Matkakertomus; Tornion matka 2010

 

20.03.2023
Mitä tapahtui n. 4610 päivää sitten Torniossa.

Musiikiksi laitoin soimaan CMX yhtyeen kappaleen Olkoon täysi sinun maljasi.

Yhtye on perustettu Torniossa vuonna 1985. Ja siitä kun oli kulunut 25 vuotta, niin minä pissin Tornionjokeen eräältä sillalta Torniossa. Muistaakseni sillan väri oli valkoinen. Paikallinen ravintola nimeltä Umpitunneli ei kuulunut asiaa. Se oli tuolloin suljettu. Haaparannan Systembolaget myymälä kylläkin. Eli Ruotsin Alko.

Se oli kiva leirintäalue, missä yövyimme. Taisi olla kuten saari, ainakin sillan toisella puolella se oli. Tornionjoen suistossa. Eli vettä oli lähellä. Siitä tuli mieleen, että pitäis päästä onkimaan. Tämä oli sen Ruotsin vierailun jälkeen. Naisväki jäi järjestelemään mökkiä kun me miehet jätettiin heidät sinne ja - poistuimme maasta!

Muistan, että oli olevinaan RIKAS euroillaan. Ensin mentiin ruokakauppaan. Onpa halpaa olutta! Sitten katsoimme tarkemmin prosentteja. On se ykkösolut suomessakin halpaa. Poistuimme sitten siitä.. Olsiko ollut Coop Express myymälä. Siellä oli todella ystävällistä henkilökuntaa, täytyy sanoa. Vaikkei heistä kukaan osannut suomea tai englantia.

Löysimme kyllä sen etsimämme kaupan. Tai mun kaveri löysi ensin, hän huusi SYSTEMBOOLAAGET! ja vieresen terassiin kaikki päät kääntyivät meitä päin.

Että vähän hävetti. Onneksi se viinakauppa oli siinä lähellä. Teimme ostokset ja taidettiin aikas hiljaa ja nopeasti mennä sen terassin ohi paluumatkalla. Pääsimme takaisin suomeen ja leirintäalueelle.

Avasimme juomat ja siten tuli mieleen, että onkimaan olis kiva päästä. No minä tilasin itselleni taksin, jolla menin Tornion Prismaan. Myös siellä oli ystävällistä henkilökuntaa. Ensin he neuvoivat minulle, mistä löytyy onkia. Otin yhden ja sitten vielä kuuspakin Olvia. Kyselin, että onko heillä myös onkimatoja?

Ei ollut, mutta ystävällinen henkilökunnan jäsen neuvoi minut heidän pihatarvikepuolelle, siis ulos. Siellä minua taas palveli ystävällinen ihminen.

"Te olette vissiin hän, jolta on onkimadot hukassa?"

"Juu.. oon mä."

Ongen ja muovikassin kerä. No se miesmyyjä oli ystävällinen, heillä ei ollut onkimatoja - mutta hän alkoi kääntelemään maassa olleita lavoja, jos siellä sattuisi olemaan kastematoja. Pari sellaista löytyi, sain ne maksutta mukaan. Myös lapiota mä tarttin, siis tuli siinä puheeks et jos niitä jostain kaivais itse. Ei vaan ollut lapiota mukana. Hän myi minulle sellaisen pienen. Olin tyytyväinen.

Tilasin sitten uuden taksin. Pieniä ongelmia saada se onki sisään.. Mutta se onnistui ja matkalla takaisin se taksikuski vielä kertoi, mistä siltä saarelta saisi hyvin kalaa.

Perillä sitten kaverit alkoivat nauramaan ostoksia. Se onki oli virveli ja lapio pieni istutuslapio. Mutta kaljat kyl kelpas lisänä juomavalikoimaamme. Siitä istutuslapiosta saamani takuukuitti sittemmin muodostui eräänlaiseksi reliikiksi. 10 vuotta takuuta. Muisto siitä matkasta.

No illemmalla me tutustuttiin pariin Norjalaiseen mieheen. Jälleen oli kova tahto kommonikoida, vaan kieltä taaskaan ei löytynyt. Mä keksin piirtää hiekkaan kartan, johon hahmottelin Suomen, Ruotsin ja Norjan. Selvisi siten - että he olivat Oslosta ja matkalla Altaan, jäämeren rannalle. Tulimme hyvin juttuun.

Sen jälkeen tuli mielleemme lähteä kaupungille. Tilasin taas taksin. Unohdin vain mainita, että meitä olisi 6 henkilöä. Tuli tavallinen henkilöauto, jonka ikkunasta mä heitin kymmenen euroa sisään vitosen seteleinä ja selostin, että tilataan tilataksi. Sellainen tulikin.

Ei ollut keskellä viikkoa kuitenkaan siihen aikaan mikään paikka, eli baari, auki. Kävimme vain syömässä grillikioskilla. Siinä sitten minulle tuli mieleen jostakin, mitä olin lukenut joskus Kalervo Palsasta ja hänen harrastuksestaan - pissiä silloilta alas.

Silloin mä näin sen valkoisen sillan.

"Simo! tuu takas!!"

"Kohta. Mä teen palsat!"

Ei onneksi ollut joki - tai viranomaisliikennettä tuolloin. Keskiyön alkaan sai kirkasvetinen Tornionjoki lisäystä.

No me sitten lähdettiin taas taksilla takasin leirintäalueelle, jossa mua vissiin alkoi väsyttämään ja tahdoin nukkumaan, vaikka bileet siinä mökissä vielä jatkuivat. Ne Norjalaisetkin olivat paikalla. Heikolla englannilla he juttelivat heidän kanssaan.

Mä jostain syystä sitten kuulemma olin hermostunut ja ne Norjalaiset lähtivät pakoon. Tahdoin nukkua.

Eli samalla matkalla suututettiin pari Ruotsalaista ja mä onnistuin säikyttämään pari Norjalaista.

Jeg beklager til dere som var fra Oslo. Det var en fuktig kveld.

Kaipa toi google käännetty norjan kieli heidät tavoittaa. Tuosta matkasta on jo 12 vuotta. Oli hieno matka. On siitä vielä vähän kerrottavaa, mutta jääköön tulevaan. Sillä reissulla sattui ja tapahtui, myös säälläkin oli vavistuttava vaikutus matkaan.

Tuo matka tuolloin saattoi olla kaipaamani piristys elämään. Tuolloin ei nettipäiväkirjakaan kukoistanut, eikä oikeastaan muutkaan blogit. Oli töitä, mutta tieto niiden loppumisesta sai masennuksen aikaan.

MUTTA... Se matka oli hienoa aikaa. Ja siitä on vielä kerrottavaakin. Reissuissa kun aina välillä sattuu ja tapahtuu. Monta hauskaa tarinaa on sattunut elämän varrella. Niitä löytyy kun siirtyy sivustoni simopahula.fi nettipäiväkirjaan, tässä linkki sen suorajakeluversioon, sieltä Muistot > matkakertomukset.