Matkakertomus! Ja elämän oppeja

 

15.08.2024
Matkustusaikaa vielä 41 minuuttia

Matkakertomusta pukkaa! Eli vyöhyke ABC, vuorokausilippu 924621001166788432 voimassa 15.08.2024 11:41 asti. Voimassa? Oli vielä syntymäpäiväjuhlien jälkeinen olo tila päällä kun mä hetken ihmettelin että miksi HSL:n bussin matkakortinluku laite alkoi kertomaan voimassasta? Suomen kielen ihmeellisyyksiä. Voimassa, siis voi - massa.

11:41 on siis kellonaika kun aktivoin yhden päivän matkakorttini. Bussilla Leppävaaraan, sieltä lähijunalla Helsingin päärautatieasemalle. Syystä että se on vain nähtävä joka Helsinginmatka - vaikka tällä kertaa matkustusoikeus kaukojunassa alkoi osaltani vasta Tikkurilassa kun innoissani siitä, että viimein voin tilata liput pääkaupunkiseudulle - en ihan ajatellut lähtöasemaa. Tikkurilassa vaihdetaan kehäradan P I P I - juniin.

Vielä olisi mahdollista mennä R-junalla Tampereelle saakka Helsingistä ja takaisin. Pysähtyisi joka asemalla, kuten aikoinaan opiskeluaikoina kun tuota väliä sahasi junilla kahdesti kuussa.

Lähtö matkalle tapahtui ihan kotipihasta.

En halunnut kävellä kahta kilometriä asemalle, vaan tahtoi nyt mennä hienosti taksilla asemalle.

Taksi oli myöhässä jonkun mummon takia, jonka kuski oli luvannut nopeasti viedä - mutta mummelin apteekkireissu oli kestänyt. Ei se mitään paniikkia aiheuttanut homma ollut, sillä olin varannut matka-aikaa.

Eli elämän opetus: Jos junasi lähtee vaikka klo 12:00 ja taksimatka asemalle kestää olopaikastasi sen 5 minuuttia, niin sun ei kannata tilata taksia klo 11:30 vaan mielummin 10:30 ja sopia taksin tuloajaksi osoitteeseen, josta lähdet - vaikka kellonaika 11:20. Tuolloin vaikka auto myöhästyisi vaikka vartin - niin ehdit vielä junaan.

Tällä kertaa vaihdoin junaa Tampereella, vaikka se juna - johon astuin Jämsässä - menikin suoraan Helsinkiin. Tosin tässä kirjoitushetkessä, kun kuuntelen yhtyettä Stoned Jesus ja heidän kappalettaan Black Woods - niin en muista että pysähtyykö se suora yhteys Jämsä - Helsinki myös Tikkurilassa. Ei sen väliä. Tampereella junanvaihto onnistui nopeasti. Junamatka romantiikkaa etsiä täydestä - kai Oulusta tulleesta junasta - sitä istumapaikkaa.

Jämsän ja Oriveden välillä kun hain junasta vessaa, niin sellainen vapaa löytyi vasta vaunusta 2 kun oma paikka oli vaunussa 5. Eli ravintolavaunu oli siinä välissä. Elin tilanteen mukaan, koska kanssamatkustajia tuli juuri siinä ravintolavaunun kassan kohdalla vastaan, niin menin kaiteen kassanpuoleiselle puolelle ja koska myyjä kysyi "mitä saisi olla?" - Niin ostin sitten oluen.

Elin tilanteessa ja tiesin radan kohta kaartavan ison järven rannassa ja sen järven näkisi hienosti ravintolavaunun ikkunoista. Oli komean näköistä.

Sekä että kun tiesin junan ylittävän Oriveden ratapihan vaihteita, niin että saattaisiko siinä tärinässä jonkun kanssamatkustajan olut vaikka kaatumaan hänen syliinsä.

Toinen elämän opetus: pidä juomastasi kiinni kun juot junan ravintolavaunussa muovipikarista. Kyllä sen oluen pinta tuopissani, josta pidin siis kiinni - näytti mikä voima junan kääntyessä osuu siihen nesteeseen. Saattaapi huonolla tuurilla kaatua.

Olen sellaistakin tilannetta joskus todistanut, kanssamatkustajan tuoppi kaatui ja se mies joutui sitten käppäilemään märissä housuissa. Myönnän tuolloin sortuneeni kollektiivisen vahingonilon myötä nauramaan.

Tampereelta kun juna lähti, niin matkustin yläkerrassa. Juna oli täynnä niin en viihtinyt edes käydä sen junan ravintolavaunussa. Ennen Riihimäkeä alkoi satamaan rajusti.

Näin Janakkalan pelloilla hienosti sateen rajan. Maisema katosi harmaaseen seinään. Ja kyllä junan katolta kuului kolaus kun se juna sukelsi siihen rankkasateeseen. Pentagrafit vaan vlkkui vastaan tulleen junan katolla. Vettä tuli aika paljon. Sade loppui yhtä nopeasti kun oli alkanutkin.

Toi juna ei kunnioittanut Riihimäen rautatieasemaa pysähtymällä siellä. Tampereen jälkeen seuraavat pysähdyspaikat olivat Tikkurila ja Pasila.

Järvenpään ohi kun juna meni niin huomasin, ettei siellä oikein enää mitään ole jäljellä niistä kävelyreiteistä, joita silloin 20 vuotta sitten kävelin. Uusia kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä oli sen S-marketin paikalla - jossa tuolloin monesti asioin.

Tikkurilassa junanvaihto onnistui hyvin. Ekat kosketukset suurkaupungin elämään. Ihmispaljous ei sinänsä ahdistanut, jännästi vaan sitä alkoi liikkumaan osana joukkoa, ja muistista ryhmittyi liukuportaissa niiden oikealle puolelle, jotta siitä pääsee ohittamaan kiireisemmät.

Kehäradan junaan vaihdoin, sillä kuljin pari asemanväliä ja näin vanhat kaverit - joita ei ollut nähnytkään vuoteen. Vietettiin kiva kosteahko ilta. Läheisestä ruokakaupasta ostin sen vuorokausilipun.

Sekä hammasharjan. Mä en ole ostanut uutta hammasharjaa aikoihin Jämsästä. Sen ostan aina suuremmasta kaupungista. Syystä, että reissuille en ota hammasharjaa mukaan kun sen voi myös ostaa sieltä minne meneekään.

Seuraavan päivän iltana lähdettiin ajelemaan autolla ympäri pääkaupunkiseutua, mikä on se traditio. Kellon ollessa 23:50 olimme viimein ehtineet sinne, jossa saattaa ratikoita tavata. Eli Helsinkiin. Eläintarjan Nesteellä kävimme syömässä. Otin panimin ja vissyä. Myyjätär vielä lämmitti sen panimin ja oli hyvää.

Siitä lähdettiin sitten etenemään ympäri arkiöistä Helsinkiä. Kyllä siellä jonoja yökerhoihin oli tiistain myöhäisiltana. Muualla ei näkynyt ihmisiä. Vain yksinäiset raitiovaunut siellä saalistivat ihmisiä kyytiinsä.

Muutoin oli autiota. Lauttasaaren sillan valot olivat poissa päältä. Kovin dystopisen kaltainen maisema. Tähdetkin näkyivät ja taisin nähdä tähdenlennonkin.

Emme vaan huomanneet mahtavia revontulia, joita oli juuri siinä maanantai-iltana. Kavereilla oli lomaa, niin tällä kertaa se bilepäivä oli sitten maanantai.

Kerta vuorokausilippuni voimassaolo päättyi. (eli tähän asti on mennyt jo 41 minuuttia kun aloin kirjoittamaan tätä)

Niin voisin aloittaa paluumatkan kertomisesta. Tällä kertaa en käyttänyt Metroa koska siinä oli onglemaa, metrojunat eivät liikennöineet Helsingin alla vaan pääteasemat olivat Kamppi ja Yliopisto. Siihen maanalaiseen ihmisruuhkaan ei niin tehnyt mieli mennä. Maanpinnalla on kivempaa matkustaa.

Nousin siis bussiin, leimasin sen vuorokausilippuni toimimaan ja matka alkoi. Vaikkakin eräs valkoisen pakettiauton kuski yritti törmätä siihen bussiin ajamalla pihalta tielle katsomatta tulevaa liikennettä. Bussikuski oli ammattilainen ja osasi hoitaa tilanteen. Hän myös käytti bussin äänitorvea. Hyvä.

Leppävaarassa nopeasti vaihdoin bussista junaan, kuten hyvin suunniteltuilla linjaliikenteen vaihtopaikossa pitää homman tapahtuakin. Juna tais olla U juna, jolla sitten menin sinne Helsinkiin.

Minuuttibaari oli muuttanut paikkaa asemalla, se on nyt ulkoterassilla varustettu ja löytyy laiturialueelta kun tulee sisään, niin siinä vasemmalla puolella niiden suurien näyttöjen alla. Suuret näytöt kertoivat tietojaan ja mä ajattelin että miten mä junailen itseni Tikkurilaan. Ehtisikö pyörähtää kehäradan ympäri vai ei.

Kävin mä minuuttibaarissa, sehän nyt on traditio. Suuren rautatieaseman tunnelmaa aistimassa. Päätin sitten lähteä lähijunalla I Tikkurilaan. Suora yhteys. Koska mä olen vain pikaisesti vaihtanut sillä asemalla junaa ja paikka kun kokenut täyden muodonmuutoksen niistä ajoista, kun 20 vuotta sitten käytin sitä asemaa päivittäin - niin ajattelin tutustua paikkaan paremmin.

Oli hieno ja joku juomamestakin löytyi. Mulla oli tunti aikaa odottaa junaani, joten hiljalleen siinä hyvää musaa kuunnellessa se aika meni olutta nauttien. Otin niinsanottua pilsneriä tällä kertaa. Paikka sijaitsee siinä kulkusillalla joten ikkunista näki alla valuvat junat.

Junani IC151 saapui raiteelle 4 aikanaan. Jälleen suuren rautatieaseman tunnelmaa. Samalta raiteelta kun lähti Lahteenkin junia, suomessa siis menee Kouvolan kautta kiertävä IC juna, jonka määränpää on Oulu. Joskus aikoinaan Oulusta oli suora yhteys myös Jämsäänkin.

Junassa minulla oli ikkunapaikka, mutta siinä istui kaunis nainen joka oli kyllä nousemassa ja kertoi samalla menevänsä vain Hämeenlinnaan. Niin mä sovin hänen kanssaan, että saa istua siinä ikkunapaikalla kerta hänen puhelinkin oli laturissa. Elämän opetus numero kolme: Ole kohtelias ja juostava maailmalla.

Se on hyvää matkaa kaikille. Hämeenlinna tuli vastaan, juna pysähtyi ja sain kiitoksen. Loppumatkan istuin paikoillani nauttien maisemasta ja Tikkurilan asemalta ostamastani lähdevedestä. Ennen Jämsää mä tilasin saman firman taksin odottamaan minua. Taksilla kotipihaan saakka oli suunnitelma.

Huomasi kyllä että on aika paikallinen Jämsässä. Takseja on käyttänyt ja kuulemma mun numeron oli kuski tallentanut omaan puhelimeensa.

Uusi matka pääkaupunkiseudulle tulee tässä syksymmällä, jotta noutaa sinne unohtuneen tuulitakkinsa. Olikin aika lämpimät päivät eikä tarvinnut takkia. Mutta sehän vain on kivaa. Pääsee matkustamaan jälleen!

Muuten se Stoned Jesus jäi soimaan taustalle. Olen kuunnellut sitä nyt tunnin ajan. Tämä musiikki ei vaan iske. Yrityksen puuttesta mua ei ainakaan voi syyttää.