01.02.2017
Ensimmäinen helmikuuta
Tänään yhden päivän aikana tuli kuljettua monella linja-autolla. Viimeksi varmaan tapahtunut aikoja sitten asuessani Jyväskylässä 1990 luvun puolivälissä. Bussikortilla pääsee..
Kävin nyt sitten siellä sairaalassa. Nyt sitä itkua sitten tuli vähäsen, eilen haettiin arkku sieltä. Nyt oli käytävä saamassa se puhallusmittari kotiseurantaan. Asmaa tutkitaan, tai enemmänkin keuhkojen puhallusvoimaa.
Sen voi aloittaa sitten kun alkaa isommat pakkaset taas. Kuten ensi viikolla.
Sairaalasta mä sitten nousin
keskustaan menevään bussiin. Isä odottaa hautajaisia
kirkonmäellä. Siellä on kirkon kylmävarasto. Se mäki
kirkkoineen näkyy hyvin melkein koko Jämsän keskusta-alueelle.
Bussissa katsoin sitä ja kyllä niitä kyyneleitä tuli. Kävin
sitten kaupan kautta kotona ja taas bussilla sairaalalle.
Lääkärinaika sairasloman saamista varten. Sain viikon loman, kolmas bussi vei mut Jämsänkoskella käymään ja se päivän viimeinen bussi takaisin jämsään.
Huomenna hautajaisten muistotilaisuutta suunnittelemaan.
Vieläkin on tyhjä olo, nämä pari viikkoa tuntuvat taatusti tuolla keskustassa liikkuessa oudoilta kun katsoo kirkolle päin.
Oudolta siksi, että tuntuu kun koko kaupunki olisi nyt vähän erinäköinen. Mutta se kai kuuluu tähän suruun.
Elämä on. Sairaalassa myös tapahtuu iloisia asioita. Kun poistuin saamani sairaslomalapun kanssa isän kuoleman johdosta ajatukset edelleen siinä - mitä näin sen sairaalan kappelissa, törmäsin ystävääni. Oli perheensä kanssa sairaalalla - katsomassa uutta tulokasta. Kaikki hyvin vauvalla.
Mä itse synnyin tuossa sairaalassa, missä isä nyt kuoli. Kukaan ei enää synny siellä - ellei kyseessä hätätapaus. Eli elämä vain jatkuu.
Ei mulla paljon muuta ole ammettevaa tähän. On vain tyhjä olo.. Kaiketi tätä kaikkea sitten alkaa näkymään tulevaisuudessa tekstiarkistossani. Nyt on muuta tehtävää kuin kirjoittaminen.
Pitää järjestellä asioita ja omaa mieltä. Tämä helmikuu tulee olemaan tähän astisen elämäni raskain.