15.09.2020
Lukuhetken jälkeen.
Luin tuossa sen mun vanhan tekstini "lago morte" Valmistunut vuonna 2013
Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen "masennuksen purku" työ.
Tässä mä luin sen tietenkin pitkästä aikaa ihan ajatuksella ja oivalsin jotain. En tunne olevani masentunut. En ole ajatellu sitä asiaa pitkään aikaan, siis että analysoisin omaa olotilaa. Kaiketi tässä ei ole ollut tarvetta. Isyysjuttujen ylösnousu tuossa kesällä, tänä vuonna kuolleiden rakkaiden sukulaisten muisteleminen..
En siis ole masentunut tällä hetkellä. Vai voisiko olla niin, etten enää muista miten olla masentunut? Se kuitenkin on ollut aika iso pala elämää. Olisiko se sitten muuttunut turtumisen tunteeksi?
Ei. On mulla tulevaisuudelle odotuksia.
Ei kai tässä ole aikaa alkaa masentua. Vuodenaikamasennus on tarpeeksi paljon sitten syksyn ja talven tultua. Tosin tämän syksyn jälkeen taitaa alkaa jo kevät.
Tekstiarkistoni löytyy osoitteesta http://www.simopahula.fi/tekstit/tindex.htm