Jälleen Matkakuvausta!

 (tulevaisuudessa sivuillani linkitän tähän merkintään menneitä matkakuvausia. siirry siis sinisestä kuvasta sivuilleni, jotta ne ei jää väliin. kaikkea ei ole bloggerissa)

26.08.2026
Jälleen matkakuvausta!

Taas tuli käytyä pääkaupunkiseudulla. Tämä matka vain sattui olemaan viimeinen, ennen kun täytän sen 50 vuotta. Joten pikkuhaikeus oli vallallaan. Matkalla kyllä muistelin opiskeluaikoja silloin joskus 22 vuotta sitten ynnä muuta sellaista.

Matka alkoi sillä, että lähdin kävelemään Jämsän rautatieasemalle. Päivä oli nätti, jopa niin lämmin ettei tarvinnut takkia. Vitikkalan sillalla tuli mieleen, että tosiaan.. Jämsänjoki, jota se silta ylittää - on vesistöraja Päijänteen ja Kymijoen toiselle puolelle - siis samaan osaan Suomea - jossa Helsinki sijaitsee. Se oli kyllä varmaan vain ajatus siitä - että koska voi laskea matkan kuten alkaneen. Kyllä se taitaa olla se, kun ylittää Jämsänjoen kun on lähdössä junalla pidemmälle.

Asemalla istuin penkille lähelle raidenäyttöä, joka ei vielä näyttänyt junan tietoja. Siis vaunujärjestystä. Siihen sitten alkoi tulemaan ensin pari teiniä, sitten parvi niitä istumaan samalle penkille ja onneksi siihen raidenäyttöön ilmestyi junan tiedot - niin pääsin pois paikalle teinihelvetistä. Ryhmityin saamieni tietojen mukaan laiturin alueelle, jossa A:n ja B:n sektorit kohtasivat, sillä vaununi pysähtyisi siinä.

Hetken odottelun jälkeen se juna saapuikin. Menin ravintolavaunun ovesta sisään, kun se oli lähin. Siitä vaunusta ei päässytkään heti eteenpäin, sillä ovi ei toiminut! Juna siis oli kuten katki. Vasta kun autoin itse ovesta, niin ne avautuivat ja pääsin jatkamaan omalle paikalleni. Joka siis oli se seuraava vaunu sitä junaa.

Ja kyllä - onnistuin lyömään pääni vaunun tavarahyllyyn muiden matkustajien iloksi siirtyessäni istumaan.

Konduktööri haki leimaamassa lippuni aika pian Jämsästä lähdön jälkeen. Hän oli aivan kuten TV-sarjan "rimakauhua ja rakkautta" Peten näköinen. Täysi kaksoisolento!

Tuon jälkeen kävin siinä ravintolavaunussa, ovet kyllä tällä kertaa avautuivat normaalisti. Vaan korttimaksamisessa oli ongelmaa, oli pientä jonoa kun pääkorttipääte heillä ei toiminut yhteysongelmien vuoksi - niin he käyttivät varapäätettä joka toimi. Odotellessani vuoroani juna ohitti niitä järviä (Lanka- ja Valkeajärvi joissa on ihan radan vieressä 20 metriä syvä rotko.). Rata kun kulkee niiden toista rantaa pitkin, niin oli maisema hieno. Ehdittiin alittaa valtatie, ennen kun vuoroni tuli.

Tietty Kisko-olutta. Se on hyvän makuista IPA -olutta, jota saa vain VR:n junista. Ei ollut istumapaikkoja, joten otin nojapaikan kapean ikkunan vierestä. Länkipohja meni ohitse, ja taas oli hienoa järvimaisemaa. Nautin oluestani pikkuhiljaa katsoen hienoa kesäistä maisemaa ja yksi matkan hienoin maisema on kun rata ylittää korkeaa siltaa pitkin pienen joen. (Jonka nimi on sulkusalmi, yhdistää Aurikko- ja Laaksojärvet)

Tiesin siitä, että kohta on mahtava maisema odottamassa junan toisella puolella, jolla oma istumapaikka oli - niin join tuoppini loppuun, jätin sen muovilasin niille tarkoitetulle kulmapöydälle ja palasin omaan vaunuuni. Jonoa oli jo melki ravintolavaunun eteiseen saakka. Maksupääteongelmat tuntuivat kiihtyvän..

Vaunujen väliovi toimi jälleen vähän hitaasti, mutta avautui kuitenkin.

Ehdin paikalleni, ennen kun Oriselkä, upea järvimaisema tuli vastaan. Rata kun kääntyy sen rannassa kohden Orivettä. Videoin sen osuuden, on nähtävissä youtubesta.

Välillä Orivesi - Tampere mä kirjoittelin jotain siihen mustaan teksti-ideakirjaani. Junissa kun tulee mieleen paremmin kaikkea, kuten nyt vähän kehittelin Healingdomeakin ja kirjoitin paloja muistiin tätä matkakertomusta varten. Vaan pitäis kirjoittaa kyllä kynällä useammin, mutta onneksi osaa vielä kaunokirjoitusta. Kyllä niistä nyt itse selvää saa, mitä on kirjoittanut.

Tampereelta viereeni istui kännykkäriippuvainen nainen, joten sai olla rauhassa keskustelulta. Taivaalla pilvet alkoivat tummentua ennen kun juna oli Toijalassa. Ja Toijalassa vähän jo satoi, vähän matkaa siitä eteenpäin - mä näin salaman liikkuvasta junasta! Myöhemmin kun luin uutisia - niin salama oli jo iskenyt junan veturiin Lempäälän ja Tampereen välissä, mutta tuntia aikaisemmin. Kyllä niistä pilvistä ennen Orivettä jo aavistin, että saattaisi olla ukkosta ilmassa.

Kuitenkaan pahempaa kaatosadetta ei sattunut kulkureitille ja rautatien ohjauslaitteet toimivat. Siis kerran kävi, että ukkonen oli ne hajottanut ja matka katkesi Toijalaan.

Se kännykkänainen siirtyi toiselle paikalle Hämeenlinnan jälkeen. Tai oli siirtynyt kun pyysin häntä vähän siirtymään kun vessaan piti päästä. Hän oli palatessani siirtynyt. Tietty lähemmäksi vapaata pistorasiaa. On se kyllä karseaa toi kännykkäriippuvuus.. Sitä kyllä todistaa junissa aika paljon.

Riihimäen jälkeen oloni alkoi olemaan jo odottava. Välillä Riihimäki - Järvenpää oli paljon ratatöitä. Ne rakentaa uutta raidetta sille välille. Saunakallion tunnistin kyllä, mutta sitten maisema muuttui tunnistamattomaksi. Järvenpää on muuttunut täysin opiskeluajoistani.

Kun Kerava ohitettiin, niin aloin jo olemaan innoissani. Kohta olisin Helsingissä. Asema asemalta Helsingin päärautatieasema lähestyi ja viimein tuli se odotettu automaatti kuulutus:

"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle, joka on tämän junan pääteasema.." Jonka jälkeen tuli heti toinen kuulutus, jonka mukaan se sama juna lähtee Ouluun 20 minuutin kuluttua Helsinkiin saapumisesta, joten he kehottivat tarkistamaan - että kaikki matkatavarat tulevat mukaan. Ravintolavaunun maksukorttiongelmaa oli vaan jatkunut, kanssamatkustajien puheesta kuulin sen. Niin tuolloin se perjantai-illan juna Helsingistä Ouluun oli aika jonoa täynnä.

Kaveri odotti, tervehdin häntä ja poistuimme uusittuun asemarakennukseen. Siis tässä siellä oli suuret remontit ja nyt kaikki on valmista. Ja oikeastaan aika hyvän näköistä. Ostin aseman R-kioskista vuorokausilipun, joka tällä kertaa olikin QR-koodillinen pahvilappu. Vissiin säästösyistä lukukortteja he eivät enää myy vuorokausi tai kertalippuina. Menimme metrolla Espooseen, jossa söimme. Kävin kaupassa ja käveltiin loppumatka perille. Olisi bussillakin päässyt, mutta kilometrin kävely tekee aina hyvää. Ja sää oli hieno.

Matkan tarkoitus oli sen kaverin syntymäpäivien juhlinta, ja tällä kertaa myös mun 50 kymppisiä vietettiin. Sillä.. VAIKKA lähtisin sinne uudeksi vuodeksi 26/27 - niin mä olisin jo täyttänyt vuosia. Ellei tässä syksyllä sitten keksi vielä jotain rakoa - jolloin pikaisesti käy siellä, niin toi jäi viimeiseksi "nuoruuden" matkaksi.

Lauantaina käytiin sitten Järvenpäässä. Kaupunki on muuttunut niistä opiskeluajoista täysin. Ja myös on se koulukeskuskin kokenut paljon muutoksia. Ei ole enää IJKK entisellään, ei se enää ole edes sillä nimellä. Paljon uusia rakennuksia, ei siellä oikein mitään entistä ollut. Mutta itselleni kiva asia oli - että kultakauppa Aika-Kulta oli vaihtanut nimeään tai lakannut olemasta. Siitä kultakaupasta kun kerran vuosia sitten nuoruuden tyhmyydessä, ostin sen kultakaupan halvimman kihlasormuksen opiskelijabudjetilla ja loppukuun elin koulun ruoalla ja kaupan halvimmilla kekseillä sekä vesijohtovedellä.. Oli sen paikalla kyllä joku kultakauppa. Mutta Aika-Kultaa ei ollut. Valintatalon rakennusta Pajalantiellä ei enää ole. Siinä kyllä on K-Supermarket mutta se on uusi rakennus. Liisan grilli ja Papas pub olivat vielä kyllä omilla paikoillaan. Mutta Sonaatin R-kioskia ei ollut enää. Hesburger oli vielä siinä samassa rakennuksessa, kuten joskus ennen. Kävimme siellä syömässä ja istuin paikalle, josta näky ne vanhat talot - on siellä vielä maisemakohtia - jotka eivät ole muuttuneet.

Lauantai-iltana oli ne juhlat sitten. Joten hypätään maanantaihin, paluupäivääni. Ostin siis kertalipun jostain Alepasta, jossa käytiin sunnuntaina. Siis se on nykyään kassakuittipaperille tulostuvat QR koodi, jota sitten sen bussiin 113 kortinlukija ei sitten skannannutkaan. Joten ei aktivoitunut. Kuski sanoi, että se on hänelle OK ja pääsin kyytiin. Stressaavalle sellaiselle, siis siellä aika usein tarkastetaan kuulemma nykyään busseissa lippuja. Tarkistusmaksu nykyään 100 euroa ja kuskin sanalla vissiin olin kyydissä. Ei mielyttävä HSL matka siis. Tuolle matkalle sellaista ei onneksi osunut. Leppävaarassa, jonne matkustin - niin heti menin lähimpään R-kioskiin kysymään lisätietoa. Myyjätär neuvoi mua ostamaan uuden 1 vuorokauden lipun - kerta sellainen oli toiminut aikaisemmin. Ja sen se A-junan lukulaite hyväksyikin. Testasin myös sitä toista lippua ja senkin se luki.

Tässä kun muistelen tarkemmin.. Niin silloin perjantaina sen metroaseman lipunlukulaite heitti valoa lukiessaan lippua, bussin lukulaite ei tehnyt sitä ja sen junan lukulaite näytti valoa. Joten viallinen lukulaite - joka ei lue QR koodeja oli siinä bussissa.. No kuulemma HSL saattaa korvata sen lipun. Kuitit ovat mulla tallella kyllä.

Joten istuin rentoutuneena A-junassa matkalla Helsinkiin - oli voimassa oleva lippu ja jopa kaksi kertaa. Nätimpää maisemaa näkyy junan ikkunasta, kun se ei kulje maan alla. Kesäistä sellaista. Juna saapui Helsinkiin. Kaunis maisema, Tuomiokirkko näkyy hienosti kun katsoo sitä junan vasemmalta puolelta kulkusuuntaan Helsinki.

Oli koittanut matkani se viimeinen huipennus. Itse Helsingin päärautatieasema. Sattui niin jännä asia, että siinä nyt kun on uusittu sisäänkäynti liukuovin - niin satuin olemaan ainoa ihminen siinä ihmisvilinässä sen tuulikopissa. siis niiden ovien välissä. Harvinainen hetki keskellä arki-päiväruuhkaa..

Minuuttibaaria ei enää ole, oli Päärata baari. Katsoin ensin isolta näytöltä junani tiedot. Oli mulla tunti aikaa, joten sitten menin sinne uuteen baariin. Jossa ilokseni soi aika uusi Rammstein. Kohdistettua musiikkia, sillä sitä ei kuullut ennen kun meni sisään. Se paikka on heti uuden sisäänkäynnin vieressä, ikkunoista näkyi lähtöraiteet ja junat. Heillä oli tarjousolut Aura päässyt loppumaan, joten Heineken oli korvaava juoma. Otin sitä, maksoin juomani kortilla - he eivät käsittele käteistä - ja siirryin istumaan.

Siis jälleen.. Mahtava hetki elämässä. Hyvä musiikki, olutta ja junia! Ihmisvilinää. Nautin hetkestä. Kerta siinä oli se tunti aikaa, niin ehdin juomaan hiljalleen vielä toisenkin Heinekenin.

Heillä ei ollut asiakasvessoja, mutta sain vessalipun. Vessat ovat jännässä paikkaa nykyään, mutta ne löytää kun ensin kysyy neuvoa ja sitten seuraa WC kylttejä. Sinne on kierreportaat ja niiden vasemmalla puolella on lukulaite niille lipuille. Sekä maksupääte. En tiedä menikö se ulkomaalainen nainen mun jälkeen, kun avasin ne portit sillä lipullani mun jälkeen.

Sadattelua kuului kun yksi mies kirosi, että kuka nyt soittaa kun oon kusella. No pitääkö siihen vastata kun oot kusella? Toimitin asiani ja palasin laituritasolle.

Junani lähtöraide oli tällä kertaa 13, mikä on kauempana kun tavallisesti. Eli siellä, missä lähtee yleensä rantaradan junat Kirkkonummen ja Turun suuntaan.

Yrittäessäni siinä "hukata" sitä vuorokausilippua, ensin kirjoitin siihen "valid 25-08 klo 13" (tuolloin oli 24 päivä) ja sitten kuten että se tippui taskusta.

Niin eikös siinä heti ollut ystävällinen Helsinkiläinen, joka oli ottanut sen lipun maasta ja tarjosi sitä mulle. Mitä mun olis pitänyt sanoo.. "sori, mä yritin vain hukata sen." Sanoin kyllä etten sitä tartte ja tarjosin sitä hänelle, mutta sillä miehellä ei ollut sille käyttöä. Uusi yritys hukata se lippu sitten onnistuikin.

Taivaalla oli tummia pilviä sisämaan puolella. Junani IC151 saapui piakkoin, hyppäsin siihen kunhan sillä tulleet ihmiset tulivat ulos. Se oman vaunun etsiminen tyhjässä junassa on kivaa. Tällä kertaa se oli vaunun 5 yläkerta.

Pienen odottelun jälkeen juna lähtikin matkaan, Tikkurilassa sitten satoi. Kokeilin tällä kertaa aktivoida lippuni itse VR-matkalla sovelluksessa. Mutta täytyy se kuitenkin näyttää tuossakin tapauksessa ravintolavaunussa, johon tullessani törmäsin sen junan konduktööriin. Tämä ei muistuttanut ketään tunnettua ihmistä. Syy mennä ravintolavaunuun, oli se Kisko-oluen lisäksi nähdä junan toiselle puolelle alempaa. Varsinkin Järvenpään ohituksen ajaksi ja rataa siitä eteenpäin. Jotta näkisin mitä uutta siellä oli. Ratatöitä oli pitkään Saunakallion jälkeen. Juna ohitti Järvenpään vissiin poikkeuksellisesti raidetta 3 pitkin. Sainhan paremman ohitusvideon kuvattua.

Ennen Riihimäkeä mä sitten siirryin omalle paikalleni. Jossa istuinkin loppumatkan. Loppumatkalla ei tapahtunut mitään jännää. Hämeenlinnasta tullut nainen istui viereeni, mutta hetken kuluttua sanoikin että hänen paikkansa onkin seuraava ikkunapaikka. Emme jutelleet muuta.

Ennen Jämsää mä lähdin vaunueteiseen odottamaan perillepääsyä. Sekä siksi, että siinä Partalan ratamutkan aikana saattaa nähdä eläimiä metsässä. Kerran näin hirven junasta siinä. Kuulutus tuli ja juna saapui Jämsään. Astuin ulos. Kävelin Citymarketille noutamaan pakettia ja käymään kaupassa.

Tuli uusi lompakkokotelo uuteen puhelimeen. Josta sitten lisää seuraavassa osassa tätä nettipäiväkirjaa. Ei sitten muuta tällä kertaa.