perjantai 3. kesäkuuta 2016

Masennuksesta, kohtaamisista ja plussapisteenä isyystunteet. Yöllistä siis

 

04.06.2016
yöllistä, ties kuinka mones osa

Joten minun pitäisi tässä kirjoittaa jotain niin sanottua yöllistä, kerta toi otsikko niin meni. Ainakin musiikkina on taas totalsefthadret sinihammas kuulokkeista. Levy .. tietenkin Totalselfhadred - suomeksihan toi menisi tyyliin ' täydellinen itseviha'

miksi?

Tällä hetkellä minulla ei ole OIKEASTAAN mitään syytä olla kenties edes vähän masentunut. caps lockilla oli tarkoitus. Ei minulla ole kai sitten mitään masennusta päällä juuri nyt. Tietty on tiedossa että ne ajat ovat taas tulossa kun sitä on. Totuus. rankkaa suomen kieltä: Kun ihminen vanhenee, hän kokee monia menetyksiä joista pitää ja täytyy selvitä koska.. kai se vaihtoehto, että antaa vaan mennä.. ei toimi

Tänään kassajonossa. Kyllä tästä tulee hyvää tarinaa, jollakin sairaalla tavalla mietittynä.. Koska kyseessä kuitenkin on toisen ihmisen suuri menetys, jonka takia olin niissä hautajaisissakin. Sukua meni.. Leskinainen. Tervehti minua - tunnisti. vakava suru vain siirtyi minuun taas. Olen tästä kirjoittanut tässä kirjassa.. Mutta. Suru siirtyi minuun. Murtuneen ihmisen tervehdys sinulle on jotain sellaista, joka vain pysyy mielessä pitkään.

Mutta olenko minä nyt masentunut? en kai..

Sillä tässä on sovittu sellainenkin asia, että tuossa ihan ensi kuussa taas vierailen pääkaupunkiseudulla. ensi kuu on heinäkuu. Se on nyt kesää, vuodenaikaa - josta tykkään.

Pitääkö minun sitten kysyä itseltäni, kysymystä - että miksi EN ole masentunut? Tällä hetkellä. Vastaus saisi ehkä olla se, että tällä hetkellä mä tahdon nauttia elämästäni ja kotikaupungistani - jota sattuu olemaan rautatiepaikkakunta. Rautatiet. Nehän minut sitten kasvattivat oikeasti lapsesta aikuiseksi. Piti hallita oma matka.

Joskus pelkäsin ihan tätä Jämsääkin. Nyt suunnittelen innolla matkaa - tyyliin - Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Paljon kehittynyttä psykölogista paskaa siis tapahtunut aivoissani.

Uusi pitkä tekstini on kehitteillä. Tykkään taas kirjoittamisesta. Eikä sitä tarvitse pelätä, mitä - minut henkilökohtaisesti tuntevat ovat minulle kertoneet - että kertoisin niistä kirjoitelmissani. Yleistän kaiken.

Sillä pääasiassahan minä tahdon sen, että jos joku - kekä lukee tekstejäni - saa niistä jotain lohtua elämäntilanteensa - se on vain hyvä. Sillä minähän käsittelen asioita - jotka kaikille ovat tuttuja. - Ja kaikki kuuluvat elämään, ei niitä siksi tarvitse hävetä.

Jotkut häpeävät menneisyyyttään ja kyllä itsekin syyllistyn tuohon mitä äsken teille tässä kerroin. Se on elämää - en ole täydellinen.

Enkä tahtoisi koskaan edes olevinakaan.

Kyllä. Minä tahtoisin isäksi. Olisin hyvä sellainen. Ja tiedossa on kyllä sekin, että lähitulevaisuudessa, silmäni tulevat kostumaan asiaa käsittäleässä. Kyyneleet ovat ihmisen merkki. Näin kertoi minulle kerran baarimikko. Oli oikeassa. Häpeän tietenkin asiaa, mutta jos tuntuu pahalta - pakko se on purkaa.

Oikeastaa jännä juttu, miten elämä vain muuttaa ihmistä. Minä, joskus pelkuri. En tykännyt olla ihmisten kanssa - on nyt tahtomassa kuten - esimerkkinä - paikallisen Citymarketin iltavastaavaksi, asiakaspalvelua ja vaikeiden tilanteiden hallintaa. Asiakaspalvelu taitaa olla se mun juttu sittenkin. Isot kaupungit? Tietenkin sinne täältä pikkukaupungista lähteminen vähän pelottaa - mutta kuten viimeksikin... SE hetki, kun käveli ovesta sisään - jonka yläpuolella on iso paikkakuntakyltti HELSINKI. Se hymyilytti ja jotenkin vanhasta muistista tiesi - kuinka kaupunki on asettunut kartalle ja kuinka siellä menetellään.

Kai sitten on silleen tämä asia, että tämä yksilö - joka tammikuussa 1994 yritti tappaa itsensä - vittu - jaksaa tätä elämää.

En muuten tainnut edes muistaa vuonna 2014 sitä, että oli tuostakin yrityksestä kulunut 20 vuotta. Tosin - kun tietää itsensä - on aika varma, että olen siitäkin kirjoittanut tänne.

"Olla onnellisen masentunut" - oli joskus se miete - jota kannatin, se tuntui hyvältä, mutta nyt.. Kun lähestyy ikävuosi 40 niin asioilla on tapana muuttua ihan kenenkä tahansa päässä.

Asioilla on tapana muuttua..