lapsuudenkavereita yms. Mutta palvelun
viimeisin uudistus, se aikajana - oli viimeinen pisara.
Purnasin tuosta asiasta edellisessä merkinnässä tarpeeksi.
Jätetään sekin aihe omaan arvoonsa.
Tietokone alkoi lämmetä ja syli kuumeta. Mauri kunnaksen "yötarinoita"
- kirja sai tulla kokoonpanoon lämpöeristeeksi. Luen sitä
joskus kun oon menossa nukkumaan. Tahtoisin enemmän Mauri
Kunnaksen kirjoja. Ne on kivoja, etenkin se joulukirja ja
Koiramäki.
CMX - Ruoste soi nyt. Kaunis kappale, täytyy sekin tässä
kertoa.
Mitäs muuta nyt voisin kertoa, ennen kuin annan sanojen mennä.
Kirjaimet niin sekaisin, että luulevat itseänsä sanoiksi.
Kirjoitan, siis olen.
Eli pari sekavaa lausetta kuten alustukseksi sille, että voisin
kertoa kirjoittamisesta, uusien tekstejeni tilasta.
Kaksi niistä on melkein valmiita, vielä pikkuviilausta ja
julkaisen uutta kirjallista tuotantoani. Uusimman tekstini nimi
on "Pullonkaula"
Se on ensimmäinen, jossa käytän tapahtumahorisonttina tuttua
kotikaupunkiani ja luontiprosessissa olen käyttänyt Googlen
street view-katunäkymiä. Toisinaan selaan katunäkymiä ympäri
maailmaa ja samalla mietin mitä niissä maisemissa saattaisi
tapahtua.
Vieläkö tulee synkkiä tekstejä vai olisiko uusimmissani jo
hyviä loppuja? Voisin kyllä muutamaan tekstiini kirjoittaakin
hyvän lopun. Olen harrastanut kirjoittamista noin kymmenen
vuotta, niin siinä ajassa olen kehittynyt hyväksi tekstin
tuottajaksi. Tekstini ovat realistisia, niinhin voi samaistua.
Kuolemasta kertomisella saattaa olla myös sekin vaikutus - että
lukija voi käydä joitain tunteita läpi samaistuessaan tarinaan.
Uusia tekstejä siis tulossa, sitä varmaankin tuolla ajattelin
kertoa.
Vielä onnistuu tämäkin tyyli kirjoittaa. Silmät kiinni ja
antaa sormien vain tanssia näppäimistöllä. Ei toimisi
kosketusnäyttö-näppäimistöllä.
Pari päivää jäljellä jouluun, ennusteet kertoivat että
siitä tulee musta joulu.
