Uusia asioita, matkakertomus TAYS:in vierailusta

 

28.02.2023
Uusia asioita ajatella. matkakertomus TAYSin vierailusta

Kävin eilen Tampereella. En nähnyt Näsinneulaa, Nokia-Areenaa tai edes raitiotietä.

Koska Jämsän suunnasta TAYS silmäkeskus on helposti saavutettavissa tietä kun menee. Ei mennyt välillä juniakaan. En ollut saanut heihin yhteyttä kysyäkseni - että mitä tarkalleen tapahtuu vastaanottoajan puitteissa.

Jotta olisi voinut paremmin tietää, miten sinne matkustan. Kerta ei ollut sitä yhteyttä sinne, niin otin KELA taksin. Koska jos vastaanottokäynnillä silmiini olisi laitettu tipat, niin en olisi voinut käyttää julkista liikennettä paluumatkalla.

TAYS saa tänään vielä palautetta tuosta. Mutta itse vastaanottokäynti. Ilmoittautuminen noissa laitoksissa tapahtuu nykyään automaatilla, näytä vain henkilötodistuksesi viivakoodi lukialle, valitse näytöltä oikea vaihtoehto ja laite tulosti lapun, jossa luki:

Kutsunumero 604 2. kerros, poliklinikka 4, lasten maailma silmäkeskus. Silmätautien poliktinikka.

Lasten maailma?! No mä suunnistin hissiin, jolla nousin sen kerrosvälin - menin lapussa olevan osoitteen mukaan oikeista ovista sisään ja istuin odottamaan. Lastenmaailmaan. Epäilin myös kutsunumeron tarvetta - sillä se näyttö, joka he ilmeisesti käyttivät näyttämään kutsunumeroita ei ollut toiminnassa. Aikani alkoi 12:30, joten istun hermostuneena odottamassa samassa tuolissa vielä 12:40. Mua ennen odottamassa olleet lapsi ja sen äiti pääsivät hoitajan vastaanotolle. Ensin siis hoitajalle ja sitten vasta lääkärille. Vissiin laitettiin tippoja, kyllä lapsesta ääntä lähtee.

Siis odotin sitä aikaa aina viime kesäkuusta lähtien, ensin odotin neljä kuukautta yhteydenottoa, jonka sitten sain vasta käyttämällä OmaTAyS palvelua. Siis kysyin, että koska aika tulee ja se tuli heti paluupostissa.

Oikein naurattaa se, että tänään vielä täytän sen kyselylomakkeen, jonka TAYS lähetti. Kerron nämä samat asiat. Eli jos odotusaika on mitattavissa puolen vuoden sykleissä - niin välillä voisi myös itse sairaala lähettää väliaikatietoja. Olkoon se sitten vaikka automatisoitu viesti tai puhelu.

Olisi kivempaa odottaa, eikä stressaantua.

No kello tuli 12:45 ja he tulivat ulos hoitajan vastaanotolta ja vähän ajan päästä lääkäri kutsui heidät sisään. Sitten mä pääsin hoitajan luo. Samat silmätestit, mitä noissa yleensä on. Karsastusta mulla on ollut aina lapsesta saakka. Äitini on kertonut hänen äitinsä sanoneen, että kun mä olin 2 vuotta - että kyllä toi poika karsastaa.

Tässä antamani kellonajat eivät ole tarkkoja, ei sitä kelloa niin tarkkaan kattonut.

No päästyäni hoitajan vastaanotolta ja pienen odottelun jälkeen lääkärin ovi avautui ja hän kutsui mut sisään. Oikein mukava mies hän oli - hyvin tuli juttuun. Ja hän oli tosi ammattilainen, selvitti asian ja tiesi paljon enemmän. Tunsi jopa sen silmälääkärin, jolla olin käynyt jämsän Instumentarimenissa. Tai mikä sen firman nimi nyt oli..

sama se... jatketaan.

Hänen mielestään mua ei auttaisi vielä se karsastusleikkaus. Kaihileikkaus ON tulossa ja vielä ennen juhannusta. Samalla näköni korjataan. Paljon asiaa tuli, mutta lopputulos saattaisi olla, että.

Mä pääsisin eroon silmälaseista. Täysin uusi ajatus. En ole ikinä edes sitä vaihtoehtoa ajatellut, koska en ole ajatellut sen olevan edes mahdollista. Kaksiteho silmälasit kyllä olen tiennyt joskus tulevan.

Olenhan mä jo 46 vuotias, ikänäköä alkaa olemaan ja silmien vuotamienn kylmällä säällä - se liittyy ikään. Kysyin siitäkin häneltä, vastaus oli että kenties laskettelulasit estäisivät sen kokonaan. Silmien koskeuttaja tippoja hän ei suosittelut. Viima, eli kylmä ilma reagoi silmän lasiaisen kanssa siten, että kyynelrauhanen käynnistyy. Jotenkin näin se selitys meni, miksi pakkasella toinen silmä mulla kuten itkee. Eli kyynelrauhanen ylikierroksilla.

Eli siitä vaan on kärsittävä. No miten sitten saisin kenties eroon silmälaseista?

Kaihileikkauksen yhteydessä silmiini laitetaan jotkut kalvolinssit. Kyse ei siis piilolinsseistä. Eli toinen silmä katsois kauas hyvin ja toinen katsois lähelle hyvin.

Ajatus tuntuu oudolle, nyt kun sitä on ehtinyt ajatella. Aivot tottuis siihen kyllä aikanaan. Toisaalta kun katsoin tätä tuottamaani tekstiä ensin vasemmalla silmällä ja sitten oikealla, niin näen sen terävemmin oikealla silmällä, joten se kenties ei niin paha olis.

Ajatuksena vain sellainen, että olen vielä sitä vastaan - sillä se tuntuisi oudolle. Vaan se lääkäri jo tilas erikoislinssit. Näh. Jos se auttaa elämään, niin menköön vaan. Onhan tässä tänä vuonna hyvää asiaa vissiin muutenkin tapahtumassa.

Kun näkökyvyn saa kuntoon, niin helpottuu moni muukin haitta.

Ja elämä jatkuu.. loputtomasti, niinkuin sade.

CMX soi siis jälleen. kappale "jatkuu niinkuin sade"

"Liian suuri loppuakseen, liian raskas jatkaakseen"

Ostin eilen uuden muistitikun mp3 musiikkia varten. Eli tarkoittaa, että mulla on musiikkia, mitä kuunnella - myös ilman internettiä.

Minulla on myös DVD elokuvia ja sarjoja DVD bokseina, jotta minulla olisi katseltavaa - ilman internettiä.

Minulla on myös VHS kasetteja, joita voin katsoa tietokoneen näytöltä.

Vaan internettiä tässä pitää alkaa käyttämään.

Kelalle hakemus siis taksista ja TAYS saa sen palautteensa.

On siellä myös odottamassa täyttöä ja lähetystä se kaihileukkausen lisätietolomake.

Ja kun ne olen tehnyt, niin voin lähteä ulos ilman nettiyhteyttä.

Perusluuri mukaan vain.

eilen oli jännä päivä.

Taksissa soi paluumatkalla Tampereelta Jämsän radio nova, jolta tuli Haddawayn "Life"

nuoruudenmusiikki toimi.