Ajatuksia digipaaston hyödyistä

 

25.02.2026
Tein urotyön

Tein tänään jotain sellaista, johon moni ei kykene. Se on monen tavoittamattomissa, mitä tein. Kaikilla olisi kyllä kyky tehdä samaten. Todellakaan moni ei tähän kykene, mutta tuli taas tehtyä:

Mä jätin puhelimen kotiin kun kävin kaupassa. Kauppamatka yhteensä 1,2 km ja tein sen kävellen.

Välillä piti pysähtyä ja odottaa liikennettä, että pääsi kadun yli. En kokenut tarvitsevani laitetta, jonka näyttöä kuitenkaan ei näe auringonvalossa lukea tai ei voi käyttää käsineet kädessä.

Sitä paitsi eihän se koskaan edes soi, viestit voi katsoa myöhemminkin. Perusnäppäinluurista oli akku tyhjänä.

Eli joko odottaa, että se on latautunut ja sitten vasta lähteä ulos - vai mennä ilman laitteita?

Valinta on helppo. Siitä vaan lähtee olemaan rauhassa internetiltä tai matkapuhelinverkolta. Tämä orja pystyy välillä pakenemaan verkosta. Suosittelen muillekin.

Tee urotyö ja jätä turha vempele kotiin edes sen ajaksi, kun viet roskat ulos. Siis älypuhelin, tavallinen luuri voi olla mukana, jos sut täytyy saada kiinni. Äänipuhelut toimivat yhä ja soitonsiirron saa tehtyä.

Helppo juttu tehdä, sillä olethan osa tietoyhteiskuntaa.

Asiat siis osataan, verkkoyhteys kun aina on mukana ja osataan hoitaa sitä laitettakin.

Hoida myös itseäsi. Kävellä voi ihan hyvin ilman puhelinta kädessä, vaikka se mukana olisikin.

Tylsyyttä pitää olla, se on hyvää luovuudellesi.

Ja tuhat riviä muuta asiaa, jota kun luetaan vuosien päästä - niin tajutaan, että olisi kiva ollut tehdä kuten tekstissä lukee. Sillä tuolloin valittavasti se, että on täyttänyt tylsät kohdat elämästään älypuhelimella - on kostautunut. Unia ei enää näe, ne tarvitsevat ajattelua. Aivot ovat lihas, joka surkastuu jos sitä ei käytetä. Surkastuminen näkyy sitten päänsärkyinä, migreeneinä ja muistihäiriöitä. Että koko ajan on "sumuinen" olo.

Myös Alzheimerin tauti on hyvin todennäköinen. Siis että sen oireet ovat jo, vaikka itse tautia ei vielä ole syntynyt. Eli tuolloin voi vaivata digitaalinen dementia. Itse ei osaa enää mitään. Työkyky on myös mennyttä.

Joten.. Kannattaa jättää se puhelin taskuun vaikka junamatkan ajaksi, bussia odotellessa voi tarkkailla ympäristöään. Laskea vaikka ohiajavia autoja. Harrastaa sanaleikkejä päässään. Että vaikka listaa kaikki tietämänsä sanat, jotka alkaa A kirjaimella, montako paikkakuntaa saat mieleesi, jotka alkaa B kirjaimella ja niin edelleen.

Samalla käytät aivojasi. Viimeisten 10 vuoden tuhon voi korjata, jos aloittaa digipaaston. Eli puhelin voi olla mukana, mutta sitä ei tartte koko ajan käyttää. Voit löytää uusia asioitakin, jos vaan katsot ympärillesi.

Niin kauan kun on elämää, on aikaa korjata aivojasi.

Some voi odottaa, elämä on nyt.

Tekoälyllä et voi sitä täyttää. Se osaa vain simuloida elämää, ei tuntea sitä.

En paasaa, olen vain huolissani muista ihmisistä. Voit sanoa, että käytän kyllä aivoja - mutta jos et kykene kävelemään 1,2 kilometriä ilman - että välillä on pakko vilkaista puhelinta muuhun kun kellon ajan tarkistamiseen, niin tuolloin on syytä alkaa ajattelemaan tätä.

Unista varmaan tykkäät, vissiin asia voisi olla siten myös 20 vuoden kuluttua. Et varmaan tahdo saada itsellesi tuossa luettelemani oireita.

Totta. Loppupelissähän se on niin, että ketään ei saa pakottaa elämään siten - ettei vanhana olisi hajalla. Kunhan vain ajatuksia syntyisi, että onko se luurin tuijottaminen joka hetki niin järkevää sittenkään.