13.10.2012
Hienoa tulossa
jännä tunne se kun on antanut luvan julkaista koko Suomelle sellaista - itselleni kipeetä. Ei edes mun perhe tiedä asiasta. Jutusta tulee hyvä ja sen vuoksi mä julkaisen tämänkin merkinnän vasta kun se lehti on ilmestynyt. Vissiin ens marraskuun Meidän Perhe.
Isyys. Minusta oli todella mahtavaa - vaikka se sattuikin taas - huomata, että itsessäni on edelleen ne samat tunteet olemassa - mitä oli pari vuotta sitten. Tuolloin sain kuulla, että suhde johon olin panostanut -- ei johta minnekkään sellaiseen mistä mä tykkäisin.
Mutta jään jotenkin historiaan. se lehti on painotuote ja painettu sana kestää paremmin kuin digitaallinen tieto netissä.
Mä muistan sen tapaamisen sen toimittajan kanssa. Se mun vastaus siihen, kun hän kysyi:
"Miltä se tuntuu kun ei ole lapsia"
Mun vastaus - joka lukee siinä lehdessä: Ajattele sitä lastasi ja sitten ajattele että hänet vietäisiin sulta pois.
Sanajärjestys kenties nyt ei ollut sama, mutta siitä kyllä tajuaa asian.
mä olisin hyvä isä. Se muuttaisi mut ihmisenä. Tietäisin heti mikä on elämässä sitä tärkeää. Pitää huolta rakkaastaan. Mä olen mies, joka mitään ajattelematta antaa oman henkensä vaaraan, jos sillä on merkitystä sinne - pelastuuko joku lapsi varmalta kuolemalta. Tähän väliin kenties voisi kirjoittaa jälleen sen asian, että tahdon kuolla sankarina. Että simosta oli hyötyä, sillä se oikeasti on ainoa asia mitä mä elämästä tahdon.
Se tieto että kuulisin että
olen isä. Onneksi mä osaan kirjoittaa myös silmät kiinni,
sillä nyt mä en enää näe näyttöä kyynelten läpi. Se
olisi jotain niin mahtavaa - ettei sille olisi mitään sanoja.
Ottaisin perheestä täyden vastuun. Mä tykkään tehdä töitä.
Mun ON tehtävä töitä. tämä työttömyys on aika tappavaa pahaa. Myönnän. Toisinaan ne itsariajatukset ovat aika pahoja. Mä kuitenkin selviän. Sillä itselleni rakentui selviämismekanismi nuoruudessa - kun kävin sen rajun masennuksen läpi.
Näinhän mä kirjoitan. Käytäntöönlaitto on vähän toinen asia.
Mä olen hyvä mies jota elämä heittää ojaan.