keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Masennuksesta + isyystunteista

 

20.12.2018
Jälleen..

Kaiketi tässä kun on oman isän kuolemasta päässy jotenkin yli, niin alkaa omat isyystunteet tulemaan päälle. Toissapäivänä tapahtui murtuma, sortuminen - syvälle haudattujen asioiden äkillinen pinnalletulo. Puhun siis siitä, kun minulle tekee vaikeaa se, kun en ole itse isäkis päässyt. Mikään järkipuhe ei auta. Elämänmuutos se olisi ja rahan menoa olisi paljon. Lisästressiä rahasta yms.

Ei auta oloon, tämä on syvemmällä. Ensi vuonna on haettava keskusteluapua asian suhteen. Sen olen päättänyt.

Monesta muurista olen päässyt itse yli elämäni aikana, mutta nyt on vain myönnettävä - että tämä on liian suuri este päästä yli. Geenit tuottavat jotain hormoonia liikaa - olisi kaiketi lääketieteellinen selitys.

Tulisivatko siis jotkut mömmöt tässä eteen? Vastaus löytyy vanhasta ajatuksestani, etten mä enää koskaan mitään mömmöjä ota. Nuoruudessa oli pahaa kokemusta niistä. Ja kuten olen sanonut, olen itse päässyt aina yli vaikeuksista ja se on tehnyt minusta sen ihmisen - joka tänäpäivänä olen.

Muuttuisiko se asia sitten lääkityksen myötä? Tämä asia vain on niin syvällä, etten mä sille voi mitään - kun se tulee tajuntaan, niin... Olo on sen jälkeen henkisesti tosi raskas.

Kuitenkin kohta tulee joulu. Ensi viikolla on jouluaatto. Tahtomaani lahjaa vaan en saa. Siis että tämä tunne menisi jo pois. Hautautuu se kaiken alle taas, tullakseen joskus tajuntaan jälleen.

En mä haluas tietää, miltä tuntuu kun mies haluas isäks - muttei ole päässyt. Tuotan kyllä siemennestettä vaikka 70 vuotiaaksi asti - mutta jos tahtoisi olla lapsensa kaveri kun se on kakskymppinen. Että jaksais ja silleen. - Se on jo liian myöhäistä. Jos nyt tulisin isäksi.. Nii matematiikka kertoo vastaukset. 42 + 20 = 62

Tuossa ei ole otettu huomioon muuta aikaa, jonka hypoteettisen naisen kanssa pitäisi olla, siis perustaa parisuhde ja taata siten sille lapselle hyvä koti ja perhe. Siihen menisi kait 5 vuotta.

42 + 5 = 47, 47 + 20 = 67

Joo.. Antaa järjen auttaa, en mä tahtosi - että lapseni menettäisi isänsä ennen kun täyttää 30v

77v on rajoilla oman elämäni pituutta ajatellen.

Antaa tämän asian mennä taas sinne pohjamutiin. Kaasukuplaksi, joka pintaan noustessaan tappaa järven rannoilla olevat. Kuten afrikassa tapahtui, kun metaani nousi eräässä järvessä äkisti ja tappoi paljon ihmisiä sekä eläimiä. Se syrjäytti ilman, jota hengitämme.

Ehkä toi vertauskuva antaa jotain osviittaa tämän oloni mittasuhteista.

torstai 13. joulukuuta 2018

Oli se kai mukava joskus röökätä

 

14.12.2018
kaiketi leimalla yöllistä

Eli kaiketi tämä menee yölliseen. Vailla syytä? Okein silmät kiinni ja sormet vain näppäimistölle. Yöllistä, siis näitä merkintöjä, joissa minun kenties pitäisi kertoa siiitä, miltä nyt tuntuu korvien välissä. Tämähän se johtoajatus näissä on.

tämä nettipäiväkirja alkaa sanoilla "Tosiaan, mun pitäis lopettaa tupakointi.."

Olenhan mä sen sittemmin lopettanut. Tänään oli lääkärin aika, siis lääkäri oli nuori nainen, kaiketi hänen ikävuotensä alkoivat numerolla 3 tai jopa numerolla 2 . - se siitä luottamusrasismista ikävuosia kohtaan, jonka tahtois lääkärinsä olevan.

Hän kysyi tosiaan tuosta tupakoinnista, samaan aikaan kun mä yskäsin taas keuhkojani pihalle. Että montako savuketta meni kun poltit?

Olipahan paljon herättävä kysymys. 2 päivässä, 7 päivässä, aski päivässä?? ? Ei nyt ihan askia mennyt. Oli vastaukseni ja kyllähän mä myönsin sen olleen valehtelua. Kyllä toisinaan meni yli askin päivässä, kun samalla joi ja oli niitä illanviettoja.

Asmalääkekiekkoa käytetään seuraavasti. Siinä kun on se vipu, työnnä sitä, jolloin tulee näkyviin toinen vipu. Työnnä sitäkin. Annos on valmiina. Ota se asettamalla huulesi lääkkeen annostelijan kohdalle, joka tulee esiin - sen toisen vivun esilletyöntämisen aikana. Hengitä syvään suun kautta. Työnnä vivut takaisin kiinni.

Toivo, että lääke toimii ja pystyt hengittämään normaalisti, sillä yskiminen ja se - ettet saa uutta ilmaa keuhkoisi - tarkoittavat kuolemaa.

Joo. kaiketi se röökinpoltto oli tuon tiedon oppimisen arvoista.

Elämä. joskus isä opetti ajamaan polkupyörää, jossa oli kiinni apupyörät. Sitten kului yllättäen vuosikymmeniä ja isä opettaa sulle "asmapiipun" käytön. Nyt kumpikin taito on hallinnassa, eikä siihen polkupyörän ajoon ole apupyöriä tarvinnu 35+ vuoteen.

09.05.2002 on päivämäärä, jolloin tämä nettipäiväkirja alkoi. helvetisti tapahtunut sen jälkeen elämässä. Aika paljon hyvää, aika paljon pahaa - muttei ainakaan ole ollut tylsä kyyti.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Maailman tila ei vilkuta LED:iä

 

21.10.2018
titta på här

Olihan joskus käyttöä tuolle näppäimelle 'å' , muuallakin kun trainz simulaattoissa.

No vaikka uutiskatsausta kehiin.

Maailma tässä ja nyt katsottuna laitteesta, joka ei pahemmin ole ilmoituslediään vilkuttanut tämän viikonlopun aikana. On siis lauantain ja sunnuntain välinen yö.

Helsingissä, Suomen pääkaupungissa sadattuhannet marssivat ilmastonmuutosta vastaan. Se pitää pysäyttää. Eipä onnistune, vaikka koko ihmiskunta siirtyisi tällä hetkellä takaisin kivikauteen. Vahinko on jo tapahtunut. Vanha sanonta.. Ei tartte itkeä, kun löysät ovat jo huosuissa. Vaan tällä kertaa ei ole varavaatteita. Ilmastonmuutokselle olisi pitänyt tehdä jotain jo 20 vuotta sitten, muttei sitä tehty silloiselle kasvihuoneilmiölle.

Japanissa kirsikankukat alkoivat kukkimaan uudelleen. Tavallisestihan ne kukkivat siellä keväisin. Onhan tätä tapahtunut kuulemma ennenkin - muttei tässä mittakaavassa, missä nyt.

Lapset ja vanhukset eivät saa ruokaa tulevalla viikolla lakkojen vuoksi. Maailman pisin merisilta avattiin Kiinassa. Hirvikolarin suurin riski on nyt. Nelikymppinen mies kuollut Valion juustotehtaalla. Ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Jakartan kaupunki yrittää pysäyttää meren jättiläismuurilla. Suomessa myrskytuhot lisääntyvät ilmastonmuutoksen vuoksi.

Ilmastonmuutokselle täytyy tehdä jotain! tiedottaa asiasta, että ihmisten tietämys kasvaisi - jotta he tekisivät oikeita asioita. Säästäisivät vaikka sähköä, aina ei tarttis telkkaa tuijottaa.

Putous alkoi taas - äänestä suosikkihahmoasi! Yhdysvallat aikoo vetäytyä ydinasesopimuksesta Venäjän kanssa. Kauppias halusi ruokkia lapset lakon aikana - Raision kaupunki kielsi.

Ja sitten sää. Ennusteissa jo valkoista paskaa, eritettä - jonka yleisnimitys on lumi. Toisaalta toinen ennuste näytti, että saattaisi lämmöt jatkua.

Talviviha alkanee taas. Se on ollut jo pitkään vallitseva olotilani näinä kuukausina nimiltä Marraskuu, joulukuu, tammikuu ja helmikuu.

Lämmöt on tosiaan käännetty päälle, saa nähdä minkälainen talvi on tulossa. Jos se on kova pakkastalvi, niin suomalaiset unohtavat koko ilmastonmuutoksen. Ja jos vielä ensi kesä on tavallinen, ettei pahemmin ole helteitä - niin tämä vuosi laitetaan vain vaihtelun pikkiin. On niitä lämpimiä kesiä ollut ennenkin.

Asioita on tapahtumassa, ainahan on ollut - mutta nyt tuntuu vain tosiaan siltä, että ihmiskunta odotteli vessaan menoa liian kauan ja huonot tuli housuun.

perjantai 21. syyskuuta 2018

unohduspäivä

21.09.2018
Unohduspäivä

Tänään tuli käytyä sitten Kaipolassa, oli asiaa sinne. Katsoa mitä omaisuuttani on vielä siellä. Samalla kävelin vähän kylää läpi.

Linja-autopysäkin ja koulun välimatka Kaipolassa on vähän alle 100 metriä. Silti bussin pitää vissiin kävästä kiertämässä vanhalla urheilukentällä rinki, jottei vaan pikku lapsoset joutuisi kävelemään sitä 98 metriä. Onhan se Kaipolan koulutie verrattavissa Mannerheimintiehen. Eikä yksikään hemmoteltu, pumpuliin pakattu lapsonen edes noussut siihen bussiin. Ei minun nuoruudessani..

Sentään bussi kiersi sen urheilukentän kautta, isompi tie. Tässä taannoin kun se sama vuoro kiersi koulun pihassa. Meni tietä - joka oli alunperin kevyenliikenteen väyläksi suunnilteltu, siinä ihan koulurakennuksen seinän vieressä. Hyvin turvallinen reittivalinta. Iso linja-auto tulee nurkan takaa ja kaikkihan tietää kuinka hyvin lapset tarkkailevat ... älykännyköitään etsiessään pökemönejä tai jotain samaan viisauteen verrattavissa olevia asioita.

Kävin siis katsomassa vanhat paikat ja vielä on se yksi reliikki siellä. Joskus 28 vuotta sitten Siwa jakoi frisbeitä lapsille. Se Siwa-tarra lähti heti pois, joten - kakara kun olin - länttäsin sen yhteen valopylvääseen puistossa.

Ja ilmeisen hyvää liimaa se silti oli, kun näin monen vuoden helteet, sateet, myrskyt ja pakkaset on kestänyt.

Se paikka vaan, jossa lapsena leikin, kasvaa uutta metsää. Ei tunnu vanhalle..

Vesisade yltyi, siis tuolloin satoi vettä kun olin katsomassa vanhaa puistoa. Lähdin siitä vanhan leikkipuiston läpi kävelemään kohden pysäkkiä. On kyllä hyvin vähän virikkeitä antava puisto nykyään. Ennen oli paremmin, lapsia ei pitänyt paimentaa karsinassa - jossa ennen oli vapaa leikkipuisto. Ehdin bussiin ja palasin Jämsään.

No pointtiin sitten.

Eli kävin lapsuudenkotona, missä on yhä muistopöytä isälle. Nyt vasta tunti sitten, kun koko päivän ajan on vaivannut - kun on 21. päivä, että onko tänään jotain. Jotain unohtunutta tai jonkun laskun eräpäivä tai jotain muuta, kun päivä tuntui koko ajan vain siltä - että olisi kuten unohtanut jotan.

Kyllähän mä siis sen tuossa tajusin. Isä kuoli 21. päivä. Eli elämä vissiin jatkunut. Ensimmäinen kerta kun unohdin, kun on tullut mieleen mitä 21. päivä tarkoittaa, mitä merkitsee ja silleen.

Elämä jatkuu. Ja tämä päivä kyllä on sellainen, että sanonta ELÄMÄ ON - todellakin osuu.

Olen siis päässyt eteenpäin elämässäni.

 

keskiviikko 8. elokuuta 2018

ATK painajaiset kauas jää?

 

16.08.2018
Time is passing by

Kesäloma ohitse. Paljoa ei jaksanut helteen takia tehdä, jäi paljon tekemättä - mitä olis halunnut tehdä, mutta kesä oli kuitenkin kuuma ja pitkästä aikaa pääsin uimaan. Vesi kun mulle liian kylmää, jos vähän päälle kakskymppistä. Blaa blaa blaa.

Aika menee vain ohitse. Tietotekniikka. Tietokoneessani ei ole mitään vikaa, toiminut hyvin jo sen 8 vuotta. Mitä nyt näyttö hajosi ja ulkoiset lisälaitteet piti kytkee. Koko ajan tulee ilmoituksia, että xp lopetetaan pakosti. Ja nyt alkaa mieliohjelmien tuki loppumaan, ensinnäkin se google earth. Niinkun tässä olisi rahaa ostaa uutta tietokonetta, kun televisiokin ehkä kohta pitäisi vaihtaa - vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Lähetysteknologia vain muuttuu.

Pakotetaan käyttämään kännykkää. Koko ajan. Kohta sillä täytyy varmaan vetää vessakin, uusimmat matkapuhelimet kun suunnitellaan vielä sellaisiksi - ettei ilman koteloa voi käyttää.

Nykyinen on Honor 8 lite, lasinen takakansi. Ilman koteloa, se olisi jo tippunut - ihan painovoiman ansiosta - lattialle jo monet kerrat. Mutta näyttihän vissiin laboratoriolosuhteissa hienolta.

Juuri lukemani uutinen nykyaikaisista poliisiautoista on kuten piste iin päälle. Siis nykyautojen automaattiset järjestelmät estävät poliisityön. Ei ihan noin kärjistetysti, mutta on tehtäviä - joissa olisi hyvä sammuttaa auton ulkovalot - mutta samalla pitää sisällä olevissa laitteissa valot päällä. Auton tietokone ei suostu niin tekemään. Ei voi enää suistaa rosvon autoa pois tieltäkään, koska automaattijärjestelmä estää sen ajoturvallisuuden nimissä.

Kaikille siis on täysin OK, että puhelimet pilattiin kaikella sillisalaatilla, mutta nyt kun se ns. turha teknologia saapuu hälystyajoneuvoihin - joita tarvittaessa pitäsi käyttää myös voimakäytön välineinä - niin eipä se enää toimi.

Tämäkin laite, jota nyt käytän. Mä voin jopa sulkea silmäni ja käyttää laitetta. Laitteen nimi on fyysinen näppäimistö. Mikä nautinto tosiaan on sulkea vain silmänsä ja antaa tekstin virrata. Tuntea kuinka aivot alkavat toimimaan eri lailla. Sormet tietävät minne iskeä. Ikinä milloinkaan sitä kokemusta ei voi taata virtuaalinäppäimistöllä. Mutta älykääpiöt tekevät kaikkensa, että saavat aivotuksensa läpi.

uudempi muka parempaa. Päivitysrumba koko ajan uuteen teknologiaan päättyy vielä siihen, että verratessa sitä ihmiskunnan sydänmonitoriin - sen näyttö näyttää kohta tältä:

(vaakasuora viiva)

torstai 5. heinäkuuta 2018

Havainnointi ongelmallisia

 Tämä päivä. Siitä voisin jotain kirjoittaa, siis. Todisteita kakaroiden älyttömyydestä, todisteita maailman älyttömyydestä ja todisteita - kuten - omasta älyttömyydestä.

Mutta ensin haetaan kännykkäsovellus 'matkaan' ja asetetaan mobiililippu päälle ja sammutetaan näyttö. Saahan sen päälle taas siitä sormenjälkitunnistimesta.
Näin tapahtui.

Linja-autoasemalla oli mummolauma hakeutumassa jonnekin tilausajolinja-autoon. Odotin linja-autoa Jämsänkoskelle. Siihen tuli expressbuss linja-auto ja sen perässä tuli se oma linja-auto, jota odotin.

sanaa linja-auto on toistettu tällä tarkoituksella:
Astuin sisään linja-autoon ja näytin kännykkäni näytöltä lippua kuskille ja siirryin peremmälle.

Hetki kului. Siinä kuskin takana istui noin ehkä 14 vuotias poika.
Joka kysyi. Todellakin kysyi tälläistä. Näki rakennuksen, jonka seinässä luki kaupungin nimi. Jämsä. Pihassa oli linja-autoja.
Ja se poika kysyi:

"Onkos tää Jämsän linja-autoasema? Mun kun pitää jäädä sinne..."

Piti purra vähän kieltä, ettei olisi minulta tullut spontaani kommetti. Matkalla sitten -koskelle, linja-autossa oli tunnelmaa. Eräs mummo olisi täyttänyt koko linja-auton siipikarjalla. Siis se syy, miksi linja-autoa on toistettu saa nyt jäädä.


Ehkä se kuului johonkin lauluun se, että miksi kyseinen seitsemänkymppinen nainen olisi tahtonut täyttää sen bussin siipikarjalla. Mutta kuten sanottua - dösässä oli tunnelmaa.

Kyljissä luki liikennöitsijän nimikin, joka on mulle tuttu nuoruudesta "Jyväskylän liikenne"

Töiden jälkeen. .. . .

Minulla alkoi viikonloppuni, ja seuraava bussi takaisin lähti vasta kuusitoista kolmekymmentäviisi. sori, en nyt jaksa siirtää käsiä numeronäppäistölle..

Bar Monttu. Legendaarinen paikka Jämsän alueella. Siellä ei ole ollut seinäkelloa. Pitäjä on hyvänpäivän tuttu. Siinä sitten jotenkin kävi niin, että tuli markkinoitua sitä - että töissä olisi myös kelloja myynnissä. Halpaa olisi. Hän lupasi käydä huomenissa hakemassa sieltä kellon.

Jälkikäteen vain tuli mieleen, että koska kyseisen paikan aukiolot käyvät hyvin näin kesällä bussin odotustuntiin, niin sinnehän mä meen kuten nollaamaan työpäivän ja nyt - kiitos oman älyttömyyteni - siellä saattaa olla aika tuttu kello seinällä.

No jaa. minkäs sille voi ,että on sosiaallinen ihminen ja vasta jälkikäteen tajuaa - että olisipa parempi ollut pitää suutaan kiinni.

Tänään myös satoi vettä. Säätilathan kiinnostaa tulevaisuutta.. Lämpötila oli alle kahdenkymmenen celssius asteen plussaa.

Ei mulla sitten muuta.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Uusi ylijumalamme ; langattomat verkot

 

28.06.2018
Pakollinen karvanlähtöaika

Tukka lähti just. ajoin sen pois niin alas, mitä tuolla kotiparturilla voi tehdä. sen akku vain loppui kesken, eikä laturia meinannut mistään löytää - mutta löytyi se sitten. On ollut vähän tukalat oltavat tällä helteellä, mut kait se leikkuu nyt auttoi.

Jee se kertoo, mitä tekee! Mitähän sitten kertoisi vai antaisiko tulemaan niitä mielipiteitään, vaikka siitä - kuinka paljon langattomien verkkojen nimeen täällä rukoillaan ja uskotaan? Bluethoot, NFS, Wlan, 2g 3g 4g 5g ja se tuleva 666G - ovat vain helposti häirittäviä heikkoja radiosingaaleja. Ukkosella niiden teho heikkenee, kun ilmassa on enemmänkin sähköä.

Radiosäteily = vain heikkoa sähköä ilmassa. Salama = voimakkaampaa sähkösäteilyä ilmassa. Ja toi meidän aurinkokin voi pamauttaa säteilypurkauksellaan, joka vetäisi kaikki teknologia pois pelistä.

Sinä voi maksaa kätevästi kännykällä kaupassa ruoka-ostokset, voit näyttää bussissa kuskille kännykkälippuasi, voit junissakin niin tehdä. Voit kuunnella musiikkia kännykällä, voit kuvata sillä - sehän korvaa jo digipokkarin. Myös mahdollista on saada kotisi lukko kännykällä avattavaksi.

Sitten menee joku bitti poikittain ja koko härvelis tilttaa. Kaikki menee tehdasasetuksiin ja laitteen saa kyllä toimimaan käyttämällä sen kolmea painonappia. Muttet enää voi maksaa ruokaa, et matkustaa kotiisi julkisilla, etkä pääse edes kotiisi pois turvaan säältä. Ei viihdytä spotify, laite ei anna edes kuvata. Sillä olet unohtanut paniikissasi erään asian - joka auttaisi kaikkeen.

Google-tilisi salasanat. Et voi myöskään soittaa muualle kuin hätäkeskukseen. Joten tuossa tilanteessa sinun on vain odotettava, että nälkiintyminen vie sinut lähelle kuolemaa - jolloin sulla on hätä ja asia soittaa 112

Joskus tietenkin saat sen laitteen taas toimimaan, mutta sillä välillä joku on hakkeroitunut sun facebookkiin ja nyt maailma luulee sua murhaaja-rasisti-pedofiili-radikaaliksi , koska muut lukeva facea kuin siihen olisi luottamista. Kaikki tietohan netissä on totta.

Näihän se nykyajan koulu-tv eli Tosi-telkka sua on opettanut. Korjaat asian ja elät elämää eteenpäin..

Kunnes koittaa päivä, kun kävelet kaupungilla ja huomaat sähkölinjojen särisevän, kännykkäsi tippuu verkosta. Muuntajat räjähtelevät ja maailma katoaa. Koittaa anarkia. Kaikkihan oli sähköön rakennettu ja nyt kun aurinko tuhosi sähköverkot, niin kuluu vain muutama päivä - niin ydinvoimalat alkavat itsestään tuhoutua.

Niiden polttoainesauvojen jäähdystysallas kun tarttee ulkopuolista virtaa.

Eikä siihen tuhoon olisi kuin
kaksi viikkoa siitä, kun sähköt menisivät.

Että sellainen skenaario.

Tässä itsekin kuuntelen älylaitteen kautta musiikkia, internetistä. Toinen älylaite on latautumassa sähköverkosta, jotta siinä olisi virtaa näyttää bussikuskille matkalippusovellusta. Ellei se sitten tilttaa. Siihen kaatuisi se työmatka. Silti kummasti luotan siihen, että laite herättää aamuisin.

Mutta olen päättänyt tänä kesänä korjauttaa vanhan rannekelloni. Kyllästyttää YRITTÄÄ katsoa päivänvalossa kelloa kännykästä.

Tulipa tälläinenkin mieleen.. On vuosi 2018, joten mulla on ollut matkapuhelin jo 20 vuotta. Niistä ne ensimmäiset 5 oli hyvää aikaa, kännykän näytöstä näki kirkkaassa päivänvalossa hyvin. Nyt ei. Mutta toisaalta, laite pystyy näyttämään näytöllää IHAN MITÄ VAAN ja se taitaa olla vähän pelottava asia.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Elämän saippuaa.

 

04.04.2018
sataa vettä ja rannikolla salamahavaintoja

On se hetki keväästä, jolloin kadut ja kävelytiet alkavat olla siinä kunnossa, että niitä pitkin pystyy jopa kävelemään matkoja vailla sitä - talvista helvettiä, että jokaista askeltaan. Keltaisiin kukkiin nimeltä leskenlehdet on kuintenkin vielä alkaa.

Stereoissa soi pitkästä aikaa tälläinen levy cd hyllystä kun Pekka Ruuskan ohrankeltainen kuu. Levy ostettu vuonna 1996 Jyväskylästä. Taidan muistaa tilanteen, tai ainakin sen pysäkin josta nousin silloin linja-autoon. Se oli väinönkadun ja vapaus.. vapaudentien.. öö vapaudenkadun kulmassa.

Ja tämä kadunnimien tökkiminen tulee aiheuttamaan vr:n verkkokaupan käyttämistä - jotta ostaa junaliput välille Jämsä - Jyväskylä. Mutta tuolloin kun ostin tuon levyn - niin satoi lunta. Se luki levyn papereissa.

Musiikki kai sitten vie mut takaisin vuoteen 1996 - jolloin tänä päivänä minulle kuolleen naisen kanssa olimme yhdessä ja sitten mä kertoisin asioita siitä alikulusta ja monesta muusta paikasta Jyväskylässä? Ei kiitos.

Jyväskylä. Saa uuden ratapihan tavarajunien järjestelyyn. Luki liikennevirastaston sivuilta. Aprillipilana heillä tänä vuonna oli se, että mutkat suorksi koko suomen tieverkosta. Viivasuorat tiet..

Jo kolmas kappale tuolta edellämainitulta levyltä. Ei tätä levyä ole laitettu soittimeen kylläkään.. no siitä on kymmenen vuotta aikaa.

Vesisateen ropina peltistä ikkunalautaa vasten. Siellä on viellä lämmöt plussalla. 4.4 on päivämäärä. Voisi siis katsoa menneistyyttä taulukkomuodossa. Kirja on pitkä. Vuodesta 2002 saakka. Saavutus? Katsotaan palat

vuosi ote mitä tusota nyt
04.04.2003 - Puhtaat vihreät lakanat. Eikös se sarja päättynyt itsemurhaan. Ja sitä sitten joku pikkutyttö valitti tekstitelevisiossa että se pelotti kun se mies ampui aivonsa pellolle Kirjoittettu siis jotain pesutuloksesta ja hmm.. cd-data levyt käytävä ehkä läpi.
04.04.2004i - Lisää merkintää olemassaolostani. No tämä on mun elämä..

Mutta saahan hyvää materiaalia teksteihinsä..

Pari vuotta sitten olisin heti sensuroinut tun sensuroittamatta jääneen. Elämää tuokin ja tästä lähtien ihan sama lukeeko se täällä vai ei. Kirjani kertoo mun elämästä ja valitettavasti se aika vaan tapahtui.
04.04.2005 - En ole aikoihin keittänyt teetä.
Sitten tuli jauhelihamurekkeen vuoro olla pala tätä päivää meidän kurkussamme. Kertomus koulupäivästä. Ihan jees. Enkä nyt tänä vuonnakaan 2018 ole aikoihin keittänyt teetä.
04.04.2010 - Näin elokuvan..
Veturimiehet heiluttaa" Kertomus kahden kaverin ystävyydestä 10 vuotiaasta aina aikuisuuteen saakka. Pitää katsoa tuo elokuva tässä uudelleen. Elämä on ja kun sitä on nähty jo kohta 42 vuotta nii se vaa muuttuu.

Elämä vaan menee eteenpäin. Uusinta tekstiäkin pitäisi jatkaa, tehdä se valmiiksi että saisi jotain uutta alkuun.

Stereot yhä toistaa vanhaa levyä, pienitehoinen laser lukee mikroskooppisia kuoppia ja tasaista pintaa ja koko hommaa ohjaa stereon tietokone. Sen pitää antaa ohjauskäskyjä itse levysoittimen moottorille ja etupaneelin näyttöpääteeseen. Vilkuttaa sitä oskullaattoria, vaikkei sitä kukaan katso.

En vain muista tätä musiikkia. Kenties sitä kuunneltiin aika monesti silloin - 12 vuotta sitten. Laskin väärin. Tuostahan on jo 22 vuotta. Tietokoneeni varmisti asian. Tahtoisi tietenin, että siitä lumisateesta ja bussin odotuksesta Jyväskylässä olisi vain se 12 vuotta.

Viimeinen kappale lähti soimaan. Suru väistyy pois. on sen kappaleen nimii "aina suru väistyy pois"

Empä vieläkään ole Jämsän kirkonmäellä käynyt. Aika vissiin auttaa.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

20 vuotta Jyväskylän junaturmasta.

 

06.03.2018
Kaksikymmentä vuotta eräästä junamatkastani

Tänään tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun Jyväskylässä tapahtui juna-onnettomuus. Matkustin juuri tuona päivänä junilla. Opiskelin Järvenpäässä ja toi päivä taisi olla perjantai. Ainakin luullakseni, sillä olin tulossa viikonlopuksi Jämsään. Se oli silloista hienoa elämääni. Tuona, siis varmaankin perjantaina - minulla olisi ollut täysin mahdollista lähteä matkaan aikaisemmalla junayhteydellä. Siis tuntia aikaisemmalla.

Tällöin olisin matkustanut siinä turmajunassa Jämsään saakka. Kenties jutellut ihmisten kanssa, muistanut heidät. En millään muista miksi jäin silloin vielä tunniksi eteläsuomeen. Ehken jaksanut heti lähteä. Ehkä koulun tietokoneluokka veti puoleensa sen verran tai sitten olisiko ollut juna-yhteys hitaampi tai jotain. Ei voi muistaa, mutta todennäköisesti se oli se koulun tietokoneluokka. Kaiketi joku koulutyö.

Tuon aikainen päiväkirja tuolta ajalta oli vain sössötystä rakkaudesta. Lisää vahvuutta siihen faktaan, ettei kakaroilla ole aivoja päässä. Olihan tuolloin ns. kakara. Aivot eivät vielä täysin kehittyneet. Mutta se asia on sivuraide.

Kävin vielä läpi sen aikaiset paperiset päiväkirjat - mutta niissä oli vain todellakin sössötystä rakkaudesta. Oon mäkin ollut hullu joskus.

Se päivä kaksikymmentävuotta sitten. Tuohon aikaan minulla ei vielä ollut matkapuhelinta. Tuolloin oli markkinoilla sellainen liikuteltava puhelinliittymä, pystyi soittamaan omaan laskuunsa kaikista puhelimista. Niin puhelinkopeista kun kaikkialta siis muualtakin. Tartti vain äänitaajuuspuhelimen. Tuohon palveluun sisältyi vastaajakin.

Tampereen asemalla, kun odotin vaihtojunaa - soitin vastaajaani asemalaiturin kolikkopuhelimesta. Toi liittymä kun toimi 0800 alkuisena ilmaisnumerona. Ei tarvinnut korttia tai kolikoita. Siellä oli äitini viesti, siinä meni juna ohi, en kuullut muuta kuin et joku junaonnettomuus oli sattunut. Tai jotain sellaista, äiti kyseli vointia. Sitten se mun juna saapui ja laskin luurin. Nousin junaan.

Vähän ajan kuluttua se juna lähti kohden Jämsää ja sitten Jyväskylää. Muistan elävästi tämän. Vaunussa soi radio, tuli uutiset. Muistan vieläkin miten hiljaisuus laskeutui vaunuun. Tampere jäi taakse. Muistan kanssamatkustajien ilmeitä. Jos uutisen olisi kuullut ennen lähtöä, ehkä olisi vaihtunut linja-autoon.

Kyseinen junavuoro oli siis se heti ensimmäinen Tampereelta Jyväskylään turmajunan jälkeen. Sen junamatkan tulen muistamaan aina. Jotenkin uutinen yhdisti kaikkia ja sääli heitä, jotka jatkoivat Jyväskylään saakka. Jos oikein muistan, niin oli ehditty raivata yksi raide vapaaksi, jota pitkin junat menivät.

Illalla sitten televisiossa näytettiin sisäkuvia samanlaisesta vaunusta, jolla olin silloin matkustanut. Verhot roikkuivat ja penkit roikkuivat seiniksi muuttuneella lattialla.

Siitä kaikesta on nyt siis se 20 vuotta. Kyllin iso asia kun tapahtuu, nii sen tulee muistamaan aika hyvin. Aina.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Elämäni 15000 päivä. Elämäkollaasia

 07.01.2018
15000 päivää

Tuossa huomasin, että eräs koodinpätkä sivuillani näytti lukua 15000 .

Kyseessä siis se päivien määrä, kuinka monta päivää olen ollut syntyneenä. Siis elossa tai jotain. Lisää kahvia elimistöön, jotta se vaikuttaisi aivojen kielikeskukseen.

Eli syntymästäni on kulunut 15000 + nämä 3 päivää tänään. Tämän kirjoitushetkellä. Kirjoitushetkellä, jolloin voisi kirjoittamista jatkaa uusimman tekstini muokkaamiseen. Lauserakenteet eivät toimi. Lisää kahvia siis, onneks keitin vahvaa. Kielikeskus saakoo toteuttaa nyt itseään, että minä saisin säkenöivää tekstisinfoniaa aikaan taas, vaikka nyt maailman tilasta suhteeseen niihin viiteentoistatuhanteen päivään.

Elinaikanani.. väritelevisio löi itsensä läpi! Kotitietokoneet tulivat ja VHS voitti betamaxin tallennemarkkinoilla. CD levyt saapuivat, mp3 tekniikkasta spotifyyn ja internettelevisioon. Kaikki nyt tulee tuon puhelinkaapelin välityksellä. Musiikki, televisio ja tiedon valtatie.

10. päivä joulukuuta valikoituina vuosina väliltä 1976 - 2017. Voisin tehdä taasen lyhyelmän ja etsiä wikipediasta yksittäisiä tietoja tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kyseisenä päivänä. Ihan vain sen takia, että saisin itseni käyntiin.

1976

Tapahtumia, jotka tapahtuvat tuona vuonna ennen syntymääni.

Tanskassa evakoitiin tuhansia ihmisiä hirmumyrskyn tieltä, Tampereella lopetettiin johdinautoliikenne ja Suomen pankki esitteli uuden sadan markan setelin. Länsi-Sahara julistautui itsenäiseksi, Centrum-tavaratalo tuhoutui tulipalossa Lohjalla ja Lapualla räjähti patruunatehdas. Viking 1 ja 2 luotaimet laskeutuivat Mars-planeetalle, Microsoft- niminen pikkuyritys rekistöröitiin Yhdysvalloissa ja Suomessa sattui harvinaisen voimakas maanjäristys.

Kun olin jo syntynyt, niin sattui vielä sinä vuonna seuraavaa:

Helsingissä avattiin taidemuseo.

1979

Tuolta vuodelta on ensimmäisiä muistoja. Auto-onnettomuus Lapin Kolarissa ja aikaisemmalta vuodelta näkymä lastenvaunuista.

Maailmalla tapahtui tuolloin sellaista, että Lieksan kirkko tuhoutui tulipalossa ja Rautavaarallakin kirkko tuhoutui tulipalossa. Tuona vuonna paloivat myös vanhainkoti Raisiossa ja monta kynttilää tuossa tulipalossa kuolleiden vanhusten muistolle.

1981

Lapsuuden mukavat ajat.

Kesäaika otettiin Suomessa käyttöön, Espanjassa yritettiin vallankaappausta ja ydinreaktori tuhottiin Iranissa Israelin toimesta. Isossa Britanniassa mellakoitiin monissa kaupungeissa, poliisi turvautui kyynelkaasuun. MTV aloitti kymmenen uutiset ja yhtye nimeltä Metallica perustettiin.

1986

Koulu oli jo alkanut, ensimmäiset masennuksen oireet koulukiusaamisen vuoksi. Sana "itsemurha" tuli tämän 10 vuotiaan lapsen sanavarastoon. Näin Halleyn komeetan. Tsernobylin ydinvoimala onnettomuus oli se ensimmäinen selvä TV-muisto, Maailmalla sodittiin paljon, aloin pelkäämään tv-uutisia. Näiden asioiden kertaaminen on kaiketi hyvästä.

Kenties noi kolme esille ottamaani vuotta suhteuttavat elämäni ensimmäiset vuodet hyvin yhteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/1986 olisi käyttämäni tietolähde, tuolla sivulla on linkit vuosikymmeniin, yksittäisiin vuosiin ja silleen. Tietoa listattuna.

Palataan ajassa eteenpäin, tähän vuoteen - jolloin voi sanoa, että vuoteen 2020 on vain kaksi vuotta aikaa. Tulevaisuus tullut tänne. Terminen talvi alkaa eteläsuomessa vasta tällä viikolla. Ensi vuonna saattaa olla ns. tavallinen talvi, mutta se saattaakin olla viimeinen talvi eteläsuomessa vähään aikaan.