23.05.2016
Katsottuani televisiota
Yle lähetti hienon dokumentin "Valkoinen raivo" käsitteli koulukiusaamista. Tämä merkintä siis varmaan lähestyy niitä minun yöllisiä merkintöjäni.
Eli.
En muista sitä, vaikka tuntuukin siltä ja olen kirjoittanut siitä - että itsenäni olisi koulukiusattu. Varmaan asia on niin. Miten muuten olisi elämässä tuolloin sattunut mitä sattui. Mutta se - mitä ITSE tein. En halua saada sitä koskaan anteeksi.
Olen varmaan monesti sitä täällä kertonut - mutta olin koulukiusaaja ja ehkä pahin mitä voi ajatella. Vaikka itseänikin kiusattiin - niin se ei todellakaan antanut minulle syytä kiusata itseäni heikompia. Siis ihmistä, jolla toimi kunnolla vain kolme raajaa. Pahinta on kiusata heikompiaan ja minä itse syyllistyin siihen kuusitoistavuotiaana.
Kumpa voisi pyytää sitä anteeksi ja saada kuin vapautuksen?? EI TODELLAKAAN.
Olin koulukiusaaja / koulukiusattu mutta ensimmäinen asia tässä lauseessa on se pahin. Minulla ei ollut mitään oikeutta satuttaa toista ihmistä. Tein sen silti. Kait siitä syytä, että itselleni tulisi helpompi olo.
Ja mikä helvetin syy sekin nyt muka olisi.. Täysin paska. Sanoo aikuinen minä. mutta tuolloinen minä ei varmaan edes ajatellut muuta kuin jotain helpotusta asiasta.
Juuri nähty dokumentti oli hyvä. Valkoinen raivo. hieno käsite mielestäni. Sitä vain toivoo, etten itse ole sen kohde. En tahdo olla kiusaaja. Olin kiusattu ja se aiheutti sen, että olin sitten kiusaaja.
Monestikohan se tapahtuu? Jos on kiusaamisen uhri, niin on hyvin helppo siirtyä kiusaajaksi. Kaduttaa se hyvin paljon nykyään.
En tahdo edes saada sitä anteeksi. En koskaan. minulla ei ole mitään oikeutta edes pyytää mitään sellaista. Oikea rangaistus minulle tuosta on se, että minä TIEDÄN TEHNEENI PAHAA. Ja haluan siitä kärsiä kuolemaani saakka. Ei. En tahdo että kukaan antaa anteeksi sitä. Ja oma paha olo ei ole oikeutettu syy tehdä toiselle pahaa.
Silti tein ja mitä siitä sain? - Pahan olon lähteen, joka ehtyy vasta kun kuolen.
Minä en pysty muistamaan kiusaamisen takia paljoa ikävuosistani 9 - 17 vuotta. Silti sen muistan, että jossain vaiheessa minusta tuli kiusaaja. Ja se on elämässäni se asia jota oikeasti häpeän.
Se on hyvä, että osaa käyttää näppäimistöä silmät kiinni - sillä nyt ne ovat täynnä kyyneleitä.
Minulla ei ole oiketta saada tätä anteeksi. Kärsin siitä siis loppuelämäni ajan ja se on oikein minulle. En mielestäni ole itselleni liian ankara.
Ei minulla nyt muuta.Tää asia saa mut murtumaan. Nyt ja tulevaisuudessa. Elämäni pahin teko, jota kadun suuresti.