Isyystuntoja.

 

13.10.2012
Hienoa tulossa

jännä tunne se kun on antanut luvan julkaista koko Suomelle sellaista - itselleni kipeetä. Ei edes mun perhe tiedä asiasta. Jutusta tulee hyvä ja sen vuoksi mä julkaisen tämänkin merkinnän vasta kun se lehti on ilmestynyt. Vissiin ens marraskuun Meidän Perhe.

Isyys. Minusta oli todella mahtavaa - vaikka se sattuikin taas - huomata, että itsessäni on edelleen ne samat tunteet olemassa - mitä oli pari vuotta sitten. Tuolloin sain kuulla, että suhde johon olin panostanut -- ei johta minnekkään sellaiseen mistä mä tykkäisin.

Mutta jään jotenkin historiaan. se lehti on painotuote ja painettu sana kestää paremmin kuin digitaallinen tieto netissä.

Masennus. Anteeksi kiroilu - mutta vittu kun siihen taas sairastuin. Yritän vain selvitä. Saada töitä taas. Auttaa ystäviä. Olla ihminen.

Mä muistan sen tapaamisen sen toimittajan kanssa. Se mun vastaus siihen, kun hän kysyi:

"Miltä se tuntuu kun ei ole lapsia"

Mun vastaus - joka lukee siinä lehdessä: Ajattele sitä lastasi ja sitten ajattele että hänet vietäisiin sulta pois.

Sanajärjestys kenties nyt ei ollut sama, mutta siitä kyllä tajuaa asian.

 

mä olisin hyvä isä. Se muuttaisi mut ihmisenä. Tietäisin heti mikä on elämässä sitä tärkeää. Pitää huolta rakkaastaan. Mä olen mies, joka mitään ajattelematta antaa oman henkensä vaaraan, jos sillä on merkitystä sinne - pelastuuko joku lapsi varmalta kuolemalta. Tähän väliin kenties voisi kirjoittaa jälleen sen asian, että tahdon kuolla sankarina. Että simosta oli hyötyä, sillä se oikeasti on ainoa asia mitä mä elämästä tahdon.

Se tieto että kuulisin että olen isä. Onneksi mä osaan kirjoittaa myös silmät kiinni, sillä nyt mä en enää näe näyttöä kyynelten läpi. Se olisi jotain niin mahtavaa - ettei sille olisi mitään sanoja. Ottaisin perheestä täyden vastuun. Mä tykkään tehdä töitä.

Mun ON tehtävä töitä. tämä työttömyys on aika tappavaa pahaa. Myönnän. Toisinaan ne itsariajatukset ovat aika pahoja. Mä kuitenkin selviän. Sillä itselleni rakentui selviämismekanismi nuoruudessa - kun kävin sen rajun masennuksen läpi.

Näinhän mä kirjoitan. Käytäntöönlaitto on vähän toinen asia.

Mä olen hyvä mies jota elämä heittää ojaan.

Jotain elvytystä kirjalleni

 03.09.2012

Jotain elvytystä.

Viimein mä aloin tekemään jotain työtä tämän nettipäiväkirjani hyväksi. Eilen tummensin vähän taustakuvia, jotta tekstit näkis lukea paremmin. Tämän merkintäsivun taustakuva on otettu digikameralla.

Sain sellaisen tuossa viime joulukuussa.

Muuta juttua teknisestä varustelutasosta: Läppäristä hajos näytön taustavalo, joten siitä piti rakentaa pöytäkone. Ulkoinen näyttö ja näppis oli hommattava. Näyttö on 4:3 nen ja iso.

Parempi mitä läppärissä.

Tässä kun on aikaa - niin voisi vaikka virittää kotisivujaan paremmaksi. Tai sitten kenties lähteä ulos kävelemään. Kauppareissu pitäis vielä tänään tehdä.

Palasokeria. Sitä ei ole, loppui pari päivää sitten mutten ole muistanut ostaa sitä. Myös kahvia pitää ostaa.

Esimerkki siitä, kuinka ajatus vain alkoi jälleen tulemaan suoraan sormien kautta näytölle, tuolle sille 4:3 koon päätteelle, josta vasta tänään tajusin että sitä pystyy säätämään. Katselukulmaa voi säätää. Se tarkoittaa että tuolia voi pitää ylempänä. Uusi kaasujalkatuoli. Ostettu viime joulukuussa.

Kirjoitan taas siis. Juuri työstin uusinta novellia. Siinä on vielä työtä jäljellä. Tuntuuko sitten yhtä tyhjältä kun sain vuosia sitten sen tekstini "kylmästi" valmiiksi? Sekin oli suuri työ ja sen jälkeen mä taisin tuntea.. mitä? Täytynee tarkistaa tästä nettipäiväkirjastani, joka täytti tänä vuonna 11 vuotta.

Tuon tekstin parenneltun version julkaisin vuonna 2003 ja kait mä fiiliksiä siitä kirjoitin..

Tämä ei liity asiaan kuinkaan, mutta onpahan mielenkiintoinen löytö hemmeisyydestä: 09.09.2003i - 23:34 - Kuolleella miehellä ei ollut sukkia jalassa.

Kesti vain hetken toikin haku - ei tulosta. No tuolloin mulla oli opiskelukiireet päällä, se kai vähän sitä fiilistä vei. Mutta tällä kertaa.. Voisihan se olla hyvä tunne, että pitkän tekstin sais julkaistua.

Uudelleentoisto

 
Uudelleentoisto. Repeat. tässä yhteydessä se ei tarkoita yhtään mitään. Kunhan sain jotain Subject-riville, se tarkoittaa suomeksi aihetta. Aiherivi on tappanut monta sähköpostia ja blogikirjoitusta syystä, ettei sille keksi mitään ja sitten kun on pohtinut aikansa sille jotain tekstiä - niin into kirjoittaa yhtään mitään on kuollut.

Kuolemasta puheenollen.. Wikipediasta löytyi tietoa, siitä että Helsingin keskustassa on yhä satoja vuosia sitten kuolleiden ihmisten luita Senaatintorin alla. Sillä aukiolla kun on ollut kirkko aika kauan ja kirkkojen yhteydessä on yleensä hautausmaa - niin luita on jäänyt ympäristöön. Entä sitten, jos jonkun keskiaikaisen uskonnon harjoittamisen myötä maastoon on jäänyt kompostoimatonta biojätettä?

Nokian uudesta Lumia-laitteesta on tullut pinkki versio. Ei kiinnosta omistaa, siis mitään Nokian valmistamaa puhelinta - jokaisessa omistamassani Nokiassa on ollut järjestäin jotain pikkuvikaa. 5 nokialaisen jälkeen kyllästyin palamaan syttyviin latureihin, laitteen sekoamiseen täysin ja siihen että akku pitää irroittaa joka toinen tunti - jotta puhelin toimisi. Siinä syy, miksi en yhtään luota nokialaisiin. Toimintalogiikkakin niissä on p*rseestä. - Ja Lumia on vielä Windowspuhelin. "hätäpuhelu on aiheuttanut laittoman toiminnon ja puhelin käynnistetään uudelleen"

Eli Nokia on lanseerannut pinkin Lumian. Markkinoidaan vain yhdysvalloissa. Pinkki..  Omasta mielestäni laitteiden oikea väri on musta. Oli sitten kyseessä vaikka jääkaappi, puhelin, televisio tai kannettava pc. Musta on arvokas väri. Vaikka saisin ilmaiseksi mahtavan keskusyksikön, jonka tehot olisivat kuten supertietokoneessa, niin harkitsisin. No kenties mä suunnittelisin sille oman hyllyn, jossa se olisi piilossa. En omista mitään pinkkiä tai värikästä vaatetta. Se mun punainen T-paitakin on siinä rajoilla että viihdinkö edes käyttää. Kun se oli lahja, niin olen joskus sitä käyttänyt.

Kehityksestä muutenkin.. vanha kännykkä toimi täydellisesti ja hyvin. Vaan matkapuhelinteknologia kehittyy koko ajan ja sitten operaattorilta alkoi tulemaan ns. "rangaistusmaksuja vanhan tekniikan käytöstä" dataliikenteen kulujen muodossa. Kuitenkin näinä kuumina kesäkuukausina olen huomannut, että kosketusnäyttö EI VAIN TOIMI hikisten sormenpäiden tökkiessä sitä. Muutenkin kaipaan kyllä AITOA näppäimistöä. Hyvä, että vanha vielä kyllä toimii - se onkin kesäkännykkänä matkassa mukana kun kaupungilla menen. Siis kesällä taskujen määrä tippuu kun takkia ei tarvitse ja avaimien kanssako toi kosketusnäytöllinen vehje pitäis laittaa hajoamaan?

Ja muutenkin.. Kerran toi lääppimisluuri sai vähän kosteutta kun räntää satoi taskuun jossa se oli. Tulos: Ledi ei enää toimi, äänenvoimakkuusnäppäimet sentään alkoivat toimimaan viikon kuivattamisen jälkeen ja näyttöön jäi viiruja. Siis räntäsateesta! Vanha kesti pikkukostumisetkin. Heikkoa nykytekniikka siis on. Sitä ei uskalla pitää mukana illanvietoissa. Mä otankin siksi vanhan kännykän käyttöön aina kun on illanvietto tiedossa. eipähän hajoo uus ja "hieno"

Hurrikaani tuli, New York kärsi tuhoja, ennustetusti

 

01.11.2012
Marraskuun ensimmäiset

Pientä sählinkiä.. Siis mokailua kirjassani, merkintäsivujen kuukaudet olivat väärät - johtuen kopio-liitä työtavastani. Nyt se asia on korjattu. Se on sitä kun ei niin intensiivisesti enää pidä kirjaansa yllä..

Maailmalla on tapahtunut pahoja. Kaupungit tulvivat, katastofi tuli mereltä. Tulihan se sieltä - uusi Katrina. Tällä kertaa kohde ei ollut New Orleans, vaan New York. New Jersey koki pahiten tuhon. Hurrikaani Sandy jää historiaan. Se tuhosi myös Haitin sekä Kuuban, muttei niistä varmaan sen enempää kuule uutisissa. Siellä on hätää - mutta New York on vain se tärkeämpi saada toimivaksi. Wall street, maailmantalous, länsimaat ja sitten vasta kolmas maailma kuntoon.

Uusia myrskyjä on kuitenkin tulossa. Sandy oli vasta esimakua, jäätiköt sulavat ennätysvauhtia, merijäätä ei tänä vuonna ollut paljonkaan. Katsoo sitten minkälainen talvi on tulossa. Siis ihan Suomeenkin.

Pohjanmaa tulvi syksyllä, kesällä, keväällä ja talvella. Rajut ukkomyrskyt kylläkin jäivät saapumatta menneenä kesänä kuten saaden ihmiset epäilemään ilmastonmuutosta.

Olen seurannut tuota hurrikaani Sandyä CNN:n uutisten kautta. USA:ssa oli presidentinvaalikamppanijat käynnissä, mutta nyt Obama ei ole maininnut koko asiaa. Nyt on ihmisten auttaminen tärkeämpää, riippumatta puoluetaustasta.

Kunhan tilanne muuttuu normaaliksi, niin aletaan varmaan epäilemään tuota hyvää työtä. Se oli vain taitavaa kamppanjointia. Itse en niin usko, ihmisten auttaminen on nyt kyllä etusijalla.

Hallitsemattomat tulipalot tuhosivat melkein kokonaisia kaupunginosia. Tulvavesi oli tällä kertaa kylmää, heilläkin on talvi menossa. Hurrikaanin jälkeen on heillä satanut paljon lunta.

New Yorkin metro on nyt poissa pelistä, se tulvii. Yksi uutinen kertoi, että se metro on 108 vuotta vanha - ja tämä on ensimmäinen kerta kun tälläistä tapahtuu.

Iso omena alkaa pikkuhiljaa korjaamaan itseään, kestää tosin kuukausia ennen kun kaikki on jälleen kuten ennenkin. Se vain, että uusia myrskyjä voi saapua ennenkuin kaikki varustelut ovat valmiit - he nimittäin nyt ovat heränneet siihen todellisuuteen - että meri voi olla ihan aikuisten oikeestu uhka.

Haitissa ihmiset menettivät nyt myös vähät ruokansa ja heikot suojansa. Se maa on edelleen raunioina taannoisen maanjäristyksen takia. Siellä on ollut oikeata hätää - muttei se ole ollut uutisoinnin arvoista valtamedian mielestä.

Intiassa ihmiset pakenevat sinne osuvan hirmumyrskyn tieltä.

Suomen uutisissa haastateliin jotain meteologia, että voisiko Suomeen iskeytyä Hurrikaani? Ei kuulemma, sillä merivedet täällä ovat liian kylmiä että voisivat toimia hurrikaanin moottorina. Tuota.. entäs sitten uutinen merivesien lämpenemisestä?

Ilmastokaasuja vapautuu koko ajan jo tuon vähäisenkin lämpenemisen myötä esim. Siperiassa. Ja ovat ne Suomenkin myräkät vain voimistumassa.

Google earth matka talviaamun ratoksi

 10.02.2012 -
Ångermanälven

Ångermanälven on joki Ruotsissa. Ja nyt google earthin ja wikipedian avulla aijon kertoa sen ylittävien siltojen historiasta. Syy tähän tekoon on se, ettei vielä viihti käydä kaupassa. Ulkona on pakkasta -28c

Aloitetaan matka. Satelliittikuvan perusteella voin sanoa, että ennen kuin kyseinen joki yhtyy Itämeren kanssa, niin sen vesimassa ohittaa kolme suurta saarta.

 Tämä ei ole maantiedon oppitunti, joten jätetään ne saaret nimeämättä tässä yhteydessä.

Ensimmäinen silta onkin mahtavan näköinen. Se on Högan Kusten-riippusilta, joka on Ison-Beltin sillan jälkeen toisiksi suurin riippusilta Skandinaviassa. Se on rakennettu vuosien 1993 - 1997 aikana ja sen ylittää eurooppa nelonen. Pikaisen street view-kuvien tutkimisen jälkeen selvisi, että sillan kupeessa on hotelli, jolla on sama nimi kuin sillalla.

Seuraava silta, jota tässä yhteydessä käsitellään - sijaitsee edellämainitusta sillasta 10.24 kilometrin päässä. Sillan nimi on Sändön silta. Sillan historiasta sen verran, kun sitä rakennettiin vuonna 1939 - niin silta pääsi romahtamaan tappaen 18 työtekijää. Turma jäi uutisissa paitsioon sen vuoksi, että toinen maailmansota syttyi seuraavana päivänä. Jatketaan matkaa kertomalla, että jos sielläpäin ajelette - niin suosittelen tuota yhteyttä mielummin kuin sitä riippusiltaa. Näkymät tältä sillalta ovat nimittäin huimat.

Seuraava silta - tavallinen maantiesilta - löytyy 16,17 kilometrin päästä. Wikilayer ei tunne mitään artikkelia tuosta sillasta, joten jätetään se rauhaan. Se on vain tavallinen maantiesilta, jota kuitenkin paikalliset arvostavat. Jatketaan seuraavalle sillalle, joka löytyy 5 kilometrin päästä edellisestä. Se on rautatiesilta joka päättyy tunneliin. Sen alta löytyvän street view kuvien perusteella rata on yksiraiteinen. Mutta katunäkymissä, juuri ennen siltaa, voitte verrata maisemia talvella ja kesällä. Se vuodenaika kun vaihtuu jännästi. Kummassakaan kuvassa ei näy junaa sillalla. Mistäkö voin päätellä sillan raidemäärän sen alta? Se on sähköistetty rata.

Tuota seuraava silta löytyy linnuntietä noin 27 kilometrin päästä. Se on maantiesilta, josta wikilayer ei kerro mitään. Ångermanälvenin joessa näyttää olevan seuraavaksi pato. Padon jälkeen tulee jälleen maantiesilta. Meillä on samaa onnea sen kanssa - ei wikitietoa, mutta katunäkymät paljastavat siltä sillalta olevan kanssa mahtavat maisemat.

Siirrymme seuraavalle sillalle, maantiesilta - muttei tavallinen. Satelliittikuvan perusteella siinä on kaaret. Ja seuraaksi - kun tälläistä matkakertomusta alan kirjoittamaan - niin valitsen kenties Yhdysvallat. Syystä että wikipediassa olisi kaikista silloista jotain. Tuosta sillasta seuraavana tulee pato ja sitten rautatiesilta. Etäisyyttä niihin se 5 kilometriä.

Kerrotaan sitten vaihteluna silloista - että voimalinjat ylittävät joen 2 kilometrin päässä viimeksi mainituista. Ja yllätys, yllätys - 8 kilometrin päässä niistä piuhoista tulee jälleen maantiesilta - ei tietoja. Ja ainoot tiedot seuraavasta maantiesillasta saa katunäkymistä. Tuo silta on 8 kilsan päässä edellisestä.

Miksi hitossa mä aloin tekeen tätä.. no loppuun asti vaan. Minulla siis ei ole mitään pituustietoja Ångermanälven joesta. Mutta siihen siltaan.. Sallittu korkeus on 2.1 metriä, leveys 2.2 metriä ja kantokyky on 1.5 tonnia. Toisen liikennemerkin mukaan tuosta missä edellämainittu tolppa oli - on 600 metriä uimapaikkaan. Jatketaan matkaa..

Tuosta painorajoitteisesta sillasta 2 kilometrin päässä on - yrittäkääs nyt kovasti arvata???
- Maantiesilta. wikilayer edelleen on mykkänä. Yllätysmomenttina kilometrin päässä tuosta sillasta on pato. Jossa kyllä ylitysmahdollisuus - mutta teknisesti se ei ole silta, joten etäisyys seuraavaan otetaan tuosta maantiesillasta. Etäisyyttä tuli noin. 4 kilometriä - maantiesilta. Ei wikitietoa, ei katunäkymää ja satelliittikuva utuinen. Jatketaan matkaa. Käsiteltävä maa on siis Ruotsi ja joki Ångermanälven.


Linnuntietä 6 kilometriä ja löydämme taas padon ja maantiesillan. wikilayer on mykkänä taas - mutta tältä sillalta löytyy katunäkymä. Ei mitenkään mahtavat maisemat tuolla, jatketaan matkaa. 4 kilometriä ja joen ylittää voimalinjat, 8 kilsaa niistä piuhoista näemme kuinka joki vain kapenee ja sitten tulee taas silta. Katunäkymä paljastaa, että joki on täysin kuiva tuossa kohtaa - johtuen.. Kuka arvaa mistä??

No jälleen sieltä tulee pato vastaan. Tässä vaiheessa voimme kysyä, että jos joessa ei ole vettä - niin voidaanko katsoa joen päättyneeksi? Ruotsalaiset ovat katkaisseet tuosta joen, joten luonnontilassa joki jatkuisi ja niin jatkuu myös matkamme. Muuten ennen kuin jatkamme - olemme epähuomiossa jättäneet yhden padon välistä. Eipä mitään, 10 kilometriä linnuntietä ylävirtaan - niin löytyy taas uusi pato joka on ylityspaikka. Siis ei silta - jatkamme matkaa..

Itse joki tekee 90 asteen käännöksen ja seuraava silta löytyy linnuntietä tuosta edellisestä padosta 7 kilometrin päässä. Se on tiedoton maantiesilta, pikakelataan jälleen matkaa..

7 kilometriä linnuntietä, niin tulee uusi pato, siitä 9 kilometriä - ja tulee taas pato vastaan. Ja sitten törmäsimme mielenkiinnon loppumiseen.

Tuossa oli pala ruotsia.

Rajakokemusten anatomiaa?

 25.01.2012
Aiherivi

Mieti aihetta kaikelle sille jota pyörität päässäsi. Aiheena vaikka aivotoiminta ja juuri näkemäni dokumentti rajakokemuksista. Miellyttävänä koen sen, jos sen voi selittää tieteellä. Aivosähköllä ja välittäjäaineiden käyttäytymismallina tuolloin, kun aivot ovat suuren stressin alla. Kuolema on aivoille stressitila.

Mutta sitten kun rajakokemus tulee sydämmenpysähdyksestä? Aivot kuulemma menevät kiinni tuolloin, ei mitattavaa aivosähköä. Ja kuitenkin ihmiset näkevät tuolloinkin yksityiskohtaisia rajakokemuksia. Pystyvät kertomaan täydellisesti elvytystoimenpiteet ilmasta käsin. Tiede loppuu tuolloin? Pelottava asia minulle olisi se, että juuri se asia jonka ympärille olen rakentanut maailmankäsitykseni - onkin vain harhaa? Että ihmisellä olisi joku "tila" johon hän ei tarvitse ruumistansa. Myös syntymäsokeat näkevät rajakokemuksessa elvytystoimenpiteet. Dokumentissa haastateltu syntymäsokea nainen kertoi vakaasti ja uskottavasti, ettei ole tätä keksinyt.


Kuinka hän voisi? Ei eläessään ole nähnyt yhtään mitään. Ei edes varjoa niin kuinka hän voisi kuvitella kuvin asioita. Hänen kertoma näkökokemuksesta jäi mieleen. Kuten hän ei nähnyt silmillään - vaan koko olemuksella. Siis kuten nyt näkisit takana olevat asiat, lattian ja katon samaan aikaan. Vaikea selittää tai kuvitella miltä se tuntuisi. Kun on näkevä, niin sitä kuvittelee kuten palottain tapahtuman mistä hän puhui.

Tiede ja sen rajat? Rajakokemuksista on tulossa suurempi tutkimus. Eräs sairaala piilotti eri kuvioita ja kuvia kaappejen päälle yms. korkealla olevien esineiden päälle - jotta mahdollisesti siinä tilassa tapahtuvan rajakokemuksen saanut potilas voisi jälkikäteen kertoa mitä kuvioita kaapin päällä oli. Hän ei niitä ole pystynyt näkemään makuuasennossa, joten se kertoisi jotain osviittaa sitiä - että tapahtuma voisi olla tosi.

Aivotoiminta on jännä asia. Tätä aihetta sivuten kerron, että tässä - olisiko jo vuoden ajan - ennen kun alan nukahtamaan, niin suljettujen silmien takana alan näkemään kuten ihmisten kasvoja, joita olen joskus nähnyt. Sen vain tietää, että jossain vaiheessa niiden näkeminen alkaa taas muttei se pelota. Joskus muistan pelänneeni näkeväni tuolloin jotain pelottavaa, mutta sitä ei tapahdu. Kasvot vain vaihtuvat toisiin ja sitten kun loppuvat niin nukahdan aika pian.

Selitys voisi olla se, että aivoni valmistuvat uneen ja jotenkin - oliko se sitten vanhenemisesta riippuva asia - niin näkökeskus aktivoituu ja kasvot tulevat silmiin. Ne ovat sinisiä, tunnistettavia hahmoja. Ne vain katoavat ja sitten alan näkemään unia.