Paljastuksia. Mitä olivat ne julkisuuden viisi minuuttia?

 

12.02.2023
Paljastuksia. Elämän kertaus ja mitä oli julkisuuteni ne viisi minuuttia^?

^{Minä tulen hulluksi näistä sanoista}

..on lyriikkaa CMX - yhtyeen laulusta Päänsärkiä. albumilta Isohaara. Levy maksoi 9 markkaa ja 95 penniä. Se oli Anttilan tarjouslaarissa, josta olisi voinut ostaa kaksi CD -levyä hintaan 15 markkaa. Eli nykyiset 2,52 euroa.

Tuolloin oli vuosi 2002. Hintalapuissa oli tuo eurohinta jo silloin. Elettiin siirtymävaihetta. Aloimme saada leikkirahan näköisiä seteleitä, ensimmäiset euroni sain Jämsän linja-autoasemalta.

Muistan katsoneeni ja kertoneenikin mielipiteeni asiasta tuolloin.

Joskus sitä sai 5 markkaa karkkirahaksi, sitten mentiin Kaipolan kioskille, josta sai 10 pennin irtokarkkeja. Ne olivat lasikipoissa ikkunan takana, josta sitä sitten osoitettiin lasin läpi tahtomaansa karkkia, jonka täti tiputti sitten muovipussiin. Viidellä markalla sai jopa siis 50 irtokarkkia.

5 markkaa on nykyiset 0,85 euroa. Jos jossain on nykyään kioski, josta saisi viiden centin irtokarkkeja, eli irttareita - niin saisi vähemmän irtokarkkeja, mitä tuolloin sai. Ja ne pakattaisiin paperipussiin mikromuoviongelman vuoksi. No paljon se sitä lasta lohduttaa - että taisteli mikromuoviongelmaa vastaan, kun sade kastelee sen paperipussiin ja se hajoaa.

Kaipuu menneeseen? Voisi olla. Mutta niinhän se vissiin kulkee jokaisella, joka ylittää sen 46 vuoden rajapyykin. Jos henkilö syntyy vuonna 1976, niin minkä ikäinen hän on vuonna 2023? Olen aina vihannut matematiikkaa.

Laskin ei tajua, että sen laitteen antama summa 47 ei päde vielä. Eli vielä paremmin toi mennyt aika kaikuu mielessä.

Joskus oli iloinen kun sai 5 markkaa. Sitten summa toisinaan nousi kymmeneen markkaan, ja oli olevinaan todella rikas kun lahjaksi sai 50 markkaa. Eli nykyiset 8.40€

Tosin sillä kyllä tekee päivän ruoka-ostokset - että sillä määrällä voi hävittää nälän.

Sitten aikanaan sai oman pankkitilinsä omaan hallintaan, kun oli tarpeeksi vanha. 100 markkaa oli joskus todella paljon ja sitten kun opiskeluajat koittivat - niin se oli vähän. Kuukaudessa sai tukia tuolloin jotain 1700 markkaa, josta laskut ja pakolliset kulut (junamatkat) vievät sen 1000 markkaa. - joten nykyrahaan muunnettuna, käyttövaluuttaa jäi vähän päälle sata euroa. Eli 700 markkaa.

Aikaa kun kuiui jälleen eteenpäin, niin sitä sai palkkaa maksimissaan jotain 1200 euroa. Jos sattui tulemaan tulospalkka. Eli ammattina siis myyjä. Koko työnimikkeenija lajikeeni?

Merkantti vm 1995 , Tietohallinnon ja toimistopalveluiden merkonomi - asiakaspalvelupainoitteinen opiskelulinja vm 2005, Myyjä, myynnin ammattitutkinto vm 2011 Kassataitonen, työkokemusta yhteensä 6 vuotta elintarvikemyymälässä. Jämsän suurinta pullonpalautuspistettä olen työkseni hoitanut.

Sitten menin vielä toisen blogini myötä paikallislehti Jämsän Seutu kansipojaksi. Tuon kuvan lööppi on muuten väärässä. En etsi enää "unohdettuja yksityiskohtia" - Syystä, ettei ole enää helposti toimivaa ja mukana kulkevaa kameraa. Samsung a32 5g on liian suurikokoinen kuljetettava. Pikkudigikamera on hajonnut aikoja sitten. Se olis kiva matkaseura kyl, hyvä kamera - vailla mitään hiton nettitoimintoja. Kaiketi joskus sen http://screendisplay.blogspot.com/ kuvablogini Jämsästä käynnistän uudestaan - jos saa hyvälaatuisen pikkukameran.

Jos tässä alkaa kertoilemaan, missä sitä julkisuutta olen saanut - niin pakkohan se Meidän Perhe - aikakauslehden artikkeli "kumpa joku sanois isäksi" Kyllähän ne tunteet vielä olemassa ovat ja toisinaan saattavat vielä pulpahtaa pinnalle. Oheinen linkki vie Vauva piste fi - keskustelusivulle, jossa ne kommentit siitä artikkelista vielä elävät. Lisätuntoja asiasta vuosia sitten:

Meidän Perhe - artikkeli minusta ilmestyy huomenna >>

Meidän Perhe - artikkeli minusta ilmestyi eilen - tuntoja >>

Meidän Perhe artikkeli minusta - leikkaamaton versio >>

Mitäs sitten tuleva? Vieläkö tapahtuu, että mun kuva on ruudussa, jonka oikeassa ylänurkassa lukee "YLE" ? Kenties toi mun uusi kirjallinen tuotanto päätyy julkisuuteen. Kai niistä kirjan sais alkaan. Tähän ikään mennessä kun on tuota elettyä elämää jo takana, että on sitä aiheitta kirjoittaa.

Niimpä niin. Ennen oli iloinen kun sai viisi markkaa. Karkkipäivä. Ison tien yli kioskille ja sit leikkipuistoon kavereiden kanssa karkkeja vaihtamaan.

Tosin kyllä tänäänkin mä juuri ilahduin. Siis mä olin unohtanut, että tuossa jokunen päivä sitten ostin suklaakeksejä. Löysin paketin. Onhan noi näemmä paketoitu aikamoisen muovimäärän sisään, mut hei - mulla on taas kuten karkkipäivä! Appelsiintäytteellä olevia täytekeksejä.