Tilannetietoa nettipäiväkirjani uudelleenkoodaamisuran sujumisesta

 

12.10.2026 - Tilannetietoa tämän nettipäiväkirjan uudelleen koodaamisesta. Tekninen merkintä.

On siis tullut aika kirjoittaa tilannetietoa tämän kirjani uudelleenkoodaamisesta. Siis se on suurempi urakka, eikä se että sain merkintäsivujen (joita oli lähes 200 kappaletta) uudelleenkoodaukset kuntoon - viitelinkkien korjaus sen jälkeen on suuri homma. Myös puuttuvat target tagit tuottavat työtä. (ja sitten heitän taas en pre class tagin, eli bloggerissa tätä lukevalle tiedoksi - siirry sivustolleni, jossa tämä merkintä näkyy oikein tuosta sinisestä kuvasta merkinnän alussa)

Eli miksi näin? Kun vanhassa koodissa yksittäinen merkinnän ID tagi oli tyyliä #01.01.2012 - niin uudessa koodauksessa teen sen tyyliin #010112 koska siten sain sen hakukoneen toimimaan sekä automatisoidun arkiston.

Tässä nettipäiväkirjassa noita ID tunnisteita on yli 5300 kappaletta ja myös poimintojen ID tunnisteet piti korjata. Nehän olivat tehty Front Page Expressillä, jossa se tehtiin maalaamalla tekstinkohta ja tekemällä siihen ankkuri. Eli siihen jäi niin isoja kirjaimia, välilyöntejä ja erikoismerkkejä - joita ei saa olla html5 koodin ID tunnisteessa.

Ja niitä siis on ja paljon. Myös I i eli ISO II tai pieni ii, ISO L tai pieni l ..
Eli jos poimintatagi alkaa merkillä I,l,i niin se jää nopeasti pois kun koodasin sivuja uusikis - ja siihen tuli rutiini .

Myös target="merkinta" on jäänyt puuttumaan monesta linkistä.
Sivustoni siis on kehyspohjainen, se oli se eka uudistus kun koko simopahula.fi sivustoa alkoi uudelleenkoodata.
Tehdä uudet kehyssivut.  kai se oli joku flex ja iframe pohjainen systeemi..

Tais olla. Juu.. nyt sitten jymypaljastus että simopahula.fi sivuston lähdekoodia ei edes sen luoja muista tarkalleen.. TOSIN kyllä tuon muisti kun muisteli.

Tämän vuoden alkana olen uudelleenkoodannut sen 1000 sivua. Sivusto kun on laaja.

Lisäsin tuossa aikaa siihen laskuriin, joka näyttää aikaa, koska tämän homman pitäis olla valmis.
Se myös näyttää siis aikaan nyt sen viikon alkuun - kun täytän 50 vuotta. Poistin nimittäin tuossa joku aika sitten sen 50v laskurini. Koska tuolloin en tahtonut tietää..

ikäkriisiä siis koin, mutta nyt mä olen sinut asian kanssa ja opin uudelleen tykkäämään itsestäni. OK. se oli sivuraide. takaisin koodiin.

Arkiston tälle nettipäiväkirjalle siis tuo scripti joka listaa ne ID tagit json - tietokantatiedosta, jonne ne vien phyton scriptilla käyttämällä tämän linux tietokoneen päätettä. Eli tää tietokone on nyt nimensä veroinen. Se käsittelee tietoa.
Ne 5300 ID tagin listauksen se tekee 10 sekunnissa.

On mulla sitten tarkistus scriptit niiden rikkinäisten ID linkkejen hakuunkin. Annan komennon phyton3 00_ankkurihaku.py ja hetken kuluttua tietokone on tarkistanut koko nettipäiväkirjani ja antaa listauksen ID tageista, joita pitää korjata.

Niitä on tällä hetkellä enää vain jotain 265 rikkinäistä linkkiä.

Se ja sitten kun tiedotusta siitä asiasta pitäis siinä samalla laittaa sivuille. Mä tiedän että on ehkä rönsyillyt liikaa että tietoa on kaikkialla, eikä ole yhtä selvää kohtaa.

Mutta pikkuhiljaa.. NYT jo kun itse selaan tätä omaa nettipäiväkirjaa, niin käyttökokemus on 100 kertaa parempi, mitä se oli vuosi sitten. Hakukoneen toin näkyvämmin esille, siitä kun tuli työkalu tämän tekstitulvani järjestämiseen.

jatkan koodauksia..

Nuoruudessa sairastettu vakava masennusko estää mua tulemasta nyt itserakkaaksi paskiaiseksi?

 

06.10.2026 - illanratoksi tilannepäivitystä elämästä

Jaa vai että tilannepäivitystä elämästä pitäis kirjoittaa? No aloitetaan..

Olen siis ottanut positiivisemman suhtautumisen elämään mukaan päiviini. Tämähän oli siitä, kun mä kokeilin sitä itsetuntoa parantavaa peiliharjoitusta ja tulokset olivat valtavan hyvät. Huomaan hymyileväni enemmän. Olevani itsevarmempi ja tahtovan käydä joka päivä ulkona.

Ok.. toi edellinen saatto kuulostaa huonolle, mutta tottahan se on. Voi olla päivä kun olen vain sisällä - vaikka ulkona olisi hieno sää.

Vaan se mun synkistely alkaa jäämään pois ja onko se sitten huono asia? Siis mä huomasin käyttäväni somessa hymiöitä! Siis MINÄ JOKA PITÄÄ NIITÄ NAULOINA KIRJOITUSTAIDON ARKUSSA.

ELI voiko olla niin, että tämä itsetunto harjoitus, jota teen päivittäin pikkuhiljaa muuttaa mua johonkin suuntaan? Että kriittisyys vähenee ja sitä kuten alkaa käyttämään nykynormi juttuja, joihin noi emijot kuuluu?

Entä jos se muutta myös sitten suhtautumiseni nykymusiikkiin! Tai yleisesti tekee minusta sellaisen, että tahdon nähdä vain hyvää ja kaunista?

Ja kaikken pahinta taitaa olla se, että kun noita ajattelin - niin minusta toi sanomani skenaario ei niin pahalta tuntuisi ja se pelottaa.

Toisaalta sama se? Jos se minusta tekee onnellisemman ihmisen? Entä jatkuva itsetunnon kohotukseni sitten? Mihin se johtaa? Tuleeko minusta sitten itserakas paskiainen?

Toisaalta nuorempana koin syvän 

masennuksen itsetuhoisine ajatuksineen, 

siitä kaudesta mä siis selvisin ja siihen kesti vuosikymmeniä.

Olen lisäksi täyttämässä sen 50 vuotta - 

eli se kuulemma on rajapyykki - kun ihminen alkaa tekemään muutoksia.

Eli mitä tulee kysymykseen  siitä - että 

tuleeko minusta itserakasta paskiasta, niin 

epäilen ettei niin pääse käymään.
Masennus kun on uusiutuva tauti. Eli se on 

minussa kyllä, tällä hetkellä hyvin kaukana taustalla. 

Todella kaukana siellä. Tiedän sen olevan vielä olemassa, 

mutta kuten sanottua - nyt tällä hetkellä 

se on mahdoton ajatus.

Todiste:

Pitkästä aikaa alkoi silmiä taas karsastamaan.

(omaa syytä kun olen antanut itselleni ajan, 

koska tän nettipäiväkirjan koodaus uudistus 

pitäsi olla valmis. Tuli varmaan näytön tuijottamisesta) 

 Niin tavallisesti mä masentuisin tuosta asiasta,

 mä alkaisin olemaan enemmän yksinäni ja pimeässä. 

En menisi ulos. Mutta nyt mä vain sanoin itselleni

 peilin edessä, että toi on osa sua. Sille et voi mitään - 

joten älä anna sen haitata. Silmäni menee kuopissaan miten sattuu, 

ja kyllä sen karsastuksen tuntee.

Mutta nyt en masennu edes siitäkään. Vaikka tässä ollaan 

vuodenkierrossa syksyssä ja talvi, jota vihaan (ainakin

 edellisinä vuosina, entä nyt?) on tulossa. niin ei masenna.

Tää äijä on hyvillä mielin.  Mä en tällä kertaa anna minkään

 hajottaa mun mieltäni.

Vahvoja sanoja ja ne ovat tosia. Mä voin paremmin, olen vissiin hyvällä matkalla kohden parempaa elämää.

Näillä mennään..

Positiivisempaan päin

 (merkintää korjattu 06.10.26 siten että tää mun koodi hakee oikean merkinnänkin sivuilta. Myönnän.. tein niin perustavan koodausmokan kun en muistanut ankkuria laittaa kuntoon ja myös tiedostopääte jäi pois..)

02.10.2026
Aamutila lababma samba

Kaiketi muu ihmiskunta kaipaisi selvennyksiä merkinnän otsikon taakse? Ei se sen kummempi ollut, kuin mitä Yle Radio Suomi soitti tänään kello 05:28 kun stereolaitteeni herätystoiminto käynnisti radion.

Siellä soi joku samba tai labamba. Eli kuinka tylsää, tämä ei tule kertomaankaan Rion Sambakekkereistä vaan tylsästi siitä - miten erään ihmisen käynnistämä elämänsä laadun parantaminen on lähtenyt käyntiin.

Mutta ennen sitä kerrotaan soiva kappale: "CMX - mekaanisten lintujen puisto"
Ja tiedätte jo rutiinini. Nyt isken pre classia, joten tämä teksti on luettavissa hyvin vain sivustollani, jonne toi alun sininen kuva vie - ja vielä tähän oikeaan merkintään.

Sillä sehän oli että, kun kirjoitan tätä suoraan koodieditorissa, niin tuolla mainitulla luokalla - mun ei tartte kirjoittaa
rivinvaihtotageja. Tämän kirjan toimittaminen on vain nopeampaa kun ei tartte siirtää tekstiä toisesta editorista toiseen.

Ja sitten mitä mä lupasin. Eli tänäkin aamuna mä heräsin hyvillä oloin. Tuossa viikko sitten tein peiliharjoituksen, jonka tarkoitus on nostaa itsetuntoa. Kuten ensin kehumalla itseään, sit harrastaa pientä flirttiä peilikuvansa kanssa ja toistaa sitä. Se perustuu siihen, miten aivot tulkitsee flirtin. Ne lukee vain mikroeleet ja ilmeet - eivät tajua kun oot vähän aikaa katsonut sitä peiliä - että se joka kehuu, olet sä itse. Ja siten yhdistävät mitä näkevät johonkin miellyttävään. Eli alkavat muuttamaan toimintaansa.

Itsekin olin sitä epäilevää sorttia. Tyhmältä vaikuttanut harjoite.. Ihan taatusti huuhaata, mutta kokeillaan nyt huvin vuoksi.

Mutta sittemmin olen huomannut, että..

No se perhana on toiminut! Itsetuntoni on kasvanut jo viikossa, olen toistanut harjoitusta päivittäin. Olen huomannut hymyileväni enemmän ja oloni siis on hyvä.
Otan sen harjoitteen mukaan jokapäiväistä elämääni, sillä olen huomannut olevani onnellisempi. Olen alkanut pitämään itseäni komeana miehenä.

En myöskään enää hermostu pikkuasioista. Tai on tää seuraava vähän suurempi asia.. Siis pitkästä aikaa toi mun laiska silmä on alkanut vaivaamaan jälleen. On myös syksy. Tavallisesti tämä aiheuttaisi aika suurta masennusta ja eristyneisyyttä minulta. Mutta nyt oon huomannut ajattelevani, että se on jotain mikä on minussa. Sitä voi harjoittaa silmäharjoituksilla. En voi asialle muuta, joten en ala sen haitata elämääni.

Mä olen mikä olen. Itselleni kelpaan kyllä.

50. syntymäpäiväni lähestyy niin sitäkin ajatellen - aattelin jotain muutosta elämääni ja sitten löysin tuon peiliharjoituksen, joka auttaa näinkin paatunutta pessimistiä.
Tahdon alkaa uuden ajan elämässäni, ei se muuten mitenkään muutu - ellen itse muutu.

Ja täytyy sanoa että on hyvä olo. Ja tarkoitan sitä! 

Eilenkin kävin kävelemässä. Olin menossa suoraan keskustaan päin, kun käännyin ja lähdin sivukatuja ja kävelyteitä pitkin joen rantaan ysitien sillan luo. Joki virtasi jo. Varmaan Jämsänkoskella juoksutetaan jo virtaa eteenpäin. Eli on kenties vettäkin jopa tänä vuonna satanut. Oli kaunis päivä ja kuten tuossa sanoin, nautin olostani. Huomasin hymyileväni vähän melkein koko ajan (mikä tuntui kasvoissa oudolle pitkästä aikaa..) Syksyn värit olivat hienot, oli lämmintä. Tarkeni sillä Nirvanan t-paidalla ja nahkatakilla.

Päässäni oli se vanha kotsani. Eli lippalakkini, pitäis hommata kyllä jo uusi mutta kelvatoon. Tultuani joen vartta pitkin keskustaan, kävin Akuliinassa kahvilla. Sen jälkeen kävin K-market Jämsässä. Kyllä mä olen ottanut sen kaupan vakikaupakseni. En anna sen haitata, että myyjänurani loppui siihen kauppaan. Kun työkokeilussa selvisi pari vuotta sitten - ettei minusta enää niihin hommiin ole. Siellä nainen kahvihyllyllä pyysi apuani, että sai ylähyllyn perältä kaksi pakettia Reykjavik-kahvia. Tiett mä häntä autoin mielelläni. Teki hyvää. Enkä onnistunut pommittamaan häntä Napoli-kahvipaketeilla, jotka olivat siinä aika reunalla.

Lähdin siitä sitten kotiini. Tosin koko Jämsän keskusta on samaa, kun olisin "kotona". Onhan tää mun kotikaupunki.. Päästyäni perille, sain taas eteenpäin tämän nettipäiväkirjan uudelleenkoodausta. Siis ensin uudistin kaikkien merkintäsivujen koodaukset, nyt korjaan viitelinkit ja viimeistelen projektin. Sekin tuntuu hyvältä, että pikkuhiljaa saan suurta urakkaani valmiiksi.

Kyllä. Minulla on hyvä olo. Nautin elämästäni!

No mainitsemani peiliharjoitus ei sovellu kaikille, mutta on muitakin. Niitä kyllä löytyy netistä hakemalla. Toisto on niissäkin se avainsana. Jo viikossa siis tilanne voi muuttua!