Uusia asioita, matkakertomus TAYS:in vierailusta

 

28.02.2023
Uusia asioita ajatella. matkakertomus TAYSin vierailusta

Kävin eilen Tampereella. En nähnyt Näsinneulaa, Nokia-Areenaa tai edes raitiotietä.

Koska Jämsän suunnasta TAYS silmäkeskus on helposti saavutettavissa tietä kun menee. Ei mennyt välillä juniakaan. En ollut saanut heihin yhteyttä kysyäkseni - että mitä tarkalleen tapahtuu vastaanottoajan puitteissa.

Jotta olisi voinut paremmin tietää, miten sinne matkustan. Kerta ei ollut sitä yhteyttä sinne, niin otin KELA taksin. Koska jos vastaanottokäynnillä silmiini olisi laitettu tipat, niin en olisi voinut käyttää julkista liikennettä paluumatkalla.

TAYS saa tänään vielä palautetta tuosta. Mutta itse vastaanottokäynti. Ilmoittautuminen noissa laitoksissa tapahtuu nykyään automaatilla, näytä vain henkilötodistuksesi viivakoodi lukialle, valitse näytöltä oikea vaihtoehto ja laite tulosti lapun, jossa luki:

Kutsunumero 604 2. kerros, poliklinikka 4, lasten maailma silmäkeskus. Silmätautien poliktinikka.

Lasten maailma?! No mä suunnistin hissiin, jolla nousin sen kerrosvälin - menin lapussa olevan osoitteen mukaan oikeista ovista sisään ja istuin odottamaan. Lastenmaailmaan. Epäilin myös kutsunumeron tarvetta - sillä se näyttö, joka he ilmeisesti käyttivät näyttämään kutsunumeroita ei ollut toiminnassa. Aikani alkoi 12:30, joten istun hermostuneena odottamassa samassa tuolissa vielä 12:40. Mua ennen odottamassa olleet lapsi ja sen äiti pääsivät hoitajan vastaanotolle. Ensin siis hoitajalle ja sitten vasta lääkärille. Vissiin laitettiin tippoja, kyllä lapsesta ääntä lähtee.

Siis odotin sitä aikaa aina viime kesäkuusta lähtien, ensin odotin neljä kuukautta yhteydenottoa, jonka sitten sain vasta käyttämällä OmaTAyS palvelua. Siis kysyin, että koska aika tulee ja se tuli heti paluupostissa.

Oikein naurattaa se, että tänään vielä täytän sen kyselylomakkeen, jonka TAYS lähetti. Kerron nämä samat asiat. Eli jos odotusaika on mitattavissa puolen vuoden sykleissä - niin välillä voisi myös itse sairaala lähettää väliaikatietoja. Olkoon se sitten vaikka automatisoitu viesti tai puhelu.

Olisi kivempaa odottaa, eikä stressaantua.

No kello tuli 12:45 ja he tulivat ulos hoitajan vastaanotolta ja vähän ajan päästä lääkäri kutsui heidät sisään. Sitten mä pääsin hoitajan luo. Samat silmätestit, mitä noissa yleensä on. Karsastusta mulla on ollut aina lapsesta saakka. Äitini on kertonut hänen äitinsä sanoneen, että kun mä olin 2 vuotta - että kyllä toi poika karsastaa.

Tässä antamani kellonajat eivät ole tarkkoja, ei sitä kelloa niin tarkkaan kattonut.

No päästyäni hoitajan vastaanotolta ja pienen odottelun jälkeen lääkärin ovi avautui ja hän kutsui mut sisään. Oikein mukava mies hän oli - hyvin tuli juttuun. Ja hän oli tosi ammattilainen, selvitti asian ja tiesi paljon enemmän. Tunsi jopa sen silmälääkärin, jolla olin käynyt jämsän Instumentarimenissa. Tai mikä sen firman nimi nyt oli..

sama se... jatketaan.

Hänen mielestään mua ei auttaisi vielä se karsastusleikkaus. Kaihileikkaus ON tulossa ja vielä ennen juhannusta. Samalla näköni korjataan. Paljon asiaa tuli, mutta lopputulos saattaisi olla, että.

Mä pääsisin eroon silmälaseista. Täysin uusi ajatus. En ole ikinä edes sitä vaihtoehtoa ajatellut, koska en ole ajatellut sen olevan edes mahdollista. Kaksiteho silmälasit kyllä olen tiennyt joskus tulevan.

Olenhan mä jo 46 vuotias, ikänäköä alkaa olemaan ja silmien vuotamienn kylmällä säällä - se liittyy ikään. Kysyin siitäkin häneltä, vastaus oli että kenties laskettelulasit estäisivät sen kokonaan. Silmien koskeuttaja tippoja hän ei suosittelut. Viima, eli kylmä ilma reagoi silmän lasiaisen kanssa siten, että kyynelrauhanen käynnistyy. Jotenkin näin se selitys meni, miksi pakkasella toinen silmä mulla kuten itkee. Eli kyynelrauhanen ylikierroksilla.

Eli siitä vaan on kärsittävä. No miten sitten saisin kenties eroon silmälaseista?

Kaihileikkauksen yhteydessä silmiini laitetaan jotkut kalvolinssit. Kyse ei siis piilolinsseistä. Eli toinen silmä katsois kauas hyvin ja toinen katsois lähelle hyvin.

Ajatus tuntuu oudolle, nyt kun sitä on ehtinyt ajatella. Aivot tottuis siihen kyllä aikanaan. Toisaalta kun katsoin tätä tuottamaani tekstiä ensin vasemmalla silmällä ja sitten oikealla, niin näen sen terävemmin oikealla silmällä, joten se kenties ei niin paha olis.

Ajatuksena vain sellainen, että olen vielä sitä vastaan - sillä se tuntuisi oudolle. Vaan se lääkäri jo tilas erikoislinssit. Näh. Jos se auttaa elämään, niin menköön vaan. Onhan tässä tänä vuonna hyvää asiaa vissiin muutenkin tapahtumassa.

Kun näkökyvyn saa kuntoon, niin helpottuu moni muukin haitta.

Ja elämä jatkuu.. loputtomasti, niinkuin sade.

CMX soi siis jälleen. kappale "jatkuu niinkuin sade"

"Liian suuri loppuakseen, liian raskas jatkaakseen"

Ostin eilen uuden muistitikun mp3 musiikkia varten. Eli tarkoittaa, että mulla on musiikkia, mitä kuunnella - myös ilman internettiä.

Minulla on myös DVD elokuvia ja sarjoja DVD bokseina, jotta minulla olisi katseltavaa - ilman internettiä.

Minulla on myös VHS kasetteja, joita voin katsoa tietokoneen näytöltä.

Vaan internettiä tässä pitää alkaa käyttämään.

Kelalle hakemus siis taksista ja TAYS saa sen palautteensa.

On siellä myös odottamassa täyttöä ja lähetystä se kaihileukkausen lisätietolomake.

Ja kun ne olen tehnyt, niin voin lähteä ulos ilman nettiyhteyttä.

Perusluuri mukaan vain.

eilen oli jännä päivä.

Taksissa soi paluumatkalla Tampereelta Jämsän radio nova, jolta tuli Haddawayn "Life"

nuoruudenmusiikki toimi.

Silmäoireiden kertauskurssi

 

27.02.2023
ajatukset kuolemastani ovat olleet yliampuvia

Olen vain pitänyt taukoa tämän kirjan kirjoittamisesta. En ole siis menehtynyt tai teknologillani ei ole käynyt mitän. Musiikkina soi soittolistasta tällä otteella ZZ Top - Brown Sugar.

Silmäkirurgin aika on tänään Tampereella neljän tunnin päästä. Arvio, että miten pääsis karsastusleikkaukseen. Tulee se leikkaus kyllä, onhan mulla jo varhainen vanhuudenkaihikin. Aivot korjanneet sen 40 vuotta tuota karsastusta sekä muita silmäoireita.

Mä en näe 3D elokuvia, se efekti ei vaan toimi - syystä että toisessa silmässä vähän erilainen värinäkö - kuin toisessa + se karsastus. Muistan lapsena, että kun omas huoneessa oli pieni mustavalkoinen televisio - niin mä näin sen kuvan sinisempänä toisella silmällä, mitä toisella.

Lisäksi maailma on paria tuumaa suurempi, mitä mä sen näen näillä silmälaseilla. 55 tuuman televisio näyttää näillä laseilla 50 tuuman telkalta. Eli näen kaikki näytöt pienempinä, mitä ne oikeasti ovat.

Väsyneenä kun kävelen kaupungilla, niin saatan nähdä tien vasemmalla puolella olevan nesteen kylmäaseman hintatornin olevan kuten tien oikealla puolella, kun olen siitä noin 50 metrin päässä.

Silloin kun ajoin polkupyörällä, niin se onnistui hyvin. Tosin siitä on kulunut aikaa jo kymmenisen vuotta. Ajoin sitä pyörää ihan kaupungissa, jossa on enemmän mitä pitää havainnoida. Kyllä mä suoraan osaan polkea ja pysyn pystyssä, mutta se kääntyminen ei onnistu enää. Tosin saattaa olla harjoituksen puutetta, mutta en voi sitä kaikkea täysin sen piikkiin laittaa.

Näkö on heikentynyt. Ja samalla alkaa loppumaan aivojen kyky korjata asiaa.

No yhdestä asiasta olisin kyllä hyvilläni, että jos sen edes sais kuntoon. Nimittäin kylmällä säällä oikea silmä on aina valunut vähän vettä. Mutta nyt tänä vuonna se silmä kuten itkee. Ärsyttävää, varsinkin -20c asteen pakkasessa. Huurtuu silmälasit sen vuoksi.

Näiden silmävaivojen ylöskirjaus olikin hyvä tehdä. Tänään kun ne kaikki pitää muistaa kertoa läpi. Ties vaikka elämä muuttuisi paremmaksi? Kun ei näe kunnolla, niin se haittaa kaikkea. Onneksi myös voin kirjoittaa näin. Mä suljin silmäni. Kymmensormijärjestelmä toimii. Hallitsen sen. Nyt kun olen vähän aikaa pitänyt silmiä kiinni - böjee vaub ouneöö ha töö gauttaa aanyjagvub hyinustam avaampa siis silmät.

ja huomaan kirjoittaneeni sujuvaa siansaksaa. Oikea käsi oli aavistuksen liikaa vasemmalla. "Näkee vain pimeää ja haittaa aamukahvin juomista" Olisi tarkoitettu teksti.

Jep. Tänään voi tulla siis uusi pettymys elämässä, mutta kaiketi tää silmäasia etenee. Ainakin uudet silmälasit olisi kivaa saada.

Niin.. tässä tuli tietoa, ettei se kuntoutus - johon hain, vielä ala. Osallistujamäärä ei ole täyttynyt. Kuitenkin hain eteenpäin elämässä. Tänään selviää, että pääseekö silmäleikkausjonoon. Ja miltä se elämä sen jälkeen näyttää.

Rivien väliin asiaa.. Näkee sitten, että näkeekö.

kirjallisesta tuotannostani

 

23.02.2023
tekstiä päivämäärän alla, osa kahdeksikko nurin

Äärettömän merkki tehdään siten, että se on kuten kahdeksikko kaadettuna nurin. Ajatuskuva valittu tällä kertaa kuvaamaan sitä, että kun ei vaan keksi aihetta, siis tekstiä päivämäärän alle.

Miten sen muka minun tyylilläni kirjoittaa tätä toesta - voisi edes tietää? Varsinkaan - kun ei ollut mitään aihetta kirjoittaa. Viime kerrasta vaan näytti olevan niin pitkä aika. Eli kerrotaan vaikka säästä. Nyt pyryttää lunta, toissa yönä kylmin lämpötila oli miinus kaksikymmentä neljä pilkku kolme celssius astetta. Viime yön kylmin oli miinus kaksikymmentäyksi pilkku kahdeksan c astetta.

Kirjoitan vissiin siksi, että saisi vähän harjoitettua jälleen kymmensormijärjestelmää. Olen kyllä työstänyt sitä suurta tekstiäni eteenpäin, mutta se pääteksti on jo kirjoitettu. Nyt korjaukset ja lisäykset sekä juonen kehittäminen.

Oon aatellut, että jos tässä välissä taas kirjoittaisi jonkun ns. nopean tekstin - jossa ei nyt niin paljon hiosi sitä tarinaa. Että teksti olisi, kuten:
NOPEA JA LYHYT , LIVETUT , UTUSADE , DYING ALONE - DONE tai KATUMUS ETTOMUUS

Nopeasti, eli parin päivän kirjoitushommia noi kaikki. Eli ensin sitä kirjoittaa perustarinan, sitten muokkaa sitä. Kirjoitusvirheet pois sekä vähän kattoo juonta. Ja valmiiksi saatuaan tosiaan laittaa tekstiarkistoonsa

( http://www.simopahula.fi/tekstit/tindex.htm )

Sitten on niitä pitkän työn tekstejä, joihin toi uus kuuluu - nimeltään siis HealingDome.

Siinähän käsittelen omia isyystunteita, että kun haave isäksi tulemisesta ei toteutunut ajallaan. Sitten on oman isäni kuolemasta ajatuksia suhteutettuna juoneen. Ja on ensimmäinen, jossa käsittelen nuoruudessani kokemia asioita lisämausteena vähän siitä ajasta, kun sormessani oli kihlasormus.

Teksti HealingDome on muuten jo 2. mun pitkä, jossa ei itsemurhia tapahdu. Jos on lukenut mun tuotantoa alkupäästä, niin tyylini kirjoittaa on muuttunut ajan saatossa. Masennus ja siitä selviytyminen... Itsemurhan tehneen läheisien muuttunut elämä... Voisivat olla tulevien tekstejeni aiheita.

Että elämä voittaa kyllä. Saattaa olla tulevan tuotantoni pääpointti. En sulje pois, että joskus voisi koettaa vanhaa tyyliä kirjoittaa. Toisaalta se silloinen olo ei enää vaivaa, joten niihin en saattaisi saada enää samaa otetta.

Musiikkina nyt CD-levyhyllystäni löytynyt R.E.M - The I.R.S years vintage 1984

IRS ei tarkoita yhdysvaltojen verohallintoa, vaan albumin tuottanutta levy-yhtiötä. Levyn koodi on 077771315923, kaiketi sen googlaamalla saa lisätietoja levystä.

Sillä saa näemmä näytölleen myös kuvia lattiatuulettimesta. Ostin tuon levyn joskus 1990 luvulla. Kuuntelussa stereoiden CD-soittimessa, kerta sen sain toimimaan jälkeen. Joskus muuten piilottelin viestejä CD-koteloihin. Irrotampas kokeeks siitä sen levyn paikan.

Kas! PostIt- muistilapun palanen löytyi! Vaan siinä ei lue mitään. Olisikohan sen vuoksi, että siitä aukosta näkyvät osa levyn takakantta ei olisi valkoinen. Ohessa kuva.

Ei, en tarkoittanut sitä pystysuuntaan. Olin ottavinani vaakakuvan, mutta älyluuri älykkäästi ei ikinä ymmärrä - kuinka päin tahdon kuvan ottaa. Olen täysin varma, että vaikka kokeilisin Samsungin huippumallia - niin sekin ottaisi kuvan juuri noin. väärinpäin.

idioottimaista pakko-pulla teknologiaa, joka vielä aiheuttaa miljardi turhaa kuolemaa älyluurizombieiden kävelessä suoraan auton alle, katse luurissaan.

ok.. suistuin sivuraiteelle. Levykin loppui.

Ja musiikin loppuessa, päättyy tää merkintäkin.

Juonipaljastus seuraavasta tämän nettipäiväkirjan merkinnästä!

Sekin on kirjoitettu suomeksi.

Elämäni on muuttumassa paremmaksi?

 

16.02.2023
Elämäni on muuttumassa paremmaksi?

Minulle siis myönnettiin Kelan Taito-kuntoutus. Olen taatusti näiden parin vuoden aikana mennyt kuten ruosteeseen. Että miten ruumis jaksaa taas kaupan hommat. Siitä tyhmä vissiin olen, että niitä tahdon tehdä. Tiedän - se on raskasta hommaa ja vaativaa, mutta sellaisessa pärjään. Taas yksi kuntoutus siis edessä, vaan onko siitä mitään apua sitten.

Vai onko se vain kauniita sanoja paperilla? Liian monesti pettynyt tuollaisiin hommiin, vaan pitäisi kai vaan olla iloisella mielellä. Että nyt viimein elämän suuntaa voisi kääntää.

Kevät kuitenkin tulossa, se pitää muistaa. Talvista en tykkää joten voisiko se vuodenaikamasennus sitten vaikuttaa tähän tulevan homman odotuksiin?

En vieläkään ole saanut yhteyttä Tampereen silmäpolille. Pitäis saada tietää, että minkälainen homma on se kirurgin vastaanotto. Arvioidaan karsastusleikkauksen tarve. Pääkysymyshän mulla on se, että käytetäänkö silmätippoja?

Jos ei, niin se tarkoittaa - että voin käyttää julkista liikennettä käydessäni silloin Tampereella. Jos laitetaan, niin tarttee hommata vissiin joku kelataksi. Ja tarttee saattajaa. Kun vahvat silmätipat on laitettu, niin sen jälkeen muutamaan tuntiin ei näe lukea mitään. Kuten opasteita tai puhelimen näyttöä.

Oikeastaan tällä hetkellä se on se ainoa pieni stressin poikanen tällä hetkellä. Muutoin kaikki hyvin, mutta silti mä en anna itselleni lupaa olla onnellinen siitä - että tulossa kaiketi tänä vuonna on se, että kirjoittaa nimensä ihan työsopimukseen.

Kyllä. Mun pitää vain antaa itselleni se lupa, laittaa hyvää musiikkia soimaan ja nauttia.

Soittovuorossa muuten Rory Gallagher - Suoped-Up Ford. Oli aika hienoo, että mä löysin artistin viime vuonna. Paljon on hyvää musiikkia vielä siis löytämättä. Kaikki hyvä musiikki tuotettiin ennen tätä vuosituhatta. Tietenkin jokunen poikkeus saattaa olla, mutta poikkeus vain vahvistaa säännön.

Guitar kings from 1960s, 1970s --> 2020s on mun luoma soittolista tuolla Spotifyssä. Linkkiä klikkaamalla saa auki. Sillä on jo 22 tykkäystä. Eli siis noteerausta, spotifyssä kun "tykkää" jostain - niin se vaan siirretään omaa kirjastoosi.

"Rock, the blues, quitas solos and good fibes. Chuck Berry, Rory Gallagher, ZZ top and more. Some tracks are from this new millenium. Good music for what ever you are doing."

Olisi sen soittolistan esittelyteksti tuolla musiikkipalvelussa.

John Fogerty - The Old Man Down The Road

Aikas jännä kuva tuli, kun laitoin spotifyn tuolle tietokoneeni päänäytölle koko näyttö - tilaan. Tummansininen kuva. Sammakko soittaa kitaraa rämeellä, toinen sammakko kuuntelee ja haikara taitaa olla merirosvo? Toi toiminto siis näyttää sen kuvan, minkä artisti on laittanut näkymään. Yleensä kuvia bändeistä, mutta toi oli kiva ylläri. Se oli kirjoitettava ylös, et tietäisi myöhemmin.

Täytyy kyl sanoo, et onnistui toi soittolista. Oloni on parempi. Kyllä tää tästä. Nyt pääsee eteenpäin elämässä. Vuodenkiertokin on kesää päin vierimässä.

Cream - Crossroads. Liveversio. Tässä kahden näytön politiikassa on se hyvä puoli, että kovaääniset saa katseelta piiloon näyttöjen taakse.

Jep. Siitäkin vois olla iloinen. Tietokoneen kokoonpano on viimein sellainen, mitä olen aina halunnut. Käyttöjärjestelmä kyl vaihtuu Linux Xubuntuun , kunhan Microsoft alkaa enemmän kuten v?ttu?lemaan windows yhdestätoista.

Jopas kolahti kova biisi soittolistasta: Danzig - Devil on Hwy 9

Jään nauttimaan siitä, olo on parempi kyl, antaa palaa vaan!

Kyl tässä hyvin menee.

Tuossa kävellessäni kauppaan, näin erään kerrostalon pihassa suomenlipun puolitangossa. Suruliputus. Tietenkin sellainen näky saa aina muistamaan, sen kerran kun suruliputettiin isäni kuoleman vuoksi.

Elämä jatkuu. Ja osuipas tuota listalta hyvä kappale. Joe Bonamassa - This Train

Kiskot kolisemaan sitten vaan! Elämänjunasta vissiin ei viihti jäädä asemalle seisomaan.

Luulin että tulee tylsä merkintä.

 

15.02.2023
saattaa tulla tylsä merkintä

(hyvä päivä)

Ja heti olen kuten huomioimassa sitä tosiseikkaa, että juuri otsikko on se - jonka vuoksi teksti voidaan hylätä tai valita luettavaksi. Raadollista toimintaa. Teksti kehittyy koko ajan kirjoittuessaan johonkin suuntaan.

Pari alkulausetta ja sitten pääsen asiaan.

Mihinkä asiaan? No katsottuani tuota mennyttä aikaa, 20 vuotta sitten olleita opiskeluaikojani etelä-suomessa - niin kerta ei ollut merkintöjä kirjassa tuolloin. Niin se tarkoitti heikäläistä hiihtolomaa. Ok. tää merkintä voisi alkaa kertomaan hiihtolomista.

Soivasta musiikista tähän väliin maininta: CMX - Johdatus salatieteisiin.

Sitten 13 vuotta sitten ollessani työssä Jämsäläisessä suuressa elintarvikkeita myyvässä kaupassa, niin tää eteläsuomen hiihtolomaviikko aina näkyi. Siis kauppaan tulee hiihtokamppeissaan olevia ihmisiä, jotka eivät kuten osaa käyttäytyä. Tietenkään kaikkia siellä asuvia ei voida niputtaa samaan pussiin.

Kyllä ne "Eteläsuomalaiset" tunnisti. Olivat olevinaan ylimielisiä ja kiireisiä. Sekä sen muistan, että juomatilauksia tehdessä - piti huomioida toi kulutuspiikki.

Silloin kauan sitten, kun tosiaan opiskelin Järvenpäässä ja kävin Jyväskylässä keskisen suomen hiihtolomakaudella. Niin sitä muistan ihmetteelli.. kai se sana oli. ihmetellyt, ihmettelleeni. joo jatketaan. eli missäs mä olin. niin joo. siis olin käymässä keskisen suomen hiihtolomakaudella Jyväskylässä sieltä Järvenpäästä. ja Ihmettelin, et mitkä hiihtolomatarjoukset olivat Anttilassa? Ei silloin sitä osannut tajua muistaa, että hiihtolomat ovat jaettu Suomessa kolmeen kauteen. Etelä, keskinen ja pohjoissuomi.

Nyt tänä vuonna minulla ei ole käyttöä hiihtolomien päivämäärille.

Näemmä jälleen tapahtui, että kiitos kirjoitusnopeuteni - suoraa ajatustakin näemmä tulostui edelliseen kappaleeseen mukaan. Vai olisiko tämä sivulause kuten keino vaihtaa aiheitta? Että mitä on maaliassa tapahtunut?

Vantaalla klo 00:07 pelastuslaitoksella ei ollutkaan tehtävää Tikkurilantien ja Väritehtaankadun risteyksen tuntumassa. Puita kuljettanut rekka ajautui hiljaisella vauhdilla Siikalatvalla ojaan, katkaisten sähkölinjat. Joosepinkujalla Riihimäellä taas sähkökiukaan vastus kärähti. Lieksassa Porin-Matti kamiinan ja hormin väliin oli ajan saatossa tippunut tavaraa - joka sitten syttyi palamaan.

Tarkistakaa kamiinanne ympäristöt!

Tiine hevonen kaatui pellolla Virroilla. Heppa saatiin pystyyn, oli liukas pelto. Tiine tarkoittaa siis sitä, että hevosnaaras (Tamma) oli raskaana, eli odotti varsaa.

Vantaalla kuorma-auto jumiutui asematunnelin sillan alle Korsossa.

Raisiossa taas leivänpaahdin oli syttynyt palamaan. Henkilövahinkoja ei tapahtunut, leipä saattoi vaan tuhoutua. Espoossa tupakantumppi oli sytyttänyt parvekkeella olevan sohvan Meriusvassa. Lappeenrannassa.. R-kioskin kohdalla maastoauto syttyi palamaan ja paloi lunastuskuntoon.

Näin meille kertoi tilannehuone - palvelu. YLE taas uutisoi, että naisen kuukautiset olivat jatkuneen kaksi viikkoa - niin hänen soittaessaan terveysasemalle, siellä vastannut mieshoitaja oli ehdottanut tulppaa alapäähän.

Koskenkorvan koulun paikka ei selvinnyt vieläkään. Paikallinen juomatehdas ei liity asiaan. He vain etsivät uudelle oppilaitokselle paikkaa.

Hämeenlinnan pyörätiekokeilu pantiin pataan. He ovat veivanneet pyörätietä keskustaan, mutta se taas lässähti rahapulaan.

"Pantiin pataan" En ihan ymmärrä tuota kielikuvaa. Siis epäonnistui jälleen. Sama se. Toivottavasti joskus onnistuu. Hämeenlinnassa voisi kyllä joskus ihan käydä. Sen kaupungin rautatieasema on ainoota tuttua paikkaa, kun joskus tilasi junalippuja vähän väärin ja vaihtoasemaksi valikoitui Hämeenlinna. Ne oli kuitenkin kivoja junamatkoja.

Uutiskimara päättyi. Dokumentoidaan sitten vielä kelikamerat, niin saa tämän helvetin tylsän merkinnän loppumaankin.

Onko ollut yökukkujoita viime yönä? Eli näkyykö kevyttä liikennettä kameroissa?

Nuorgamissa ei näkynyt mitään liikennettä, viime yön ylin lämpötila siellä on ollut +5c

Kilpisjärvellä joku on kävellyt keskellä valtatietä viime yönä klo 0:50

Samapa toi - vapaa maa.

- - - - -

Jatkettu saman päivän iltana.

merkintä jäi päivällä kesken, koska puhelin soi. uutiset olivat hyviä, minut on virallisesti valittu siihen kuntoutukseen, johon hain. Pääsee jossain vaiheessa takaisin työelämään. Uutisen saatuani tuli tietokoneelle muuta hommaa ja jäi jatkamatta merkintää.

Ystävänpäivä potenssiin somekavereittesi määrä

 

14.02.2023
Hyvää ystävänpäivää potenssiin somekavereittesi määrä

Mietin, että kirjoittaisinko tämän merkinnän nyt, vai vasta huomenna? Ajattelin että päättäköön asian kelikameranäkymät. Että istuuko lintuja katulamppujen päällä niin Näätämössä, että Kilpisjärvellä? No kummallakin paikkakunnalla oli variksia istumassa edeltämainitussa paikassa. Eli alan kirjoittamaan.

Eli on ystävänpäivä ja sosiaallinen mediahan on mahtava paikka kirjoittaa kaikille sun 200 facebookkaverillesi, että "hyvää ystävänpäivää" Sellainen ei tullu miltään, sori. Voit heittää siihen jonkun söötin animaaton tai kuvan lieventämään sitä faktaa - että hoidit toivotuksen kaikille kerralla. Sulla vissiin ei siis ollut aikaa kirjoittaa henkilökohtaisia toivotuksia. Ne toimisivat paremmin. Tuntuisivat paremmalta.

Joten somessa näkyvät toivotukset eivät toimi. Jos henkilöllä on esimerkiksi yli 800 facebook kavaria - niin tokkopa se kaikkien ystävä on. Että älä ilahdu niin paljon, että kun luet somessa ne sanat.

Onhan tämä maailma kiireinen ja vissiin siksi tahdotaan myös toi toivotus saada nopeasti pois alta hoidettua. Kuten se olisi joku velvollisuus. Kaikille vaan sama toivotus ja homma hoidettu?

Että homma olisi nopeasti pois hoidettu. Ettei tartte niitä henkilökohtaisia viestejä kirjoitella. Ja sitten uutisissa kerrotaan, että yksinäisyys on suuri ongelma. Syntymä - Nimi - ja tämä ystävänpäivä. Ne ovat päivät - jolloin saattaa tulla viestejä, että ihmiset ottavat toisiin yhteyttä. Tuntuis ystävänpäiväkin paremmalta, jos niitä viestejä tulisi muulloinkin.

Olin ajatellut tästä kirjoittaa vasta huomenna, tiedän että tämä tietekin kuulostaa niiden ystävänpäiväviestejen kalastamiselta. Onhan niitä pari tullut, ihan spontaanisti tänään.

Onkohan se suomen kielen vaikein kysymys toi "miten menee?" Sitä ei pahemmin kuule. Ellei sitten olla hakeuduttu vaikka nuotiolle, koska se siihen toimintaan kuuluu ja hyvä niin.

Kuuluuhan kai toi sometoivotus nykypäivään. Tuntuu vaan, kun someseinä on sitten pelkkää "hyvää ystävänpäivää" -toivotusta, niin moniko niistä on kirjoitettu kuten tunteella, vaiko että - kuten mainitsin - että ihan velvollisuudesta?

Enemmän nimipäivänä haittaa se, ettei oikein muutoin mulle laiteta viestiä. Kenties syntymäpäivä on sellainen, että silloin niitä tulee. Soittelen minä itse kyllä ihmisllle, mutta kun niitä vastapuheluita ei tule.

jälleen.. En kalasta huomioita, että tämän tekstin luettuaan tulisi kuten velvollisuuden tunne ottaa yhteyttä. Velvollisuuden tunne? Eli kuten tulisi tunne, että olisi pakko hoitaa asia. Tässä tietenkin kummittelee mennyt aika, miksi tämän mielipiteeni on tälläinen.

On ollut aika monta tapausta, jossa vietetään kivaa iltaa ja sitten luvataan soitella tai - että tälläinen ilta vietetään taas joskus kyl! Vaihdetaan puhelinnumeroita ja sitten niitä ei käytetä.

No se siitä aiheesta.

Eilen taisi kenties olla päivä, joka muuttaa elämäni suuntaa jälleen. Työllistyminen on taas vähän lähempänä. Hain työvoimahallinnon ja Kelan järjestämään yhteiskuntoutukseen, jonka tähtäin on suoraan työllistymisessä. Sen kautta saa vähän enemmän tukea työelämään siirtymiselle. Kaikki fyysiset vaivat tietenkin aluksi tulevat vaivaamaan enemmän. Rustonpehmentymät, nivelrikko ja se - että ei pahemmin ole ollut ihmisten parissa.

Pari pandemiavuotta on tehnyt tehtävänsä. Mutta on sitä ennenkin päästy vauhtiin tauon jälkeen. Kerran olin suuren kaupan ruuhkakassana. Muistan, että vastapäisen kassan kanssa alettiin kuten kilpailemaan, että kuinka nopeasti saa jonon liikkumaan. Kuitenkin siten, ettei virheitä tule.

Mitä mä muistan kuulleeni, mitä asiakkaat kertoivat minusta muille. Että mun rauhallisuus tarttui heihinkin. Kyllähän mä niihin hommiin taas tahtoisin. En vain uskalla toivoa mitään, petytty on tarpeeksi monta kertaa näihin asioihin.

Ja nykyään kassajärjestelmät ovat toteututtu kosketusnäytöllä. Eli jos joskus toisinaan oma älykännykkä ottaa komennon vastaan, vaikka taatusti en ole edes koskenut näyttöä - niin mitä sitten tärkeämmässä laitteessa? Ja kyllä olen huomannut muidenkin kosketusnäyttöjen tekevän samaten. Ottavat virhekomentoja, vaikkei kosketa sitä näyttöä. Kaiketi sitten sen näkee, onko ne erilaisia.

No eipä masennuta. Kaiketi se virhekomentojen syntyminen aiheutuu jostain ihojutusta. Liiaa staattista sähköä.. On niitä käsineitä olemassa, jotka vähentävät virheitä. Joita kosketusnäyttöteknologiassa on. Eihän älypuhelinkaan osaa koskaa ottaa valokuvaa niinpäin, kuin itse tahtoo. Tahdot kuvan vaakasuoraan, asettelet kohteen vaakasuoraksi - otat valokuvan vaakasuoraan ja lopputulos on - että puhelin on ottanut sen kuvan pystysuoraan.

Teknologia kun toimisi järkevästi, niin se vähentäisi kirosanojan määrää maailmassa.

Mutta se on vain sivulause, jolla yritin saada itseni ajattelemaan jotain muuta. Ottaa vain ne käsineet käyttöön, jos kassatöitä joutuu tekemään lääppimisnäytön kanssa ja sillä hyvä.

Ja näin henkilö sitten alkaa lohduttamaan ja rohkaisemaan itse itseään.

Vainajat ovat yhteiskunnan väliinputoajia.

 

13.02.2023
Vainajat ovat yhteiskunnan väliiputoajia

Tälläinen lause iskeyty tajuntaani uutisvirrasta. Vainajat yhteiskunnan välllnputoajia? Ihmisistä tulee kuoltuaan säilytysongelma. Tämäkin lause kolahti tietoisuuteeni Ylen sivulta. Tottahan se on, että vainajat eivät lopu, niin tulee koko ajan lisää. Siihen on vain havahduttu, ettei oikeastaan ole lainsäädäntöä siitä - kelle kuolleet kuuluvat. Kuka hoitaa säilytyksen hautajaisiin saakka?

Kuolleet ovat siis yhteiskunnan väliinputoajia. Totta, eipä siinä pahemmin enää voi valittaa olosuhteista. Helsinkiin rakennetaan kuulemma 5 rakennusta, joiden kaikkien korkeus on 15 metriä eli pystyyn nostetun kaupunkiliikenteen linja-auton korkeus + 1 metri. Ja niiden tornien käyttötarkoitus on vainajien säilytys. Kuhunkin torniin mahtuisi 55 ruumista.

Arvokas hyvästely huomioidaan näkymällä luontoon vierailijatiloista. Aivan. Luonnolla on tuolloin suuri merkitys.

Muistan isäni hautajaisista, kun muutoin oli ollut pilvinen päivä - niin auringon valo kuitenin löysi kirkon ikkunasta sisään ja valonsäde osui suoraan isäni arkkuun. Tädin hautajaisissa, pari vuotta myöhemmin - siunauskappelin ikkunoista näkyi pari mäntyä. Se tuntui todella mukavalta. Nähdä luontoa surullisessa tilanteessa.

Onhan tässä noita hautajaisia ollut ja kaikissa on huomannut, että luonnon läheisyys on ollut hyvästä. Vaikkakin olkoon se luonto vaikka joku puu. Isälleni tehtiin muistopaikka lähelle mökkiä. Metsähauta. Siellä se luonnon läheisyys tuntuu hyvältä.

Jokainen vuodenaika korostuu siellä. Talvella lapioin n. 70 metriä pitkän polun - jotta vanha äitini pääsee viemään kynttilää rämpimättä metrisessä hangessa. Keväällä linnun laulu ja heräävä luonto korostuvat täysillä. Kesällä helteen aiheuttama metsän tuoksu sekä hyönteiset. Tosin en itse kesäisin pahemmin sielä käy. Hyttysiä täynnä oleva paikka ja metsäpalovaaran aikana ei poltella kynttilöitäkään. Talviöisin se hento valo näkyy mökille asti hyvin. Syksyllä taas se metsän tuoksu on erilainen.

Toimii ne vuodenajat myös hautausmailla, kukin suree tavallaan.

Entä minkälainen on surutyön jälkeinen aika? Ei sitä koskaan vissiin lopeta, se vain helpottaa ja elämä jatkuu. kliseeltä kuulostavaa, mutta asia vain menee siten.

Oman isäni hautajaiset olivat 6 vuotta sitten, se sattui olemaan juuri tämä sama viikko kalenterissa. Vuonna 2017. ja päivä oli lauantai.

Ei meillä ollut säilytysongelmia, Jämsän kirkon tapuliin isä vietiin arkussa ja sieltä hautajaispäivänä haettiin. Tutun kirkon kellot soivat hiljaa tasatahtia. Päivänä, jolloin tämä jämsä muuttui enemmän kotikaupungiksi. Kirkko näkyy keskustaan, siellähän se kupoleineen on kirkonmäellä. Katsomassa elämää. Sen näki bussin ikkunasta, aina kun Jämsänkoskelle meni tuolloin.

Juuttui jälleen arkeen kuuluvaksi maisemaksi, jonka voi nähdä - ilman suuria tunteita. Vaan sitten kun haluaa kunnioittaa muistoa, niin sinne kirkonmäelle voi kävellä. Käydä katsomassa myös Pahulan Anttia. Kaatui talvisodassa vain 19 vuotiaana. Pappani veli. Se aika on mulle niinkin lähellä. Muistan isäni kertoneen, kun hän muisti äitinsä käskeneen mennä kellariin - kun vihollinen lentää yli.

Isäni oli tuolloin vain kolme vuotta vanha.

Ehkäpä elämä onkin vain sitä, miltä tuntuu. Kappale soi Ismo alangolta. Ja kuten kunniaa osoittaen - seuraava biisi oli nimeltään "Minuutin hiljaisuus" Minuutti hiljaisuutta.

Musiikki muuten toimii tällä hetkellä hienosti, mä vähän herkistyin kyllä tätä merkintää kirjoittaessa, mutta jotenkin niveltyi toi albumi "Sisäinen Solarium" nätisti fiiliksiin. Ja nyt soi levyn viimeinen raita "Sampo"

Jos lyhyesti muita uutisia. Seuraava otsikko ei ainakaan herätä yhtä suuria tunteita: Halvemmat liput innostivat Jämsäläisiä menemään uimahalliin, mutta huolena nyt allashygienia. Vanha sääntö oli: Suihkuun, saunaan, suihkuun ja sitten vasta altaaseen. Kaikki eivät sitä noudata.

Ja maanantai voi lähteä käyntiin.

Paljastuksia. Mitä olivat ne julkisuuden viisi minuuttia?

 

12.02.2023
Paljastuksia. Elämän kertaus ja mitä oli julkisuuteni ne viisi minuuttia^?

^{Minä tulen hulluksi näistä sanoista}

..on lyriikkaa CMX - yhtyeen laulusta Päänsärkiä. albumilta Isohaara. Levy maksoi 9 markkaa ja 95 penniä. Se oli Anttilan tarjouslaarissa, josta olisi voinut ostaa kaksi CD -levyä hintaan 15 markkaa. Eli nykyiset 2,52 euroa.

Tuolloin oli vuosi 2002. Hintalapuissa oli tuo eurohinta jo silloin. Elettiin siirtymävaihetta. Aloimme saada leikkirahan näköisiä seteleitä, ensimmäiset euroni sain Jämsän linja-autoasemalta.

Muistan katsoneeni ja kertoneenikin mielipiteeni asiasta tuolloin.

Joskus sitä sai 5 markkaa karkkirahaksi, sitten mentiin Kaipolan kioskille, josta sai 10 pennin irtokarkkeja. Ne olivat lasikipoissa ikkunan takana, josta sitä sitten osoitettiin lasin läpi tahtomaansa karkkia, jonka täti tiputti sitten muovipussiin. Viidellä markalla sai jopa siis 50 irtokarkkia.

5 markkaa on nykyiset 0,85 euroa. Jos jossain on nykyään kioski, josta saisi viiden centin irtokarkkeja, eli irttareita - niin saisi vähemmän irtokarkkeja, mitä tuolloin sai. Ja ne pakattaisiin paperipussiin mikromuoviongelman vuoksi. No paljon se sitä lasta lohduttaa - että taisteli mikromuoviongelmaa vastaan, kun sade kastelee sen paperipussiin ja se hajoaa.

Kaipuu menneeseen? Voisi olla. Mutta niinhän se vissiin kulkee jokaisella, joka ylittää sen 46 vuoden rajapyykin. Jos henkilö syntyy vuonna 1976, niin minkä ikäinen hän on vuonna 2023? Olen aina vihannut matematiikkaa.

Laskin ei tajua, että sen laitteen antama summa 47 ei päde vielä. Eli vielä paremmin toi mennyt aika kaikuu mielessä.

Joskus oli iloinen kun sai 5 markkaa. Sitten summa toisinaan nousi kymmeneen markkaan, ja oli olevinaan todella rikas kun lahjaksi sai 50 markkaa. Eli nykyiset 8.40€

Tosin sillä kyllä tekee päivän ruoka-ostokset - että sillä määrällä voi hävittää nälän.

Sitten aikanaan sai oman pankkitilinsä omaan hallintaan, kun oli tarpeeksi vanha. 100 markkaa oli joskus todella paljon ja sitten kun opiskeluajat koittivat - niin se oli vähän. Kuukaudessa sai tukia tuolloin jotain 1700 markkaa, josta laskut ja pakolliset kulut (junamatkat) vievät sen 1000 markkaa. - joten nykyrahaan muunnettuna, käyttövaluuttaa jäi vähän päälle sata euroa. Eli 700 markkaa.

Aikaa kun kuiui jälleen eteenpäin, niin sitä sai palkkaa maksimissaan jotain 1200 euroa. Jos sattui tulemaan tulospalkka. Eli ammattina siis myyjä. Koko työnimikkeenija lajikeeni?

Merkantti vm 1995 , Tietohallinnon ja toimistopalveluiden merkonomi - asiakaspalvelupainoitteinen opiskelulinja vm 2005, Myyjä, myynnin ammattitutkinto vm 2011 Kassataitonen, työkokemusta yhteensä 6 vuotta elintarvikemyymälässä. Jämsän suurinta pullonpalautuspistettä olen työkseni hoitanut.

Sitten menin vielä toisen blogini myötä paikallislehti Jämsän Seutu kansipojaksi. Tuon kuvan lööppi on muuten väärässä. En etsi enää "unohdettuja yksityiskohtia" - Syystä, ettei ole enää helposti toimivaa ja mukana kulkevaa kameraa. Samsung a32 5g on liian suurikokoinen kuljetettava. Pikkudigikamera on hajonnut aikoja sitten. Se olis kiva matkaseura kyl, hyvä kamera - vailla mitään hiton nettitoimintoja. Kaiketi joskus sen http://screendisplay.blogspot.com/ kuvablogini Jämsästä käynnistän uudestaan - jos saa hyvälaatuisen pikkukameran.

Jos tässä alkaa kertoilemaan, missä sitä julkisuutta olen saanut - niin pakkohan se Meidän Perhe - aikakauslehden artikkeli "kumpa joku sanois isäksi" Kyllähän ne tunteet vielä olemassa ovat ja toisinaan saattavat vielä pulpahtaa pinnalle. Oheinen linkki vie Vauva piste fi - keskustelusivulle, jossa ne kommentit siitä artikkelista vielä elävät. Lisätuntoja asiasta vuosia sitten:

Meidän Perhe - artikkeli minusta ilmestyy huomenna >>

Meidän Perhe - artikkeli minusta ilmestyi eilen - tuntoja >>

Meidän Perhe artikkeli minusta - leikkaamaton versio >>

Mitäs sitten tuleva? Vieläkö tapahtuu, että mun kuva on ruudussa, jonka oikeassa ylänurkassa lukee "YLE" ? Kenties toi mun uusi kirjallinen tuotanto päätyy julkisuuteen. Kai niistä kirjan sais alkaan. Tähän ikään mennessä kun on tuota elettyä elämää jo takana, että on sitä aiheitta kirjoittaa.

Niimpä niin. Ennen oli iloinen kun sai viisi markkaa. Karkkipäivä. Ison tien yli kioskille ja sit leikkipuistoon kavereiden kanssa karkkeja vaihtamaan.

Tosin kyllä tänäänkin mä juuri ilahduin. Siis mä olin unohtanut, että tuossa jokunen päivä sitten ostin suklaakeksejä. Löysin paketin. Onhan noi näemmä paketoitu aikamoisen muovimäärän sisään, mut hei - mulla on taas kuten karkkipäivä! Appelsiintäytteellä olevia täytekeksejä.

Tekstiarkistonäyte: Luuvilu (koko teksti!)

 

Näyte Tekstiarkistostani (Kokonainen teksti!)

-----

LUUVILU

19.06.2012
Luuvilu
Kauhutarina. Ja ainoa itsekirjoitettu sellainen, jota itse en mielelläni lue ennen nukkumaan menoa. Noituus nykyaikana?

LUUVILU

Synkkä tuuli ulisi korvissa, kuin tahtoen tuhota viimeisenkin järjenmurusen. Ei, Tämä EI ollut enää tuttua ja turvallista taajamaa, vaan lavasteet olivat muuttuneet metsiköksi ja asfalttinen kevyenliikenteenväylä metsäajotieksi. Pahoin umpeenkasvaneeksi sellaiseksi. Olosuhteet olivat siis täydelliset olla peloissaan ja turvaton. Kukapa nyt itseään pääsisi pakoon? Mies oli tiennyt 'sen' olevan alkamassa itsessään. Ja siksi piti päästä pois muiden ihmisten luolta. Ihossa alkoi pistelemään, kuten aaltoina Akin ihokarvat nousivat pystyyn ja laskivat sitten kuten sykleissä. Mies oli kauhuissaan, pakotietä ei olisi, mutta tällä kertaa kenties kukaan ei kuolisi.

Se kirous, jonka Marikan mummo - Manna, vanha noita - oli asettanut miehen päälle kostoksi siitä, että hänen ainoa lapsenlapsi tappoi itsensä syyttäen miestä heidän parisuhteensa lopusta. Aki oli pettänyt Marikaa, tavallinen tarina. Ja Mannalle mies oli vain haistatellut kun nainen oli uhannut helvetillä - sinne pääsisit, pakana!
Vanhus langetti kirouksen Akin elämän ylle. Rangaistuksena Aki ei voi kuolla, ikuinen elämä on rangaistuksista pahin - varsinkin kuin se jatkuu helvetissä. Mies tietty ensin nauroi räkäisesti asiaa päin Mannan naamaa, josta nainen suuttui ja langetti vielä hirvittävämmän loitsun miehen ylle - joka taas alkoi toteutumaan tuolla metsäajotiellä.

Pilven takaa esiin tulleen kuun valo osui Akiin ja sai hänet muuttumaan luurangoksi, hirviöksi joka raateli kuoliaaksi vastaantulijat. Tämä alituinen muodonmuutos oli järkyttänyt miestä kylliksi, että oli yrittänyt ampua itsensä. Se ei ollut onnistunut, ne kallosta irronneet palaset ja roiskeet vain yhdistyivät uudestaan ehyeksi. Vahingoittuneet ruumiinosat vain korjaantuivat itsestään - veri ei virrannut ulos suonista kun ne viilteli auki. Viiltokohta vain umpeutui itsestään. Aki oli lopettanut parin kerran jälkeen turhat itsemurhat, sillä kipu oli todellista ja raakaa.

Tämän kirouksen voi poistaa vain noidan lapsenlapsen suudelma - menetetty mahdollisuus. Mannakaan ei enää voinut kirousta poistaa, sillä hän oli ollut miehen yksi uhri. Aki on alkanut tähän hiljalleen jo tottua. Mutta sen selittäminen, että kun juuri kuoli niin miten sitä tulee yhä kadulla vastaan? Ihmiset eivät oikein sitä käsitä, ja ovat alkaneet pelätä Akia. Kirotun on ollut pakko hylätä elämänsä kaikki ihmiset heidän turvallisuutensa vuoksi. Luurangon hahmossa hän ei pysty hallitsemaan itseänsä, pahan voiman valta on liian suuri voitettavaksi. Aki on tuolloin tappanut ihmisiä tuosta vaan, silpoen heidät veitsenterävillä luillaan. Pari tapettua ystävää riitti ja mies katosi maisemista. Päivisin hänen onnistui liftata vähän matkaa eteenpäin. Öisin hän itse pelkäsi kuuta ja jatkoi jalkaisin suuntaan joka tuntui kutsuvan. Murhia sattui kuitenkin aika ajoin ja ihmiset alkoivat puhumaan aaveesta nimeltä Luuvilu.

Kuukauden päästä Luuvilusta oli tullut uusi pelko tähän maahan. Ensimmäiset raadot olivat löytyneet Akin kotikaupungista Kaskisista. Viranomaiset ja iltapäivälehdet olivat tiedottaneet koko ajan uusista kuolemantapauksista, joiden yhdistävä tekijä oli tähän mennessä valtateiden 67, 66 ja 77 lähialueet. Luuvilu oli edennyt kyseisiä tietä sekä metsiä myöten kohden tuntematonta. Tutkijat olivat jo selvittäneet pari seikkaa. Murhat sattuivat vain kuutamoöinä ja mitään jälkiä ei näkynyt maastossa. Pari silmännäkijähavaintoa oli kyllä, mutta ne oli hylätty uskottavuuden puutteen tähden. Poliisi etsi sarjamurhaajaa eikä satuolentoa. Kartoitetun reitin varrella asuvat ihmiset olivat peloissaan, osa tietenkin ei uskonut moiseen. "Taas uusi Kontiolahden leijona.."

Metsässä piili nyt suuri vaara. Lähikuppilasta ulos lentänyt Pasi oli päätynyt sen saman umpeenkasvaneen metsätien alkuun. Hän kirosi elämäänsä ja otti uuden huikan taskumatistaan. Viina on viisasten juoma - mutta seuraava liike koitui Pasin kohtaloksi. Hän hoiperteli sisään metsään kuunvalossa jatkaen matkaa sen sata metriä, aina välillä kaatuilen mutaisiin ojiin. Tästä kun muistin mukaan pääsi oikaisemaan kotiin. Kovaäänistä kiroamista siis kuului aina välillä. Toi manaaminen oli saanut Luuvilun tulemaan lähemmäksi kohdettaan. Pasi kuuli kyllä ääntä metsästä, laahaavaa ja sihisevää. Samassa jostain tulvahti niin kylmää ilmaa, että hengitys alkoi huuruamaan täysikuun valossa.

Juoppo säikähti ja päätti ottaa huikan vahvistukseksi, kun vielä oli vähän viinaa taskumatissa, muttei viljatuote päässyt kaulaa edemmäksi. Ruokatorven katkaisi luiset sormet. Luuvilu hyppäsi juopon eteen, joka ehti vielä näkemään tappajansa. Taskumatti putosi maahan ja sen aiheuttama tömäys oli hetken ainoa ääni. Luuvilu hohti vihreää, kelmeää valoa. Sitten kuului rusahdus, kun niskat katkesivat, verisuihku satoi maahan pudonneen pään päälle. Luuvilu katosi metsän siimekseen yhtä nopeasti kuin oli sieltä saapunutkin. Maaninka oli saanut Luuvilun kammottavaksi vieraakseen.

Kuu meni pilvien taakse ja luuvilu muuttui takaisin Akiksi - ihmiseksi joka tajusi mitä oli juuri jälleen tehnyt. Katumus ja tieto siitä, ettei pysty koskaan kuolemaan. Hänen ainoa toivonsa alkoi hahmottumaan. Jos hän kerta ei voi kuolla kirouksen tähden, jota ei voi kumota - niin voisiko sen kumota sillä, että jos kaikki muut kuolisivat? Tuolloin ei loogisesti kirouksessa olisi kai järkeä ja se kumoutuisi itsestään. Mies ymmärsi sen, että itse hän ei pystyisi tappamaan miljardeja ihmisiä - niitä kun sikisi koko ajan lisää. Tähän ajatukset päättyivätkin, koska kuu tuli uudelleen esiin pilven takaa. Edessä siinsi valtatie 77.

Tietä pitkin kulki poliisipartio, sen nähdessään Luuvilu hyppäsi kiinni auton konepellille ja tarttui tuulilasiin. Ennen kuin ajossa konstaapeli ehti tekemään mitään - luinen nyrkki iski sisään lasista ja irrotti hänen kallonsa pois muusta ruhosta. Tuon jälkeen hirviö hyppäsi pois auton päältä ja katosi.

Seuraavana aamuna tien varrelta löytyi romuttunut poliisiauto silvotun konstaapelin kanssa. Tämä tapaus nosti jälleen Luuvilun otsikoihin. Tällä kertaa armeija hälytettiin apuun etsintöihin. Aikaisemmat silmännäkijähavainnot otettiin nyt vakavasti. Suuretsintöistä huolimatta - Luuvilua ei löytynyt. Kuu oli ehtinyt kutistua sirpiksi ja sää oli muuttunut pilviseksi viikon ajaksi.

Aki oli siis pysynyt ihmisenä, eikä saanut muodonmuutoksia. Miehen onneksi hänen yllänsä olevat vaatteetkin katosivat aina kun muodonmuutos koitti. Eivätkä siksi olleet jo repaleiset, veren ja hurmeen peitossa. Joten päivisin hän oli epäilyksien ulkopuolella ja pystyi olemaan ihmisten ilmoilla. Uusikuu kuitenkin oli tulossa piakkoin, joten Aki oli hakeutunut liftaten kohden Koillismaata, sillä siellä saattoi olla huhupuheiden mukaan noitia jotka voisivat kenties auttaa.

Aki oli saanut jälleen kyydin ja matkasi nyt vitostietä pohjoiseen. Taivas selkeni ja siellä näkyi kyllä puolikuu, mutta oli kyllin valoisaa ettei valosta ollut vaaraa. Kajaaniin oli enää vain 20 kilometriä, joten Akista tuntui että ei tässä mitään vaaraa olisi. Tuon Toyota-kuskin kanssa kun oli ollut mukava rupatella, niin sitä ei tahtoisi uhriksi ottaa. Kuunvalo ei tuntunut olevan kyllin tehokasta käynnistämään muodonmuutosta.

Mutta Aki ei ollut ottanut huomioon sitä, että mitä lähemmäksi lappia matka kävi - niin sitä voimakkaammaksi kirous oli käynyt. Matkaa kului muutama kilometri ja kuu tuli esiin pilven takaa valaisemaan hivenen hämärtynyttä iltaa. Aki tunsi muodonmuutoksen olevan tulossa. Ennen kuin hän ehti edes pyytää pysäyttämää helpotustauolle - hänestä tuli Luuvilu ja murhasi kuskin kylmästi repimällä tältä veitsenterävillä luillaan pään irti. Auto oli ajautunut välikohtauksen vuoksi vaarallisen lähelle reunaa. Luuvilu pakeni tuulilasin kautta, juuri ennen kun auto syöksyi varmaan tuhoonsa. Kuu loisti edelleen pilvettömältä iltataivaalta ja sai Luuvilun voimistumaan. Enää se ei muuttunutkaan takaisin Akiksi, vaan jatkoi sähisevänä tuhotöitään hyökkäämällä onnettomuuspaikalle pysähtyneiden kimppuun, tappoi heidät kaikki ja katosi metsään nopeammin mitä tähän mennessä se oli liikkunut. Tällä kertaa tuli enemmän silmännäkijähavaintoja, sillä autoja ajoi koko ajan tuosta ohi.

Kun tieto lähellä Kajaania tapahtuneesta Luuvilun tekemästä verilöylystä kulkeutui lehdistölle, niin se reagoi voimakkaasti. Tapauksesta tuli ensin illan pääuutinen ja seuraavana päivänä television ohjelmatarjontaa täplittikin kasa ylimääräisiä uutislähetyksiä. Suomea pelossa pitävä hirviö oli nyt Kainuussa. Julkisuuteen nousi shamaani, joka varoitti maailmantuhosta. Nyt se hirviö oli päässyt vaarallisen lähelle lappia - Suomen sitä syrjäseutua joka voimisti kaikkea yliluonnollista. Varsinkin Kuusamossa voitiin varautua tämän hirviön tuloon - ja yrittää estää se.

Syitä kysyttäessä tuo vanha lappalainen kertoi, että juuri Kuusamon lakeuksilla oli muinaiseen aikaan ollut paljon noitia, piruja ja aaveita. Ikivanhan tarinan mukaan joskus on elävä niin voimakas noita, Manna nimeltään, joka vääryyttä kokiessaan saattaa luoda Luuvilun. Hirviön, joka on päivisin ihminen mutta muuttuu kuun valossa hirviöksi - ja joka koskettaessa lapin maaperää saa kyvyn muuttua miksi eläimeksi tahansa. Shamaani kertoi vielä, että Manna oli saattanut syntyä uudelleen jonnekin - henget olivat varoittaneet.

Haastattelun jälkeen kuva siirtyi uutisstudioon, jossa toimittajat alkoivat haastattelemaan - uskottavampaa uutislähdettä, poliisivoimien ylipäällikköä. Hän kertoi ettei tässä mistään henkimaailman oliosta ollut kyse - vaan taitavasta sarjamurhaajasta.
Samassa studio alkoi tärisemään, sähköt katkesivat ja ihmiset pakenivat ulos Pasilasta. Kaduissa näkyi halkeamia ja noista halkeamista nousi maahisia ja pikkupiruja repimään ihmisiä alas manalaan. Luuvilu oli ehtinyt Kuusamoon, Pöyliölammen saareen. Perimätiedon mukaan tuohon saareen oli haudattu noita, jonka haudan merkiksi itse piru oli katkaissut petäjän. Luuvilua ei enää ollut, se oli pudonnut helvettiin koskettaessaan tuota petäjää. Vanha shamaani huokaisi, nyt kaikki olisi ohitse. Tuonelan portti oli auki ja pahat voimat päässeet karkuun.

Tuho oli käynnistynyt, ympäri Suomea ja maailmaa rakennukset sortuivat maan mukana. Vanha uskomus oli maailmanlopusta oli käynyt todeksi. Taivaasta astui alas lukuisia jumalia, pohjoisen tuntureista sikisi jättiläisiä ja kauempana pohjoisessa maailmanpuu kaatui. Tieteeseen uskovat nykyihmiset menettivät ensin järkensä sitten henkensä. Lopuksi maan kamara mureni tyhjyyteen ja sen jälkeen ei ollut enää mitään.

(c) Simo Pahula 2012
http://www.simopahula.fi

----

Tyrmistyksen tunteita ruokakaupan kassalla

 

10.02.2023
Tyrmistyksen tunteita ruokakaupan kassalla.

Suoraan ja nopeasti asiaan käyttäen lyhyitä lauseita. Kävin juuri kaupassa. Oli ruuhkaa, eli se kassakaukalo oli vielä täynnä edellisten asiakkaiden tuotteita.

Kassahenkilötär pinosi siis ostokseni. Häneltä tippui yksi jogurttini lattialle että se hajosi sinne. Tai niin mä luulin..

Tilanne.

Kassahenkilötar kumartui nostamaan sitä Joguttia. Ja sitten..

Hän nosti roskakoriaan, josta nosti sen jogurtin ylös ja laittoi hihnalle. Samalla huomaten katseeni. "ei mitään hätää - se tippu mun kuittiroskikseen"

Ajattelin jo et empä taida sitä ostaa, mutta lähimaksu tapahtui. Pankkikorttini oli kädessäni ja kerta se tippunut jogurtti oli se viimeinen ostos - niin olin laittanut sen lähelle maksupäätettä valmiiksi.

No kaupoissa sattuu ja tapahtuu. Nämä seuraavat tapahtuvat ovat sattuneet vuosia sitten..

Kerran nimeltämainitsemattoman myymälän kassahenkilö pyyhki nenäänsä asiakkaan S-etukorttiin. Kerran asiakas kassajonossa oli.. Kuten päästänyt pökäleen housunpunttia pitkin lattialle kassajonossa.

Kerran viinirypälerasiasta löytyi takahuoneessa iso ötökkä. Hedelmäosastoa kun täyttää, niin kyllä niiden tuotteiden mukana on elämää.

Ilmatieteelliset seikat vaikuttivat tuon jogurtin putoamiseen.

Aattelin päivemmällä, et lähtiskö ulos ja katoin ikkunasta. Samassa vastapäisen kerrostalon katto kuten näytti räjähtävän. Puut alkoivat heilumaan hulluina ja sen talon ylin kerros peittyi näkyvistä kun katolla ollut lumi lähti liikkeelle. Aattelin siksi, että jos sen kauppareissun siirtäis myöhemmäksi. Sää oli sellainen, et olis voinut tippua vaikka puunlatvoja mun päälle.

Sähköt pysyivät päällä. Testasin muuten voinko jakaa tuolle pöytätietokoneelle USB:n kautta kännykän netin. Sähkökatkon sattuessahan reititin sammuu. Onnistui se, vinkkinä että jos niin tarvitsee tehdä - niin kytkee kaapelin kännykkään ja laittaa ihan asetuksien kautta sen nettiyhteyden jaon päälle. löytyy USB asetuksista. Jos katkeaa, niin ottaa sen jaon pois ja laittaa taas päälle.

Ja sitten miten saa varsinaisen netin sitten toimimaan jälleen.. Ota vain se tietokoneelle menevä verkkokaapeli reitittimestä irti ja laita takaisin.

Tietokone siis on UPSissa nyt kiinni, et sähköö riittää siksi aikaa - että tallentaa työnsä ja sammuttaa tietokoneen.

Ottaisiko sitten jogurtin? Mä oon epäillyt koko tämän merkinnän kirjoittamisen ajan sitä - että olenko osannut kirjoittaa sen tuotteen nimeä oikein.. Jogurtti. puhekielessä jokurtti tai jukurtti.

Siis voi sen kyl syödä. Olen itse työskennellyt ruokakaupan kassana ja tiedän, että kyseinen kuittiroskis on täytetty kuittitulostimen juuri tulostamasta paperista. Asiakas kun ei ota kuittia, niin pitää olla roskis sitä varten.

Ja itse tuotehan on pakattu hyvin. Vaan nopeasti katoaa sen pakkauksen arvostus. Siis arvostaa sitä, että ruoka on hyvin pakattu ja kun otat sen ruokasi pois siitä pakkauksesta - niin se pakkaus on silmänräpäyksessä menettänyt merkityksensä ja joutuu roskiin.

Niinhän se menee ja nykyään se pitää kierrättää. Kymmenentuhatta eri astiaa valloittaa suomalaisia keittiöitä. Kierrätys on minulle pienoinen kirosana - johtuen vuosista 2015 - 2019

sivulla www.simopahula.fi lukee asiasta lisää. Tässä yhteydessä en viihti selostaa asista enempää. Miksi iltaansa pilata?

Jos katsois jälleen kauemmaksi menneeseen. Taulukkoa siis pukkaa. sarakkeet menevät jälleen tahdissa: Vuosi, poiminta, linkki, mietteet nyt.

2003	Minä aiheutin koko kaupungin katulamppujen sammumisen painamalla nappia pylväässä. Tai ehkä minä paremmin luulen että samalla sadasosasekunnilla joku katkaisi virran katuvalojärjestelmästä.	10.02.2003 - Aiheutin koko kaupungin kattavan pimeden.	Heh. se oli kiva yllätysmomentti. Samalla sekunnilla sammuivat Järvenpäästä katuvalot kun painoin sitä nappia, jolla vaihtuu liikennevalot jalankulkijoille.
2004	Luin Hesarin NYT-liitteestä mitä tapahtuisi huippupakkasilla Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla jos hyisenä perjantai-iltana sattuisi täydellinen sähkökatko.	10.02.2004 - Haavoittuvaa..	Edelleenkin, vaikka tuosta viittatusta julkaisusta onkin jo se 19 vuotta - niin se on vielä mahdollinen.
2005	Koko eteläsuomi on tällä hetkellä pahan sään kourissa. Tuuli heittelee lunta joka paikkaan. On varoitettu vaarallisen kovasta tuulesta myös maa-alueilla.	10.02.2005 - Myrskyn ratsut	Järvenpäässä ne myrskyt olivat muistaakseni kyllä rajumpia, mitä täällä sisämaassa. Tosin ilmastonmuutos on alkanut poistaman sitä eroa. Tuossa merkinnässä oli juttua myös siitä, kun eräs Anu ei päässyt muumilaaksoon - ja se oli minun syyni.

Niin tuo asia, miksi se Anu ei päässyt muumilaaksoon. Eikä muuten päässyt koko koulussa moni muukaan ja syy oli se, että minä olin laittanut oppilaitoksen mikrotuelle viestiä - että koneilla vain pelataan, eikä pääse tekemään töitä.

No he poistivat jotain tai laittoivat jonkun eston. Tämä koski myös sitä muumilaakso peliä. Asia lienee jo vanhentunut.

Kiva asia, että mä kirjoitin asiat ylös tuolloin. Nykyään on mukava aina lukea opiskeluaikojen juttuja.

Tässä viimein sain kirjeen, jonka lähettäjänä oli Pirkanmaan Hyvinvointialue.

asiat etenee.

Lapissa riehuu talvimyrsky. 37 vuoden pikakertaus

 

09.02.2023
Lapissa riehuu talvimyrsky

Sähköt ovat poikki tämän kunnan alueella, johtuen kaatuneesta puusta. Saanatunturin mittauspisteellä tuulenpuuskan nopeus on ollut 35 metriä sekunnissa.

Tänään on siis se päivä, jonka takia ostin varavirtalähteen tietokoneelle? Saattaa olla. Vaikka kuinka maakaapeloidaan, niin joku ilmajohto aina vie sen sähkön sille asemalle, josta se maan alle syötetään. Kovilla tuulilla katkeaa aina sähköt. Näin on tässä odotetussa tulevaisuudessamme. Tulevaisuudessa? Nythän on nyt!

Siis jälleen tulee mieleen, mitä ala-asteen opettaja meille lapsille kertoi vuonna 1986: Että me lapset olemme syntyneet hienoon aikaan, kun näemme 2000 luvun.

Sota, kaksi pilvenpiirtäjää tuhottiin lentokoneilla, lisää sotaa. Sitten tajuttiin, että ilmasto on muuttumassa - mutta sitten toiset sanoivat, että "Hei. se on sää! Mitään ilmastonmuutosta ei ole, se on vain säätä."

Sitten teknologia vain kehittyi ja sen lopputuloksena on se - etteivät ihmiset ulkona kävellessään osaa enää kävellä ilman naamaa kiinni jossain näytössä.

Samaan aikaan Suomeen alkoi virrata pakolaisia, maa muuttui. Maailmalla..

Sodittiin, alkoi pandemia. Maailma meni kiinni. Kaupungeissa ympäri maailmaa huomattiin, että vuoristot alkoivat jälleen näkymään! Ei ollut saastesumua. Eipä siitä sitten paljon saanut nauttia, maailma piti saada käyntiin jälleen ja vuoristot katosivat jälleen näkyvistä. Maapallon keuhot alkoivat olemaan jo aika riekaleina, ja koko ajan niitä enemmän pois hakataan. Amatzonian sademetsät matalaksi vaan, niin saa rahaa.

Sitten euroopassa alkoi kesällä joet kuivumaan, yksi tyyppi aloitti hyökkäyssodan - koska vissiin tuli liian tylsää.

Pandemia alkaa hiipumaan, ilmastonmuutos alkaa voimistumaan ja sitä ruokkii metsäpalot koko ajan lisää. Ympärivuotinen ilmiö noi suuret metsäpalot, välillä ne on pohjoisella pallonpuoliskolla ja toisinaan taas - kuten vaihtelun vuoksi - siellä eteläisellä. Se + sodat. Paljon tavaraa palaa ja niiden savujen lisäämät päästöt saa meidän päästökiintiöt nollautumaan.

Palataan vuoteen 1986

Nostan käteni ilmaan, koska sitä kutsutaan viittaamiseksi. Eli puheenvuoron aneluksi.

"Simo?"

"Anteeksi, mutta mielestäni te olette väärässä. Ensi vuosituhat tulee olemaan paha."

"Vai niin. Ole kunnolla - tai mä laitan sut käytävälle seisomaan."

"Miksi 2000 luku olisi parempi, kun nytkin vaan soditaan?"

"Käytävälle siitä!"

Eli poistuisin siis luokasta ja hakeutuisin sille pitkälle käytävlle, joka yhdistää koulurakennuksen päädyt. Lasitiilet loistavat valoa opettajanhuoneen ikkunoista. Se käytävälle seisomaan laitto oli rangaistusmuoto Kaipolan ala-asteella.

Palataan se 37 vuotta ajassa eteenpäin. Tähän hetkeen, kun on taas yksi aamu. Aamukahvi oli hyvää.

Uutisissa on tälläinen juttu, että nyt koko Turkin valtio on liikkunut useita metrejä. Kivat paikallisille GPS systeemeille. Turkissa siis tapahtui eilen paha maanjäristys. Kuolleiden määrä tähän mennessä on 16 000 ihmistä. Uhriluku tulee lisääntymään, sillä tuollapäin maailmaa pelastustöitä haittaa viha ja vanhat kiistat. Myös yksi sotakin siellä on, joka on jäänyt otsikoissa paitsioon.

Helsingissä taas. Siis Suomen pääkaupungissa oli 50 kiloisen robottikoiran esittely. Siihen laitteeseen voi asentaa vaikka rynnäkkökiväärin. Syystä, että sota on kaunis?

Ajatus kaunisita sodasta tuli kuuntelemastani musiikista. Taustalla soi Hector. Harman Heikkiä siis, hänellä on kappale nimeltä "sota on kaunis"

Nuoruudessani kuuntelin paljon Hectoria. Yhä tykkään. Aina välilä sitä on mukava kuunnella.

Tänään on luvassa siis talvimyrskyä ja karkkisadetta. Aivan, karkkeja voi sataa. Penkkarikausi käynnistyy. Eli valmistuvat opiskelija koristelevat kuorma-autoja iskulausein. Sillä autolla sitten ajellaan ympäri kyliä ja heitellään lapsille karkkeja.

Taitaa EU kieltää tuon toiminna, jos sattuu kuulemaan toiminnasta. Miten voi olla varma, ettei se heitetty karkki sisällä allergiaa aiheuttavia aine-osia? Entäpä elintarvikehygienia? Lapsethan poimii myös maasta ne karkit. Ei hitto - pitää kieltää.

Se, että kun nykyään selaa nettiä - niin aina kun välimuistit ja evästeet on poistanut selaimestaan, niin joutuu klikkailemaan "tämä sivusto käyttää evästeitä" - ilmoituksia. Se tuli EU:sta. Jotta ihmiset saisivat tietää tuosta netin toiminnasta, mikä on ollut siellä jo 20 vuotta. Evästeitä käytetään, jotta vaikka se ostoskoris toimii.

Koskahan EU:ssa herätään siihen - että perkele! Eihän ihmiset tiedä, että lataavat koko ajan laitteilensa dataa! Siis kun luet tätä tekstiä laitteesi näytöltä ja osoite on www.simopahula.fi - niin se tarkoittaa sitä, että OLET LADANNUT TÄMÄN TIEDOSTON LAITTEELLESI! Että pystyisisit lukemaan sitä. Vaikkei itse dokumentti jossain tapauksessa siirry, niin laitteesi siirtää sen datan muistiinsa.

hui kamalaa. Ihmiset eivät tuota tajua, ellei siitä kerrota. Tuota.. Ehkä kenties sen tajuaa. Tyyliin..

Ei ne ihmiset ole sen radiosi sisällä puhumassa. Jossain taatusti on joku kaatanut vettä radioonsa, jotta ne saisivat juoda jotain. Kun suuta vissiin kuivaa kun koko ajan on äänessä.

No eipä sen jälkeen enää ole äänessä.

Vihaan vain koko ajan klikata evästeasetuksia. EU pilasi netin. Googlehan sen jo teki aikaisemmin ja en ala edes puhumaan Facebookin vaikutuksesta. Tai siitä, kun täälläpäin pakotettiin pois kiinteistä laajakaistoista ja vain sen takia - kun Jämsä sai sen halvatun 5G verkon.

Kyllä ne sudet saalistavat tuolla 5G verkon peittoalueella. Samaten, miten asia oli 100 vuotta sittenkin. Meillä on vain nykyään parempi teknologia, mutta silti saatat joutua syödyksi.

Riisu ihminen sen teknologista pois ja hänestä jää jäljelle vain saaliseläin toiselle eläimelle. Tapahtui / tapahtuu, tilanteen niin sallitessa vuosina 1650, 1876, 1984, 2001 ja 2805

 

Kyllähän siinä uudessa pankkikortissa oli se k-plussa. Sen palvelun logo vain oli pitänyt piilottaa kortin toiselle puolelle ja hyvin tummaksi muutenkin mustalle pohjalle. 

Variksista uutisvirtaan.

 

08.02.2023
987 kilometrin päässä oli tämän tarinan alku

Kaksi varista katseli toisiaan katuvalon kannattimen päällä Kilpisjärvellä kello 08:50. Mitä linnut miettivät? Mistä saisi seuraavan ruokapalan? Vaiko sitä, että meneekö toi K-kauppa kiinni nyt sen lakon vuoksi? Vastaus on ei, listassa ei ollut sen kaupan nimeä. Sitten ne havaitsivat auton alle jääneet pikkueläimen raadon ja ilahtuneena tapahtumasta - menivät syömään sen pois tien 21 pinnasta pois. Sillä varikset toimivat siten, pitävät paikat puhtaana. Muutoinhan matkat Suomenkin tieverkolla alkaisivat olla aika karseeta menoa. Raatoja kaikkialla.

Vaikka niiden laulu on ihmisistä rumaa rääkkymistä, niin niin lintuja tarvitsee olla. Norjan suunnasta tullut auto hätisti ne varitset pois, mutta palasivat ne takasin. Selvyitymistaistelua niiden elämä lapin talvessa. Niillä ei ole K-plussa korttia, jolle kertyneellä K-plussa rahalla saisi ruokaa edellämainitusta myymälästä. Ruokakuormat käyttävät tuota valtatietä 21. Saarikosken levähdysalueella on taas ollut rekkakuskeja nukkumassa.

Toinen heistä jatkoi kohden Torniota kolmen aikaan yöllä, toinen taas lähti samaan suuntaan ennen aamukuutta. Pakkasta tuollapäin ei ole paljonkaan, pari päivää sitten hytistiin sielläpäin suomea miinus kolmenkymmenen viiden asteen pakkasissa. Nyt tänään uutisoidaan, että Suomen lämpimin paikka on nyt Utsjoki. Kilpisjärvellä mitattiin eilen tiistaina jopa +6.2c lämpötiloja. Keskitalven helle. Tosin tämä johtui siitä, että se paikkakunta on suhteellisen lähellä merta.

Sekä se, että tässä jo ennustetaan aika aikaista kevättä, lämpöennätykset rikkoontuvat. Ensi kesä saattaa taas olla Euroopan joki kuivattava ja metsiä polttava vuodenaika. Suomikin kuuluu eurooppaan, jos metsäpalot ja jokien kuivuminen alkaa jo Tanskan ja Eteläisen Ruotsin korkeudella - on syytä huoleen. ilmastonmuutoksesta, josta on puhuttu kyllästymiseen saakka - alkaa nyt näkymään ihmisten arjessa.

Tien 21 varrella varmaan voisi kuulla jo monta tarinaa - että miten porot eivät ole saaneet ruokaa talvella hangen jääkannen vuoksi. Kelottijärven pysähdysalueella rekkakuskille on tullut tauon tarvetta kello 9:25. Ohjaamon ovi on auki ja kuski jaloittetee. Vissiin käynyt kusasemassa lumipenkkaan.

Lumipenkkaan on muuten jäänyt toinen rekka-auto saman tien varressa Hietajoella. Tilanne on jatkunut ainakin 2:43 - 9:52

Kuski on varmaan mennyt maate, rekka ei niin vinossa että onnistuu nukkuminen. Tämän päätelmän olen tehnyt ajoneuvon valojen päälläolosta. Ne ovat olleet päällä 7:23 - 9:00 Että moottori tekisi lämmintä koppiin. Kaiketi apujoukkoja on hälytetty paikalle. Tien lämpötila tuolla on ollut yöllä miinus kymmenen astetta pakkasella ja ilma on olut vain asteen hallan puolella. Eli jäätävät olosuhteet vallinneet. Kuvasta ei erota, että oliko se nyt se K-pirkkarekka tuomassa Kilpisjärven kauppaan ruokatäydennystä.

No tänään - jos se auto oli just se - niin sen kaupan hyllyt voivat olla tyhjinä. Onneksi sielläpäin ihmiset paremmin varautuvat poikkeustilanteisiin.

Palojoensuussa ajoneuvo on kääntynyt seitsemän aikaan kohden Enontekijön keskustaajama Hettaa kohden. Jos sen auton radio on ollut Yle suomi Lapin taajuuksilla, niin he ovat saaneet tietää -että Rovaniemen kodit lämpiävät.. No sanotaan, että sielläpäin on keksitty keino energiakriisiä helpottamaan käytämällä sitä kuonaa - jonka ihminen tekee syömästään ruuasta - polttoaineena kotejen keskuslämmitykseen.

Eli Rovaniemi lämpiää siten. Eikä se polttoaine lopu! Rovaniemeläiset tekevät sitä koko ajan lisää. Oli ajan kysymys, koska ihminen keksii kuinka tehdä "paskasta kultaa"

Muoniossa valtatie 21 alkaa haarautumisen muihin tiehin, jatkaen edelleen eurooppatienä Tornioon.

Lapin uutisissa oli myös seuraava hyvä uutinen. Saamelaisten vanhoja esineitä on löytynyt Berliiniläisen museon varastosta. Esineet ovat historiallisesti ja kulttuurillisesti erittäin arvokkaita ja saameiaisille tärkeitä. On todella hyvä, että ne löytyivät jostain. Saamelaisia kun on pidetty toisen luokan kansalaisina. Minun henkilökohtainen mielipide on se - että on todella hieno asia, että Suomessa on alkuperäiskansaa!

Heille tärkeää esineistöä siis löytyy ja nykyään ne aika hyvin palautuvat takasin saamelaisille, mikä on hyvä juttu. Miksi sitten saamelaiset ovat alkaneet mua elämäni varrella kiinnostamaan?

Isälläni oli tapana katsoa saamenkieliset uutiset. Tapa siirtyi minuunkin ja siten olen alkanut etsimään lisääkin tietoa heistä.

Ala-asteella luokallani oli yksi tyttö, joka oli saamelainen. Minut huijattiin uskomaan, että hän olisi tykästynyt minuun. Eli sitä koulukiusaamista siis, jonka uhri myös olen. Hän asui tuolloin parin kilometrin päässä ja mä lähdin sinne. Turha reissuhan se oli.

Olen vieläkin vihainen siitä, vaikka siitä on jo 37 vuotta? En enää. Sitäpaitsi ajan saatossa on se kiusaaja tullut neutraaliksi tuttavaksi. Kerran jopa lähetti mulle tykkäämäni bändin CD-levyn.

Toisaalla uutisissa taas kerrottiin, että Suomessa on onnistunuttu valmistamaan proteiinia ilmasta. Lämpöä siis paskasta ja ruokaa ilmasta. Sähköä toimintaan saa auringosta. Tekoäly alkaa tekemään Tampereella sairaalan henkilökunnan työvuorolistat. Tarkoittaa ongelmia ja epäsuorasti ihmishenkien menetyksiä. Tekoäly = maailmanloppu.

Turkissa tapahtui paha maanjäristys, kymmeniä tuhansia luokkaantuneita ja kuolleita lähes satatuhatta. Lisäksi avustuskuljetuksia hankaloittaa nyt tällä hetkellä suuri tulipalo tärkeässä satamassa.

Miten se katastrofi sitten vaikuttaa Suomen Nato jäsenyyteen? Sitäkö se Näätämössä sähköjohdon päällä istunut lintu mietti? Polttonesteen hinta oli 1.956€/litra, taivaalla oli hieno aamurusko. Miettikö toi Näätömön varis, että meneekö toi K-market kiinni tulevan lakon aikana? Tokkopa. Eipä lintuja kiinnosta muu, kuin ruoan löytäminen. Samaten taisi olla sen eläimen agenda.. olisko toi ollut kettu, joka juoksi sen valtatie 92 yli kello 5:04 tänäaamuna. 

 

Jaha posti tuli. toi sen uuden pankkikortin. Eipä ollut sellainen, mitä Osuuspankin asiakaspalvelija pyhästi vannoi. Piti olla samoilla ominaisuuksilla ja paskat. Ei näy k-plussaa. Osas ne sit tyriä tuonkin homman. Mikä olikin odotettavissa. Sitten odotetaan et se odotettu Tampereen lääkäriaikakin vaan tuottaa pettymyksen. 

niihin voi kyl luottaa. Pettymyksiin. 

Nokia 880 oli hieno laite

 

07.02.2023
Nokia 880 oli hieno laite

Ennenkuin Nokia alkoivat olemaan surkeita matkapuhelimia - niin he tekivät mahtavuutta. Itselläni ei ollut juuri Nokia 880 puhelinta. Tahdoin sellaisen. Siinä oli 3 rivin tekstinäyttö! Omassani oli vain kahden.

En muista sen mallia, mutta kaksi riviä teksteille. Tämä oli siis aikaa, ennenkuin niihin tuli täysgrafiikka näytöt. Eli matopeli. Sen jälkeen mielipiteeni Nokioista alkoi tippumaan. Laturit syttyivät palamaan, puhelin piti laittaa huoltoon melki heti ja se huollon ajaksi saatu saman mallin nokia - sekin piti lähettää takasin.

Miksi tämä muistelu? Oheinen Mustan Pörssin mainos oli Tähti-lehden CD levyn kotelossa. Se oli markka-aikaa, kun tuo lehti ilmestyi. En näe millään tasolla tarpeelliseksi käyttää minulle pakkosyötöllä annettua 5G teknologiaa sen selvittämiseen - että onko se julkaisu vielä olemassa.

Mä muistan, että jollain oli just toi Ringo. Sillä pystyi vain soittamaan ja vastaamaan puheluihin.

Nyt kun tuota mainosta katson, niin mulla saattoi olla toi malli, josta en ole tässä yhteydessä kertonut mallitietoja.

Se oli yhdestä asiasta kiva: Akun sai irroitettua helposti. "Sori, multa loppuu just akku." Ja samalla painoi kytkintä alas ja irrotti akun.

Eli Tähti-CD: levyllinen musiikkia. Mikä oli vuosi? Nopean nettihaun mukaan tämä levy sijoittuu vuosiin 1996 - 1998

Ysäriä siis. Aikaa, kun matkapuhelimet olivat toimivia laitteita ja niitä käytettiin järkevästi. Sekä että niiden näytöistä näki kirkkaassa päivänvalossa hyvin. Ja kaikkein parasta; Niissä oli näppäimet.

Eipä ollut näppäimiä siinä Osuuspankin vuoronumero annostelijassa, kun tässä taas kävin nostamassa rahaa. Elämää toimivien pankkikorttien välissä. Eilen tuli kylläkin sen uuden kortin tunnusluku. Jos nämä 2020 luvun postipalvelut toisivat sen kortin jopa huomenna.

Eipä tänään ollut Tampereen reissua sinne Silmäpolille. Sain puhelun. He suosittelivat, että siirrän aikaani eteenpäin - jotta pääsen silmäkirurgin juttusille. Eli asia puolen vuoden odotuksen päästä jopa etenee. Hitto tällä vauhdilla mä pääsen takasin työelämään jopa ennen kun täytän 56 vuotta!

Siis kaikessa vaan kestää ja kestää, lääkäriaikoja ja lausuntoja on odotettu ennenkin ja odotetaan vastakin. Eli kyllä tässä taas tulee pettymys vastaan. Aina on tullut lähimmän vuosikymmenen aikana, kun on luullut viimein pääsevänsä eteenpäin elämässä. Niin sitä ei enää edes osaa toivoa, että asia nytkään menisi eteenpäin

Tulisi edes se pankkikortti. käteiseen kun oli pakkosiirtyä, niin kasvattaahan se kolikkokippoa - mutta sitä saa ilman pankkikorttia vain maanantai- , keskiviikko- ja perjaintai-aamupäivisin.

Pankkikorttini siis oli menossa vanhaksi, otin yhteyttä pankkiin ja he sanoivat -että mulle olisi lähetetty vuosia sitten toinen pankkikortti. Ja että jotta saan uuden, niin se kortti on mitätöitävä. No mä tietty tein sitten työtä käskettyä. Eipä vaan missään vaiheessa arvon palvelutyttö voinut kertoa, että samalla mitätöityy myös se toimiva pankkikortti. Eikä tätä voinut kertoa se mieskään, joka vastasi pankkikorttien mitätöintipalvelusta.

Siksi tässä on pitänyt olla eläkeläistulvassa parina aamuna, jotta saisi rahaa. Kassapalveluita vielä on, mutta kaipa nekin loppuvat joskus

Uutisessa, jossa kerrottiin ne tavarat - joita pitäisi olla joka asunnossa pitkien sähkökatkojen varalta, mainittiin myös käteinen raha. Toi uutinen löytyy YLEn uutissivuilta.

Kerrottakoon sitten yksi hyvä teko. Olen siis istunut pankissa odottamassa vuoroani. No tuli tilanne, jossa eräs roUva meinasi unohtaa kassinsa roikkumaan nupista, jota ei kassatyöntekiä näe.

Minä siis huusin melko täynnä olevassa pankkisalissa - että "HEI ROUVA - TEILTÄ JÄI KASSI!"

Hän olisi todellakin unohtanut sen veskansa. Puutuin siis tuntemattoman ihmisen elämään. Sain kiitoksen.