24.09.2019
Tulipalotiistai
Olisihan tämä päivä voinut
mennä paremminkin. Tuossa aivan lähellä, vain 200 metrin
päässä kotooni - syttyi tuhoisa tulipalo puukerrostalossa
tuhoten rakennuksen kokonaan.
Olin kaupassa kun niitä paloautoja alkoi menemään ohitse. Yksi ei mitään yleensä tarkoita, mutta kun tuli toinenkin ja sit ambulanssi, uusia paloautoja kaksi kappaletta - niin se on sen merkki, että jotain on tapahtunut.
Paikallisuutisista sitten tuossa luin, että siinä tulipalossa myös kuoli ihminen. 1960 luvulla syntynyt mies.
Tuossa kymmenen, yksitoista vuotta sitten - työllistymiskurssilla, samalla josta sitten paikalliseen äs-markettiin pääsin. Niin siellä oli sellainen mua 10 vuotta vanhempi, ujompi mies. Pitkäaikaistyöttömille se kurssi oli.
Oli sitten tiimitöiden aika. Että ottakaa parit. Tapahtui sama mitä koulumaailmassa, hän tuntui jäävän paritta ja jäämässä ryhmän vetäjän pariksi. Minä sitten sanoin, että voin olla hänen parinsa tässä työssä.
Se jotenkin sitten tuli kaveriksi, kun siinä samalla vähän tutustuttiin. Hänellä oli silloin vakava päävamma, ja ryhmän jälkeen vähän huolissani kysyin, että pärjääkö hän. Tuntui ja oli yksinäinen.
No mä saatoi sitten häntä vähän matkaa kaupoille ja erottiin. Tultiin kavereiksi, nähtiin pari kertaa.
Taisi asua puukerrostalossa.
Samassa joka nyt tänäään paloi.
Pitää odottaa väestömuutoksia-palstaa, nimen mä muistin kyllä. tietenkään tässä en sitä kerro.
Se kaveruus jotenkin sitten jäi hoitamatta. Mä sain töitä ja uusia kavereita kaupalta. Join kyllä hänen kanssaan pari oluet ja vähän juteltiin.
sitten vain jotenkin - ajauduimme erillimme.
Ja nyt se uutinen kummittelee mielessä. Tulipalossa kuoli 1960 luvulla syntynyt mies.
Asui kuulemma lähellä mua. Tästä on vain 200 metriä tulipalopaikalle.
Tiesin hänen olevan yksinäinen, mutta jotenkin sitä ajan kuluessa en niin vastannut puheluihin ja silleen.
tuntuu pahalle.
* päivitys 26.09.2019 Kuollut ei ollut se mun kaveri, enkä tuntenut menehtynyttä. Paha asia toi vaan on. *