Vuosikymmenen viimeinen merkintä

 

29.12.2019
Vuosikymmenen viimeinen päivä, 2. otos

Tänään on sunnuntai, joten tätä Suomen pilannutta vuosikymmentä on jäljellä oikeastaan enää pari päivää. Ei ole siis viimeinen päivä, mutta koska en tule olemaan tietokoneella uutenavuotena - niin onkoon tänään kirjassani se viimeinen päivä. Syystä, että edellisen kerran kun vuosikymmen vaihtui, tein merkinnän otsikkonaan:

31.12.2009 - Vuosikymmenen viimeinen päivä.

Joten se siitä selityksestä.

Eli mitä on tapahtunut tänä vuosikymmenenä?
13.01.2013 - Maailmanloppu - sallittu lapsille.

2010 - 2012 Työura s-marketissa päättyi ja uudelleen alkamisen erään työllistymis kurssin tiimoilta - pilasi erään henkilön sinne töihin änkeytyminen.

Häiritsi työtäni siten, etten saanut uutta kauppiasta vaikuttuneeksi työstäni. Sentään kassan opin ja se oli helppoa. Isyystunteiden esiinnousu yllätti täysin, että mä voin sellaisia kokea.

2013 Yritin irtiottoa taas ja muutin töiden perään Koskenpäälle. Koska homman opettaminen oli suunniteltu todella surkeasti, niin ei se onnistunut. Paluu takaisin Jämsään. Haastattelu Meidän perhe- lehteen.

21.09.2013 - Alkua pitkästä aikaa.

Toimittaja bongasi minut juuri tämän nettipäiväkirjan ansiosta. Lehti ilmestyi sitten aikaan, eikä artikkeli sittemmin ole poikinut paljon yhtään mitään yhteydenottoja tai muuta sen sellaista.

07.02.2015 - Vuoden 15 ensimmäinen yöllinen

2015 - nyt. yhdeksän euron helvettiä, jolla pääsin eroon työttömyysleikkureista. Ensi vuonna ne leikkurit eivät enää ole olemassa. 2017 oli surullinen vuosi isän kuoleman takia, eikä sitäkään olisi saanut surra:

Mitä OIKEA työ on ? >>

Kirjoitetaan se vielä tähänkin ja tulen vastuudessakin asiasta mainitsemaan oikeissa asiayhteyksissä. Vuoden 2017 syksy oli minulle erityisen vaikeaa aikaa ja siksi oli sairaslomilla niistä niin sanotuista töistä. Sain sitten jälkikäteen kuulla - että olisi muka käyttänyt hyödykseni isäni kuolemaa , ettei olis tarvinnut mennä sinne. On olemassa kuva autsvitsin (kirjoitusasu näin, tulevia google hakua varten)

.. siis on olemassa autsvitsin keskitysleiristä kuva, sen portista - jossa saksaksi tulee työ tekee vapaaksi. Kuvaa muokattu ja sen tekstinä lukee 'kuntouttava työtoiminta' Rappeuttavaa työtoimintaa se oli. enää en osaa niin hyvin kassaa.

Ja tätä vihaa jatkuu vielä vaikka kuinka kauan, joten annetaan sen nyt olla.

vuonna 2018 näille kotisivuille meinasi käydä huonosti, ei Telia ollut onnistunut tiedottaessaan kotisivupalvelunsa lopetuksesta.

29.05.2018 - Surkuhupaisaa toimintaa..

Siinähä se vuosikymmenen tällä kertaa.

Tämän merkinnän yhteydessä on uusia kuvia kotisivuillani. Viimeinen, toi siltakuva.. Se sijaitsee jossain kohtaa valtatietä 78. Syy kuvaan on se, että mä muistan lapsena - joskus että pysähdyttiin tuollaiselle levähtysalueelle.

Taidettiin sitä ehkä uidakin siinä pienessä joessa, jonka yli silta meni. Kuumana kesäpäivänä. Syötiin sitten siinä, kaasukeitin vaan päälle ja vanhemmat teki ruokaa.

Kun tuon kuvan otin viisi vuotta sitten, käytiin rovaniemellä. Jäi viimeiseksi pitkäksi ajomatkaksi isän kanssa.

2020 . Siitähän on sanottu , että kun se tulee - niin se on tulevaisuutta. Nuorena sitä laski laskimella, että itse täyttää 50 vuotta sen vuosikymmenen aikana. Ja se on nyt alkamassa.

Eipä tässä muuta tällä kertaa.

jatkuu vuonna 2020

Selonteko

 19.12.2019
417 sååtånå

Oli kappale, jonka tietokoneeni prosessori arpoi satunnaisesti käynnistin soittolistan. Pitäisikö tässä kuten kirjoittaa yhden sanan lauseita, vai ottaa lisää aamukahvia - jotta oma prosessorini käynnistyisi.

Ja mihin mä olen satuttanut vasemman etusormeni pään?

OK. lisäannos kahvia ja CMX tietenkin soi. Kappalevalintaana oli siis se saatana. sååtånå

öppnä på åbo,, Joskus kirjoitin ruotsiakin. Harhauduin sivuraiteelle. Tosin sivuraiteillakin on ollut tänään vähän hiljaista.

Syy vaikutti minuunkin kostuttavasti. Sisäisesti ja ulkoisesti.

Eilen oli lumimyrsky ja puolet Suomen valtakuntaa ilman sähköä. Junia haitannut lumimyrsky on tänään vain muistokuva viileinneissä torpissa ympäri maaseutua.

Puulämmitykset käynnistetty ja pienhiukkassato taattu. Ilmastotekona ihmisten pitäisi siis kylmettyä kuoliaaksi?

Paljon on tapahtunut, mutta alkaisiko kirjoittamaan selontekoa odotusnumerolapun monista käyttötarkoituksista olla ajantappaja, kun ihminen katsoo näytöstä - koska lapussa oleva numero 52 tulisi.

Näytössä näkyy 42

Lapusta minä ensin rullaan nurkat, saan pienemmän neliön aikaan. Sitten taittelen sen kolmioksi ja avaan. Kello kilahtaa pari kertaa. Numeroita huhuillaan työntekijöiden toimesta.

46 - pari muuta ihmistä oli kyllästynyt vissiin odottelemaan ja lähtenyt. Kello kilisee taas.

48, 49 - kaksi kassaa avautui samaan aikaan. Tämä kertomus on siis pankista.

Rullaan sitten sen lapun syrjästä alkaen rullaksi ja avaan sen. Taittelen tällä kertaa sen haitariksi. - Ja avaan. Teen taas, että rullaan sen nurkista neliöksi. Muut tuijottava älyluurejaan, kuten jumalaansa.

50

Avaan lapun ja suoristan sen.

51 ja sitten 52

Vuoroni loistaa on saapunut. Odotustila johtui järkevästä ajatuksesta. siis että ottaa säästötilistä sen verkkopankin pois. Kuulemma monet muutkin tekevän niin.

Tämän tiedon muiden ihmisten salassapidettävistä pankkiasioista minulle kertoi minua palvellut nainen.

Se pankista. Olo tänään on vähän hauras. Kävin eilen pubissa. Tällä kertaa oli syytä juhlaan. NYT SE ON SITTEN OHI. 5 VUOTTA NS. TÖITÄ LOPPUI EILEN. Capslockin käyttö oli tarkoituksellista.

Satoi hyvin paljon lunta kun odotin bussia. Kertomus siis nitoutuu tässä kohtaa alun kanssa yhteen. Satoi märkiä tiskirättejä ja tuttu kuski sanoi, että kyllä tietää minulla olevan matkalippusovelluksen. Ei tartte kännykkää kaivaa ulos kastumaan.

Linja-autossa istuin ensimmäiseen riviin, koska tahtoi vain istumaan nopeasti. Tuulilasiin tuli lunta sillä vauhdilla, ettei täysillä toimineet pyyhkijät ehtineet sitä pois raivata. Kinos kasvoi tuulilasin reunaan ja bussi kulki eteenpäin tietä 56.

Jämsänkoskella siis satoi paljon ja isoja hiultaleita, Jämsässä taas ei. Satoi kyllä jotain, muttei yhtä rankasti. Pysäytin bussin kivipankin pysäkille ja liukastelin siitä sitten pubiin kuivumaan. Farkut olivat hyvin ottaneet märät lumihiltaleet vastaan ja olivat kostean kylmät.

Pubin pöydässä mä sitten katsoin työtodistustani. Hyvät arvosanat. Vaikka mä olenkin vihannut olla siellä, niin työni olen tehnyt hyvin. laitoin paperit takaisin povariini ja aloin nauttimaan juomaani.

Pubin telkat toistivat jostain syystä pikku kakkosta tehden tilanteesta jännällä tapaa oudon. Tosin se saattoi johtua tilauksestani "Jägermaister shotti ja nelonen"

Mutta kuten laulun mukaan, joka nyt soi "Tämän runon tahtoisin unohtaa" - Niin tehdään siten. Hitaasti, mutta varmasti.

Siltoja en kuitenkaan takanani polttanut. VAIKKA..

Aluksi ajatelin. Valella ne sillat polttoaineella ja sytyttää palamaan. Kun betoni ei muuta kun lämpiäisi siitä, niin olisin panostanut sillat ja räjäyttänyt ne pois. Sitten olisin raivannut sillalle menevän tienkin pois, ennallistanut maiseman takaisin metsäksi.

Niin en kuitenkaan tehnyt. Kirjoitin kyllä mielipiteitäni vihaisen rakentavalla tavalla muistitikulle, jonka aivan viimeiseksi - ennen poistumistani lumimyrskyyn - annoin pomoille.

Nyt vain pieni henkäisytauko ja sit jotain uutta. Eipä sillä, en tuolla viihtynytkään lainkaan. Kun tuossa oli syntymäpäiväni - niin en kertonut siitä mitenkään siellä kenellekkään. Ei se niille kuulunut. Kuitenkin VIHASIN paikkaa.

Google mapsiin saa tehtyä paikkamerkintöjä ja niitä voi uudelleen nimetä. Toi kyseinen paikka on ollut kartalla "HELVETTI" jo parin vuoden ajan ja nyt kun se viimein loppui - niin en tule sitä karttamerkkiä poistamaankaan.

Vietin syntymäpäivää hiljaisella profiililla, en juhlinut. Voisinhan mä kirjoittaa eräästä, vuosia sitten vietetystä syntymäpäivästä kirjoittaa tässä saamassani vihan tunteessa. Joo.. karttamerkki pitää paikkaana. Helvetti. Keventävänä vitsinä sen paikan osoitteesta pystyi vääntämään muka naurettavan vitsin. Metsuria kakkoseen.

Niin se syntymäpäivä vuonna.. olisko ollu 2010. Olen siis pitkävihainen. Silloin mun jotenkin piti järjestää bileet kun kaverit tahto. Että sitten jatkettais biletystä paikallisessa hyppypaikassa eli yökerhossa. NIIN EI MUN PAIKKA. Samaan aikaan mielipubini Jämsän rock baari oli sitten viimeistä vuottaan auki. Ei se pelkkä juomamesta ollut. Tunnelma ja siellä oli kuten kotonaan. Hienoja ihmisiä..

Mä olin ajatellut viettää koko syntymäpäiväni siellä. En lähtisi minnekkään. Tosin kävi. Jälkikäteen siitäkin syntymäpäivästä jäi huono maku. Esimerkiksi asiat vaan ei toiminut kuten pyysin, kun sitten lähdin itse aikaisemmin sinne rokkibaariin ja jätin tänne asuntooni juhlat jatkumaan. Ajattelin kun paikalla oli pari luottoystävää, että kun sanoo - että lähtiessänne sammuttakaa valot ja laitteet.

Yöllä kun tulen kotiin, niin täällä oli telkka auki ja täysvalaistus. Musat sentään oli sammutettu. JA kyllä mun piti sitten sinne saatanan yökerhoon mennä kuuntelemaan sitä jumputusta. Syntymäpäivinäänhän pitäisi tehdä sitä mitä itse haluaa.

Sen ainakin tuosta koetteluksesta opin. Ja tässä totuus, vaikka sitten tavuviivoin

Si-mo Pa-hu-la ei bi-le-tä

Seuraavana vuonna se rokkibaari oli sulkenut sitten ovensa. ja tuota edelllisenä vuotena se ei vielä ollut niin hieno paikka, mitä tuolloin oli. Tuollaistenhan pitää antaa kasvaa ja hakea se tunnelmansa.

Mutta nyt helvetti on viimein ohitse. Hienoa. karttamerkin jätän muistoksi ja muistutukseksi.

Lumiaurojen kosintamenot

27.11.2019
Lumiaurojen kosintamenot

Heti kun sataa vähäsen enemmän sitä valkoista - niin se on aurattava pois, jättäen isomman jääkentän taakseen mitä olisi auraamattomassa tilassa tapahtunut.

Tosin tämä on niin suuri kaupunki, josta voisi vaikka viikon olla lomalla. Maalla. Poissa äänistä ja typeristä liikenneratkaisuista. Pilatussa keskustassa ei jaksa pahemmin kävellä. Sitäkin ne lumiaurat vissiin hiovat tyhjäksi valkoisesta.

Lumiaurat.

..tuolla ne menevät
talon taakse ja nylkyttävät toisiaan
saaden lumiauraperheeseen pari pikkuista
mopolumiauraa.
Äitilumiaura hakee sitten dieseliä,
koska ne itkevät nälkäänsä. Syötyään lumiauraperhe
lähtee auraamaan teitä. Pikkuiset mopolumiaurat vaan törmäävät siihen kylmäasemaan
saaden aikaan suuren lämpimän liekin. Leimahdus. Bensapumppu tulisen suihkulähteen luojana.

aamen, on lumi sulanut..

Pikkusatuja syntyy. musiikkina pitkästä aikaa CMX

Tänään siis sataa valkoista ainetta.

Paakkuina, kastelevina paakkuina. Joita muutkin kiroavat istuessaan lämmitetyissä koneissaan pyörien päällä, autoissaan, radion hehkuttaessa onnellisuutta radio novasta tuulilasinpyyhkijöiden yrittäessä tehdä työtään. Tiellä, jonka alla menevät kaukolämpöputket. Kaukolämpö piti käyttää myös tämän kaupungin uuden keskustan sulana pitämiseen, muttei niin tainnut tapahtua.

Ennen kaava oli.. Jalkakäytävä, keskusistutuksilla jaettuna pyörille ja kävelijöille. Omat kaistat. Sitten pysäköintipaikat ajoradan liikenteen suuntaisesti. Sitten se vastaantulevien ajorata pysäköintipaikkoineen - liikenteen suuntaisesti.

Sitten taas jalkakäytävä - erotettuna pyörille ja kävelijöille. Istutuksilla erotettuna.

Suojatien kohdalla oli selvä korkeusero ajorataan nähden. Ei vahingossa kävellyt tielle.

Nyt, muutamaan viikkoa ennen vuotta 2020

Kotikaupungin keskusta.

Kapeampi jalkakäytävä, jota käyttävät pyöräilijät ja jalankulkiat samaan aikaan. Ei istutuksia. Sitten tulee se ajorata. Sen jälkeen on vinoparkki, josta poistutaan peruuttamalla vastaantulevaa liikennettä vastaan.

Sitten on jalkakäytävän pätkä, jonka kautta ihmisten tulisi mennä suojateillepäin.

Suojatiet hyvin leveitä ja millilleen ajoradan tasolla.

Ja tässä kaupungissa ihmiset kunnioittavat hyvin paljon suojateitä.

Eli eivät.

Sitten tulee toinen vinoparkki, josta poistutaan peruuttamalla vastaantulevaa liikennettä vastaan. ja sitten kapea jalkakäytävä - jossa pyöräilijät ja kävelijät menevät samassa sumpussa.

Mutta kai siinä jotain järkeä ja uudistusta liikenneturvallisuuteen oli taatusti loppuajatuksena tuossa ajatuksessa. Multa katkesi ajatus. mutta silti tulostan jotain tekstiä silmät kiinni näppäimstön kautta. Eli en yhteydessä muuhun kuin Cmx,ää soittavaan tietokoneeseen.

Silmien avaus ja toteaminen, että jälleen edelleen toimii sorminäppäryys ja että eiköhän toi tullut selväksi mitä mieltä tuosta olen. Kaupungin uudesta keskustasta.

CMX yhtye on jälleen mukana WinAmpin toistaessa sitä. Omilta, ostetuilta levyiltä ripattua musiikkia palautettuna varmuuskopiolta uuteen tietokoneeseen. Joka tais tulla tässä vuosi sitten.

Eli olisiko se enää uusi? Ehkei. Kaivannut kuunella tätä yhtyettä jo kauan.

 

 

Tulipalotiistai. Puolituttu menetti kai kotinsa.

 

24.09.2019
Tulipalotiistai

Olisihan tämä päivä voinut mennä paremminkin. Tuossa aivan lähellä, vain 200 metrin päässä kotooni - syttyi tuhoisa tulipalo puukerrostalossa tuhoten rakennuksen kokonaan.

Olin kaupassa kun niitä paloautoja alkoi menemään ohitse. Yksi ei mitään yleensä tarkoita, mutta kun tuli toinenkin ja sit ambulanssi, uusia paloautoja kaksi kappaletta - niin se on sen merkki, että jotain on tapahtunut.

Paikallisuutisista sitten tuossa luin, että siinä tulipalossa myös kuoli ihminen. 1960 luvulla syntynyt mies.

Tuossa kymmenen, yksitoista vuotta sitten - työllistymiskurssilla, samalla josta sitten paikalliseen äs-markettiin pääsin. Niin siellä oli sellainen mua 10 vuotta vanhempi, ujompi mies. Pitkäaikaistyöttömille se kurssi oli.

Oli sitten tiimitöiden aika. Että ottakaa parit. Tapahtui sama mitä koulumaailmassa, hän tuntui jäävän paritta ja jäämässä ryhmän vetäjän pariksi. Minä sitten sanoin, että voin olla hänen parinsa tässä työssä.

Se jotenkin sitten tuli kaveriksi, kun siinä samalla vähän tutustuttiin. Hänellä oli silloin vakava päävamma, ja ryhmän jälkeen vähän huolissani kysyin, että pärjääkö hän. Tuntui ja oli yksinäinen.

No mä saatoi sitten häntä vähän matkaa kaupoille ja erottiin. Tultiin kavereiksi, nähtiin pari kertaa.

Taisi asua puukerrostalossa.

Samassa joka nyt tänäään paloi.

Pitää odottaa väestömuutoksia-palstaa, nimen mä muistin kyllä. tietenkään tässä en sitä kerro.

Se kaveruus jotenkin sitten jäi hoitamatta. Mä sain töitä ja uusia kavereita kaupalta. Join kyllä hänen kanssaan pari oluet ja vähän juteltiin.

sitten vain jotenkin - ajauduimme erillimme.

Ja nyt se uutinen kummittelee mielessä. Tulipalossa kuoli 1960 luvulla syntynyt mies.

Asui kuulemma lähellä mua. Tästä on vain 200 metriä tulipalopaikalle.

Tiesin hänen olevan yksinäinen, mutta jotenkin sitä ajan kuluessa en niin vastannut puheluihin ja silleen.

tuntuu pahalle.

* päivitys 26.09.2019 Kuollut ei ollut se mun kaveri, enkä tuntenut menehtynyttä. Paha asia toi vaan on. *

Tulevaisuus on lanaamaton soratie

01.09.2019
yöllistä, päätän vuosikymmenen viimeisen kesän tähän

Mitähän mulla oli mielessä.. Paljonkin kaiketi. Olen tässä lukenut tämän nettipäiväkirjan ensimmäisiä lukuja läpi. Tuntuu siltä, että voisi ne kuten jo sensuroida, vaihtaa tämän kaiken alkupäivämäärää eteenpäin. Ja vain siksi, että vähän hävettää se tyyli jolla tämäkin nettipäiväkirja aloitti.

Mutta se kai kuuluu tähän mun elämään. Häpeää mennyttä ja toivoo ettei mennyt tulisi tulevaisuuden tielle.

Tulevaisuus on lanaamaton soratie.

Täynnä ns. nimismiehen kiharoita. jouset menee autossa paskaksi - renkaat puhkeaa . Mutta silti eteenpäin olisi päästävä sen auton parissa..

Sitä vain aina jollain tasolla pyyhkii suurimmat tunteet jonkun alle - että pystyisi olemaan ja jatkamaan arkielämää vailla mitään suuria asioita.

kuten niitä ei olisi.

niitä vaan on. koko se isyyshomma, ikääntyminen. Tämä aika menossa eteenpäin.. elämä muuttaa miestä.

näihin hajanaisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tää vuosikymmenen viimeinen kesä. Olin ulkona, lämmintä oli.

Vähän aikaa vielä huomenna ja sitten.. syksy. Kaikki tätä lukeneet tietää sen, mitä mieltä olen asiasta.

Jos jotain hyvää.. Niin viimein se yksi asia, mitä käsittelin tässä merkintäsivulla kohdsssa "carving at yöllistä" - niin tulipahan selväksi, etten mä itse ollut pääni sisällä tehny asiasta pahaa. Että henkilö ei olisi muuttunut ja koko homma olisi vain mun pääni sisällä. Ettäkö hän tahtoisi vielä olla mun kanssa.

Kiitos internetin ja facebookin, se otti siis yhteyttä - nimeä en enää kirjoita. Keskustelun perusteella, jota kävimme messangerissa - tuli selväksi, ettei se asia ole vain mun omaa päänsisäistä - Että elämä muka olisi muuttunut sillä saralla.

Yhä hän tahtoisi minut takaisin, muttei saa. VIIMEINKIN tajusin, että olen ollut oikeassa koko ajan ja toimintani näiden vuosien aikana on ollut oikeata. Että välttelen häntä.

Hän ei muutu koskaan, itse voin tehdä niin. Viimein voin unohtaa koko asian pyörittämisen pääni sisällä, koska se on todellisuutta. Vaaraa.

Jatkuu huonompana vuodenaikana

 

Jonkin sortin matkakuvausta

 

26.08.2019
Jonkin sortin matkakuvausta

Kävin tuossa taas Helsingissä kavereita katsomassa. Helsingissä mentiin heti spårakoff - ratikan kyytiin. Eli pubiratikka, kaunis loppukesän päivä Helsingissä ja nähdä se hitaasti kulkevassa vanhassa rautiovaunussa. Oli hieno matka. Mahtava tapa nähdä Helsinkiä. Ajelun päätteeks pääs vielä jutteleen kuskin kanssa. Sitten lähdin metroon ja sillä Espooseen.

Rautatieaseman metroasemaa käytin. Eipä tiennyt, että se kerta jäisi minulle viimeiseksi sinä viikonloppuna, kun sitä asemaa pääsi käyttämään. Sade nimittäin teki tuhojaan sitä seuraavana aamuna, vesi tulvi metroon ja aiheutti suuria onglema. Metroliikenne oli katkaistava Helsingin ydinkeskustan alta.

Perjantaina käytiin taas ajelemassa Järvenpäässä sateisessa kelissä. Traditio kun se on meille. Lauantaina käytiin Porvoossa. Kaunis kaupunki, katsottiin Porvoon rautatieasemaa ja asemaseutua. Junaharrastaja se kaverinikin on. Muut ehkä kuvaisivat sitä Porvoon tuomiokirkkoa, eikä radan lopun puskinta. Otin siitä kirkostakin sitten kuvia.

Vietettiin aikaa sitten Porvoossa ja lähdettiin siinä puolen kymmenen maissa illalla pois.

Siitä pari tuntia, niin Porvossa sattui ammuskeluvälikohtaus, josta sitten luin aamulla kännykästä. Suuri poliisioperaatio, kahta poliisia kohden ammuttiin ja Porvoossa oli tiesulkuja yms.

Tullessa sieltä sinä iltana, huomasin kuinka hyvä opastejärjestelmä Helsingin Seudun Liikentellä on. bussipysäkkejen ja ratikkapysäkkeiden näytössä oli punaisella häiriösanoma. Rautatieaseman metroasema suljettu, silloin illalla se oli suljettu kaikelta liikenteeltä.

Meri muuten lämmittää aika lailla sielläpäin. Auton ulkolämpömittari näytti Porvoon ja Helsingin välissä +12c, mutta Helsingissä - kun keskustaa silloin iltayöstä kiertelimme, se mittari näytti +17c

Olihan se meno siellä sen näköistäkin, että lämmintä oli.

Lähdimme siitä keskustasta sitten Espooseen nukkumaan.

Sunnuntaina lähdin Espoosta metrolla ja jäin Kampissa pois - koska tuolloin metrojunat kulkivat pysähtymättä sen tulvineen aseman ohi. Myös Kampin asema oli saanut vettä sisäänsä, mutta se oli jo kuivattu. Tällä kertaa nousin maan pinnalle hissillä. Kävelin sitten Kampin keskuksesta katuja pitkin päärautatieasemalle odottamaan junaani. Se kanssa on mulle oma traditio. Kävellä Kampista rautatieasemalle. Kuten ottaa vielä hetki Helsinkiä vastaan ja sitten lähteä.

Odotin hetken, kävin minuuttibaarissa yhdellä ja katsoin miten siinä isossa näytössä junien lähtöajat vaihtuivat. Ihmisvilinä kummasti rauhoitti. Se iso näyttö siellä Helsingin päärautatieasemalla on kyllä menossa jo hajalle. Moni paneeli oli jo himmentynyt.

Juna tuli sitten ajallaan ja pääsin kotimatkalle. Oli lämmintä ja oli lämpimämpää kun juna pääsi perille Jämsään.

Eipä tässä sitten muuta kerrottavaa liene.

Elämäni helvetti yllätti jälleen.

 

27.06.2019
carving at yöllistä

Yöllistä ja elämästä. Kyllähän mä olen sanonut jo pisteen tälle asialle, mutta kerta se heitettiin taas päin naamaa - niin kerrottakoon lyhyesti. Sain kaveripyynnön facebookissa häneltä. Nimeä en enää jaksa toistaa, mutta aina pelännyt sitä - mitä nyt on sitten tapahtunut. Näistä linkeistä lisäinfoa (avautuvat uusiin ikkunoihin) Menevät vuoden 2011 merkintöihin.

Elämä voi yllättää, vittu >>

Lisää siitä asiasta, perkele >>

Mutta onneksi yhteisöpalvelussa on toiminto nimeltä Esto. Toimivuus valitettavasti vain internetissä.

Sen vain voi sanoa, että tapahtunut mitä on pelännyt koko ajan salaa - näkee kaveripyynnön lähettäjän nimenä.. sen, hänen. Niin nyt kun se on tapahtunut, niin ei tartte enää nii olla sen asian kanssa peloissaan - että koska se tapahtuu kun se on tapahtunut nyt ja voi avata uusia ajatuksia.

Eli ohi ja yli alan olemaan. Kauan siihen kyllä menikin. Mutta nyt eteenpäin ihan sees. Antamatta asioiden vaikuttaa elämään mitenkään.

Tässä ei enää ole aikaa vanhalle saastalle. Isän kuolemasta on selvitty ja pikkuhiljaa alkaa tulemaan taas vastaan ne omat isyystunteet. Niiden yli en varmaan koskaan pääse ja osasyy - miksi tunnen niitä ylipäänsä - on linkitettynä.

Mutta antaa sen asian vain olla ja hiipua pois. Tässä ei enää jaksa vihata.

Muuttukoon vain ilmaksi.

koska..

Kommontikointi henkilön kanssa olisi yhä samalla tasolla kuin olisimme jotain 16v vaikka kummallakin ikävuodet alkavat olla kohta 45v

Jännä asia vaan, että se pitää tapahtua - jota pelkäät, että tajuaa, että pelkäsi turhaan. Että se olisi tässä ajassa jotenkin muuttunut erilaiseksi.

Se vain vähän pelottaa, kun kerran tekstiarkistoon kirjoitin runoelman nimeltä 'pakkomielle' - että kuinkahan paljon todellisuuteen sekin sitten osui.

Itse en edes enää muista sitä, koska viimeksi olisin hänen kanssaan edes puhunut. Siis muuta kuin sen valitettavan automaattisen tervehdyksen, jonka saatan antaa kelle vaan - jos vain vaikka kaupan käytävällä tai kadulla minulle yllättäen heittää.

No niihän sitä sanotaan, että elämä on.

Ja sitä nyt jatketaan uudella korttipakalla.

Se Meidän Perhe - lehden artikkeli.. . mitä siitä seurasi?

 10.02.2019
..ainakin laulajan taivaaseen..

Jatketaan aiheesta: Mun elämä. Nykyään. Minun kuvaa on ollut tarjolla Hangosta Utjoelle, Lappeenrannasta Kilpisjärvelle ja Maarienhaminasta Kuusamoon. Tietenkin tässä on taustalla se Meidän perhe- lehden artikkeli nimeltä..

Kumpa joku kutsuisi isäksi

No sen asian syvällisempi tonkiminen ei nyt tunnu olevan kivaa suorittaa. Kaiketi siis olen ollut julkimo. Annoin luvan vielä samaisen aviisin jatko-juttuun - että miten nyt menee? Miten menee? Ehkei tämä hetki ole senkään syvällisempään analyysiin selvillä oleva selviö.

Ja aika ikävää se, miten hyvin alkaville ajatukselle käy huonosti. Ammun vain sanoja, jotka jotenkin suomen kieliopin kautta olisi yhdistettävissä toisiinsa lauseiksi.

Olin myös paikallislehden kannessa mun kuvablogini vuoksi.

Kuinkas paljon noista sitten olen ihmisiltä kuullut? Että moniko muistaa? Paljonko tuli sähköpostia? etunimi.sukunimi ät keemail piste kom. Ei yhtäkään.

Vain yksi yhteydenotto facebookissa ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Paikallislehden etusivun juttuna olemiseni sai sentään muutanan kommentin aikaan paikallisessa pubissa.

Entä sitten kun ihmiset, joista nyt on tullut mainekkaita - kun ovat oman juttunsa eteen tehnyt töitä. Että entä mä ja kirjoittaminen? Sitä mä oon harrastanut sen 20 vuotta. vittu mun kädet on tullut vanhoiksi.

Aha. tässä äskeisessä mietelauselmassa tapahtui sellaista, että ihan ajatus sitten meni tulostumaan sormien ja näppäimistön yhteistyön kautta näytölle.

ctrl + s tietenkin tälläisen tapahtuman jälkeen on toimiva komento tietokoneelle, windows10.

Myös a: on toimiva komento - testasin. Kyllä tää korput vielä avaa ulkoisella asemalla, universal serial buut.. USB yhteydellä. jälleen ajatus vain tarttuu näppäimistöön.

No käytetään toimintoa siis. En kai mä voi hyvin. Vastaus aiemmin heitettyyn kysymykseen - että miten menee? Kait sitä puhumisapua pitäis hommata. Kunhan olis aikaa ja jätetään tällä päätöslauseella kaiken päässäni liikkuvan muodostua mielenterveysongelmaksi.

..jonka lopputuloksesta uutisoidaan alibi-lehdessä? Ei . Kyllä mä tarpeeksi älykäs ole pitämään itseni kunnossa.

Paljosta selvitty - ja enemässä tullaan jatkossa selviämään. Ainakin olisi tarkoitus, mutta mielessä pitää olla (pitää pitää.. ) se ettei ole häpeä pyytää apua - jos sitä tarvitsee.

Lopetetaan tämä merkintä menneisyyskatselmukseen.

Helmikuun 10 päivä aikaisempina vuosina	ote silloisesta, ilman sen kummenpia suoralinkityksiä	ja mitä hittoo tuostakin nyt sitten sanoisi? vuonna 2019
2003	Siis tietokoneista tehdään tarpeeksi viisaita, että ne voivat tuhota ihmiskunnan. Kuka hitto tarvitsee kännykässä värinäyttöä tai melodisia soittoääniä??	no nykään ne osaa jo vaikka mitä. Sota hävitty.
2004	Tarjoan mahdollisuuden katsoa miltä windows 9x-kone näyttää sähkökatkon aikana. kopioi seuraava osoiteriville ja paina enter: C:\WINDOWS\RUNDLL.EXE user.exe,exitwindows	käskyn suorittamisen onnistuminen tapettu windows xp järjestelmässä
2005	Selvisi ettei koulun kirjaston uusi työntekiä osaa käyttää sitä laitetta. Mä sain loistaa taas tietotaidoillani.	En kerro sitä, mitä kirjani kertoo. Lukee täällä toi kun se jä kuitenkin vaivaamaan ihmisiä
2006	Lähtisinkö huomenna Jyväskylään? Ajatus kiehtoisi enemmän, kun pyykinpesu Kaipolassa.	olin muuttanut Jämsään takaisin, ei vielä pyykinpesukonetta.
2014	Mitä olisi totuus tämän hetkisestä olosta? Jaksan uskoa tulevaan, tämä nykyhetki vain suoraan sanoen vituttaa.	nytpä mä itselleni pahan pistin.. Samaa vissiin.
2015	Noi isyysasiat, tahto tulla sellaiseksi - taas vain tuli pinnalle ja siitä johtui muiden vanhojen asioiden nousu pinnalle. Mulla taitaa olla liikaa aikaa ajatteluun nykyään. Toivon vain sitä, että kun ikää tulee lisää - niin nämä tunteet katoavat. Kaiketi ne katoavat sen myötä, kuin hormoonituotanto alkaa katoamaan ikääntymisen vuoksi.	NO KOSKA TOI TAPAHTUIS?! olis kiva jos pian.

Siinä ote kirjasta, otetteita kaikista merkinnöstä, jotka ovat juuri tänään kirjoitettu.

Mun elämä.. No täytyy ainakin se sanoa, ettei ole ollut tylsä matka.

 

Se artikkeli on luettavissa www.simopahula.fi ja nettipäiväkirjan sivut vuodelta 2013, syyskuu 21.

Kirkon mäellä sattunutta

 

08.02.2019
Surun verkot yöhön heitetty jo on

Hectorin lyriikkaa. Ja mitkä surun verkot nyt? Jos yrittäisi tätä jälleen. siis silmät kiinni kirjoittamista. Pitkästä aikaa Hectoria. Minulle tärkeää musiikkia. Nuoruudessa sitä tuli kuunneltua. Kun olin hajonneempi, sirpaleina ja jotain 16 vuotta. Linnut Linnut, Viikonloppusammakko. Ketkä astuvat piiloissaan? Ehkä viimeisen muistin väärin, mutta OI JATKUVUUS.

Elämäni. Jos pelkäät isoja kaupunkeja ja uusia ihmisiä, mutta kuitenkin sinussa on voimaa vain repiä itsesi kotiseuduilta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Rautatie yhdistää ja kasvattaa. Jyväskylästä Järvenpäähän, Keravan yläpuolelle. Opiskelemaan, sitä yrittämään. Se oli mun elämää vuonna 1996.

Junat tulivat rakkaiksi koneiksi tuolloin. Ne näyttivät minulle, että kyllä mä itse osaan matkustaa. Kunhan sen vain oppii. Junanvaihdon Tampereella. Ja vaikka sitten matkustaa ensin Helsinkiin ja sieltä lähteä junalla Jämsään.

Niin.. Helsinkiin, minä jolle joskus tämä Jämsäkin oli pelottavan suuri kaupunki. Elämä opettaa elämää.

Ja kaikesta mitä on kokenut, pitäisi koittaa huominen aamuruskotus? Eli tästä pisteestä eteenpäin. Välittämättä siitä tilasta, missä maailma nykyään on. Vanhuksia ei hoideta oikein. ilmastonmuutoksesta on nyt jo ihan konkreettisia näyttöjä. Isot joet Euroopassa kuivuvat, toisaalta uutta vettä meriin on tulossa napajäätiköltä - etelänavalta. Eli joet taas täyttyvät, rannat ovat vain muuttuva käsite.

Elämä flitterin läpi. On Hectorin kappale, joka lähti juuri soimaan.

On minulla kuitenkin edelleen kipeitä asioita, joista pitäisi päästä yli. Oman isän kuolema alkaa olemaan jo käsitelty. Pystyy käymään paikoissa, jotka tulivat tuolloin - kaksi vuotta sitten aika tutuiksi. jämsän kirkko ja sairaala. Kirkossa oli siunaustilaisuus ja sen kirkon alakerrassa pidin sen puheeni.

Isoja asioita tämän miehen elämässä.

Viime kesänäkö se nyt oli, kun kävin siellä toteamassa - että mä voin hyvin. Kesti aika kauan nimittäin - se, etten pystynyt Jämsän kirkon mäellä käymään itkemättä.

Elämä yllätti tuolloinkin, oli kesäilta ja kirkon edessä minua pisti ampiainen niskaan. Juuri olin ajatellut, että mahtavaa kun voi näikin hyvin juuri täällä.

No siitähän tuli pieni paniikki, saatan olla allerginen ampiaisten pistoille. Ainakin pistokohtaa alkoi sattumaan helvetisti. Ja mistä saa jääpaloja? Tuli paikallinen pubi mieleen ja sinne menin. Pyysin vain jääpalaa. Ampiainen pisti. Sain sellaisen ja kait siinä sitten riemuun oluttakin otin.

Riemuun, että olet juuri tajunnut - että elämä on jatkunut. Ja se jääpala auttoi kipuun, lievitti ja poisti.

Oli sekin tilanne. Juuri kirkon edessä sai ampiaisen piston. Ajattelihan siinä, ettei mulla nyt niin ikävä omaa isää ole - että lähtisin melki heti perään. Onneksi ei tullut mitään ihmeellisempää siinä. Pientä uhkapeliähän se nyt oli, sairaalan ensiapu olis ollut lähempänä. Toisaalta siitä kävelee tarpeeksi kauan aikaa sille sairaalantielle, että olis tajunnut - jos jotain pahempaa olisi alkanut tapahtumaan.

Mutta toi tapahtuma kanssa auttoi jatkamaan elämää. Muistutus todellisuudesta, kun niskaan alkaa sattumaan helvetisti.

Elämä korjaa vissiin itseänsä, mutta saisi korjata myös noi mun isyystunteet. Se on aika herkkä asia mulle nykyään. Ei, ei sillä, että koko ajan ajattelisin asiaa - mutta kun ne vaan joskus tulee yllättäen päälle. Murrun. Ei ole kivaa kun itsellään on tälläinen tila päällä. Alitajunnassa. Valmiina yllätyshyökkäykseen koska vaan.

Pilaamaan arkipäiviä.

Ja jatkuessaan aiheuttamaan masennusta ja pitkittyessään niitä itsemurha-ajatuksia. Tämä on siis ymmärretty.

Se tarkoittaa(nee), että alan jossain vaiheessa tekemään asian hoidoksi jotain.

Vai olisiko taas sen vuoro, että mä vaan repisin taas itseni toiselle puolelle Suomea?

Joskus kauan sitten - oli mahdollisuus, että menisin kouluun Ouluun. Jos sinne olisin päässyt - niin vissiin sielläkin olisi tapahtunut sama - mitä Järvenpään kohdallakin. Että se kokemus aikuisti nuorta minua. Ja missä mun elämä nyt menisi? Olisinko edelleen Oulussa?

Ei voi tietää. Mutta varmaa on kaiketi se - että tämä elämänkokemus kohta potkii mua peffaan - että eteenpäin tästä kuopasta.

Kokeile regedit toimintoa

30.01.2019
Kokeile REGEDIT toimintoa

Suomen Kittilän Pokassa satoi tänä aamuyöllä lunta. Kyseiseltä paikkakunnalta lähtee tie, joka yhdistyy muihin teihin. Suomen tieverkostoksi kutsutaan tuota väylien matriisia. Sitä pitkin tänäaamuna monessa paikkaa viedään vanhusta hoivakotiin.

Iltasanomat tänä aamuna julkaisi jutun, jossa kerrottiin sellaisten paikkojen todellisuudesta. https://www.is.fi/kotimaa/art-200
0005982509.html?fbclid=IwAR0MgS
Hy1Btd28bxUflBP2dewiVnWNH-2x1
JXcVKAnX-W4q3ndvW11dSjZE

Linkkiä tuli metrimitalla, ja toimivuus vuoden kuluttua olematon. Mutta antaahan toi pelon aiheitta. Miten itse sitten n. 30 vuoden kuluttua pärjää? Tai onko edes enää elossakaan..

Valo alkaa taas tänäänkin valaisemaan Kilpisjärven Saanatunturia. Pysynyt samannäköisenä niin kauan, kun ihmiskunta sen muistaa. Samanlaisena mötikkänä. Senkin ohitse menee tie, kuulemma se on yksi eurooppatie. Yhdistää Suomen Norjaan. Lähtien Torniosta, siis paikkakunnasta - jolle pääsee junilla Helsingistä. Siellä sijaitsee uusi lastensairaala - joka uusimman uutisen mukaan kärsii kosteusvaurioista. Talo piti saada nopeasti pystyyn ja kosteutta jäi sisään.

Yleisradiolle ei annettu lupaa kuvata tai vierailla kyseisissä tiloissa. Ongelman piilottelua?

Nitsijärvi, kelikamera näyttää kauniin sinivalkoista maisemaa. Siellä ollut kuvan ottohetkellä ( 09:23 ) se aamun sininen hetki. Jälleen tievertauskuva, kyllä tuota tietä pitkin pääsee nelostielle. Sen varrella on monta kaupunkia, joissa on uusia päiväkotirakennuksia. Kaikki tiet vievät Helsinkiin. Siellä on herännyt epäily, että siellä uusissa - yksityisissä päiväkodeissa ei ollut luvat kunnossa rakennusvaiheessa ja että niiden rakentamisessa on käytetty asbestia. Ainakin yhden tai useamman. https://yle.fi/uutiset/3-10618813

Suomi. ihmistenhoidossa siis niiden elämän alku ja loppupäässä hämminkiä. Eikä tämä keskivaihekaan niin auvoista ole.

Tietokoneessa REGEDIT (register editor) pystyy korjaamaan asioita, jos laite hidastuu, eli on ongelmia.

Pisteeksi kerrottakoon, että suomessa toimiva elintarvikekauppaketju on kenties myynyt salmonellaa sisältävää jauhelihaa.

Ensi vuosi on se odotettu 2020. Kuulemma se oli joskus hienon tulevaisuuden vuosiluku. Uutta ja upeaa.