kirjallisesta tuotannostani

 

23.02.2023
tekstiä päivämäärän alla, osa kahdeksikko nurin

Äärettömän merkki tehdään siten, että se on kuten kahdeksikko kaadettuna nurin. Ajatuskuva valittu tällä kertaa kuvaamaan sitä, että kun ei vaan keksi aihetta, siis tekstiä päivämäärän alle.

Miten sen muka minun tyylilläni kirjoittaa tätä toesta - voisi edes tietää? Varsinkaan - kun ei ollut mitään aihetta kirjoittaa. Viime kerrasta vaan näytti olevan niin pitkä aika. Eli kerrotaan vaikka säästä. Nyt pyryttää lunta, toissa yönä kylmin lämpötila oli miinus kaksikymmentä neljä pilkku kolme celssius astetta. Viime yön kylmin oli miinus kaksikymmentäyksi pilkku kahdeksan c astetta.

Kirjoitan vissiin siksi, että saisi vähän harjoitettua jälleen kymmensormijärjestelmää. Olen kyllä työstänyt sitä suurta tekstiäni eteenpäin, mutta se pääteksti on jo kirjoitettu. Nyt korjaukset ja lisäykset sekä juonen kehittäminen.

Oon aatellut, että jos tässä välissä taas kirjoittaisi jonkun ns. nopean tekstin - jossa ei nyt niin paljon hiosi sitä tarinaa. Että teksti olisi, kuten:
NOPEA JA LYHYT , LIVETUT , UTUSADE , DYING ALONE - DONE tai KATUMUS ETTOMUUS

Nopeasti, eli parin päivän kirjoitushommia noi kaikki. Eli ensin sitä kirjoittaa perustarinan, sitten muokkaa sitä. Kirjoitusvirheet pois sekä vähän kattoo juonta. Ja valmiiksi saatuaan tosiaan laittaa tekstiarkistoonsa

( http://www.simopahula.fi/tekstit/tindex.htm )

Sitten on niitä pitkän työn tekstejä, joihin toi uus kuuluu - nimeltään siis HealingDome.

Siinähän käsittelen omia isyystunteita, että kun haave isäksi tulemisesta ei toteutunut ajallaan. Sitten on oman isäni kuolemasta ajatuksia suhteutettuna juoneen. Ja on ensimmäinen, jossa käsittelen nuoruudessani kokemia asioita lisämausteena vähän siitä ajasta, kun sormessani oli kihlasormus.

Teksti HealingDome on muuten jo 2. mun pitkä, jossa ei itsemurhia tapahdu. Jos on lukenut mun tuotantoa alkupäästä, niin tyylini kirjoittaa on muuttunut ajan saatossa. Masennus ja siitä selviytyminen... Itsemurhan tehneen läheisien muuttunut elämä... Voisivat olla tulevien tekstejeni aiheita.

Että elämä voittaa kyllä. Saattaa olla tulevan tuotantoni pääpointti. En sulje pois, että joskus voisi koettaa vanhaa tyyliä kirjoittaa. Toisaalta se silloinen olo ei enää vaivaa, joten niihin en saattaisi saada enää samaa otetta.

Musiikkina nyt CD-levyhyllystäni löytynyt R.E.M - The I.R.S years vintage 1984

IRS ei tarkoita yhdysvaltojen verohallintoa, vaan albumin tuottanutta levy-yhtiötä. Levyn koodi on 077771315923, kaiketi sen googlaamalla saa lisätietoja levystä.

Sillä saa näemmä näytölleen myös kuvia lattiatuulettimesta. Ostin tuon levyn joskus 1990 luvulla. Kuuntelussa stereoiden CD-soittimessa, kerta sen sain toimimaan jälkeen. Joskus muuten piilottelin viestejä CD-koteloihin. Irrotampas kokeeks siitä sen levyn paikan.

Kas! PostIt- muistilapun palanen löytyi! Vaan siinä ei lue mitään. Olisikohan sen vuoksi, että siitä aukosta näkyvät osa levyn takakantta ei olisi valkoinen. Ohessa kuva.

Ei, en tarkoittanut sitä pystysuuntaan. Olin ottavinani vaakakuvan, mutta älyluuri älykkäästi ei ikinä ymmärrä - kuinka päin tahdon kuvan ottaa. Olen täysin varma, että vaikka kokeilisin Samsungin huippumallia - niin sekin ottaisi kuvan juuri noin. väärinpäin.

idioottimaista pakko-pulla teknologiaa, joka vielä aiheuttaa miljardi turhaa kuolemaa älyluurizombieiden kävelessä suoraan auton alle, katse luurissaan.

ok.. suistuin sivuraiteelle. Levykin loppui.

Ja musiikin loppuessa, päättyy tää merkintäkin.

Juonipaljastus seuraavasta tämän nettipäiväkirjan merkinnästä!

Sekin on kirjoitettu suomeksi.