Masennuksesta + isyystunteista

 

20.12.2018
Jälleen..

Kaiketi tässä kun on oman isän kuolemasta päässy jotenkin yli, niin alkaa omat isyystunteet tulemaan päälle. Toissapäivänä tapahtui murtuma, sortuminen - syvälle haudattujen asioiden äkillinen pinnalletulo. Puhun siis siitä, kun minulle tekee vaikeaa se, kun en ole itse isäkis päässyt. Mikään järkipuhe ei auta. Elämänmuutos se olisi ja rahan menoa olisi paljon. Lisästressiä rahasta yms.

Ei auta oloon, tämä on syvemmällä. Ensi vuonna on haettava keskusteluapua asian suhteen. Sen olen päättänyt.

Monesta muurista olen päässyt itse yli elämäni aikana, mutta nyt on vain myönnettävä - että tämä on liian suuri este päästä yli. Geenit tuottavat jotain hormoonia liikaa - olisi kaiketi lääketieteellinen selitys.

Tulisivatko siis jotkut mömmöt tässä eteen? Vastaus löytyy vanhasta ajatuksestani, etten mä enää koskaan mitään mömmöjä ota. Nuoruudessa oli pahaa kokemusta niistä. Ja kuten olen sanonut, olen itse päässyt aina yli vaikeuksista ja se on tehnyt minusta sen ihmisen - joka tänäpäivänä olen.

Muuttuisiko se asia sitten lääkityksen myötä? Tämä asia vain on niin syvällä, etten mä sille voi mitään - kun se tulee tajuntaan, niin... Olo on sen jälkeen henkisesti tosi raskas.

Kuitenkin kohta tulee joulu. Ensi viikolla on jouluaatto. Tahtomaani lahjaa vaan en saa. Siis että tämä tunne menisi jo pois. Hautautuu se kaiken alle taas, tullakseen joskus tajuntaan jälleen.

En mä haluas tietää, miltä tuntuu kun mies haluas isäks - muttei ole päässyt. Tuotan kyllä siemennestettä vaikka 70 vuotiaaksi asti - mutta jos tahtoisi olla lapsensa kaveri kun se on kakskymppinen. Että jaksais ja silleen. - Se on jo liian myöhäistä. Jos nyt tulisin isäksi.. Nii matematiikka kertoo vastaukset. 42 + 20 = 62

Tuossa ei ole otettu huomioon muuta aikaa, jonka hypoteettisen naisen kanssa pitäisi olla, siis perustaa parisuhde ja taata siten sille lapselle hyvä koti ja perhe. Siihen menisi kait 5 vuotta.

42 + 5 = 47, 47 + 20 = 67

Joo.. Antaa järjen auttaa, en mä tahtosi - että lapseni menettäisi isänsä ennen kun täyttää 30v

77v on rajoilla oman elämäni pituutta ajatellen.

Antaa tämän asian mennä taas sinne pohjamutiin. Kaasukuplaksi, joka pintaan noustessaan tappaa järven rannoilla olevat. Kuten afrikassa tapahtui, kun metaani nousi eräässä järvessä äkisti ja tappoi paljon ihmisiä sekä eläimiä. Se syrjäytti ilman, jota hengitämme.

Ehkä toi vertauskuva antaa jotain osviittaa tämän oloni mittasuhteista.

Oli se kai mukava joskus röökätä

 

14.12.2018
kaiketi leimalla yöllistä

Eli kaiketi tämä menee yölliseen. Vailla syytä? Okein silmät kiinni ja sormet vain näppäimistölle. Yöllistä, siis näitä merkintöjä, joissa minun kenties pitäisi kertoa siiitä, miltä nyt tuntuu korvien välissä. Tämähän se johtoajatus näissä on.

tämä nettipäiväkirja alkaa sanoilla "Tosiaan, mun pitäis lopettaa tupakointi.."

Olenhan mä sen sittemmin lopettanut. Tänään oli lääkärin aika, siis lääkäri oli nuori nainen, kaiketi hänen ikävuotensä alkoivat numerolla 3 tai jopa numerolla 2 . - se siitä luottamusrasismista ikävuosia kohtaan, jonka tahtois lääkärinsä olevan.

Hän kysyi tosiaan tuosta tupakoinnista, samaan aikaan kun mä yskäsin taas keuhkojani pihalle. Että montako savuketta meni kun poltit?

Olipahan paljon herättävä kysymys. 2 päivässä, 7 päivässä, aski päivässä?? ? Ei nyt ihan askia mennyt. Oli vastaukseni ja kyllähän mä myönsin sen olleen valehtelua. Kyllä toisinaan meni yli askin päivässä, kun samalla joi ja oli niitä illanviettoja.

Asmalääkekiekkoa käytetään seuraavasti. Siinä kun on se vipu, työnnä sitä, jolloin tulee näkyviin toinen vipu. Työnnä sitäkin. Annos on valmiina. Ota se asettamalla huulesi lääkkeen annostelijan kohdalle, joka tulee esiin - sen toisen vivun esilletyöntämisen aikana. Hengitä syvään suun kautta. Työnnä vivut takaisin kiinni.

Toivo, että lääke toimii ja pystyt hengittämään normaalisti, sillä yskiminen ja se - ettet saa uutta ilmaa keuhkoisi - tarkoittavat kuolemaa.

Joo. kaiketi se röökinpoltto oli tuon tiedon oppimisen arvoista.

Elämä. joskus isä opetti ajamaan polkupyörää, jossa oli kiinni apupyörät. Sitten kului yllättäen vuosikymmeniä ja isä opettaa sulle "asmapiipun" käytön. Nyt kumpikin taito on hallinnassa, eikä siihen polkupyörän ajoon ole apupyöriä tarvinnu 35+ vuoteen.

09.05.2002 on päivämäärä, jolloin tämä nettipäiväkirja alkoi. helvetisti tapahtunut sen jälkeen elämässä. Aika paljon hyvää, aika paljon pahaa - muttei ainakaan ole ollut tylsä kyyti.