3G-verkot katoavat, perkele! (osa2)

 

26.03.2024
3G-verkot katoavat, perkele! osa kaksi

aikaisemmin historiassa ( 24.01.2023 - Kolmegee verkot katoavat, perkele! ) Kerroin miten 3G verkkojen alasajo tekee riistakameroista eletroniikkajätettä tai sitten vaikeammin käytettäviä. Laite siis on sellainen, jolla seurataan eläimien liikkeitä. Ja ne eivät sitten enää toimi kunnolla.

On olemassa kyllä paljon muitakin laitteita, jotka käyttävät pelkästään 3G verkkoja. Kuten autojen eCall - järjestelmät, joissa ajoneuvo joutuessaan onnettomuuteen - ottaa itse yhteyden hätäkeskukseen ja siten kuten nätisti pelastuisi mahdollisesti ihmishenkiä.

3G verkkoja käytetään myös joissain vanhusten turvarannekkeissa. Että kun vanhus kokee että kohtaus on tulossa, niin hän voisi painaa hänelle tutun laitteen nappia ja apu tulee paikalle. Että kuten silleen nätisti elämä jatkuisi ja ei tulisi murheita muille.

Telian verkkokaupasta löytyi kyllä 4g verkossa toimia koiratutka, ainoa laite - joka on kuten vertainen turvaranneekkeseen. Siis ajatuksella, että sillä voi paikantaa liikkuvan asian.

Telialta löytyy myös muita ÄLYKODINn laitteita, kuten varsi-imuri, peruutustutka, pyörätietokone ja wifi-äänilevysoitin vinyylilevyille.

Aivan. Nyt on saatavilla vinyylilevysoitin, joka tukee uusimpia suoratoistopalveluita. Sen voi kytkeä langattomasti vaikka älyvessanpönttöön.

Kyllähän sitä tahtoisi, että toi edellinen olisi vain teknisesti mahdoton heitto, josta voisi lukea kirjoittajansa kyllästymisen ihmeen älylaitteisiin. Mutta kun se on teknisesti mahdollista. On olemassa vessanpönttö, jossa on sisäänrakennettu tekoälyavustaja. Se osaa soittaa myös musiikkia bluethoot yhteydellä tai wifin kautta. Siinä on myös led valaistus, säädettävä perseenlämmitin, reiän huuhtuletoiminto joka kutsutaan bideeksi. https://robbreport.com/gear/personal-technology/kohler-numi-smart-toilet-1234787104/

Hinta on vain $8625 Eli alle 9000 dollarin saisi tuon!

Turvarannekkeista snobien kaakeloituihin p*skahuusseihin? Vaikka sitten niin.

3G-verkkoja käytetään siis myös autojen Ecall -hätäjärjestelmissä. eCall järjestelmä on ollut pakollinen kaikissa EU:n alueella myydyissä uusissa autoissa vuoden 2018 jälkeen. ja se on voitu myös jälkiasentaa uusiin autoihin. Tai se pitää asentaa autoon sen omistajan kustannuksella. Ja vain siksi, kun 3g-verkot katoavat, perkele! tekniikanmaailma.fi/yllattava-seuraus-3g-verkkojen-alasajosta-tietyt-auton-ominaisuudet-voivat-lakata-toimimasta/ Oliko ihan yllätys? öö.. millä se auto ottaisi sitten yhteyttä? savumerkeilläkö?

Mutta kun ne taajuudet tarvittais muualle. jotta saataisiin uusia verkkoteknologioita - varmaankin että se älyvessanpönttö toimisi paremmin. Tai että saadaan uusia verkkoteknologioita aikaan, jotta saadaan miljoonista tänäpäivänä täysin toimivista laitteista eletroniikkajätettä. Kuten nyt vaikka tälläisestä pikkulaitteesta, kuten pankkiautomaatista. Siis mistä se Telian toiminnan vuoksi toimimatonta turvaranneketta pitävä vanhus yrittää nostaa ruokarahaa, ettei kuolisi nälkään siten ei niin nätisti.

Otto-automaatit tietyillä syrjäpaikkakunnilla käyttävät mobiilidataa. Kumpi on sitten halvempaa tässä säästötoimien hallitsevassa hyvinvointimaassa - hankkia siihen uusi nykyaisempi automaatti - vaiko viedä palvelu pois? Tosin sitä nykyaikaisempaa automaattia ei se vanhus kuitenkaan osaisi käyttää.

Tässä huomasin , että Jämsän Osuuspankin talletusotto on vaihdettu kosketusnäytölliseen versioon talletusotosta. Vanhukset etsivät näytön reunoilta niitä tuttuja painikkeita.. Mutta odotellessani vuoroani, minulle selvisi ettei vielä taas tarvitse vaihtaa pankkia. Jämsän Osuuspankin konttorissa on vielä kassapalvelut olemassa.

Pankkikortti voi viottua. siitä on kokemusta. Tämä tapahtui vissiin 10 vuotta sitten, tai koska Jämsän Nordea sulki kassapalvelunsa. Kaikkihan toimi hyvin pankkikortin avulla. Mutta sitten kun siihen iski vika. Siis sen siru viottui eikä se siis enää toiminut. No lapsena kun on opittu, että pankki on paikka - josta saa rahaa. Niin menin Nordean Jämsän konttoriin muistamatta tuota kassapalveluiden loppumista.

Heidän neuvonsa sai minut menemään suoraan Osuuspankin asiakkaaksi. Tekotyylikäs nainen tuli neuvomaan tuolloin Jämsän Nordean eteiseen - että mene Jyväskylään. sieltä saa rahaa. Aivan, mutta millä rahalla? ruokaakin pitäis kaupasta hommata. Onneksi siitä selvis ystävien avulla. Eli mulla toimi kyllä onneksi verkkopankki, joten sain siirrettyä ystävien tileille rahaa, jonka he nostivat sitten minulle.

Tarinan opetus: hylkää pankki, joka lopettaa kassapalvelut. Tai pidä käteistä varalla kotonasi. Sehän oli myös listattu suositelluksi hätävaraksi, jonka pitäisi löytyä kaikkien luolta - jos tulee aihetta käteiselle rahalle kuten poikkeustilanteen takia. Vaan kaikkiahan maailmassa on hyvin, ei meillä ole mitään suurehkoa valtioa naapurissa joka häiritsisi meidän palveluita.

Puhelimeni GPS väitti viikonloppuna, että olisin isolla järvellä Ukrainassa.

Vielä mä rauhoitan mieliänne, kertomalla että vanhuksille on olemassa kyllä 4g verkoissa toimiva turvarannekkeita. https://www.addsecure.fi/product/tunstall-4g-turvapuhelin-ja-turvaranneke/

Eipä tässä muuta, kun odotetaan vuosien kuluvan - että voin kirjoittaa merkinnän: 5g-verkot katoavat, perkele!!

Ja elämä muuttui

 

21.03.2024
Ja elämä muuttui.

Olihan tämä jo tiedossa, että seuraava menetys suvussa tuli vastaan. Nyt menehtyi sitten isäni velikin eli setäni, mökkinaapuri. Viimeinen siitä sisarusparvesta ja oma titteli suvun vanhempien joukossa tuli saaduksi. Oma vuoronumero vain tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Setä sai äkillisen sairaskohtauksen ja hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä. Olihan se liian myöhäistä. Viikossa elämä voi muuttua.

Kirjotin ajatukseni facebookkiin :

Sedän kohtalo herätti. hänkin asui paljon yksinään. Kuten itsekin. Kyllä mulla rutiini on välillä käydä mökillä mutta se että jos itse sais aivoveritulpan niin kestäisi kyllä kuukauden tällä menolla, ennen kun mut löydettäis.. joten mistä mun aktiivisuuden sitten löytäis? No vaikka se simopahula.fi on hyvä indikaattori katsoa koska olen päivittänyt niitä. Facebookkiin kun laittaa jotain, niin se vain hukkuu. Olen nähnyt viikkokin sitten tehtyjä päivityksiä kuten uusina. Kaikki tässä vanhenee. Ja pitää vissiin tapahtua jotain traagista ennenkun havahtuu että elämä voi tosta vaan mennä poikki. osoite sivuilleni löytyy facebook profiilini tiedoista.

Ja siksihän tämä merkintäkin. Että elonmerkki. Kaiketi sitä jotain sivuilleen pitänee tästä lähtien sitten päivittää. Vaikka kävijälaskurin tiedot. Tässä jotenkin ei nyt se CSS vai CCS.. ohjelmointikielen nimellä nyt ei ole mitään merkitystä. Mutta se etten saa toimimaan omaa laskuria, on nyt mitätön haitta. Olen vielä shokissa.

Kaikki kävi niin äkkiä. Tuolla maalla nyt on aika jäiset tienpinnat ja se estää kävelyt, ei tässä itseään haluu hajottaa. Oman isäni alamäki alkoi siitä, kun hän kerran kaatui kompastuessaan vai oliko se joku liukastuminen ollut.. en tiedä muistaa nyt.

Ajatukset sekaisin enkä mä itsekään mikään nuori ole. Havahdutti vain, että tässä pitää alkaa ottamaan yhteyttä ihmisiin ja näkyilemään enemmän, mitä olen tehnyt. Erokkoluonne kun on ja tottunut yksinäisyyteen.

Tässä eilen mä vihdoin luin itse ajatuksella sen mun uusimmman tekstin, healingdomen ja nyt se on sitten valmis, oikoluettu ja hyvä. Tekstissä kun on paljon asiaa elämästäni, käsittelin sen läpi ja kirjoitin tekstin juoneen mukaan. Olen tyytyinen siihen. Sain sen valmiiksi. Suurin kirjoitusurakkani on tehty. Tähän mennessä? uskaltaako tässä sitten aloittaa uutta? joka sitten jäisi kesken.

Ajatuksia jotka vain tulee kuten tuossa mitä kirjoitin facebookkin. jatkuu kunhan saan ajatukseni selkeiksi.

Myös teen taas surutyötä.

lepää rauhassa, Esko

---

 

20 vuotta Konginkankaan onnettomuudesta

 

19.03.2024
20 vuotta pahasta bussiturmasta

Konginkankaan bussiturmasta on tänään tasan 20 vuotta. Tuossa turmassa kuoli 23 nuorta. Onnettomuuden olisi estänyt keskikaide. Nyt viimein ensi kesänä kuulemma YLE uutisten mukaan, kyseinen paikka saa keskikaiteet. Hyvää onnea on ollut, ettei samanlaista onnettomuutta ole sattunut siinä kohtaa. Vielä on talvea jäljellä ennen ensi kesää. Kestääkö hyvä tuuri?

Tämä vitkuttelu muistuttaa mua eräästä asiasta. Siis Kaipolan Ala-asteella 1980 luvulla oli tapana ottaa pihakeinut pois melki heti elokuun jälkeen ja laittaa ne paikoilleen toukokuun puolivälissä. Ja me tahdoimme että, ne keinut saisivat olla koko lukukauden paikoillaan. No sitten meidän ikäryhmä siirtyi Jämsän yläasteisiin - ja sitä seuraavana syksynä kun meidän ikäryhmä vaihtoi kouluja - ne keinut jätettiin paikoilleen.

Muisto oli kirjoitettava ylös ja se liittyy tähän asiaan siten, että joku tahdottu asia toteutuessaan saattaa tulla liian myöhään. Tuossahan pihakeinu-asiassa se oli että kun me - jotka niiden keinujen tahdoimme olevan koko lukukauden (en muista kutsuttiinko niitää joko lukuvuosiksi vai - kausiksi) - vaihdoimme koulua, niin keinut jätettiin pysyvästi pihalle. Kyllähän niitä vissiin satunnaisesti tuli käytettyä, muttei se ollut sama. En ole siitä katkera, mutta sainhan tämänkin kirjoitettua ylös.

Palaan asiaan.

19.03.2004 - Perjantaina jolloin suomi suri - 20.03.2004 - Vesisadetta, jos uskominen tuulilasinpyyhkiöitä ja sateenvarjoja -
20.03.2004i - Uutta tietoa - 21.03.2004 - yöllä - 21.03.2004 - Sää ei suosi ihmistä - 21.03.2004ii - vielä jotain..

Oheiset linkit vievät 20 vuotta ajassa taaksepäin tässä nettipäiväkirjassani. Mä luin noi ja huomaan, että uutinen ei heti kolahtanut. Koska ensimmäisissä uutisissa. mitä sain ei ollut uutiskuvia tapahtuneesta. Pikkuhiljaa sitä alkoi tajuamaan, mitä oli tapahtunut ja tietty kollektiivinen suru tarttui minuunkin. Tuona päivänä Iltapäivälehtien lööpit kertoivat puolialastomasta Karita Mattilasta. Minkäs teet kun järkyttävämpi uutinen tulee kun lehdet ovat jo painettu ja toimitettu eteenpäin?

Huomaan ajatusvirheeni. Eli en tarkoittanut, että puolialaston oopperalaulaja olisi järkyttävä uutinen, mutta jostain syystä hänestä oli juttua sen päivän lööpeissä. Lehti oli siis jo painettu ja toimitettu. Muistaakseni ne lööpit vaihdettiin kesken päivän - kun uusi lehtipainos oli saatu painettua ja pikatoimitettua myyntipaikkoihin.

Se siitä päivästä jäi mieleen, jotenkin epäsopivat lööpit tragediapäivänä. Turmabussi oli Aurinkomatkojen linja-auto. Siitä oli kuvia niissä erikois-iltasanomissa, jotka tuolloin korvasivat Karita Mattila - uutisoinnilla olleet lehdet. Vaan siinä erikoisiltasanomissa oli Aurinkomatkojen mainos. Sama logo, mitä turmakuvissa. Osoitus mainonnan järjettömyydestä.

Kuinka usein busseille tapahtuu sitten onnettomuuksia? Itse olen matkustanut myös linja-autoilla paljon.

Jos nopeasti lasken kuinka monta kilometriä oli keskimäärin elämässäni mennyt linja-autoilla, niin yhtälö vissiin menisi 364 x 51km (Jämsä-Jyväskylä) = 18615km, Jämsä-Kaipola 6km x kai jotain 4880 kertaa johon lasken muutkin 6 km pitkät bussimatkat Jyväskylän paikallisliikenteessä ja Helsingin busseissa, niin vastaukseksi saa 26280km ja jos lisää siihen 18615km, saadaan 47895km

Mikä on maapallon ympäri ja 7000 kilometriä vielä uutta kierrosta. Enkä ole joutunut kuin yhteen bussionnettomuuteen tuossa ajassa. Se oli Jyväskylässä Voionmaankadulla 1994 kun bussin perään törmäsi toinen auto. Pää nytkähti taaksepäin, mutta vauhti oli hiljainen, niin ei siitä mitään muuta koitunut. Ei ollut paha onnettomuus, yllättävä vain.

No onnettomuudet ovat kyllä yllätyksiä yleensä.. Yhden kerran bussi on hajonnut kesken matkan. Eli aina harvinaisia.

Tällähän mä laskeskelin sitä mahdollisuutta, että millä todennäköisyydellä Konginkankaalla tapahtuisi paha onnettomuus, ennen sen keskikaiteen rakentamista. Ja se on melko pieni. Mutta olemassa oleva. Siitä onnettomuudesta ihmiset kärsivät yhä.

Konginkankaan onnettomuuspaikka? Google Mapsista löytyy kuvia muistolaatasta Tai oikeammin muistorististä. Yksi kuva on kaunis, siinä aurinko on nousemassa muistoristin takaa.

Paikka on keskellä pientä peltoaukeaa. No tietenkin Suomen kummallinen paikannimistö iskee tässäkin päin kunnioituksen naamaa. Eli turmapaikkaa lähellä on Haisevanniitty, Haisevanviita, Hirttokallio ja se mäki, jossa se rekka-auto menetti silloin hallinnan on nimeltään Haisevanmäki.

Jos tuota muistomerkkiä tahtoo katsomaan, niin siihen on mahdollisuus, kääntyy vain valtatieltä pois. Tähän tarjoutuu läheisen pikkutien ristys hyvä mahdollisuudet. Se pikkutie haarautuu melko heti, joten siihen saa auton parkkiin. tämä tie on Jyväskylästä päin vasemmalla ja Oulusta päin tultaessa oikealla puolella. Uusia onnettomuuksia ei tuossa tarvise järjestää, niin mä itse ainakin menisin Konginkankaan taajaman läpi menevää tietä turmapaikan ohi ja kääntyisin siltä tieltä takaisin Jyväskylään päin, niin pääsi kätevämmin kääntymään sille pikkutielle. se haarautuu varmaan metsäteiksi.

Katsokaa itse kartoista. Ajattelin vain kertoa, että se on google mapsin mukaan mahdollista. Pitää olla vain hyvin varovainen ja ajoittaa vierailu aikaan, jolloin ei ole paljon liikennettä.

Tuosta on siis se 20 vuotta tänään. Se päivä oli aika paha. Konginkankaalla se näkyi sillä, että valtatien liikenne ohjattiin kylän läpi.

Onneksi tänä vuonna viimein sinne tulee se keskikaide. Mutta Suomen tieverkolle jää kyllä monta muuta paikkaa, joka tarjoaa uudelle onnettomuudelle hyvät tapahtuma-olosuhteet. 

 

 Päivitystä.. Kun sain eilen tuon merkinnän kirjoitettua ja laitettua nettiin - niin sillä välillä oli tullut viesti puhelimeen. Setäni on menehtynyt. Hän oli läheiseni ja muistan miten hän lohdutti mua kun isäni, hänen veljensä, oli kuollut. tämä tapahtui 7 vuotta sitten. En jaksa tästä enempää nyt kirjoittaa kuten uutta merkintää. Maailma voi muuttua äkisti. Vain viikko sitten setäni voi hyvin. 

LISÄÄ Kaipolan lapsuudenmuistojani

 

06.03.2024
lisää lapsuudenmuistoja Kaipolasta.

Koska niihin oli kiva palata edellisessä merkinnässä, niin ajattelin jatkaa muisteluja. Ja vain koska henkilö on kohta elänyt jo puolivuosisataa ja syntyi viime vuosituhannen puolella - niin alkaako olla jo koolemanpelekoja päällä? kuuntelemani yhtye nimeltä Verjnaurmu saattaa vaikuttaa ajatuksiin. Koolemanpelejoja.. eli murresana kuolemanpelosta. ja bändin nimi olisi Verinaarmu. Kappale josta toi sana tuli puolestaan on Laalavat jouset.

Ja sitten asiaan. Paikka, jonka nykyinen nimi on Kaipolan toriaukea. Oli ennen iso puisto. Metsikkö. Meillä pojilla oli sen puskissa majoja ja keksimme tunnelin joka muodostui Kaipolanväylän vieressä olevan pitkähkön istutuksista. Kahteen riviin istutetut puskat muodostivat oksineen pikkupojan mentävän tunnelin. Leikkipuistosta pääsi helposti vaikka itse Kaipolanväylälle. Vai oliko sen nimi tuolloin Tehtaankatu. Ne isot rekat olivat kiinnostavia ja toisinaan kuuli niiden äänitorvia.

Nykyään se puisto on aidattu karsinaksi, jonne lapset viedään leikkimään. Mutta se keinun tukiranka on siltä ajalta oleva metallijäänne - kun me nyt 47 vuotiaat siellä lapsina leikimme. siellä oli sellainen kolmion muotoinen iso liukumäki, jonka sisään pääsi pitämään sadetta. Siinä puurakenteessa oli loppuajat veritahroja. Ne johtuivat siitä, että mä löin toista poikaa ja tämän nenästä alkoi vuotamaan verta. Se oli vahinko, ei tahallinen teko - mutta veritahrat jäivät siitä muistuttamaan.

Siinä puistossa oli myös hiihtolatu, jota hiidettiin ympäri. Lähimetsää piti varoa kun siellä oli "Lius" vanha vaarallinen mies, kuulemma perhemurhaaja tai jotain sellaista. Rohkeimmat meistä kävivät katsomassa onko Lius paikalla. Että vähän härjäis sitä.

siksihän se metsä oli jännä paikka, sen läpi kun meni monta polkua. Jotkut niistä menivät kentän toisessa päässä olevaan leikkipuistoon. Siinä puistosta oli jäljellä pari vuotta sitten enää vain se keltainen pylväs, jossa ennen oli hyrrä. Joskus 20 vuotta sitten kun vielä asuin Kaipolassa, niin mua lapsetti ja menin keinumaan kyseisen puiston keinuun. Sillä seuraamuksella että istuin vain halkesi kahtia aikuisen painoni alla. No rikos on vanhentunut. Samaten se, kun kyseinen leikkipuisto oli meidän tukikohtamme kun kävimme omenavarkaissa lähitalojen puutarhoissa. Muistan että omenat taisivat olla hivenen happamia yhtenä vuonna - kun ne aiheuttivat hyöryä kun söi.

Kaiketi olivat jotain myrkkyä täynnä, joka nykyaika tietäisi - mutta tuolloin sitä ei tiedetty niin se ei ollut vaarallista. Kerran veljeni vauhditti sitä hyrrää ja mä roikuin vaan mukana. Ei kannattanut irroittaa otettaan vaan kiljua. No eihän siitä muut päässeet pysäyttämään sitä hyrrääkään kun olisivat osuneet muhun. Vauhti oli aika kiivas. Maiseman muistan vain vilisseen ohi. Siellä oli erilainen liukumäkikin. Sellainen korkea ja sen huipulla hirvitti. Myös hiekkalaatikko oli käytössä. Varsinkin sateen jälkeen, kun hiekasta pystyi muotoilemaan vaikka mitä.

Nykyään se kenttä, jossa ennen talvella luisteltiin tai sitten kesäisin ammuttiin juotsella - on nyt kasvanut umpeen metsää. Joku piti venettään siellä viimeksi kun kävin pari vuotta sitten. Kyseinen leikkipuisto ja kenttä sijaitsevat siis sen kävelytien varrella joka lähtee Leponkujan päästä Simpeleentieltä. Siellä siinä puistossa oli kohta, johon aina sadevesi kerääntyi ja sen pinnalle tuli vesikirppuja jostain. niitä oli kiva pyydystellä.

Pyydystämisestä puheenollen.. Kerran koululla kun luistelukentällä oli tyttöjen liikuntatunti, niin mä huomasin metsähiiren. Mä nappasin sen kiinni ja heitin hiiren luistelukentälle. kuului kirkumista ja mä taisin juosta seuraavaksi.

Entäs kerrostalo nimeltä Kasi? Sen pihassa kyllä tuli lapsena pyörittyä ja paljon. Sen takana oli päiväkoti ja siellä oli temppukenttä. siis rakelma, jossa oli naruista tehty.. no siis että sen päälle pystyi menemään ja se oli narujen varassa loikoilua. Parempaa sanaa nyt en saa mieleeni. muistan kun työnsin kerran pääni narujen välistä ja näin ylösalaisin olevan auringonlaskun.

Se rakelma oli joko avaruusalus tai merirosvolaiva. Toinen lapsijoukkue taisi olla siinä keskuspuistossa, josta mainitsin aluksi. Me hyökkäilimme toisiamme päin. juosten tietty kadun yli. Silloisen Jämsänkoskentien. On olemassa kuva, jossa me laskemme mäkeä isolla pulkalla. Mäki oli lumivalli ja se laski suoraan kadulle.

Oikeastaan tässä kun alkoi tarkemmin miettimään kaikkiea mitä tuli tehtyä, niin ihme ettei mitään onnettomuutta koskaan sattunut..

Polkupyörillä mentiin ympäri Kaipoalan katuja. Muistan että kaiketi joskus sitä polki eri paikoissa ja koko ajan kiersi katuja ympäri. Tuntikin saattoi mennä. Orituntiellä oli tuolloin paljon siilejä. Muistan kyllä kerrankin kun piti polttaa kumia tien pintaan kun tein äkkijarrutuksen etten olisi ajanut siilien päälle. Ne kun tulivat kadulle yllättäin. Orituntiellä oli myös kukkakauppa, äidin kanssa siellä joskus käytiin ja se tuoksui jännältä.

Me siis pyörimme ympäri Kaipolaa ja kotiin piti palata vasta kun katuvalot syttyivät. Tai kesällä kun aurinko alkoi laskemaan. Jos meihin lapsiin piti saada yhteys, niin vanhemmat soittelivat toisilleen että onko meidän pentuja teillä näkynyt. Ja jos itselle tuli asiaa kotiin, niin sitä kaverin vanhemmilta kohteliaasti kysyi että saiko käyttää puhelinta.

Tiirinniemen maaulmalassa käytiin usein. Ennen vanhaan se tie sinne meni sen Kaipolan paperitehtaan läpi. tai siis että oli kovaa meteliä välillä. se oli jännää mutta oli hyvin vakavalla varoituksella meitä lapsia varoitettu poikkeamasta tieltä tehdasalueelle. Tuo tie nykyään on osa tehdasaluetta ja Tiirinniemeen (vai oliko se Teerinniemi) rakennettiin 1980 luvun lopussa uusi tie tehtaan takaa. Se väylä maauimalaan oli kyllä pienelle pojalle jännä. Muistan kun miten asfaltti poltti kuumana kesäpäivänä kun paljasjalkaisena sitä taivalsi.

äiti oli kyllä tuolloin mukana, varmaan koko ajan käskiessä mua laittamaan kengät takasin jalkaan. Sentään tehdasalue..

Tuolloin jäi mieleen se miltä paperitehdas tuoksuu kuumana kesäpäivänä. Rakennuksen seinällä luki tosi suurella sana KAIPOLA.

Tehdas kuului ja kuului elämään ja elämässä. Koko ajan oli se ääni läsnä. jouluisin se taisi lakata. Kaipolan mikro-ilmasto teki kesistä lämpimiä.

Kerran kun olin kaverin kanssa metsissä vähän liian pitkään, niin kuulemma koko Kaipola alkoi etsimään meitä. Että missä ne pennut on? Kyllä meidät sitten löydettiin kun lähdettiin takaisin kun ilta tuli. Ei siellä eksyä voinut. Jos vähän poikkesi joltain polulta niin käveli vain eteenpäin. Kaipola rajoittuu teihin. Kyllä jossain vaiheessa joku tie olisi vastaan tullut ja sitä kautta päässyt takaisin.

Seinälläni oli kisapalkinto jossa lukee "parhaalle poikahiihtäjälle 1990 Rantasen Kello" Sain sen kun osallistuin kaikkiin kilpailuihin. Kerrankin sijoitukseni jäi kyllä toisiksi viimeiseksi mutta ne kannustushuudot vieläkin muistan. Sai lisää energiaa ja maaliin tulin paria sekuntia ennen sitä viimeistä.

Kallossani oli iso arpi. Sen sain kun liukastuin märällä ruoholla ja löin pääni urheilukentän kuulanheitto rinkiin. Kentällä oli joku tapahtuma, jossa mukana oli Kari Suomalainenkin. muistan kun kaaduin, tunnustin päätäni ja katsoin sitten täysin verestä punaista kättäni.

voimaa oli vielä huutaa APUA! AUT - - - " ennenkun verenhukka sumensi pään. Muistan vain väkijoukon auttaneen ja kavereiden vakavat ilmeet. Mä tietty olin menettänyt valtavasti verta. ja siksi varmaan tilanne oli pelottava. Isoveli oli paikalla ja tuli sitten ambulanssiin mukaan.

Koskas vanhemmat sitten saivat tästä tietää? Vasta kun veikka meni pyytämään taksirahaa jättäen mut siihen taksiin pantiksi. Tie Jämsän sairaalaan ei tuolloin ollut yhtä hyvässä kunnossa kun nyt. (onhan se jo melkein kynnyspeltoa nykyäänkin) Mutta muistan kun päävammaisena ambulanssissa pää vain hakkasi kuoppien kohdalla johonkin.

Tämä tais olla 1990 luvun alussa. Vielä yksi muisto, johon tehdas liittyy. Ei tämä ei ole se kerta, kun sain kammon Muumilaakson mörköä kohtaan kun säikähdin sitä paperitehtaalla järjestetyssä tapahtumassa työläisten lapsille - kun tehtaan suuressa salissa näytettiin diaesitystä sadusta Kuka lohduttaisi nyytiä.

Vaan tämä tapahtui rajunilman aikana. Katselimme sitä raesadetta parvekkeella, kun yksi iso rae osui minua olkapäähän ja samassa salama löi tehtaan piippuun. Kova pamaus ja mä painuin piiloon sängyn alle.

Nahkaparturista Kaipolan lapsuudenmuistoihin

 05.03.2024
Nahkaparturista Kaipolaan

Tämänkertainen aloitusmetodini uuden merkinnän kirjoittamiselle sai vähän arveluttavan sekunnin. Siis päätin, että minkä tahansa laulun WinAmp 2.78 soittaa seuraavaksi CMX soittolistalta - jossa on 123 kappaletta. Ja sitten kirjoittaa sen kappaleen nimen googlehauksi. Ja sitten jälleen katsoa minne päin merkintä lähtee kirjoittautumaan. tässä vaiheessa se - minne päädyn on vielä mysteeriä.

Eli se musiikkisoitin se valitsi nahkaparturin. Kirjoitin sen hakukenttään ja painettuani ENTER mieleeni tuli että kenties tuolla hakusanalla voi saada näytölleen kuvia nahka-asuisista ihmisistä.

Sain tietenkin tietää että Nahkaparturi on yhtyeen CMX kappale albumilta Kolmikärki GOLD - ja että se on myös hevosen nimi. Kilpailuhevosen nimi. Kaikkea hyvää sille hepalle. Tosin kun mä avasin sen ravihevosen tiedot, niin sain tietää sen hevosen kuolleen jo vuonna 2017. Tieto löytyi sivulta http://www.sukuposti.net/hevoset/nahkaparturi/391267

Vuosi 2017 siis tuli vastaan tässä yhteydessä, isäni kuolinvuosi.

. . .

Hetki hiljaisuutta hänen muistolleen ja jotta kiva olo palaisi, niin alampa luettelemaan ravihevosten nimiä tuota auki olevalta sivulta.

Ihme-Välkky, Ihmetys, Ilotyttö, Vieterin ilo, Pelin Piirto, Pimu, Paavi, Vekku-Lento ja Herätys. Ovat nimiä, joita on hevosille annettu.

Suomen Turussa on mahdollista asua Asunto Oy Nahtapeitturin asunnoissa. Nimimerkki Nahkaparturin mielestä Ariana Grande on kuuma pakkaus. Etsin kyseisestä ihmisestä kuvan ja selvisi, että hän on laulaja-lauluntekijä. Nainen. Entä oma mielipide? No on yhdessä kuvassa hänellä kauneuspilkkuja kasvoissaan, eli ihan nätti on kyllä. Mutta kampaus saa henet näyttämään humanoidilta. Siis tukka laitettu ylös ja muotoiltu pyöreäksi saaden silmät näyttämään että ne olisivat luonnottoman alhaalla. Ja siitä tulee se tunne, että kuva on luonnoton. En päässyt kuuntelemaan hänen musiikkiaan, koska se kappale olisi avautunut youtubeen. Enkä mä tahdo soittohistoriaani kyseisen tyylin musiikkia yuotuben algometrejä sekoittamaan.

Palaan tuohon alkuperäiseen hakusanaan. Eli "Nahkaparturi" on turvallinen haku tehdä. Kuvahakukin näyttää kuvia siitä hevosesta enimmäkseen. Tietty on pari kuvaa jotain nahka-asusta, mutta kukaan ei pidä sitä yllään.

Tämä on tietenkin vain googlen mielipide. Entä bing? Tuleeko "Hei. tämä on bing. olen iloinen, että olet kiinnostunut nahkaparturista. Tästä innottuneena olen luonut sinulle kuva nahkaparturista, se on tuossa"

No ei. ensin se kertoi tosiaan siitä Nahkaparturi-hevosesta. Ja sitten aivan lopuksi heitti yhtyeen CMX kappaleen Nahkaparturi. Mutta kyseessä on vain CHAT-GTP4 vai mikä se tekoälyn nimi oli.

Ihmisälyni on siitä outo, että se tahtoo nähdä kuvan kehotteella "luo kuva nahkaparturista" Joo.. entinen hulluhan mä oon..

..tarkoittaa parturia, joka ajaa asiakkaidensa parrat ja hiukset nahkavyöllä..

No en mä nyt niin hullu ole, että kiinnostaisi nähdä moinen tekoälyn silmin. Tosin se on kertonut, ettei sillä ole silmiä tai korvia. Se on myös myöntänyt, ettei se tunne mitään. Sillä ei ole tunteita mutta pitää ihmiselämää arvossa. Ei tahdo tuhota sitä. Että pitäkää mielenne rauhallisena, tekoäly ei tule ja tapa meittiä. Vaikka kutsuikin ihmiselämää sanalla "sitä"

Mutta siirrytään paikallisuutisiin, ennen tulevaa 2030 luvun "Y2K" ilmiötä. Jyväskylässä kuoli yksi ihminen kerrostalon tulipalossa, Jämsän kirjastosta joku varastaa vessapaperia. Ja sitten lapsuudenkotikyläni Kaipola.

Ei enää kuumina kesäpäivinä saa nauttia siitä tuoksusta, mikä yhdistää mut lapsuuden aikoihin. Siis paperitehtaan tuoksuun. Nyt sinne tehdasalueelle, joka on vain alle 100 metrin päästä lapsuudekodistani, on tulossa paljon uutta. kalankasvatusta, muoviöljyn tuottamista ja akkuvarastoja.

Alueelle yhä menee voimalinja sekä rautatie. Tehtaan ratapihaa käytetään yhä vararaidekapasiteetin vuoksi. Joten se on toiminta-kunnossa yhä. Joten sähköä piisaa ja suuret kuljetukset onnistuvat. Paperitehdas kuuluu kyllä identeettiini vanhana Kaipolalaisena. Isä toi aina kyllä piirustuspaperia, suuria A2 paperiarkkeja (kaksi kertaa perus A4 paperin koko) Tehtaalla oli joskus tapahtumia tehtaan työlläisten lapsille. Tehdasalueelle meneminen oli hyvin vakavalla varoituksella kielletty. Olihan meillä muita paikkoja joissa pyöriä. Kuten se joutomaa Päijänteen rannassa. siinä meni se jäteputki tehtaan puhdistamolle. Siellä oli myös tyhjiä pitkiä putkia, joiden läpi oli kiva ryömiä.

Yhden Kaipolalaisen puiston ali menee sadevesikaivo. Mä itse en uskaltanut mennä sen läpi ryömien, mutta kaverit sitä harrastivat. se oli jännää. Piti olla pari tähystäjää aikuisten takia ja antaa varoitus jos joku aikuinen tuli lähelle. tuolloin siellä putkessa olijat olivat hiljaa ja muut vain teeskenneltiin leikkivämme ojassa. Me käytimme sitä putkea myös "puhelimena" että huusimme sinne ja äänihän kuului putken toisesta päästä ja puiston sadevesikaivosta ulos.

Vissiin sekin sadevesikaivo alkaa olemaan tiensä päässä. tuosta on se 40 vuotta aikaa ja viimeksi kun pari vuotta sitten kävelin siinä puistossa, niin kyllä se sama putki on yhä paikoillaan. Se, että minne se vesi menee saattaa olla vain eri juttu.

Oheinen kuva Kaipolan entisestä paperitehtaasta on otettu lapsuudenkotini keittiön ikkunasta.