Niin sanottua huippuviihdettä ja illanviettoa

 

30.10.2016
tekstures un monenjo

Talviaikaa eletään, viime yö oli siis taas sellainen - jolloin ajan kanssa leikitään.

No menin sitten pippaloihin, oli kivaa aikaa. Kaverin naisella on kaksi koiraa ja niiden kanssa siinä leikittiin ja katsottiin televisiota. Niin sanottua viihdettä.

Koko suomi katsoo kun meet puolialasti kierimään mämmiin ja päällesi kaadetaan sokeria ja kermaa. Ja se on viihdettä 2010 luvun Suomessa.. Järki on kadonnut ja tuon ohjelman nähtyäni olen vielä enemmän sen kannalla, että se noin 20e kuussa televisiopalveluun - niin se raha ei mene hukkaan. Ja televisiota voi myös pitää kiinni, vaikka voisin katsoa sen kautta livelähetystä avaruudesta, kiertoradalta via youtube.

Yöllä sitten menin ottoautomaatille, automaatin näytössä oli koiran kuva. Siis se lahjoituskamppania, otto+lahjoitus. No minä tahdoin kyllä nostaa käteistä, sillä ..

no siinä vaiheessa iltaa matka oli anniskeluravintolaa päin.

Valitsin otto 20e ja lahjoitus 5e - automaatti hylkäsi tapahtuman ja sanoi toimintahäiriötä. Ensimmäinen kerta minulle, kun Otto automaatti tekee kohdallani noin. Sitten nostin tavallisesti rahaa ja kone toimi. Taskusta löytynyt kuitti sanoi kyllä sitten, että myöhemmin tai aikaisemmin tuosta hetkestä - lahjoitustapahtuma onnistui.

Koska yö oli se kellonjen kääntöaikaa, niin pankkiautomaatin kuittiin tulostunut kellonaika saattoi valehdella. Tai olla oikeassa. Menin paikalliseen, siis Olohuoneeseen saamaan jotain lonkerojuomaa. Ei siis orginaalia, vaan jotain kaupan litkua.

Ravintolassa ei ollut tuttuja, joten etsiydyin vapaalle istuimelle, join juomani ja lähdin. Ei ollut enää edes livemusaakaan tarjolla. Kellojen kääntöyönä olimme unohtaneet kääntää kelloja. Tai jotain.. Kuitenkin pippalot vähän venähtivät ja siten loppuillan ohjelmakin meni myöhään.

Televisiosta sattui tulemaan joku Indiana Jones - elokuva. Ihan jees, mutta kun päähenkilöt ovat juuri kuten uineet vaatteet päällä - niin heti seuraavassa kohtauksessa ne vaatteet ovat kuivat. Tuossa leffassa niiden piti mennä vesiputouksen läpi etsimään jotain, ja putouksen takana oltiin kuivissa vaatteissa. Naurettiin sitä. Todellakin hienoa kerrontaa.

Mitäs muuta sitten? Eipä muuta, mutta - oikeasti.. Jos tv-viihteen taso on kirjaimellisesti puolialastomissa, mämmissä kylpevissä äijissä - niin voisi vähän jo katsastaa tätä ihmiskuntaa uusiksi.

Muualla maailmassa. Italiaa koetteli kova maanjäristys, jossa tuhoituivat monet satoja vuosia vanhat rakennukset. Italia on alkanut tärisemään enemmän nykyään.

Siirroslinjat liikkeessä. Kunhan eivät laukaise euroopassa niitä vanhoja siirroslinjoja tärisemään. Siinä menisivät Pariisi, Brysseli, Lontoo ja moni muu kaupunki raunioiksi. Muinaisessa ajassa kun Eurooppa meinasi katketa linjalla, joka kulkee aika lailla Ranskan itäraja pitkin.

Eipä tässä sitten muuta. Pitänee se talvi 16/17 merkintäsivu aloittaa. Surullinen fakta on se, että tänä vuonna talvi siis on liian aikainen.

Niin ja vielä.. Se bilejuttu googlella ei ollut niinkään hauska. En tee sitä uusiksi. eikä kukaan edes voittanut lotossa. Mutta ensi tiistai ei ole ns. "työpäivä" Menen tuolle kaverille muuttoavuksi, muuttaa pois Jämsästä vähäks aikaa. Mielummin mä sen mööpeleitä kannan kun tuolla sitä (erikoismerkkejä)

Masennuksesta, kohtaamisista ja plussapisteenä isyystunteet. Yöllistä siis

 

04.06.2016
yöllistä, ties kuinka mones osa

Joten minun pitäisi tässä kirjoittaa jotain niin sanottua yöllistä, kerta toi otsikko niin meni. Ainakin musiikkina on taas totalsefthadret sinihammas kuulokkeista. Levy .. tietenkin Totalselfhadred - suomeksihan toi menisi tyyliin ' täydellinen itseviha'

miksi?

Tällä hetkellä minulla ei ole OIKEASTAAN mitään syytä olla kenties edes vähän masentunut. caps lockilla oli tarkoitus. Ei minulla ole kai sitten mitään masennusta päällä juuri nyt. Tietty on tiedossa että ne ajat ovat taas tulossa kun sitä on. Totuus. rankkaa suomen kieltä: Kun ihminen vanhenee, hän kokee monia menetyksiä joista pitää ja täytyy selvitä koska.. kai se vaihtoehto, että antaa vaan mennä.. ei toimi

Tänään kassajonossa. Kyllä tästä tulee hyvää tarinaa, jollakin sairaalla tavalla mietittynä.. Koska kyseessä kuitenkin on toisen ihmisen suuri menetys, jonka takia olin niissä hautajaisissakin. Sukua meni.. Leskinainen. Tervehti minua - tunnisti. vakava suru vain siirtyi minuun taas. Olen tästä kirjoittanut tässä kirjassa.. Mutta. Suru siirtyi minuun. Murtuneen ihmisen tervehdys sinulle on jotain sellaista, joka vain pysyy mielessä pitkään.

Mutta olenko minä nyt masentunut? en kai..

Sillä tässä on sovittu sellainenkin asia, että tuossa ihan ensi kuussa taas vierailen pääkaupunkiseudulla. ensi kuu on heinäkuu. Se on nyt kesää, vuodenaikaa - josta tykkään.

Pitääkö minun sitten kysyä itseltäni, kysymystä - että miksi EN ole masentunut? Tällä hetkellä. Vastaus saisi ehkä olla se, että tällä hetkellä mä tahdon nauttia elämästäni ja kotikaupungistani - jota sattuu olemaan rautatiepaikkakunta. Rautatiet. Nehän minut sitten kasvattivat oikeasti lapsesta aikuiseksi. Piti hallita oma matka.

Joskus pelkäsin ihan tätä Jämsääkin. Nyt suunnittelen innolla matkaa - tyyliin - Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Paljon kehittynyttä psykölogista paskaa siis tapahtunut aivoissani.

Uusi pitkä tekstini on kehitteillä. Tykkään taas kirjoittamisesta. Eikä sitä tarvitse pelätä, mitä - minut henkilökohtaisesti tuntevat ovat minulle kertoneet - että kertoisin niistä kirjoitelmissani. Yleistän kaiken.

Sillä pääasiassahan minä tahdon sen, että jos joku - kekä lukee tekstejäni - saa niistä jotain lohtua elämäntilanteensa - se on vain hyvä. Sillä minähän käsittelen asioita - jotka kaikille ovat tuttuja. - Ja kaikki kuuluvat elämään, ei niitä siksi tarvitse hävetä.

Jotkut häpeävät menneisyyyttään ja kyllä itsekin syyllistyn tuohon mitä äsken teille tässä kerroin. Se on elämää - en ole täydellinen.

Enkä tahtoisi koskaan edes olevinakaan.

Kyllä. Minä tahtoisin isäksi. Olisin hyvä sellainen. Ja tiedossa on kyllä sekin, että lähitulevaisuudessa, silmäni tulevat kostumaan asiaa käsittäleässä. Kyyneleet ovat ihmisen merkki. Näin kertoi minulle kerran baarimikko. Oli oikeassa. Häpeän tietenkin asiaa, mutta jos tuntuu pahalta - pakko se on purkaa.

Oikeastaa jännä juttu, miten elämä vain muuttaa ihmistä. Minä, joskus pelkuri. En tykännyt olla ihmisten kanssa - on nyt tahtomassa kuten - esimerkkinä - paikallisen Citymarketin iltavastaavaksi, asiakaspalvelua ja vaikeiden tilanteiden hallintaa. Asiakaspalvelu taitaa olla se mun juttu sittenkin. Isot kaupungit? Tietenkin sinne täältä pikkukaupungista lähteminen vähän pelottaa - mutta kuten viimeksikin... SE hetki, kun käveli ovesta sisään - jonka yläpuolella on iso paikkakuntakyltti HELSINKI. Se hymyilytti ja jotenkin vanhasta muistista tiesi - kuinka kaupunki on asettunut kartalle ja kuinka siellä menetellään.

Kai sitten on silleen tämä asia, että tämä yksilö - joka tammikuussa 1994 yritti tappaa itsensä - vittu - jaksaa tätä elämää.

En muuten tainnut edes muistaa vuonna 2014 sitä, että oli tuostakin yrityksestä kulunut 20 vuotta. Tosin - kun tietää itsensä - on aika varma, että olen siitäkin kirjoittanut tänne.

"Olla onnellisen masentunut" - oli joskus se miete - jota kannatin, se tuntui hyvältä, mutta nyt.. Kun lähestyy ikävuosi 40 niin asioilla on tapana muuttua ihan kenenkä tahansa päässä.

Asioilla on tapana muuttua..

Koulukiusaamisesta. YLE lähetti dokumentin Valkoinen raivo.

 

23.05.2016
Katsottuani televisiota

Yle lähetti hienon dokumentin "Valkoinen raivo" käsitteli koulukiusaamista. Tämä merkintä siis varmaan lähestyy niitä minun yöllisiä merkintöjäni.

Eli.

En muista sitä, vaikka tuntuukin siltä ja olen kirjoittanut siitä - että itsenäni olisi koulukiusattu. Varmaan asia on niin. Miten muuten olisi elämässä tuolloin sattunut mitä sattui. Mutta se - mitä ITSE tein. En halua saada sitä koskaan anteeksi.

Olen varmaan monesti sitä täällä kertonut - mutta olin koulukiusaaja ja ehkä pahin mitä voi ajatella. Vaikka itseänikin kiusattiin - niin se ei todellakaan antanut minulle syytä kiusata itseäni heikompia. Siis ihmistä, jolla toimi kunnolla vain kolme raajaa. Pahinta on kiusata heikompiaan ja minä itse syyllistyin siihen kuusitoistavuotiaana.

Kumpa voisi pyytää sitä anteeksi ja saada kuin vapautuksen?? EI TODELLAKAAN.

Olin koulukiusaaja / koulukiusattu mutta ensimmäinen asia tässä lauseessa on se pahin. Minulla ei ollut mitään oikeutta satuttaa toista ihmistä. Tein sen silti. Kait siitä syytä, että itselleni tulisi helpompi olo.

Ja mikä helvetin syy sekin nyt muka olisi.. Täysin paska. Sanoo aikuinen minä. mutta tuolloinen minä ei varmaan edes ajatellut muuta kuin jotain helpotusta asiasta.

Juuri nähty dokumentti oli hyvä. Valkoinen raivo. hieno käsite mielestäni. Sitä vain toivoo, etten itse ole sen kohde. En tahdo olla kiusaaja. Olin kiusattu ja se aiheutti sen, että olin sitten kiusaaja.

Monestikohan se tapahtuu? Jos on kiusaamisen uhri, niin on hyvin helppo siirtyä kiusaajaksi. Kaduttaa se hyvin paljon nykyään.

En tahdo edes saada sitä anteeksi. En koskaan. minulla ei ole mitään oikeutta edes pyytää mitään sellaista. Oikea rangaistus minulle tuosta on se, että minä TIEDÄN TEHNEENI PAHAA. Ja haluan siitä kärsiä kuolemaani saakka. Ei. En tahdo että kukaan antaa anteeksi sitä. Ja oma paha olo ei ole oikeutettu syy tehdä toiselle pahaa.

Silti tein ja mitä siitä sain? - Pahan olon lähteen, joka ehtyy vasta kun kuolen.

Minä en pysty muistamaan kiusaamisen takia paljoa ikävuosistani 9 - 17 vuotta. Silti sen muistan, että jossain vaiheessa minusta tuli kiusaaja. Ja se on elämässäni se asia jota oikeasti häpeän.

Se on hyvä, että osaa käyttää näppäimistöä silmät kiinni - sillä nyt ne ovat täynnä kyyneleitä.

Minulla ei ole oiketta saada tätä anteeksi. Kärsin siitä siis loppuelämäni ajan ja se on oikein minulle. En mielestäni ole itselleni liian ankara.

Ei minulla nyt muuta.Tää asia saa mut murtumaan. Nyt ja tulevaisuudessa. Elämäni pahin teko, jota kadun suuresti. 

Lisääntyvää lintupopulaatiota.

 

17.04.2016
Lisääntyvää lintupopulaatiota

Ensimmäisiä merkkejä haarapääskyistä olen jo huomannut. Kevät alkaa tulemaan toden teolla,vaikka mitä noi ennusteet kertovat pienistä kylmenemisistä.

Etelä-amerikassa, Ecuadorissa oli voimakas maanjäristys- voimakkuus 7.7 richteriä. Tuollapäin on kuollut siis ihmisiä, rakennuksia sortunut ja jälkijäristykset tulevat tuhoamaan ensimmäisessä järistyksessä hajonneet talot. Siis myös Japanissa koettiin tuossa ihan lähipäivinä voimakas maanjäristys. Kumpi uutisissa enemmän? Kehittynyt Japani vai köyhä Ecuador? Aika näyttää.

Grölandissa koettiin suuri lämpöaalto, joka sai sikäläiset ilmastotutkijat epäilemään - että ovatko instrumentit menneet rikki. Eli eivät uskoneet mittareitaan. Eräässä kylässä Grölandin länsirannikolla, huhtikuun korkein koskaan mitattu lämpötilaennätys on ollut +16c, mutta nyt siellä käytiin lähellä +19c astetta.

Se vaan, että jos siellä alkaa jäätiköt sulamaan, se pysäyttää merivirrat ja säät menevät sekaisin.

Säästä puheenollen.. Toivottu muutos on viimein tapahtunut: Ulkona sataa vettä rankasti. Katupölyt ja ilman kuivuus ovat tehneet kyllä pahaa. Siitepölykautta tässä odotellessa.. Vaihdetaan siis aihetta.

Tosin eipä mulla mitään ihmettä kirjoittamisen aihetta nyt ole. kiva kun alkaa tulemaan kohta kesä. Auttaa jaksamaan.

Hurraahuutoja! se kirjoittaa yöllistä

13.03.2016
Hurraa - se kirjoittaa ns yöllisiä

Suljen silmäni ja kirjoitan esimerkkilauseen, vain tarkistaakseni että toimivatko aivoni kuten pitää.

Tämä on tietenkin se hetki, kun ajattelen avaavani silmäni - että olen tehnyt virheitä. Aivot siis eivät toimi enää tai jotain. Avataan silmät ja näen , että.. olen tuottanut virheettömiä sanoja. Hyvä. Sillä tahdon joskus tätä - siis että kirjoitttaa ja kuuntelee samalla musiikkia. Se onnistuu parhaiten silmät kiinni.

Bändi olisi sellainen kun the year of no light. Instumentaalia. Siis tämä olisi yöllistä ja testattu se - että kaikki mitä ajattelen vain tulostuu sormien kautta tietokoneelle. Joten mitä tässä sitten miettisi. Mistä pitäisi kertoa..

En ihan ole onnellinen elämääni tällä hetkellä. Saisi olla paremmin. Onhan noita töitä, lainausmerkkejä en osaa laittaa silmät kiinni. Sillä työ on minun mielestäni sellaista, josta saa rahaa - jonka nimi on palkka. Varsinkin näinä ikävuosina,mitä elän. Kai sitä pitää olla sentään siihen tyytyväinen, että ainakin ammattitaito pysyy hallussa. Osaa myydä ja sitä rataa.

Asiakaspalvelu.. Aika jännä asia, että siihen sitten tämä ihminen päätyi ammatinvalinnassaan. Minähän olin nuorempana aivan lukossa, kun oli puhuttava tuntemattomille. Mutta nykyään.. Hyvin sillä saralla menee, ja kentes ehkä olisi muistettava se - että joskus on mennyt huonomminkin.

Ikää kun vain tulee muillekin lisää. Hautajaisia on siis odotettavissa ja menetyksistä selvittävä. Tulevaisuudessa tulen lukemaan näitä sanoja ja varmaankin silloin mietin, että kaiketi taas olisi hyvä vain luotettetava itseensä. Ei nyt ole masennusta päällä, kenties tämä olo on tähän ikään käyvää yleistä pettymystä elämään.

Tiedossa on, että tulen kyllä vielä murtumaan sen isyysasian takia. Se vain on niin syvällä, ettei millään määrällä järkipuheita sitä tunnetta hiljennetä.

Onneksi se taitaa olla nyt se ainoa isompi asia, jota en oikein osaa hallita. Surullista, mutta totta. Tahtoisin nyt olla jo isä, perheellinen. hyvässä ammatissa, tehnyt työuraa ja kai itseäni tunnetuksi.

noista asioista on saattanut tulla tehdyksi toteen, vain se jälkimmäinen. Ne lehtijutut..

Olin paikallislehden etusivulla ja sitten siinä Meidän perhe -lehden artikkelissa. Tehnyt itseäni tunnetuksi. Onneksi Jämsässä ei enää paljon kukaan tuntematon tunnista. Ainakaan ei ole tullut tervehtimään, ei edes ohimennen.

Talvi on onneksi kohta loppumassa. Tuosta nimittäin tuli mieleen yksi tapaus. Oli näitä helvetin kirkkaita päiviä ja mä siristin silmiäni vain sen verran, että suunnilleen näen tuleeko joku auto päälle. niin silloin joku tuntematon ääni tervehti mua. Vastasin kyllä jotain, mutte kun en vain nähnyt että kuka se oli.

Talven valkeus on murhaa. Mutta muuten ei ole mitään kuulunut kummastakaan. Olihan se facebook- viesti viime kesänä, johon olisi ollut kiva vastata. Mutta kosta kyseessä facebook - niin empähän tiennyt saaneeni viestiä. Kesällä sitä kun käytti mobiilisovelluksella. Samapa toi.

Ei siis masenna? Kysymysmerkki aiheellinen, mutta jää nyt vaille sen kummempia analysointeja. Kuitenkin kuulokkeissa kuuluu yhtye nimeltä totalselfhadred. Olen vain tykästynyt yhtyeen musiikkiin.

Matkaa siis on tehty niistä ajoista, kun perheneuvolassa 16 vuotiaana olin lukossa kun piti keskustella vanhempien läsnäollessa asioista. Kiitos koulukiusaamisesta saadun vakavan masennuksen.

Siitä parin vuoden kuluttua, elämääni astui Jyväskylä. Pikkuhiljaa aloin aikuistumaan. Rankassa ympäristössä, mutta kuitenkin. Niiden vuosien jälkeen Järvenpää tuli mukaan elämääni. Sekä rautatiet. Junamatkustamisen opetteleminen antoi minulle uskoa itseeni. Ja luottamusta. Ehkä siksi mä nykyään niin paljon junista tykkäänkin. Kiskojen päällä oli hyvä rakentaa elämäänsä. Ennen kesää elämäni kulkee niitten päällä vielä Helsinkiinkin.

Että se pikkupoika, joka joskus pelkäsi isoja kaupunkeja - kuten Jämsää - nyt suunnittelee Helsingin matkaa.. Elämä on ja en tiedä sitten sitä, kun minulle on sanottu - kun ollaan elämästä juteltu - että minä olisin vahva ihminen.

Kai se totta on, vaikkei siihen itse aina uskokaan.

Hamekankaatkin karkaavat

 29.02.2016
Karkauspäivä, seuraavan kerran neljän vuoden kuluttua

Tänään siis vietettiin karkauspäivää. Siis siihen kuuluu ei niin vakavasti otettava kosintaperinne. Että naiset kosivat ja kieltäytyjä saa ostaa tälle hamekangasta. Tein tuosta sukupuolineutraalin lauseen. Sillä nykyään on sallittua myös se, että naiset voivat kosia myös naisia. Mitenkä sitten on sen hamekankaan laita? Flannellia. Miksi tuosta tuli heti flanelli mieleen.. Kai joku aivotappomedian aiheuttama aivopesu on tuottanut tulosta.

Wikipediasta ei sitten löytynytkään artikkelia karkauspäivästä. Uudelleenohjaus sivulta Karkauspäivä sivulle karkausvuosi ja sillä asiaa roomalaisten ajoista ja nykysen kalenterin syntymävaiheista. Ehkä sitten neljän vuoden kuluttua sieltä löytyy tuo hamekangas asia.

Ellei sitten, ennen sitä ole Neptunut törmännyt maapalloon. Google sky mapin mukaan maan ja auringon välissä olisi nyt neptunus. Todellisuus taitaa olla kuitenkin sitä luokkaa, että kyseinen planeetta on hyvin kaukana auringon takana maapalloon verrattuna. Joten ei vielä ole kosmisia törmäyksiä tulossa.

Tosin se komeetta apophis on koko ajan tulossa lähemmäksi maata. Tuleeko siitä sitten koominen kosminen törmäys tai sitten ei. muistaakseni vuosiluku olisi 2029 kun toi ennustettu ohilento / törmäys tapahtunee. Vuoteen 2020 on enää jotain 3 vuotta ja kymmenen kuukautta, jos aivoni nopeasti toimien saivat tämän laskutoimituksen aikaan.

Tilanne on nyt se, että silmät kiinni kuuntelen Amerna-yhtyettä. Sormet näppäimistöllä. En ole pitkään aikaan näin kirjoittanut. Tuntuu hyvältä. Voisin vaikka noita tekstejänikin vähän eteenpäin kirjoittaa.

Tosin nyt on siis karkauspäivä ja tarkoittaisiko se nyt sitä, että olisi katsottu menneisyyteen, että olisiko jotain mielenkiintoista kirjoitettu edellisinä karkauspäivinä? Empä taida jaksaa. Että vuoteen 2020 tiedoksi, karkauspäivänä 2016 ei tapahtunut sulle mitään ihmeellistä. Et käynyt edes ulkona.

Mitä sitä aina ulos mennä, olihan tuossa viikonloppuna tarpeeksi sosiaallista elämää.

Eipä tällä kertaa sen kummempaa tule mieleen. ehkä joskus sitten taas.

Elämän peilausta Online Suicides - dokumentin katselun jälkeen.

 

09.01.2016
Yöllinen.. VHS tallenne sai ajatuksia aikaan.

Olen täällä kertonut joskus dokumentista nimeltä "online suicides" Satuin löytämään sen VHS-kasetin jolle se oli tallennettu kymmenen vuotta sitten. Linkki

Tuli mieleen, että minullla on täällä iso arkisto tekstejä, joissa olen itse purkanut masennustani tarinoihin, jotka päättyvät mustasti. Pitäisikö siis minulla olla vastuuta siitä - että myös toitotan täällä asiaa siitä, miksi asia on näin?

Eli tarkemmin kerrottuna: Tekstejeni tarkoitus on purkaa pahaa oloa ja toivomuksenani on se, että niiden lukeminen auttaa muita - jotka voivat pahasti. Itselläni nyt ajatuksena olis kai jatkaa elämää.

Vuosi 1996 taisi olla 20 vuotta sitten, se vuosi oli elämäni ensimmäinen Järvenpää kokemus. Aikuistuin. Opin että itse osaan tehdä asioita kuten matkustaminen. Itsetunto kun oli noina vuosina aika alhaalla. Yksi suhde kyllä auttoi siinä asiassa, mutte siitä sen enempää. siitä on täällä kerrottu tarpeeksi. Lue tekstiarkistosta Losin my religions.

Mutta se aika, siis kaiketi 21 vuotta tästä hetkestä ja se mitä asioita tuossa dokumentissa tuli esille. Ihmisilla saattaa olla 'aineita' hallussaan, joilla ei kestäisi kuin kymmenen minuutta loppuun.

itselläni oli.. satsi. Tallessa sitä varten, että jos sitä tappaisi itsensä tänä iltana? Se oli tappaja annos murskattuja unilääkkeitä. Kai ne oli jossain muovipussissa. En enää muista.. Mutta mä selvisin siitä ajasta. Olen tehnyt itsestäni oikeastaan helvetin hyvän ihmisen, joka nyt näinä päivinä vähän murenee.

Mutta tähdennän sitä sivulausetta - etten ole itsetuhoinen näinä päivinä, vaikka elämä (maailma) on mitä on. Monet ovat. Ja kenties löytävät kotisivuilleni.

On hyvää purkamista kirjoittaa tekstejä, tarinoita jotka eivät aina pääty hyvin. Jotenkin siinä aina purkaa pienen palan ahdistuneisuuttaan ja samalla toivoo - että tekstin lukia saisi saman kokemuksen. Uskon että jos ihminen lukee teksin, joka käsittelee sitä kuolemaa oman käden kautta - niin se vähän auttaa. Kenties teksteihini olisi suhtauduttava siten, että ne ovat vain osa matriisia joka tekee minusta ihmisen.

Sori, en keksiny parempaa lopetusta tuolle lauseelle - teen sen joskus. Perusajatuksena olisi se, että mä olin pohjalla. Mutta mä selvisin.

Se pitäis itse näinä päivinä sitten muistaa ja lähitulevaisuudessa. Nyt on vuosi 2016, täytän tänä vuonna 40 vuotta.

Kerran oli aika, jolloin vakavasti en uskonut eläväni edes 19 vuotiaaksi.

Tää äijä pärjää. Kunhan ei riko mieltään.

Elämän kohokohtia Helsingin päärautatieasemalla.

 

03.01.2016
Vuoden ensimmäinen.

Ja kohokohtia elämästä. Kävin uutena vuotena jälleen Helsingissä. Ei matkakuvausta, vaan kohokohtia elämästä.

Helsingin päärautatieasema ja Minuuttibaari. Myönnetään, kävin yhdellä. Paikassa soi Radio Rock, jossa ensin tuli listaa missä miehen ei kannata pitää verkkareita. Kuten kauniin naisen nähdessään ja muuta erektiovitsin tynkää. Mutta sitten se tapahtui. He soittivat Johnny Cashin "Hurt" kappaleen. Mahtava hetki. Mahtava kappale ja minä istuin vastapäätä sitä uusittua näyttöä, jossa näkyy lähtevien junien listaus. Puluraukka etsi ruokaa ihmisvilinässä ja hyvää musiikkia. Lähdön tunnelma valmiina ja täysilä.

Päätin että tämän hetken tulen muistamaan lopun elämääni. Jotenkin onnellinen hetki keskellä Helsinkiä, paikassa josta tykkään paljon. Samalla katsellen ihmisvilinää ja taisi siinä junakin lähteä kun näyttö muuttui. Aivan mahtava tunne! Kuten maailma hetkeksi oli samalla linjalla ja minä hymyilin tunnetta. Sitten maailma jatkui, kappale loppui - paikkaan tuli uusi lasti ihmisiä ja kuten kuppilan nimi sanoo - ei sinne asumaan jäädä - joten tyhjensin tuoppini ja lähdin odottamaan intercityjunaa Jyväskylään.

Junassa sitten kävi niin, että kanssamatkustaja ei ollut osannut käyttää junan vessan oven lukitusnäppäintä vaan säihkähti. Oven valot paloivat vihreinä. Pyysin siltä naiselta anteeksi enkä loppumatkaan sitten käynyt vaunussa numero neljä. Istumapaikkani oli vaunussa kaksi, mutta ilmeisesti muutkaan eivät käytä rautatieaseman vessoja. Jämsässä sitten autoin näkövammaisen naisen junasta ulos asemalaiturille, jossa häntä tulleet saattajat odottivatkin. Sain kiitoksen.

Kyseessä ei siis ollut se sama nainen, jonka vessapuuhat keskeytyivät valtion rautateillä kulkeneessa intercityjunassa ennen Toijalaa.

Matkat menivät hyvin ja taas on kuten akut ladattuina. Sekä alustava päätös tehty, että kyllä ennen kesää - Näen Helsingin uudelleen.