15.08.2024
Matkustusaikaa vielä 41 minuuttia
Matkakertomusta pukkaa! Eli
vyöhyke ABC, vuorokausilippu 924621001166788432 voimassa 15.08.2024
11:41 asti. Voimassa?
Oli vielä syntymäpäiväjuhlien jälkeinen olo
tila päällä kun mä hetken ihmettelin että miksi HSL:n bussin
matkakortinluku laite alkoi kertomaan voimassasta? Suomen kielen
ihmeellisyyksiä. Voimassa, siis voi - massa.
11:41 on siis kellonaika kun
aktivoin yhden päivän matkakorttini. Bussilla Leppävaaraan,
sieltä lähijunalla Helsingin päärautatieasemalle. Syystä
että se on vain nähtävä joka Helsinginmatka - vaikka tällä
kertaa matkustusoikeus kaukojunassa alkoi osaltani vasta
Tikkurilassa kun innoissani siitä, että viimein voin tilata
liput pääkaupunkiseudulle - en ihan ajatellut lähtöasemaa.
Tikkurilassa vaihdetaan kehäradan P I P I - juniin.
Vielä olisi mahdollista mennä
R-junalla Tampereelle saakka Helsingistä ja takaisin.
Pysähtyisi joka asemalla, kuten aikoinaan opiskeluaikoina kun
tuota väliä sahasi junilla kahdesti kuussa.
Lähtö matkalle tapahtui ihan
kotipihasta.
En halunnut kävellä kahta
kilometriä asemalle, vaan tahtoi nyt mennä hienosti taksilla
asemalle.
Taksi oli myöhässä jonkun
mummon takia, jonka kuski oli luvannut nopeasti viedä - mutta
mummelin apteekkireissu oli kestänyt.
Ei se mitään
paniikkia aiheuttanut homma ollut, sillä olin varannut matka-aikaa.
Eli elämän opetus: Jos junasi
lähtee vaikka klo 12:00 ja taksimatka asemalle kestää
olopaikastasi sen 5 minuuttia, niin sun ei kannata tilata taksia
klo 11:30 vaan mielummin 10:30 ja sopia taksin tuloajaksi
osoitteeseen, josta lähdet - vaikka kellonaika 11:20. Tuolloin
vaikka auto myöhästyisi vaikka vartin - niin ehdit vielä
junaan.
Tällä kertaa vaihdoin junaa
Tampereella, vaikka se juna - johon astuin Jämsässä - menikin
suoraan Helsinkiin. Tosin tässä kirjoitushetkessä, kun
kuuntelen yhtyettä Stoned Jesus ja heidän kappalettaan Black
Woods - niin en muista että pysähtyykö se suora yhteys Jämsä
- Helsinki myös Tikkurilassa. Ei sen väliä. Tampereella
junanvaihto onnistui nopeasti. Junamatka romantiikkaa etsiä
täydestä - kai Oulusta tulleesta junasta - sitä istumapaikkaa.
Jämsän ja Oriveden välillä
kun hain junasta vessaa, niin sellainen vapaa löytyi vasta
vaunusta 2 kun oma paikka oli vaunussa 5. Eli ravintolavaunu oli
siinä välissä. Elin tilanteen mukaan, koska kanssamatkustajia
tuli juuri siinä ravintolavaunun kassan kohdalla vastaan, niin
menin kaiteen kassanpuoleiselle puolelle ja koska myyjä kysyi
"mitä saisi olla?" - Niin ostin sitten oluen.
Elin tilanteessa ja tiesin radan
kohta kaartavan ison järven rannassa ja sen järven näkisi
hienosti ravintolavaunun ikkunoista. Oli komean näköistä.
Sekä että kun tiesin junan
ylittävän Oriveden ratapihan vaihteita, niin että saattaisiko
siinä tärinässä jonkun kanssamatkustajan olut vaikka
kaatumaan hänen syliinsä.
Toinen elämän opetus: pidä
juomastasi kiinni kun juot junan ravintolavaunussa muovipikarista.
Kyllä sen oluen pinta tuopissani, josta pidin siis kiinni -
näytti mikä voima junan kääntyessä osuu siihen nesteeseen.
Saattaapi huonolla tuurilla kaatua.
Olen sellaistakin tilannetta
joskus todistanut, kanssamatkustajan tuoppi kaatui ja se mies
joutui sitten käppäilemään märissä housuissa. Myönnän
tuolloin sortuneeni kollektiivisen vahingonilon myötä nauramaan.
Tampereelta kun juna lähti,
niin matkustin yläkerrassa. Juna oli täynnä niin en viihtinyt
edes käydä sen junan ravintolavaunussa. Ennen Riihimäkeä
alkoi satamaan rajusti.
Näin Janakkalan pelloilla
hienosti sateen rajan. Maisema katosi harmaaseen seinään. Ja
kyllä junan katolta kuului kolaus kun se juna sukelsi siihen
rankkasateeseen. Pentagrafit vaan vlkkui vastaan tulleen junan
katolla. Vettä tuli aika paljon. Sade loppui yhtä nopeasti kun
oli alkanutkin.
Toi juna ei kunnioittanut
Riihimäen rautatieasemaa pysähtymällä siellä. Tampereen
jälkeen seuraavat pysähdyspaikat olivat Tikkurila ja Pasila.
Järvenpään ohi kun juna meni
niin huomasin, ettei siellä oikein enää mitään ole
jäljellä niistä kävelyreiteistä, joita silloin 20 vuotta
sitten kävelin. Uusia kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä oli sen
S-marketin paikalla - jossa tuolloin monesti asioin.
Tikkurilassa junanvaihto
onnistui hyvin. Ekat kosketukset suurkaupungin elämään.
Ihmispaljous ei sinänsä ahdistanut, jännästi vaan sitä alkoi
liikkumaan osana joukkoa, ja muistista ryhmittyi liukuportaissa
niiden oikealle puolelle, jotta siitä pääsee ohittamaan
kiireisemmät.
Kehäradan junaan vaihdoin,
sillä kuljin pari asemanväliä ja näin vanhat kaverit - joita
ei ollut nähnytkään vuoteen. Vietettiin kiva kosteahko ilta.
Läheisestä ruokakaupasta ostin sen vuorokausilipun.
Sekä hammasharjan. Mä en ole
ostanut uutta hammasharjaa aikoihin Jämsästä. Sen ostan aina
suuremmasta kaupungista. Syystä, että reissuille en ota
hammasharjaa mukaan kun sen voi myös ostaa sieltä minne
meneekään.
Seuraavan päivän iltana
lähdettiin ajelemaan autolla ympäri pääkaupunkiseutua, mikä
on se traditio. Kellon ollessa 23:50 olimme viimein ehtineet
sinne, jossa saattaa ratikoita tavata. Eli Helsinkiin.
Eläintarjan Nesteellä kävimme syömässä. Otin panimin ja
vissyä. Myyjätär vielä lämmitti sen panimin ja oli hyvää. 
Siitä lähdettiin sitten
etenemään ympäri arkiöistä Helsinkiä. Kyllä siellä jonoja
yökerhoihin oli tiistain myöhäisiltana. Muualla ei näkynyt
ihmisiä. Vain yksinäiset raitiovaunut siellä saalistivat
ihmisiä kyytiinsä.
Muutoin oli autiota.
Lauttasaaren sillan valot olivat poissa päältä. Kovin
dystopisen kaltainen maisema. Tähdetkin näkyivät ja taisin
nähdä tähdenlennonkin.
Emme vaan huomanneet mahtavia
revontulia, joita oli juuri siinä maanantai-iltana. Kavereilla
oli lomaa, niin tällä kertaa se bilepäivä oli sitten
maanantai.
Kerta vuorokausilippuni
voimassaolo päättyi. (eli tähän asti on mennyt jo 41
minuuttia kun aloin kirjoittamaan tätä)
Niin voisin aloittaa paluumatkan
kertomisesta. Tällä kertaa en käyttänyt Metroa koska siinä
oli onglemaa, metrojunat eivät liikennöineet Helsingin alla
vaan pääteasemat olivat Kamppi ja Yliopisto. Siihen
maanalaiseen ihmisruuhkaan ei niin tehnyt mieli mennä.
Maanpinnalla on kivempaa matkustaa.
Nousin siis bussiin, leimasin
sen vuorokausilippuni toimimaan ja matka alkoi. Vaikkakin eräs
valkoisen pakettiauton kuski yritti törmätä siihen bussiin
ajamalla pihalta tielle katsomatta tulevaa liikennettä.
Bussikuski oli ammattilainen ja osasi hoitaa tilanteen. Hän
myös käytti bussin äänitorvea. Hyvä.
Leppävaarassa nopeasti vaihdoin
bussista junaan, kuten hyvin suunniteltuilla linjaliikenteen
vaihtopaikossa pitää homman tapahtuakin. Juna tais olla U juna,
jolla sitten menin sinne Helsinkiin.
Minuuttibaari oli muuttanut
paikkaa asemalla, se on nyt ulkoterassilla varustettu ja löytyy
laiturialueelta kun tulee sisään, niin siinä vasemmalla
puolella niiden suurien näyttöjen alla. Suuret näytöt
kertoivat tietojaan ja mä ajattelin että miten mä junailen
itseni Tikkurilaan. Ehtisikö pyörähtää kehäradan ympäri
vai ei.
Kävin mä minuuttibaarissa,
sehän nyt on traditio. Suuren rautatieaseman tunnelmaa
aistimassa. Päätin sitten lähteä lähijunalla I Tikkurilaan.
Suora yhteys. Koska mä olen vain pikaisesti vaihtanut sillä
asemalla junaa ja paikka kun kokenut täyden muodonmuutoksen
niistä ajoista, kun 20 vuotta sitten käytin sitä asemaa
päivittäin - niin ajattelin tutustua paikkaan paremmin.
Oli hieno ja joku juomamestakin
löytyi. Mulla oli tunti aikaa odottaa junaani, joten hiljalleen
siinä hyvää musaa kuunnellessa se aika meni olutta nauttien.
Otin niinsanottua pilsneriä tällä kertaa. Paikka sijaitsee
siinä kulkusillalla joten ikkunista näki alla valuvat junat.
Junani IC151 saapui raiteelle 4
aikanaan. Jälleen suuren rautatieaseman tunnelmaa. Samalta
raiteelta kun lähti Lahteenkin junia, suomessa siis menee
Kouvolan kautta kiertävä IC juna, jonka määränpää on Oulu.
Joskus aikoinaan Oulusta oli suora yhteys myös Jämsäänkin.
Junassa minulla oli ikkunapaikka,
mutta siinä istui kaunis nainen joka oli kyllä nousemassa ja
kertoi samalla menevänsä vain Hämeenlinnaan. Niin mä sovin
hänen kanssaan, että saa istua siinä ikkunapaikalla kerta
hänen puhelinkin oli laturissa. Elämän opetus numero kolme:
Ole kohtelias ja juostava maailmalla. 
Se on hyvää matkaa kaikille.
Hämeenlinna tuli vastaan, juna pysähtyi ja sain kiitoksen.
Loppumatkan istuin paikoillani nauttien maisemasta ja Tikkurilan
asemalta ostamastani lähdevedestä. Ennen Jämsää mä tilasin
saman firman taksin odottamaan minua. Taksilla kotipihaan saakka
oli suunnitelma.
Huomasi kyllä että on aika
paikallinen Jämsässä. Takseja on käyttänyt ja kuulemma mun
numeron oli kuski tallentanut omaan puhelimeensa.
Uusi matka pääkaupunkiseudulle
tulee tässä syksymmällä, jotta noutaa sinne unohtuneen
tuulitakkinsa. Olikin aika lämpimät päivät eikä tarvinnut
takkia. Mutta sehän vain on kivaa. Pääsee matkustamaan
jälleen!
Muuten se Stoned Jesus jäi
soimaan taustalle. Olen kuunnellut sitä nyt tunnin ajan. Tämä
musiikki ei vaan iske. Yrityksen puuttesta mua ei ainakaan voi
syyttää.