06.10.2026 - illanratoksi tilannepäivitystä elämästä
Jaa vai että tilannepäivitystä elämästä pitäis kirjoittaa? No aloitetaan..
Olen siis ottanut positiivisemman suhtautumisen elämään mukaan päiviini. Tämähän oli siitä, kun mä kokeilin sitä itsetuntoa parantavaa peiliharjoitusta ja tulokset olivat valtavan hyvät. Huomaan hymyileväni enemmän. Olevani itsevarmempi ja tahtovan käydä joka päivä ulkona.
Ok.. toi edellinen saatto kuulostaa huonolle, mutta tottahan se on. Voi olla päivä kun olen vain sisällä - vaikka ulkona olisi hieno sää.
Vaan se mun synkistely alkaa jäämään pois ja onko se sitten huono asia? Siis mä huomasin käyttäväni somessa hymiöitä! Siis MINÄ JOKA PITÄÄ NIITÄ NAULOINA KIRJOITUSTAIDON ARKUSSA.
ELI voiko olla niin, että tämä itsetunto harjoitus, jota teen päivittäin pikkuhiljaa muuttaa mua johonkin suuntaan? Että kriittisyys vähenee ja sitä kuten alkaa käyttämään nykynormi juttuja, joihin noi emijot kuuluu?
Entä jos se muutta myös sitten suhtautumiseni nykymusiikkiin! Tai yleisesti tekee minusta sellaisen, että tahdon nähdä vain hyvää ja kaunista?
Ja kaikken pahinta taitaa olla se, että kun noita ajattelin - niin minusta toi sanomani skenaario ei niin pahalta tuntuisi ja se pelottaa.
Toisaalta sama se? Jos se minusta tekee onnellisemman ihmisen? Entä jatkuva itsetunnon kohotukseni sitten? Mihin se johtaa? Tuleeko minusta sitten itserakas paskiainen?
Toisaalta nuorempana koin syvän
masennuksen itsetuhoisine ajatuksineen,
siitä kaudesta mä siis selvisin ja siihen kesti vuosikymmeniä. Olen lisäksi täyttämässä sen 50 vuotta -
eli se kuulemma on rajapyykki - kun ihminen alkaa tekemään muutoksia. Eli mitä tulee kysymykseen siitä - että
tuleeko minusta itserakasta paskiasta, niin
epäilen ettei niin pääse käymään. Masennus kun on uusiutuva tauti. Eli se on
minussa kyllä, tällä hetkellä hyvin kaukana taustalla.
Todella kaukana siellä. Tiedän sen olevan vielä olemassa,
mutta kuten sanottua - nyt tällä hetkellä
se on mahdoton ajatus. Todiste:Pitkästä aikaa alkoi silmiä taas karsastamaan. (omaa syytä kun olen antanut itselleni ajan,
koska tän nettipäiväkirjan koodaus uudistus
pitäsi olla valmis. Tuli varmaan näytön tuijottamisesta)
Niin tavallisesti mä masentuisin tuosta asiasta,
mä alkaisin olemaan enemmän yksinäni ja pimeässä.
En menisi ulos. Mutta nyt mä vain sanoin itselleni
peilin edessä, että toi on osa sua. Sille et voi mitään -
joten älä anna sen haitata. Silmäni menee kuopissaan miten sattuu,
ja kyllä sen karsastuksen tuntee. Mutta nyt en masennu edes siitäkään. Vaikka tässä ollaan
vuodenkierrossa syksyssä ja talvi, jota vihaan (ainakin
edellisinä vuosina, entä nyt?) on tulossa. niin ei masenna. Tää äijä on hyvillä mielin. Mä en tällä kertaa anna minkään
hajottaa mun mieltäni.
Vahvoja sanoja ja ne ovat tosia. Mä voin paremmin, olen vissiin hyvällä matkalla kohden parempaa elämää.
Näillä mennään..