Elämän väliaikatietoja masennusohjeiden kanssa

 

22.03.2023
Kuten ennen vanhaan.

Winamp 2.2jotain vasemmalle puolelle 4:3 tuuman näyttöä ja tää front page sen näyttöpäätteen toiselle puolelle.

Suuri 16:9 kuvasuhteen HD tarkkuudella toimiva näyttö nyt saa olla ilman mitään ohjelmaa. Vain hiljalleen vaihtuva kellonaika saa olla toimintaa sen BenQ näytön pikseleille.

Kellonajoista kuvankäsittelyn ideaan.

Siis jos sattuu olemaan tallessa vielä vanha kelloradio, jossa punainen segmenttinäyttö kellonajalle - niin siitä saa hyviä kuvia kuviin, joissa tahtoo sen kellonajan korostavan luomasi kuvan tunnelmaa. Kuten tässä oikealla puolella oleva 23:59 - kuva edustaa.

Annan sen olla tässä alkuperäisessa kuvakoossa. Poikkeema siis tämän kirjan kuvituskuvissa.

JA kerta tätä tekstiä vuodan nykyään myös bloggeriin, niin kerrottakoon sen kautta tätä tekstiä kyylääville - että se mainittu kuva näkyy www.simopahula.fi sivustolla kuten sen tahdoin näkyä.

Asiaan takaisin. Tuossa tosiaan olen yhdistänyt kolme kuvaa. Se kuva siitä kellonajasta (sattui se kaksoispiste olemaan vilkkumisensa pimeässä kohdassa) Ja sitten pari yökuvaa. Kyllä mä tunnustan, että tuossa käytin sitä Bing tekoälyä. Se kun loi salaman ja sen hahmon valon eteen.

Se idea tulee APZ nimimerkin takaa. Oli yksi hyvä nettikirjailija, mutta kuulemma työssä koettu onnettomuus hajotti kädet ja kirjoittaminen sai jäädä. muistaakseni oli flipperiharrastaja. En ole ihan varma nimestä, mutta olikohan se joku Ari-Pekka. Edelleen annan olla netin olla poissa näytöiltä, vaikka se on taustalla auki.

Eli toi kuva. Sen idean siis sain hänen silloisilta sivuiltaan. Kuvateksti oli "aina väärässä paikassa" ja siinä mies seisoi pimeällä auton ajovalojen edessä. Aina väärässä paikassa.. He pystyvät rinnastautumaan ajatukseen, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa kärsineet masennuksesta.

Se on ilkeä sairaus, tiedän kokemuksesta. Itselläneni siihen taas sairastuminen on syksyisin ollut aina lähellä.

Mikä auttaa? No itse olen päättänyt lähteä kävelemään joka päivä. Ja kun kaupassa käyn, niin voi sitäkin välimatkaa kasvattaa kiertämällä vähän kauempaa. hyötyliikuntaa sekin. Tänään on vielä hetken kesää, lämpötilat nousevat hivenen yli +20c asteen. On 22. päivä syyskuuta.

Tämän päivän jälkeen otan siis vastaan syysmasennuksen lämpimän syleilyn? - Ja alkaa samalla miettimään sitä seikkaa, että se on yhden käden sormilla laskettava vuosien määrä - kunnes tää mies täyttää 50 vuotta.

VAAN vaikka sitten olisin 76 vuotta, niin mä oon se vanhus, joka hoivakodissa huudattaa metalllia ja vaikka kappaletta CMX - SIKA JA PERKELE

Ikä on vain numeroita ja nivelrikkoja. Vaan edelleen minä pystyn siitä nivelrikosta huolimatta kirjoittamaan näppäimistöllä noeasti kunhan vain suljen silmäni. tää tuntuu mahtavalta kyllä vielä pystyä tähän. Ei satu käsissä tai jänteissä. kai mä sen kahvinkeittimen sammutin. kyllähän se sen sammutin, joo. tai siis tuota taidan avata silmäni ja hidastaaa kirjoitusnopeutta. Sillä kuten jälleen tapahtui.

Tekstiin voi tulostua muitakin ajatuksia.

Eli ulkoilu ja kirjoittaminen auttaa mua selviytymään masennuksesta. On se siellä taustalla. Siitä tunteestahan mä lypsän teksteihini aihetta. Kirjoittamiseni? Nykyään tahdon kirjoittaa tarinoita, joissa se masennus kyllä on - siitä puhutaan ja suunnitellaan asioita, muttei toteuteta. Uskon, että jos rypee samoissa mietteissä - niin niistä lukeminen auttaa kanssa työstämään asioita.

Suuri kirjoitusurakka on kohta ohitse. Pisin tekstini Healindome alkaa olemaan valmis. Vielä pitää itse lukea se läpi ja katsoa mahdolliset juonivirheet.

Koulukiusaaminen, masennus, nuorispsykiatria, rikottu rakkaus, isyystunteet, isän menettäminen, elämä.. Ovat aihepiirit siinä tekstissä. Ensimmäinen, jossa käytän vuosina 1993 - 1995 kokemaani.

Tuntui viimein, että oli aika kirjoittaa nekin talteen. Vaikka muunneltuina tekstiin.

Eli se on minun isoin kirjoitusurakkani, jonka tarkoitus on saada kerrottua asiat ja kenties se teksti saa myös heidät, jotka ovat vastaavanlaisia asioita kokeneet - niin työstämään asioita. Kaikkea ei kukaan kerro toisilleen. Masennus on todella yleistä.

En sorru kliseisiin, vaan neuvon - että jos oikein paha olo on, niin hae joku esine joka lohduttaa. Tee jotain, mistä pidät. Mene sinne, missä sinun on hyvä olla. Jos on joku, jonka kanssa puhua asioista - ota häneen yhteyttä.

Mitä mä olen itse elämästäni ystävilleni kertonut, niin olen saanut kommettia että he eivät olisi kyllä jaksaneet jatkaa tilanteessani.

Mutta tässähän mä edelleen tätä kirjoitan. Elämä voittaa. Vaikka joskus tuntuu toiselta.