Ystävänpäivä potenssiin somekavereittesi määrä

 

14.02.2023
Hyvää ystävänpäivää potenssiin somekavereittesi määrä

Mietin, että kirjoittaisinko tämän merkinnän nyt, vai vasta huomenna? Ajattelin että päättäköön asian kelikameranäkymät. Että istuuko lintuja katulamppujen päällä niin Näätämössä, että Kilpisjärvellä? No kummallakin paikkakunnalla oli variksia istumassa edeltämainitussa paikassa. Eli alan kirjoittamaan.

Eli on ystävänpäivä ja sosiaallinen mediahan on mahtava paikka kirjoittaa kaikille sun 200 facebookkaverillesi, että "hyvää ystävänpäivää" Sellainen ei tullu miltään, sori. Voit heittää siihen jonkun söötin animaaton tai kuvan lieventämään sitä faktaa - että hoidit toivotuksen kaikille kerralla. Sulla vissiin ei siis ollut aikaa kirjoittaa henkilökohtaisia toivotuksia. Ne toimisivat paremmin. Tuntuisivat paremmalta.

Joten somessa näkyvät toivotukset eivät toimi. Jos henkilöllä on esimerkiksi yli 800 facebook kavaria - niin tokkopa se kaikkien ystävä on. Että älä ilahdu niin paljon, että kun luet somessa ne sanat.

Onhan tämä maailma kiireinen ja vissiin siksi tahdotaan myös toi toivotus saada nopeasti pois alta hoidettua. Kuten se olisi joku velvollisuus. Kaikille vaan sama toivotus ja homma hoidettu?

Että homma olisi nopeasti pois hoidettu. Ettei tartte niitä henkilökohtaisia viestejä kirjoitella. Ja sitten uutisissa kerrotaan, että yksinäisyys on suuri ongelma. Syntymä - Nimi - ja tämä ystävänpäivä. Ne ovat päivät - jolloin saattaa tulla viestejä, että ihmiset ottavat toisiin yhteyttä. Tuntuis ystävänpäiväkin paremmalta, jos niitä viestejä tulisi muulloinkin.

Olin ajatellut tästä kirjoittaa vasta huomenna, tiedän että tämä tietekin kuulostaa niiden ystävänpäiväviestejen kalastamiselta. Onhan niitä pari tullut, ihan spontaanisti tänään.

Onkohan se suomen kielen vaikein kysymys toi "miten menee?" Sitä ei pahemmin kuule. Ellei sitten olla hakeuduttu vaikka nuotiolle, koska se siihen toimintaan kuuluu ja hyvä niin.

Kuuluuhan kai toi sometoivotus nykypäivään. Tuntuu vaan, kun someseinä on sitten pelkkää "hyvää ystävänpäivää" -toivotusta, niin moniko niistä on kirjoitettu kuten tunteella, vaiko että - kuten mainitsin - että ihan velvollisuudesta?

Enemmän nimipäivänä haittaa se, ettei oikein muutoin mulle laiteta viestiä. Kenties syntymäpäivä on sellainen, että silloin niitä tulee. Soittelen minä itse kyllä ihmisllle, mutta kun niitä vastapuheluita ei tule.

jälleen.. En kalasta huomioita, että tämän tekstin luettuaan tulisi kuten velvollisuuden tunne ottaa yhteyttä. Velvollisuuden tunne? Eli kuten tulisi tunne, että olisi pakko hoitaa asia. Tässä tietenkin kummittelee mennyt aika, miksi tämän mielipiteeni on tälläinen.

On ollut aika monta tapausta, jossa vietetään kivaa iltaa ja sitten luvataan soitella tai - että tälläinen ilta vietetään taas joskus kyl! Vaihdetaan puhelinnumeroita ja sitten niitä ei käytetä.

No se siitä aiheesta.

Eilen taisi kenties olla päivä, joka muuttaa elämäni suuntaa jälleen. Työllistyminen on taas vähän lähempänä. Hain työvoimahallinnon ja Kelan järjestämään yhteiskuntoutukseen, jonka tähtäin on suoraan työllistymisessä. Sen kautta saa vähän enemmän tukea työelämään siirtymiselle. Kaikki fyysiset vaivat tietenkin aluksi tulevat vaivaamaan enemmän. Rustonpehmentymät, nivelrikko ja se - että ei pahemmin ole ollut ihmisten parissa.

Pari pandemiavuotta on tehnyt tehtävänsä. Mutta on sitä ennenkin päästy vauhtiin tauon jälkeen. Kerran olin suuren kaupan ruuhkakassana. Muistan, että vastapäisen kassan kanssa alettiin kuten kilpailemaan, että kuinka nopeasti saa jonon liikkumaan. Kuitenkin siten, ettei virheitä tule.

Mitä mä muistan kuulleeni, mitä asiakkaat kertoivat minusta muille. Että mun rauhallisuus tarttui heihinkin. Kyllähän mä niihin hommiin taas tahtoisin. En vain uskalla toivoa mitään, petytty on tarpeeksi monta kertaa näihin asioihin.

Ja nykyään kassajärjestelmät ovat toteututtu kosketusnäytöllä. Eli jos joskus toisinaan oma älykännykkä ottaa komennon vastaan, vaikka taatusti en ole edes koskenut näyttöä - niin mitä sitten tärkeämmässä laitteessa? Ja kyllä olen huomannut muidenkin kosketusnäyttöjen tekevän samaten. Ottavat virhekomentoja, vaikkei kosketa sitä näyttöä. Kaiketi sitten sen näkee, onko ne erilaisia.

No eipä masennuta. Kaiketi se virhekomentojen syntyminen aiheutuu jostain ihojutusta. Liiaa staattista sähköä.. On niitä käsineitä olemassa, jotka vähentävät virheitä. Joita kosketusnäyttöteknologiassa on. Eihän älypuhelinkaan osaa koskaa ottaa valokuvaa niinpäin, kuin itse tahtoo. Tahdot kuvan vaakasuoraan, asettelet kohteen vaakasuoraksi - otat valokuvan vaakasuoraan ja lopputulos on - että puhelin on ottanut sen kuvan pystysuoraan.

Teknologia kun toimisi järkevästi, niin se vähentäisi kirosanojan määrää maailmassa.

Mutta se on vain sivulause, jolla yritin saada itseni ajattelemaan jotain muuta. Ottaa vain ne käsineet käyttöön, jos kassatöitä joutuu tekemään lääppimisnäytön kanssa ja sillä hyvä.

Ja näin henkilö sitten alkaa lohduttamaan ja rohkaisemaan itse itseään.