04.10.2014
Kuukauden eka melkein
yöllinen - en pyydä tai anna anteeksi
Kuukauden ensimmäiset yölliset ovat niitä merkintöjä tässä
nettipäiväkirjassa, josa mä kerron ihan itsestäni.
Aloitetaan siis.  Ensi maanantana, nyt on lauantai - tulee tasan 6 vuotta rakkaan pappani kuolemasta. Surullinen asia, jolle elämän helvetti on antanut ikuista vihaa aiheuttavan muiston. Tein surussani tuolloin vuonna 2008 virheen. Mä otin yhteyttä lähimään - luulemaani - ystävään. Häneen, jonka surullisen kuuluisa panos minun elämääni näkyy hyvin paljon näillä kotisivuillani. Otin tuolloin yhteyttä ex naiseeni. Me ei oltu tuolloin yhdessä, me olimme sopineet olevamme kavereita. Joten minä siinä surusssa luotin siihen, että hänen ensimmäiset lohdutuksen sanat antaisivat kuten lohtua. Olin väärässä ja - anteeksi vain - mutta tämä on vain nyt kerrottava ja sitten pidettävä asiasta turpaa kiinni. Ainakin yritettävä. Nyt tässä lokakuussa tämä vain tulee hyvin pinnalle. Ja syystä: Tämä kuluva lokakuu on päivällisesti kopio tuosta lokakuusta 2008. Siis että kuukausi alkoi keskiviikosta, ajottaen pappani kuolinpäivän kuudenneksi päiväksi - maanantaiksi. Eli tuolloin mä luotin saavani ystävän sanoja, ensimmäisiä toisen ihmisen äänähdyksiä suruuni. "Voi voi.. pitäisikö meidän palata yhteen?" Ovat sanoja, jotka eivät todellakaan kuulu tilanteeseen. Romuttui tuolloin koko homma, mutta suru oli vihaa vahvempi voima minussa tuolloin ja minä menin hänen luo itkemään pahimmat pois. Minun olisi pitänyt kerätä voimia ja vaeltaa kaupungin halki OIKEAN ystävän luo. Eli vaikka se nainen on minulle näinä päivinä yhtä kuin kuollut - niin tämä asia elää muistoissani ja antaa vihaa aina aikaan. Tätä asiaa minä en koskaan anna anteeksi. Hän yritti käyttää minun heikkoa tilaa hyväkseen. Ei onnistunut. Tämä oli vain kerrottava, kuten tässä jo totesin. Minulla ei ole tunteita, ajatuksia tai - helvetti sentään - mitään mielihaluja sitä naista kohtaan. Pistää vain vihaksi, että minulle tärkeän ihmisen kuolemaan liittyy tälläinen muisto erään pitkäaikaisen virheen vuoksi, jonka tein elämässäni. Tämä oli tässä. Enempää tästä aiheesta en kerro. Ja tämä teksti pitää paikkaansa niin kauan kuin minä elän. Tekstiarkistostani löytyy se teksti "losing my religions" Se on meidän surkuhupaisa tarina. |
merkintää editoitu bloggeria varten.. nimi poistettu.