04.04.2018
sataa
vettä ja rannikolla salamahavaintoja
On se hetki
keväästä, jolloin kadut ja kävelytiet alkavat olla siinä
kunnossa, että niitä pitkin pystyy jopa kävelemään matkoja
vailla sitä - talvista helvettiä, että jokaista askeltaan.
Keltaisiin kukkiin nimeltä leskenlehdet on kuintenkin vielä
alkaa.
Stereoissa soi pitkästä aikaa tälläinen levy cd hyllystä kun Pekka Ruuskan ohrankeltainen kuu. Levy ostettu vuonna 1996 Jyväskylästä. Taidan muistaa tilanteen, tai ainakin sen pysäkin josta nousin silloin linja-autoon. Se oli väinönkadun ja vapaus.. vapaudentien.. öö vapaudenkadun kulmassa.
Ja tämä kadunnimien tökkiminen tulee aiheuttamaan vr:n verkkokaupan käyttämistä - jotta ostaa junaliput välille Jämsä - Jyväskylä. Mutta tuolloin kun ostin tuon levyn - niin satoi lunta. Se luki levyn papereissa.
Musiikki kai sitten vie mut takaisin vuoteen 1996 - jolloin tänä päivänä minulle kuolleen naisen kanssa olimme yhdessä ja sitten mä kertoisin asioita siitä alikulusta ja monesta muusta paikasta Jyväskylässä? Ei kiitos.
Jyväskylä. Saa uuden ratapihan tavarajunien järjestelyyn. Luki liikennevirastaston sivuilta. Aprillipilana heillä tänä vuonna oli se, että mutkat suorksi koko suomen tieverkosta. Viivasuorat tiet..
Jo kolmas kappale tuolta edellämainitulta levyltä. Ei tätä levyä ole laitettu soittimeen kylläkään.. no siitä on kymmenen vuotta aikaa.
Vesisateen ropina peltistä ikkunalautaa vasten. Siellä on viellä lämmöt plussalla. 4.4 on päivämäärä. Voisi siis katsoa menneistyyttä taulukkomuodossa. Kirja on pitkä. Vuodesta 2002 saakka. Saavutus? Katsotaan palat
| vuosi | ote | mitä tusota nyt |
| 04.04.2003 - Puhtaat vihreät lakanat. | Eikös se sarja päättynyt itsemurhaan. Ja sitä sitten joku pikkutyttö valitti tekstitelevisiossa että se pelotti kun se mies ampui aivonsa pellolle | Kirjoittettu siis jotain pesutuloksesta ja hmm.. cd-data levyt käytävä ehkä läpi. |
| 04.04.2004i - Lisää merkintää olemassaolostani. | No tämä on mun
elämä.. Mutta saahan hyvää materiaalia teksteihinsä.. |
Pari vuotta sitten olisin heti sensuroinut tun sensuroittamatta jääneen. Elämää tuokin ja tästä lähtien ihan sama lukeeko se täällä vai ei. Kirjani kertoo mun elämästä ja valitettavasti se aika vaan tapahtui. |
| 04.04.2005 - En ole aikoihin keittänyt
teetä. |
Sitten tuli jauhelihamurekkeen vuoro olla pala tätä päivää meidän kurkussamme. | Kertomus koulupäivästä. Ihan jees. Enkä nyt tänä vuonnakaan 2018 ole aikoihin keittänyt teetä. |
| 04.04.2010
- Näin elokuvan.. |
Veturimiehet heiluttaa" Kertomus kahden kaverin ystävyydestä 10 vuotiaasta aina aikuisuuteen saakka. | Pitää katsoa tuo elokuva tässä uudelleen. Elämä on ja kun sitä on nähty jo kohta 42 vuotta nii se vaa muuttuu. |
Elämä vaan menee eteenpäin. Uusinta tekstiäkin pitäisi jatkaa, tehdä se valmiiksi että saisi jotain uutta alkuun.
Stereot yhä toistaa vanhaa levyä, pienitehoinen laser lukee mikroskooppisia kuoppia ja tasaista pintaa ja koko hommaa ohjaa stereon tietokone. Sen pitää antaa ohjauskäskyjä itse levysoittimen moottorille ja etupaneelin näyttöpääteeseen. Vilkuttaa sitä oskullaattoria, vaikkei sitä kukaan katso.
En vain muista tätä musiikkia. Kenties sitä kuunneltiin aika monesti silloin - 12 vuotta sitten. Laskin väärin. Tuostahan on jo 22 vuotta. Tietokoneeni varmisti asian. Tahtoisi tietenin, että siitä lumisateesta ja bussin odotuksesta Jyväskylässä olisi vain se 12 vuotta.
Viimeinen kappale lähti soimaan. Suru väistyy pois. on sen kappaleen nimii "aina suru väistyy pois"
Empä vieläkään ole Jämsän kirkonmäellä käynyt. Aika vissiin auttaa.