12.08.2026
Paketti saapui.
Eletra näyttövalopalkki. Aivan.
Sellaisen ostin korvaamaan sitä vanhaa älypuhelin
valoviritelmää, jolla olen valaissut näppäimistöä näytön
päältä sen 9 vuotta. Se vanha puhelin, jonka kautta vuonna
2017 sain tiedon isäni kuolemasta - kuoli sitten itsekin. Ei ota
enää virtaa vastaan sekä kun yritin avata sen takakantta -
niin se aukesi väärästä paikasta paljastaen piirilevyt.
Se Huawei oli hyvä valo, siis valaisi näppäimistön hyvin.
Siihen oli tottunut. Olihan siinä tietty se, ettei valon
kirkkautta p
ystynyt säätämään.
Nyt voin. siis toi Power kaupasta ostamassani näyttövalopalkissa
on se kirkkauden ja värilämpötilan säätö.
Hipaisukytkimin ja kyllähän olen kyllä mielipiteeni kosketusnäppäimistä
kertonut. Mutta kun kerran säädin sen kuntoon - niin ei ole
tarvinnut vaihtaa.
Tosin tässä on vain ollut kokemusta sen käytöstä vasta pari
tuntia. Valaisee hyvin näppäimistön, mikä oli tavoitekin.
Se tuli siis tänään 12. päivä, vaikka luvattiin eilistä. Ja
itse tuotepaketin koko on 20 x 24 x 7 cm - mutta se tuli jossain
222 x 444 x 111 cm paketissa - jossa yli puolet oli siis tyhjää.
Eipä ihme, että postin pakettiautomaatit ja kauppojen
postipisteet ovat aina täynnä. Samaan tilaan mahtuisi paljon
kyllä, mutta pakkausrobotti tarkoittaa myymälälle tehokuutta.
Ja se tehokkuus syö koko ajan postin tehokkuutta. Sekä
kauppojen postejen tilaa. Ratkaisu olisi kenties sellaiset Postin
omat toimipisteet, joissa olisi tilaa paketeille. Ainiin.. niinhän
oli, mutta säästösyistä ne napattiin pois.
R-kioskeissa on posti. Nyt R-kioskeja kaatuu siihen, ettei ne
kannata. Niiden omia tuotteita kukaan ei viihti tulla ostamaan,
koska postiasiakkaiden jono säikytti kioskin omat asiakkaat pois.
Ja sen takia Jämsässä ei enää ole R-kioskia ja Posti on
tukkimassa paikallista Citymarkettia.
Jono muodostuu aina siihen, jonka yli kaupan omat asiakkaat yrittävät
päästä ostoskärryjensä kanssa uloskäynnille. Samaan aikaan
Jämsäänkin on ilmestynyt paljon pakettiautomaatteja. Osa
ulkotiloihin. Ja ne kaikki ovat jo täynnä verkkokauppojen
tehokkuusajattelun vuoksi, että maalaisjärki vaihdetaan
pakkausrobottiin - joka ei osaa eri pakkauskokoja.
Tämä
Johtaa vain siihen, että jos ostat muistitikun, niin tarvitset
auton tuodaksesi paketin kotiisi - jossa se muistitikku on.
Mutta mä menin Cittarin pakkauspöydälle, joka on sen postin
pakettiautomaatin vieressä, jonne olin suunnitellut pakettini
noudon. Revin sen kovaäänisesti auki sen suuren paketin, otin
sitä 80 kertaa pienemmän ostokseni ulos ja pakkasin
muovikasseihin. Tungin sitten sen suuren pahvin pahvikeräyspisteen
luukusta sisään saaden sen astian liikkumaan pois paikaltaan,
jonne ne pahvit menee.

Eli toisen myymälän tehokkuusajattelu syö toisen myymälän
tehokkuutta.
Katsoo minne se tie sitten vie. Postia kyllä tarvitsee jokainen
tulevaisuudessakin.
Miksi pakkasin sen ostokseni sitten kahteen muovikassiin? Koska
oli suuri vaara suurelle sateelle. Alkaa tulemaan yhdessä
kuurossa koko viikon sademäärät alas. Viiden maissa tänään
niin kävi.
Mutta siinähän se Eletra näyttövalopalkki nyt on käytössä.
Suora USB virta on hyvä. Se oli jo valmiinakin, siis sitä
vanhaa älypuhelinta on ollut pakko pitää virroissaan että
ledi palaisi.
Testasin ja kirjoitin sen valossa pienen pätkän sitä
Healingdomea ja ei tuollainen valopalkki sitten pahempi olekaan.
Antaahan se laajemmin valoa, mitä nyt yksi ledi. mutta valo ei
paista silmiin. Näytön yläkulmasta se kyllä heijastaa - mutta
hankin siihen mustaa heijastamatonta teippiä.
Valo pysyy klipsi kiinnityksellä kiinni näytössä, vaikka toi
päänäyttö on takaa kaareva - niin se ei haittaa. Pidike
puristaa valopalkin kiinni näytön koteloon.
Ja sitten muihin asioihin, joita tässä sivusin.
Eli kirjoitusharrasteestani.
Luin tuossa vanhoja tekstejäni. Kuten se "Tonira"
Vuodelta 2002
Tekstissä mua nykyään häiritsee se loppu. Siis ei se niin
oikeasti menisi. Tuleehan juonipaljastus kirjoitettua - mutta
tuollaisen "onnettomuuden" jälkeen junaliikenne pysäytettäisiin,
ei voisi tulla toista junaa. Joten siis nykyään toi häiritsee
noissa vanhoissa teksteissäni. Se miten juonet ontuu.
Varmaan tarkoittaa sitä - että olen kehittynyt kirjailijana
noista ajoista. Mutten hauku kaikkia 20 vuotta vanhoja tekstejäni.
"A waste of time" on aika hyvää. Siis sitä mun
vanhaa tuotantoa. Tekstissä ei käy pahasti, mikä kyllä on
tuon aikakauden teksteille harvinaista.
Lue sivustoni johdannot. Selitän asian siellä.
Seuraavat tekstilinkit avaavat ne tekstiarkiston kanssa uusiin ikkunoihin
Onhan toi mun vanha tuotanto aika rajuja. Kuten "Last Day (or
week)" 2003
Mutta tavallaan toikin teksti on eräänlainen helmi. Mennyttä
elämää. En enää pystyisi edes kirjoittamaan vastaavanlaista.
Syy varmaan muuttuneet ajatukset elämää kohtaan.
Tai oikeammin se kertoo siitä - että olen päässyt vanhasta
tuskasta jo eroon. Joissain vanhoissa teksteissäni on kuitenkin
sitä tiettyä otetta, jota on vieläkin mukana. Kuten vaikka toi
teksti "Nystyys 19.0.2002" - Täyttä kultaa mielestäni.
Kuten "Ilogia by terassi" Oikeastaan itsekin taas
naurahdin kun sitä luin. Kerta näitä mainitsen, niin täytyy
mainita "STORY OF SOMEBODY"
Se on kirjoitettu vuosien 1993 - 1998 aikana. Jälleen..
Sivustoni johdannot antavat osviittaa. Eli kyseessä tietty aihe
nimeltä masennus, joka vaivasi rankasti tuona aikana. Olen
ajattelut joskus palauttaa "minä" osion sivuilleni.
Tai ainakin tekstejä sieltä. Historiasyistä - ovathan ne
tekstit ja se aika osa mun elämää, vaikka nykyään se tuntuu
kaukaiselta. Se kaikki..
Siis syyt ja se mitä koin tuolloin. Olin vakavan masennuksen
vuoksi hoidossa nuorisopsykiatrisella avo-osastolla vuodet 1993 -
1998 ja sitten rakensin elämää uusiksi. Siinähän se taas oli.
Tämä lukee tekstiarkiston johdannossa, tuo kappale elämääni.
On siellä kyllä yksi aika jännä muu ajatuskin: "Suhde
synkkyyteen on muuttunut – ja se ärsyttää minua. Joskus
kaipaan kirjoittaa vanhalla paatoksella, muttei se enää
onnistuisi. Et voi kirjoittaa masennuksesta ja itsetuhoisuudesta -
ellei niitä itse tunne. Muuten tekstistä tulee latteaa."
Ja Se On Valitettava Totta.
Vaan tietty on siellä taustalla ne asiat yhä olemassa, jotka
saivat sen masennuksen aikaan. Se on tiedossa - että masennus on
uusiutuva tauti.
Lisää sivuamista siis, siihen mitä tässä oon tehnyt. Nettipäiväkirjani
hyväksi. Siis pari uusinta merkintää kirjoitin suoraan
koodieditoriin. Koska hallitsen nykyään sen koodin niin hyvin.
Mutta.. ei oikolukua. Mitä tässä plumassa on - missä nyt
kirjoitan tätä raakatekstiä. Sama editori - millä työstän
sitä Healingdomeakin. Eli mitä mä yritän sanoa on..
Kyllä se vähän vit.. siis harmittaa kun mä osaisin tehdä
nettipäiväkirjaa ilman välivaiheita. Eli raakateksti toisessa
editorissa, sen koodaaminen automaattisesti front page expresin
kautta. ja sitten työstäminen varsinaisessa koodieditorissani
Kwritessa. JA vain sen oikoluvun tähden.
Teen kirjoitusvirheitä. Minulla on lukihäiriö. Tuli aivoihini
kun yritin olla kuolematta 2 vuotiaana vuonna 1978
aivokalvontulehdukseen. Se tuolloin ei ollut mikään leikin asia.
Mutta elämä jatkuu - yhtä varmasti kuten postin muuttuminen järjettömäksi
pelleilyksi.