Suurimman tekstin edistymisestä. Mitä ja miksi?

11.03.2026
vaikein kirjoitusrivi.

ja se on voitettu.. siis yritä nyt jotain aihetta keksiä tulevalle ajatusviralle, jonka loppumääritelmää ei nyt vielä edes tajua ymmärtää. Sana tulevat vain sitä mukaa kuin koneen mäntä jauhaa ja tässä hetkessä mä en muuten mitenkään muista, sitä kuinka se liike sitten muutetaan pyöriväksi energiaksi pyöriä varten. Jos auto-analogiaa ajattelin.

Ok.. Palautetaan aivoista se tieto. Kuinka se teen? OK. se Männän liike. Ylös alas ja pyörä pyörii.. kuten polkupyörää polkiessa, ketju pyörii.. Kampiakseli! Jalat kuten männän kiertokanki. Ja sitten vaihteisto määrää kuinka monta kierrosta pyörät pyörivät suhteessa moottorin antamaan tehoon. Taisi olla vielä vauhtipyöräkin joka pitää liikkeen tasaisena. Joku painava kiekko.

Tiedon palautus onnistunut. Eli se oli auto analogia sanojen muodostumiseen. Oikeastaan.. Sitä Healingdomea varten olen oppinut aivotoiminnasta paljon, siinä tekstissä kun se tekniikka on edes teoriassa toimivaa tai sitten vielä kokeellista.

Eli kun suljen silmäni, niin otsalohkoni aikaa tuottamaan ajatusta. Se ajatus siirtyy motoriseen aivokuoreeni, joka ohjaa sormia ja lopun hoitaa pikkuaivot - jotka säätelevät hienomekaniikkaa. Siis miten sormet liikkuvat näppäimistön päällä.

Eli kun suljen silmäni, niin homma toimii suoraan. Jokainen ajattelemani sana tulostuu näytölle, koska näköaivokuori sulkeutuu ja aivot ottavat hetkeksi näköaistin vaatiman aivotehon kirjoittamisen nopeuttamiseen. Mutta aivokuvassa jos olisin ja kirjoittaisin silmät kiinni nopeasti, virheetöntä tekstiä - niin ei näkyisi paljon toimintaa.

OK. Kerron siis siitä tekstistä. Sen edistymisestä.

Nyt on ollut hyvää putkea päällä, uutta raakatekstiä on syntynyt jo kolmekin näytöllistä tuosta vaan. Teksti alkaa kohta olemaan kasattu yhteen.

Tapanani kun on laittaa tekstiin " ----------- " kohtiin, joita pitää vielä hioa tai sitten kappaleet jotenkin saada kiinni toisiinsa. Niitä alkaa olemaan vähemmän.

Myönnetään. Se vähän otti ja paisui koko teksti. Koko hommahan lähti vuonna 2018 siitä, että kun edellisenä vuotena isäni oli kuollut. Rankimmat ajat olivat siis takana. Ja vielä mua tuolloin häiritsi se, että ne 30 vuotta vanhat nuorisopsykiatrisella kokemani asiat vielä vähän kummitteli. Sekä että tahdoin jo päästä niistä irti. Sekä, että kaipasin kirjoittamista. Olihan saanut sen "Ärä Jädä Mind üksi" samana vuonna (2018) valmiiksi.

Aloin kirjoittamaan Healingdome ykköstä. Siinä on enemmän just niitä 30 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja vähän muutakin.

Sen tekstin sain valmiiksi vuoden 2024 tammikuussa.

Jäi sellainen tyhjä olo, kun ei ollut suurta tekstiä - mitä työstää. Kirjoittaminen kun on harrastukseni. Sitten saman vuoden joulukuussa annoin tuon jatko-osan idean itselleni syntymäpäivälahjaksi ja se siitä kasvoi ihan vuodessa yli sadanneljänkymmenen sivun mittaiseksi.

Tuossa Healingdome- kokonaisuudessa tulee olemaan oikeastaan kuten kaikki, mistä itse olen kärsinyt / katunut / tuntenut

Ja joidenkin asioiden hyvästijättökin se on. Tietenkin tämä liittyy siihen.. no lue kirjasta tämän vuoden eka yöllinen. Löytyy tältä merkintäsivulta.

Olen sitä työstänyt siis tässä ja työstän tänäänkin. Olen ollut digipaastolla. Tuli kirjoitettua siitä tuossa ja aloin sitten toteuttamaan sitä. Eli ei pakonomaista jokapäiväistä nettipäiväkirjaa - koska se tapa pilaa jotenkin sen laadun.

Mitä tässä odotan? No että toi kotitalon pihan jää sulaa, sitten kun se tapahtuu - voin viimein jättää liukuesteet pois. Odotan sitä paljon. Tuorein Forecan sääennuste 10 päivälle kertoo, että ei ole pakkasasteita koko ennustuskaudella. Eli jää sulaa.

Myös järvestä. Mutta kyllähän tuossa sitä pitkin tuli kävelyä. Enää sitten ei voi, koska aurinko on jo haurastuttanut jääkantta.

Onhan se jotain 40 cm syvää, mutta lumi alkaa sulamaan jään päältä - niin lämpö pääsee jään sisään.

Viime viikonloppuna oli lyhyet yllätys revontuletkin. Sain kuvia niistä. Oli jännä luontohetki. Siis otin ne kuvat järven jään päältä ja jää alkoi pakkasen kiristyessä ääntelemään.

Kevät on kyllä jo koittanut.

Se taitaa olla se lyhin vuodenaika nykyään. Sitten tulee se kesä, jota on kyllä odotettu. Tulevan kesän aikana elämäni täyttää sen 50 vuotta. Synnyin joulukuussa joten elokuussa 1976 sikiövaiheessa ollessani aivotoimintani käynnistyi. Elämäsi synnyinhetki on ollut aina 4 kk ennen syntymääsi.

Tippalukon keksijä paljastettu

 

06.03.2026
tyhjyyden pyörästä

Pakko päästä pois ja tää on suljettu astia. Siis CMX - Suljettu astia on soimassa nyt. ja järkeistän ajatukseni aamukahvilla. Juomalla, joka piristää ja siten voin kertoa, että merkinnän käynnistäminen tällä kertaa kirjoittamalla tekstiksi päivämäärän alle - se mitä sattui soittolista CMX tarjoamaan. Olisikohan tässä tarpeeksi tekstiä, jotta ensimmäinen tekstikappale täyttäsi sen kriteerin, jonka mukaan tekstin kiinnostavuusprosentti alkaa jo tippumaan?

Tippumaan kuten pisarat, kun odotat keittimen vieressä - että se olisi jo valmista. Jos ottaa pannun kesken kaiken pois, niin suodattimessa oleva kahvijuoma tippuisi suoraan keittolevylle. Saaden aikaan kiroamista ja siivoamista.

Tätä vissiin tippalukon tuntemattomaksi jäänyt keksiä mietti ja kehitti ominaisuuden - jota tekee myös mun kahvinkeittimestäni hyvän laitteen. Sä voi ottaa kahvia, kunhan keitin on ehtinyt keittää sitä pannuun sopivan määrän, että saa sitä. Juomaa siis. Eli kuka keksi tippalukon?

Olisiko internet jo saanut sen tiedon? Syötetään kysymys nykyinternettiin ja se vastaa "Ensimmäisen automaattisen tippalukon keksijänä pidetään saksalaista Gottlob Widmannia.

Hän esitteli keksinnön osana maailman ensimmäistä sähköistä suodatinkahvinkeitintä, joka tunnettiin nimellä Wigomat. Laite tuotiin markkinoille vuonna 1954."

Mysteeri siis ratkennut. Länsisaksalainen keksijä kehitti kahvinkeittimeen tippalukon. Mysteeri, sillä sitä tietoa ei ole ollut löydettävissä helposti. Kyseinen keksijä kuoli jo vuonna 1982 - joten hän ei siis saanut keksinnöstään nimeä.

Eli maailman ensimmäinen sähköinen suodatinkahvinkeitin jo sisälsi tuon toiminnon. Mekaaninen läppä, tiivisteellä joka menee automaattisesti kiinni kun pannun ottaa alta pois. Vaan miksi kahvinkeittimien historia on ollut tähän saakka salaista tietoa?

Kyllä mä tiedän, kuinka keitetään pannukahvi. Tosin siitä - kun olen sellaisen keittänyt, on jo vuosia aikaa. Mutta pääpiirteissään se meni..

Täytä kahvipannu vedellä. Mittaa pannukahvia pannuun sopiva määrä - joka on huomattavasti suodatinkahvia enemmän. Jos suodatinkahvia on tottunut keittämään, että kolme mitallista kahvia suodattimeen - niin pannukahvia menee 6 mitallista.

Sitten se kiehautetaan ja annetaan sen jälkeen hautua minuutteja. Kahvipavut painuvat pohjalle. Sitten kaadetaan varovaisesti kuppiin valmis kahvi. Kahvipannun muoto auttaa myös siinä, ettei kuppiin tule niitä kahvipapuja. Jos tulee - niin oli liian hätäinen.

Aivoni siis ovat heränneet, kerta tiedonhaku toimi. Jos talvella nuotiolla keittäisi ne kahvit - niin jos käyttää lunta, nii sitä pitää laittaa paljon pannuun. Sillä lumi sitoo vähemmän vettä kuin vesi. Tai se paremminkin sanottuna on joku veden ominaisuuksiin liittyvä tiheysjuttu.

Tässä myös viimein himmensin tämän uuden näyttöni virtakytkimen sinistä valoa. Se kun paistoi suoraan eteenpäin. Eli otin maalarinteippi rullan. Mustasin siitä mustalla tussilla (cd-levy merkintätussi) osan teipistä. Annoin sen vähän aikaa kuivua, sitten leikkasin sen palan irti ja asetin sen virtakytkimen päälle näytössä. Yhä kyllä se valo näkyy, mutta himpeämpänä. mimmentytnä. himemene.. Nyt kyllä joku osaa himmeenee, sillä törmäsin taas miten äidinkieli puree päälle.

Eli valo näkyy, mutta himmennettynä. Olisi se oikea sana.. Ja sitä kytkintä voi myös käyttää. Jos tarvetta.

Mitä muuta sitten olen tehnyt? Eli nyt pääsen siihen osaan tätä tekstiä - joka motivoi alunperin sen kirjoittamiseen. Eli tässä sain suuresti eteenpäin sitä Healingdomea. Siis ison osan tekstiä - jolla mä kudon tarinan jo melko valmiiksi. Suurin pala, joka oli hakusessa (paluumatkan eka osa) - on nyt siis kirjoitettu raakatekstiksi.

Aikaisemmin tällä viikolla sain sitä myös kirjoitettua paljon lisää. Joten tekstin valmistuminen on taas askeleen lähempänä. Se vaan tulee olemaan jo niin suuri, että siinä tulee ongelmaksi sitten se tekninen toteutus - että kuinka ja miten sen julkaisee. Tällä hetkellä sen tiedostokoko txt tiedostona on 547,8 KiB (560?953 tavua) Ja tekstin ensimmäisen osan kanssa sen koko on 937,3 KiB (959?839 tavua)

Healingdome on siis ensimmäinen novellini, jonka tiedostokoko on niin suuri tekstitiedostona, että se kohta ei mahtuisi vanhalle 3½ levykkeelle. 1,3 MT tais olla sellaisen tallennustila.

Kauanko sitten on mennyt aikaa tuon kirjoittamiseen taukojensa kanssa?

Healingdome 1 07.11.2018 - 04.01.2024
Healingdome 2 10.12.2024 - tämä päivä 06.03.2026 (EI SIIS VALMIS)

Eli noin vuodessa tuli kirjoitettua aika paljon. Tutkin asiaa ja tulostuksen esikatselu sanoi, että Healingdome 2 on tällä hetkellä 150 sivua.

Kertoo, että kun annoin itselleni idean jatko-osaan syntymäpäivälahjakseni vuonna 2024, niin kaipasin kirjoittamista. Pitkän tekstin työstämistä. Synttärilahja, joka vieläkin antaa iloa.

Julkaisin kyllä jo yhden uuden kokeellisen tekstin, jonka innoitus tuli jo vuosi sitten. Kun aloin opettelemaan linux järjestelmän käskykoodeja ja sen sellaista. Niin julkaisin sen sivulleni LKS osioon. Sen tyyli on myös css tyylitiedoston käytön testausta. Siis että se simuloi kuten vanhaa kuvaputkinäyttöä. Toimivuus parempi suurella näytöllä, ei puhelimessa. Aika halvatun nörttimäinen teksti, joka oikeastaan onnistui. Tavallinen lähdekoodi on helvetin tylsää luettavaa - mutta tuossa se vaan onnistui. Ote tuosta tekstistä:

"// ZYSTEM RESET: REWINDING TO ZERO-POINT
*** Target_Date: -4,500,000,000 YRS
1. Delete yearz -4,500,000,000 YRS TO 2026… [OK]
2. RE GENERATION OF yearz -4,500,000,000 YRS TO 31002… [OK]

NEW HIZTORY DONE.."

Julkaisin myös toisenkin uuden tekstin. Luettavissa LKS osiossa sivujani. Joiden modermisoinnin taisin tuossa saada valmiiksi. Hyvä. Sekin projekti on suurimmilta osin valmis.

Ja säätilasta.. Eilen ulkolämpömittariin kilahti jo (auringon voimasta, mutta kuitenkin) +14c! Joten kevättä kohden mennään!

Uusi merkintäsivu pitänee siis kohta luoda.

Tilapäivitys

 

03.03.2026
iltahepvksee

Otsikko, teksti päivämäärän alla muka pitäis säädellä sitä, mitä teksti tulee kertomaan. Ei ole mun tyyli. Joten jatketaan aiheeseen, jonka ajatusvirtani antaa. Tänään viimein sain tehtyä valmiiksi erään tekstin, joka on ollut valmistumassa sen vuoden ajan. Se on vähän kuten koodia, kertomus kun löytää darkwebistä koodin, joka alkaa elämään. GODMODE https://www.simopahula.fi/lks/lks.htm tuolta.

Lisänä siinä on mahtava css tyyli, eli se simuloi vielä vanhaa kuvaputkinäyttöä. Ensimmäinen teksti siis, joka ei ole kuten testausta sillä tyylille - vaikka se lukeekin siinä tekstin alussa. Sen kyllä muutan. Mutta uutta LKS:ää pitkästä aikaa.

Ja se tauko niissä on johtunut siitä, että ei oikein ole ollut nopeaa tapaa luoda teksti. Nyt on.

Viime merkinnässä kirjoitin.. Hitto. pitää luntata kun en muista.. Ai niin. digipaastosta, se on siis onnistunut. Vaikka netti tarttis koko ajan uutta sisältöä, niin en sitä sen takia tee. Totta on se, että tällä välillä - kun sivustoni nykyaikaistaminen alkaa olemaan valmis, niin on aikaa tehdä muutakin. Kuten olen keskittynyt jälleen siihen Healingdomen kirjoittamiseen.
Olen saanut sitä eteenpäin aika paljon. Kohta itse juoni ja kertomus on yhteneväiset. Eli hallussa on jo, miten se päättyy. Sitten on palojen yhdistelyä.

Tapana kun kirjoittaa osissa. Olen myös työstänyt lisää sivujen osioiden johdantoja. Kokonaisuus on nyt valmiina ottamaan vastaa uutta tekstiä.

Huomenna tämä nettipäiväkirja täyttää 8700 päivää. Juhlistan sitä, jos tuntuu olevan fiilispohjaa tehdä se.

Eli siinä oli mitä olen tehnyt ja nyt vissiin sitten pitäisi tulevaisuutta varten dokumentoida vaikka tilannehuonetta. Sää on muuttanut tienpinnat liukkaiksi.

Tässä pari päivää sitten tuolla keskustassa huomasin, että erään talon kattoränni oli valuttanut kävelytielle vedet..

(ja samalla tuli mieleen kysymys, että kun se talo on sen ränni ovat vanhat - niin miksi kun katu takavuosina rakennettiin uudelleen - miksi he eivät laittaneet hulevesikaivoa sen rännin alle estämään seuraavaa tilannetta)

Eli ränni valuttanut tielle vedet ja ne olivat jäätyneet kentäksi siihen. Itse varoin, mutta samalla näin kun vastaan rynni ihminen naama kännykässä kiinni reippain askelin. Tiesin mitä tapahtuu.

Hän liukastui ja laite lensi katuun kiinni. Varoitustani ei tämä ihminen olisi kuitenkaan noteerannut, kun keskittyminen siinä puhelimessa kiinni. Ennen en tykännyt liukkaista keleistä, enkä koe niitä mukaviksi vieläkään - mutta jos saa viihdettä siinä samalla, niin se auttaa kestämään niitä. Itselläni on nastat jalassa. Nyt ei ole nopeata kävelysäätä niilläkään. Nautin siis talvesta, kun jaloissa nastat, liukuesteen. Pystyy kävelemään normaalisti.

Sen olen huomannut jaloissani, etteivät ne ole olleet kipeänä niin usein. Kun pitää kävellä jatkuvasti varoen, niin siinä jännittää jalkojaan ja se jännitys tekee lihaksille heikkoa.

Mutta tilannehuoneeseen. Onko ollut lintuja puissa, että ne on pitänyt pelastaa alas? Entä onko luultu tulipaloksi sitä, kun saunasta tulee vesihöyryä ulos?

Ja jälleen listaan kertomatta suurempien, tunnistettavien paikkakuntien nimiä saaden listauksen vaikuttamaan mielivaltaiselta komedialta.

Aloitetaan.

Kotimäen koulussa palohälytys, Lasitehtaan kohdalla toinen kaista suljettu liikenteeltä, samaten Kangosjärvellä on sama tilanne. Pituusleikkuri syttyi tuleen, pelastuslaitos sammutti palon. Teräslevykasa hajotti kuorma-auton polttoainetankin. Ei paloa santavuorentiellä. Onnettomuus ajokaista suljettu liikenteeltä, liikenne ruuhkautuu. Noin 80 neliöinen hirsirakenteinen talo tuhoutuu täysin tulipalossa.

Täh? Siis "tuhoutuu" Onko se lupaus vai uhkaus? Tai tilannearvio? Ei voi tietää.

Mutta sulamisvesi on noussut tielle Kuivassuontiellä. Koppimönkiä paloi Prisman vieressä. Vappupallo pelastettiin jään päältä Hatanpään kartanon puistossa. Tai kyseinen muoviroska aiheutti hälytyksen. Se on siitä, kun vappupallot pitää olla vaikka minkä muotoisia ja vain sen takia, että ne olisivat kuten hauskoja.

Henkilöauto kääntynyt akselinsa ympäri ja päätyi osittain pois tieltä Prisman rampin kohdalla etelään menevällä kaistalla.
Pieni grillikatos syttyi palamaan Santasillantiellä.

Mitä se grillikatos nyt tiellä teki? Eikös sellainen kuten tuki liikennettä..

Ylikuumentunut komponentti aiheutti savua Lukkarinsannan varavesilaitoksessa.

Pakettiauto riistäytyi hallinnasta ja törmäsi Citymarketin lähellä keskikaiteeseen.

Ensitiedote liikenneonnettomuudesta.
Ensitiedote? Onko jollain jotain suunnitelmia aiheuttaa liikenneonnettomuus? Ja vielä kerrotaan tarkka paikkakin - missä kyseinen tapahtumat tulee tapahtumaan? Vai onko se jo tapahtunut? Suomen kieltä voisi käyttää paremminkin. Kuten vaikka..

"Ensimmäinen tiedote liikenneonnettomuudesta"

Tosin tuossakin versiossa tarkemmin ajatelle tulee se, mitä äsken mietin. Joten se pitäisi mennä:

"Tämä on ensimmäinen tiedote juuri tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta" Vaikka halvatunkuusessa.

Tuossa ei jää epäselväksi, että onko kyse suunnitelmasta vai ei. Vielä sitä voisi terästää huomion herätys sanalla "HUOMIO. Tämä on ensimmäinen tiedote tiellä 4 sattuneesta liikenneonnettomuudesta välillä Rovaniemi - Nuorgam"

No toi menee sit vähän epämääräiseksi. Mutta olkoon muodossa "ensitiedote"

"Ensitiedote tämän nettipäivämerkinnän päättymisestä. Syy turhan jauhaminen kyllästyttää jo kirjoittajaakin"

Vai kirja täyttää siis 8700 päivää huomenna. Sivustollani www.simopahula.fi lukee

Päivälaskurit.
Ikä päivissä:
Minä / Sivusto / Päiväkirja
17980 / 9051 / 8699

Joten mitä oli 666 päivää sitten? Sivustoni kertoo senkin:

Vastaus: 06.05.2024 (Maanantai)
Aikaero vuosina: n. 1.82 vuotta

Tuolloin olin hiljaa, mutta 07.05.2025 kirjoitin
jälleen ideasta datakattojen palauttamisesta.

Ja koska näemmä en ole vielä arkistoinut kyseistä merkintäsivua, niin pitää laittaa bloggerin puolen linkki. https://simopahula.blogspot.com/2025/05/nettia-pitaa-alkaa-rajoittamaan.html

No jotain hyötyä tästä loppukaneetista. Tietää mitä huomenna tekee: kokeilee uutta systeemiä tehdä nettipäiväkirjan arkistoa. Joutuu varmaan modernisoimaan kirjaa vähän taaksepäin.

Se on huomisen hommaa. Tänään taas kyllä alan työstään sitä Healingdomea eteenpäin.

Ajatuksia digipaaston hyödyistä

 

25.02.2026
Tein urotyön

Tein tänään jotain sellaista, johon moni ei kykene. Se on monen tavoittamattomissa, mitä tein. Kaikilla olisi kyllä kyky tehdä samaten. Todellakaan moni ei tähän kykene, mutta tuli taas tehtyä:

Mä jätin puhelimen kotiin kun kävin kaupassa. Kauppamatka yhteensä 1,2 km ja tein sen kävellen.

Välillä piti pysähtyä ja odottaa liikennettä, että pääsi kadun yli. En kokenut tarvitsevani laitetta, jonka näyttöä kuitenkaan ei näe auringonvalossa lukea tai ei voi käyttää käsineet kädessä.

Sitä paitsi eihän se koskaan edes soi, viestit voi katsoa myöhemminkin. Perusnäppäinluurista oli akku tyhjänä.

Eli joko odottaa, että se on latautunut ja sitten vasta lähteä ulos - vai mennä ilman laitteita?

Valinta on helppo. Siitä vaan lähtee olemaan rauhassa internetiltä tai matkapuhelinverkolta. Tämä orja pystyy välillä pakenemaan verkosta. Suosittelen muillekin.

Tee urotyö ja jätä turha vempele kotiin edes sen ajaksi, kun viet roskat ulos. Siis älypuhelin, tavallinen luuri voi olla mukana, jos sut täytyy saada kiinni. Äänipuhelut toimivat yhä ja soitonsiirron saa tehtyä.

Helppo juttu tehdä, sillä olethan osa tietoyhteiskuntaa.

Asiat siis osataan, verkkoyhteys kun aina on mukana ja osataan hoitaa sitä laitettakin.

Hoida myös itseäsi. Kävellä voi ihan hyvin ilman puhelinta kädessä, vaikka se mukana olisikin.

Tylsyyttä pitää olla, se on hyvää luovuudellesi.

Ja tuhat riviä muuta asiaa, jota kun luetaan vuosien päästä - niin tajutaan, että olisi kiva ollut tehdä kuten tekstissä lukee. Sillä tuolloin valittavasti se, että on täyttänyt tylsät kohdat elämästään älypuhelimella - on kostautunut. Unia ei enää näe, ne tarvitsevat ajattelua. Aivot ovat lihas, joka surkastuu jos sitä ei käytetä. Surkastuminen näkyy sitten päänsärkyinä, migreeneinä ja muistihäiriöitä. Että koko ajan on "sumuinen" olo.

Myös Alzheimerin tauti on hyvin todennäköinen. Siis että sen oireet ovat jo, vaikka itse tautia ei vielä ole syntynyt. Eli tuolloin voi vaivata digitaalinen dementia. Itse ei osaa enää mitään. Työkyky on myös mennyttä.

Joten.. Kannattaa jättää se puhelin taskuun vaikka junamatkan ajaksi, bussia odotellessa voi tarkkailla ympäristöään. Laskea vaikka ohiajavia autoja. Harrastaa sanaleikkejä päässään. Että vaikka listaa kaikki tietämänsä sanat, jotka alkaa A kirjaimella, montako paikkakuntaa saat mieleesi, jotka alkaa B kirjaimella ja niin edelleen.

Samalla käytät aivojasi. Viimeisten 10 vuoden tuhon voi korjata, jos aloittaa digipaaston. Eli puhelin voi olla mukana, mutta sitä ei tartte koko ajan käyttää. Voit löytää uusia asioitakin, jos vaan katsot ympärillesi.

Niin kauan kun on elämää, on aikaa korjata aivojasi.

Some voi odottaa, elämä on nyt.

Tekoälyllä et voi sitä täyttää. Se osaa vain simuloida elämää, ei tuntea sitä.

En paasaa, olen vain huolissani muista ihmisistä. Voit sanoa, että käytän kyllä aivoja - mutta jos et kykene kävelemään 1,2 kilometriä ilman - että välillä on pakko vilkaista puhelinta muuhun kun kellon ajan tarkistamiseen, niin tuolloin on syytä alkaa ajattelemaan tätä.

Unista varmaan tykkäät, vissiin asia voisi olla siten myös 20 vuoden kuluttua. Et varmaan tahdo saada itsellesi tuossa luettelemani oireita.

Totta. Loppupelissähän se on niin, että ketään ei saa pakottaa elämään siten - ettei vanhana olisi hajalla. Kunhan vain ajatuksia syntyisi, että onko se luurin tuijottaminen joka hetki niin järkevää sittenkään.

Otsikko. teksti on mielenkiintoinen

 (hemmetin otsikot, siis teksti on hyvä mutta aina kolahtaa tuohon "otsikko" ikinä en sitä keksi. )

24.02.2026
9öä on kolme merkkiä

JA näin sitten piilotetaan kuten aiheeksi se, että käteni lipsahti näppäimistön päälle sormien osuessa noihin näppäimiin. Sainhan jotain otsikoksi sentään. OK.  Ennen tätä, kahvinkeiton yhteydessä laitoin radion taas hetkeksi päälle, jotta YLE radio Suomesta kuulemani sanat ylväästi jatkaisivat merkintää.

"....sottaisemmasta noroviruksesta.."

Oli se, mitä radio tänä aamua kertoi kun laitoin sen hetkeksi päälle. Ensin ei puhuttu mitään, ja sitten tuskastunut miehenääni sanoi noi sanat. Vissiin todella hyvä asia, että tiedotusväline oli juuri radio. Jos on sottaisempaa norovirusta, niin paikat rakennuksessa ovat aika moisessa kunnossa.

En kovin ylvästä alkua tuosta tule saamaan tai aihe on sellainen, josta en tule kertomaan koskaan. Koskaan. Koskaan en tule kertomaan ruumiineritteistä. En ole tehnyt niin menneisyydessä enkä ala kertomaan niin tulevaisuudessa.

Otetaan kuitenkin tuosta aasinsillaksi se YLE. Uutiset heiltä. Mitä saan tietää? Tämä hetki vielä vähän ennen klikkausta on rauhallista. Vain linkkisivuni koodausmokasta johtuva taustakuvan vaihtumisen yhteydessä tapahtuva vilkunta haittaa.

Eli korjattavaa löytyy. No klikataan maailman tuska näkyville.

Uutinen uusista asunnoista, uutiskuvan asunnossa on kaasuliesi ja ikkunasta näkyy naapurikerrostaloa.

Missä kohtaa Suomea tuollainen järjestys on mahdollinen? Kuvan asunto ilmeisesti sijaitsee itsekin kerrostalossa ja niissähän on kaikissa - tietääkseni - sähköhellat.

Kaivoin muististani sen, että jossain päin pääkaupunkiseutua tais olla kaasuhelloja kerrostaloissa, niiden talojen vanhuuden vuoksi. Joskus taisin sellaisessa kämpässä käydäkin. Oli kyseisessä asunnossa aika suuri se huonekorkeus ja tavallinenkin sähköhella.

Sähköä tarvitsevista asioista puheen ollen.. Vantaalla rakennetaan kovaa vauhtia ratikkaa - mutta heillä ei ole vielä vaunuja tai varikkoa niille. Ettei kävisi kuten Tampereella. He kun tässä pidensivät raitiovaunujensa pituutta, jotta mahtuisi enemmän matkustajia sisään - mutta unohtivat rahanhimossaan sen, että asemat eivät itsestään kokoa kasva. Eli pidennetyistä ratikoista ei pahemmin ole hyötyä, jos ei samalla pidennä myös itse asemalaitureita.

Ja heillä tuolloin sentään oli jo ratikkaliikennettä. Kunhan nopeuden puuskassa ei käy Vantaalla siten - että tilatut raitiovaunut ovatkin jo valmiiksi liian pitkiä tai leveitä rakennettuun ympäristöön. Ettei käy kuten Ranskassa. Siellähän heidän rautatieyhtiönsä tilasi innoissaan leveämpiä junia, mutta unohti etteivät ne mahdu kaikille asemille! Ja heidän piti uudelleen sorvata noin tuhannen aseman laiturit uusiksi.

Uudet junat olivat mitoitettu vain heidän nykyaikaisten rautatieasemien mukaan. Suuremman luokan moka siis ja opetus: Kun oot tilaamassa uutta laitetta, niin mittaa tarkasti sen jokainen käyttökohde. Tai sitten itse laite on mitattava tarkasti. Kuten ei tapahtunut, kun Espanja tahtoi uuden sukellusveneen. Tapahtui insinöörille pikkuinen laskuvirhe ja sukellusveneestä olisi tullut liian hyvä. Siis siitä olis tullut liian painava, että olisi myös noussut takaisin pinnalle. Pohjaan sillä olisi helposti päässyt. No kyseistä sukellusvenettä siis piti pidentää ja leventää - jotta se toimisi. Mutta ei sitten toiminut enää se laituri, johon Espanja oli aatellut kyseisen sukellusveneen asettaa. Satama-allas oli liian matala ja laituri liian lyhyt.

Näin se asia tais olla, on noihin joskus paremmin perehtynytkin. Olisikohan hakusana "vallanpitäjien vanhat mokat" tai vastaavaa, jonka vois laittaa hakutekstiksi? .. Tais olla. Ainakin wasa-laivasta muistan kertoneeni. Kuten kunkku tahtoi siitä komeamman ja toisen tykkikannen. Joka sitten teki paatista ylipainoisen ja se kellahti kumoon ja upposi vain vähän matkaa Tukholmasta. Keli oli tuolloin tyyni. Laivasuunnittelijat kyllä tajusivat rakentavansa valmista hylkyä, mutta kuninkaalle ei sanottu ei.

Mutta kenties Vantaalla on otettu opiksi muiden virheistä, ja heidän ratikkansa toimii. Kunnes vaunut tulevat ja hups.. väärä raideleveys!

Se ei tule käymään Vantaalla, sillä se on oikeasti tapahtunut Espanjassa. Ei kuten raideleveydellä, mutta tunneleiden kanssa. Eli he tilasivat uusia vaunuja kapearaiteiselle radoille Asturian ja Cantabrian alueille.

(Paikkakunta tiedot haettu netistä, itse tapahtuman muistan itse - käsiteltiin jossain tv-dokkarissa)

Mutta sitten huomattiin, etteivät uudet junat mahdu menemään läpi vanhoista tunneleista. Mutta toi raideleveys on standardissa ja syy miksi asia on nykyään näin - on että joku huomasi, että junilla ei pääse muille raiteille, jos ne ovat kapeammat tai leveämmät.

Neliötä ei saa ympyränmuotoisesta reiästä sisään. Tämänhän tajuavat jo vauvatkin jossain vaiheessa, mutta tuolloin ei ollut sitä lelua olemassa. Tästä tuli mieleen muovi-esineet ja kun ajattelin kerätä tämän merkinnän kasaan, niin tein haun

"sottainen norovirus" Hakutuloksissa on myös kuvia.. Vai onko? Asia alkaa kiinnostamaan lukijaani - eli sua. Eli et juuri nyt sitä hakua tee - mutta tulet tekemään, koska asia on syötetty aivoihisi.

Päätän siis merkinnän psykologiseen ansaan. Hyvä.

Todistan merkinnän loppukaneetin todeksi.

 

23.02.2026
yritys tylsäksi merkinnäksi nr 230226.

Tylsäksi? Tietty. Olotilani on väsynyt mökkiviikonlopun jälkeen. Puuhommia, veden kantoa ja lumitöitä. Ihan jees, en valita. Käsivarret vain vähän valittavat, mutta sahatkoon sormia liikuttavat jänteet niiden sisällä.

Masokismia? Tuottaa itselleen kipua ja tietoisesti. Yritys tylsäksi merkinnäksi saattaa lipsahtaa mielenkiintoiseksi - joten pidetään tylsyyttä yllä. Kelikamerathan ovat mitä hienoin lähde tehdä tekstistä tylsä. Dokumentointia. Ja vielä luntaten. Eli avaamalla sivustolta https://liikennetilanne.fintraffic.fi/kelikamerat/?scroll=false lista "Lappi" auki. Jotta sivusto näyttää yhdellä kertaa kaikki kamerakuvat Lapista.

Näytölle avautui oikein kaunista ja värikästä talvimaisemaa. Samalla tavalla mä sain haalittua Tien 4 Rovaniemi, Petäjäskosken kelikamerakuvan. Joku elukka on ylittänyt jäätyneen joen. Onko jäänyt kuvaan? Jännitys tiivistyy. Tämän päivän aikana ne jäljet lumessa ovat olleet siinä, samoin viime yön ja kaiken sen ajan - kun tuon kameran kuvia on saatavilla.

Luntataan edelleen, avataan kaikki kerralla. "luntataan"? No voin käyttää tuota termiä sen vuoksi, että en viihti itse etsiä satunnaista kelikameraa. Mutta tällä tavalla saimme tietää, että UPS pakettiauto on mennyt vt9 Pieksämäki, Mehtiö kameran ohitse kello 16:06

Kyseisessä kelikamerassa on myös Maisemakuva järvestä. Nättiä, näkee miten värit vaihtuu talvipäivän aikana. Tietty suosin Lapin kelikameraa Saariselältä, Kaunispää. JA kerta tuolla sivustolla on mahdollista ottaa mistä tahansa kelikamerasta 24 tunnin animaation (gif kuvaa, lataus kestää) - niin no se on hienoo. En sen enempää ala sitä suosittelemaan. Menisi tää tylsä merkintä kiinnostavaksi.

Tosin mä aattelin antaa noiden kelikamerakuvien määrittää seuraava: Jos kääntäisikin tämän kiinnostavaksi ja kriteerinä tuolle on se, että onko Kilpisjärvellä istunut lintuja katuvalojen päällä. Siis juuri siinä pylväässä, joka on paikallista kelikameraa vastapäätä. Klo 14:44 siinä on istunut iso musta lintu.

Hemmetin hyöhenaivo.. Olis nyt valinnut muun paikan istua - niin mun ei tarttis aatella miten tästä saa mielenkiintoisen. Kyseinen lintu taisi olla varis. Mutta musta lintu.. Saattaisiko olla sit korppi? Niitähän Lapissa on. Internetin mukaan se on leikkisä lintu, joka osaa matkia jopa vessan huuhtelua. Toinen kysymys on se, että kuka tahtoo päästää villin linnun kanssaan vessaan? Luulisi paniikissa olevan linnun vähän haittaavan suoritusta.

Korpit myös muistavat ihmisiä, eli jos ei tahdo olla pommituksen kohteena - niin ole sitä lintua kohtaan ystävällinen. Tämä onnistuu parhaiten olemalla rauhallinen ja sillä, ettet itse heitä korppia millään. Se ei ole vesilintu vaikka sisältääkin nesteitä.

Tietenkin se sisältää nesteitä. Kaikki linnut sisältävät niitä ja tämän tiedon perustan siihen - että ne ovat eläimiä, joiden sisällä virtaa verta ja ne juovat. En siis ole avannut mitään lintua koskaan. Koska en tahdo tehdä niin.

Älä sinäkään tee niin, se ei ole turvallista. Villieläimistä saa tauteja.

"..bussit paiskautuvat uusiin naimisiin.." Ismo Alanko - Vaiennut hiljaisuus.

Lyriikkaa soivasta kappaleesta, sopii liikenneaiheeseen. Lisää tämän päivän liikenteestä. IC 151 juna Helsingistä Jyväskylään on puoli tuntia myöhässä. Mutta toisaalta IC 8 juna Joensuusta Helsinkiin on ajoissa. Kuulutukset eivät tällä hetkellä toimi Helsingin Päärautatieaseman asemahallissa aseman perusparannuksen vuoksi.

Liikennetilanne palvelun ( https://liikennetilanne.fintraffic.fi/ ) mukaan Suomessa 98% lähijunista on aikataulussa ja 92% kaukojunista tekee samaten. Lentoliikenteessä tänään on 286 saapuvia ja 279 lähteviä lentoja. Vieläkö dokumentoisi noita listanäkymiäkin, jotta pääsisin tavoitteeseeni tehdä tylsä merkintä?

En. Se muuttuisi niin tylsäksi, ettei sitä jaksais ees kirjoittaa. Tää tais olla kuten pakkonettipäiväkirjaa syystä, että edellisestä merkinnästä oli kestänyt niin kauan ja netti tarttee koko ajan uutta sisältöä. Pakosti kun sitä alkaa syytämään, niin sen taso kärsii.

Ja se sitten johtaa nykyinternetin tilaan.  Mikä tuli täten todistettua. 

Huumoripitoinen irroittelumerkintä. skenaarioita

 

19.02.2026i
5 skenaariota.

Skenaarioitaarkitodellisuudesta. Yksi niistä on totta.

Johdanto

Kävelin ulkona ja aattelin mennä Citymarkettiin. Joku piippasi kovaa sen sisällä, liukuovet olivat jääneet auki ja kauppa oli pimeänä. Kauppias sanoi että nyt on suuri sähkökatko, myös naapurikauppa S-market on sähköittä.

Tuolloin...

YKSI

..Nälkäisten ihmisten lauma alkoi huutamaan vastaväitteitä. Kauppiasparka yritti viimeiseen asti pitää joukkoa pois myymälästä, mutta ihmiset kaatoivat hänet ja portit. Syöksyivät kohden ruokapuolta. Mielipuolina. Joku repi vaatteitaan ja iski hampaitaan jo toisiin ihmisiin. Itse taistelin tieni hätäuloskäynnille ja poistuin sitä kautta jo palamaan sytytetystä kaupasta.

KAKSI

Tuolloin..

..Poistuin paikalta, sillä eläkeläismummot alkoivat kerääntyä yhteen ja ottaa tilannetta haltuun. He huusivat anarkiaa ja vallankumousta. Into tarttui muihinkin. Juostessani paikalta pois - paikalle alkoi kerääntymään virkavaltaa. Ilmassa oli savun käryä. Ihmisjoukko sytytteli jo parkkipaikan autoja palamaan. Sama toistui S-marketin parkkipaikalla.

KOLME

Tuolloin..

..Mainosten mammuttimarkkinoiden Mammutit tulivat apuun tanssimaan kauppiaan kanssa, ihmisten vajotessa Citymarketin lattialle viettämään huutopotku raivareita. Tilanne oli kovin absurdi. Tuntui että minä olin ainoa, joka oli järjissään. Ulospääsytie oli tukossa lattialla itkevien aikuisten ihmisten takia. Pyydystin yhden mammutin ja juoksutin sen Kotipizza ravintolan läpi ulos.

NELJÄ

Tuolloin..

..Mä ajattelin, kerta Citymarket on pimeänä - niin ei täältä mitään nyt osteta. Lähdin ulos, jossa pysäytin kauppaan matkalla olleen miehen ja sanoin hänelle tilanteen. Hän kaivoi älypuhelimensa taskustaan, joten mä pyysin häntä katsomaan sillä sähkökatkokarttaa - samalla sanoen, etten omaa viihti kaivaa kun sormia palelee. Tällä peitin sen, että olin jättänyt puhelimeni kotio tarkoituksella. Selvisi, että sähköt ovat päällä vielä keskustan K-marketissa.
Tilanne oli sillä selvä, kiitin avusta ja lähdin kohden kyseistä kauppaa. 

VIISI

Tuolloin..


..Sähköt välähtivät kerran ja sitten alkoi koko rakennus tärisemään. Kattoa alkoi tippumaan alas, joten juoksin heti ulos. Näin lähikerrostalon sortuvan. Tämä oli maanjäristys. Parkkipaikan autot heiluivat ja osa tippui maahan revenneeseen railoon. Ilmassa alkoi haisemaan rikkiä ja taivaalla lensi suuria tulipalloja. Käännyin katsomaan Citymarketin raunioita ja taivaalla näkyi suuri planeetta, joka koko ajan suureni. Tämä olisi maailmanloppu!

Tää oli irrottelu merkintä ja se päättyy nyt.

9 vuotta sitten..

19.02.2026
Kello löi yhdeksää.

jos kello lyö yhdeksää, niin se tarkoittaa - että niitä kirkonkelloja mentiin katsomaan vähän liian läheltä. Näin on asia joten varokaa, jos joskus pääsette sellaisia katsomaan. Kello on yhdeksän. Miten niin yhdeksän? Joko se kellotaulu löytyy sen numeron keskeltä, jossa on se aukko tai sitten tekstin tuottajan pitäisi käyttää oikeata kieliasua. Kello näyttää aikaa yhdeksän tuntia ja viisi minuuttia.

Viiden minuutin tähden alkulöpinää, jotta voi piilottaa aiheita tekstitulvaansa. Hyvä.

Tämähän teen sen tähden, että keskittymishäiriöiset älypuhelinzombiet eivät tätä jaksa kirjoittaa. Siis lukea.. Aivohäiriö todettu, ratkaisudiaknoosi: käytä oikeaa kättä, jotta saat aamukahvia. Tehtävä suoritettu.

Eli tietenkin etteivät he jaksa lukea sitä tekstiä, oli mitä mä aattelin toitottaa.
Mutta saihan tilatäytettä. Kuten sillä koen sen, että en heti heitä asioita lukijani silmille, hyvänä asiana. Mutta kaiketi sitä on jatkettava aiheeseen.

Eli eilen oli helmikuun 18. päivä. 9 vuotta sitten tuona päivänä oli isäni hautajaiset. Päästiin jo siis numeraalijen läpi vuosien määrässä. Elämä jatkunut, mutta yhä sen päivän asiat ovat vaikeita kohdata. Kuten mulla on kyllä se muistopuheeni tallessa tällä tietokoneella, mutta en ole sitä avannut viimeksi kun vuosipäivänä.

Tuolta päivältä hyvin ironisena vastakohtana elämäni vaikeimmalle päivälle - oli se, että Jämsän kirkon alakerran, jossa se muistotilaisuus pidettiin. Helppo homma, yläkerrassa se siunaus ja sitten alakertaan muistotilaisuuteen. No Jämsän kirkossa on tälläinen hauska yksityiskohta. Piilossa siellä. Siis siellä on alakerrassa vessat. Ja ne ovat kirkkaissa 1970 luvun väreissä!

Oli siinä vähän ristiriitaisia tunteita päällä kun siellä vieraili. Auttoi se yksityiskohta siinä päivässä. Mä luin sen muistopuheeni, muistan pitäneeni paperia kuten näköesteenä. Keskityin vain äänen ylläpitoon ja lukemiseen. Ääneni kyllä meinasi sortuilla aika ajoin.

Kaikki tykkäsivät puheesta. Suvun vanhimmat jopa itkivät.

Mutta tosiaan ne vessat.. Siis ylväs rakennus, Jämsän kirkko pitää sellaista salaisuutta yllä. Tai en tiedä onko seurakunta jo rempannut ne vessansa. Mutta toivottavasti ei. Sillä jos ihminen on vanhempansa muistotilaisuudessa ja hyvin herkillä - niin se suuri vastakohta. Siis olet kirkossa. Ja sitten yhtä äkkiä löydät itsesi pastellinvärisestä ympäristöstä. Se oli niin suuri kontrasti, että hyvä etten alkanut ääneen nauraa.

Kaikkihan olis luullu mun saaneen hermoromahduksen.

Tavallaan tuollainen yksityiskohta auttoi selviämään siinä päivässä. Ja nyt siitä on se 9 vuotta. Jotenkin vaan tuntuu.. Että elämä on kantanut. Kun katsoo tuota numeronäppäimistöä. 0 alhaalla ja 9 ylhäällä. Kiivetty pikkuhiljaa eteenpäin. Ja ensi vuonna siitä tulee 10 vuotta.

Sanon tämän taas.. Yhden viisauden: Ihmiset kuolevat sitten vasta, kun kukaan ei muista heitä.

Siinä kaikki tällä erää.

Toimikoon tämä myöhäisenä julkisena anteeksipyyntönä

16.02.2026
Tilannekuatsaus

Eli tekstiä, jossa kerron mitä olen tehnyt ja tajunnut. Työtavoistani sivustoni kanssa ja lopuksi vaikka dokumentoida mitä maailmassa on tapahtunut.

No aloitetaan.. Eli sivustoni www.simopahula.fi on siis 26 vuotta vanha ja työtavat olleet melko samoja, Front Page Expressiä käyttänyt kaikki nää vuodet. Kyllä tietenkin on koodia aina tajunnut, sitä vanhaa html:ää. (linkki tuossa sille sen takia, kun tää teksti menee myös bloggeriin ja sitä kautta ties minne )
Mutta tässä kolme kuukautta sitten tosiaan, aloin huomaamaan - että skandit alkaa hajota sivuillani. Eli oli aika alkaa uudistamaan niitä. Ja se homma on nyt aika hyvissä kantimissa. Iso osa on jo tehty.

Tämä nettipäiväkirjani tulee ajan saatossa myös saamaan uutta konepellin alle. Front page tuottaa todella paljon muotoilukoodia, jotka se onneksi osaa myös puhdistaa. Joten sivustoni varmuuskopiosta vuodelta 2024 on nyt hyötyä. Voin sitä käyttämällä aloittamaan hiljalleen uudistamaan myös nettipäiväkirjan vanhoja sivuja. CSS tulee niille. Olen nyt sivustoni modermisoimisessa siinä kohtaa, että voin hidastaa jo vauhtia. Pääosat ovat jo uudistettu. Työ kuitenkin jatkuu, mutta nyt se koodaus ei vie koko aikaani.

Sivustojohdantoon oon ajatellut lisätä pari juttua, eli just kun sivusto on elänyt mun kanssa. Nuorempana sitä vaan paasas kaikkea tänne, toisten ihmisten nimiä yms. kuten Justin Hall teki aikoinaan. Hän innoitti mut aloittamaan tämän nettipäiväkirjan 24 vuotta sitten. Näin hänestä kertovan dokumentin televisiosta, kiinnosti tapa vain kirjoittaa kaikki nettiin. Mistään blogi-ilmiöstä tuolloin ei ollut vielä merkkejä. Itse sana "blogi" on Justin Hall:n alkuperää. Hänen "Web log" julkaisusta syntyi se lyhenne.

JOTEN NETTIPÄIVÄKIRJANI EI OLE BLOGI. Syntyi paljon ennen kun mitään Bloggeria oli olemassakaan. Mutta asiaan.. Eli mä kirjoitin tänne ihmisten nimiä (sittemmin poistin ne)

Mutta aina tässä viimeiset 10 vuotta on kaduttanut se tapa, jolla vastasin heille - jotka pyysivät nimiensä poistoa. Se oli kuten jotain uhmaa. Että hittoako mä alan säätämään nettipäiväkirjaani. Mutta sittemmin olen sensuroinut asioita pois. Ja poistanut ihmisten nimet. Kerronnallisista syistä ne ovat vielä alkukirjaimilla täällä. Historia-arvo muistoissa on hyvä.

Olkoon tämä siis vaikka julkinen anteeksipyyntö tuosta ajasta. Asia on korjattu, nimenne ovat poissa ja tämän tiedon siis olen ajatellut kirjoittaa sivustojohdantooni kiinni. Sinne olen myös laittanut vaihtuvan kuvan, jossa on kuvia itsestäni nuorempana.

Kai se on jotain tekotaiteellista paskaa, mutta olkoon. Vissiin se kuvakoodi siinä toimii. En ainakaan poista, vaan tulen lisäämään siihen kuvia. Vastaavanlaisia kuvia mulla oli joskus paljon sivuillani, mutta tässä sivustouudistuksessa olen karsinut niitä. Syy on se, että ei ole niin montaa asiaa mitä pitää päivittää.

Ja sitten vissiin siitä maailman tilasta pitäis kertoa. Mulla on rauhallinen maanantain aamufiilis päällä, miksi sitä hajottaa lukemalla uutisia? Tietokoneeni on yhdistetty kyllä maailman tuskaan, mutta itse päätän mitä sillä teen. Tulihan tässä jo ne pääkohdat julistettua, mitä ajattelin toitottaa.

Jatkan johdantojen muokkausta. Tässä kun tuli parikin asiaa - joita vois niihin laittaa.

päivien määrä 50.syntymäpäivääni: alle 300

 

13.02.2026
tekstiä päivämäärän alla. osa ääretön

"..Käännettyinä pöydällä.." Oli tämänaamuinen radiosta kuultu lyhyt sanoma. Siis se, jonka kuulin laittamalla keittiökomero radioni hetkeksi virtoihinsa ja sitten pois. Käännettyinä? Eli kuten transtale tai sitten fyysisesti tavara oli käännettyinä pöydällä vai oliko itse pöytä kuten "käännetty"? Ei voi tietää, mikä se miehenäänellä lauletut kaksi sanaa tarkoittivat. Kuitenkin aamukahvini on valmista.

Ennen varsinaista aihetta, mun on kirjoitettava tämä muistijälki ylös viime öisestä unesta. Se oli kuten joku vihreä nebulamainen kohde olisi mennyt yötaivaalla ohi. Kuten kirkkaat revontulet, sama vihreys, pallomainen, joka jätti vanoja perässään. Oli hienon näköistä ja sain muistelemalla vielä sen kuvan mieleeni. ja tallennus. Se kuva tallennettu pysyvään muistiin aivoissani.

Samoissa, jotka kerran saivat idean koodata aikalaskuri 50. syntymäpäivääni. Tänään on se päivä, kun se laskuri tippuu alle kolmensadan. Niitä on kaksi. Näemmä sivuillani. Toisen näemmä olen laittanut laskemaan kun 9. päivä tämän vuoden joulukuuta vaihtuu 10. päiväksi. Se on jo vaihtunut. Mutta sitten on se pääasiallinen laskuri.

300d-09h-07m-42s on mitä se nyt näytti. Ja tietenkin mussa herännyt koodari tajusi, että noilla väliviivoilla erotettuna - laskuri näyttäisi paremmalta. Se on sivuoire tässä ajatuksessa. Eli se sitten sattuu olemaan Perjantai ja 13. päivä kun päivien lukumäärä alittaa 300. rajapyykin.

Ja siitä toitottaminen ei ole varmaankaan ihan selvä oire alkavasta ikäkriisistä?

Tai edes se, että olen tehnyt suuritöisen laskurisivun - jonka taustakuvat ovat kuvia itsestäni. JA mukana on se otos, jonka joku otti musta filmikameralla. Samassa kuvassa mulla on kaksi eri asentoa. Filmi oli juuttunut kamerassa ja lopputulos oli kaksi otosta samassa kuvassa.

Kai niitä hienosti ja dynaamisesti vaihtuvia taustakuvia tulee siihen laskurisivulle tässä enemmänkin. Kuten siitä tulisi muistosivun pohja? Ei. Se tarkoitus sillä on näyttää ikääntymistä.

Päivälaskurit.
Ikä päivissä:
Minä / Sivusto / Päiväkirja
17962 / 9033 / 8681

Onhan noita muitakin laskureista. Tuossa tämänpäiväiset luvut.

Ei sillä. Mä henkisesti täytin 50 vuotta jo joskus 6 vuotta sitten. Tässä nettipäiväkirjassa on lukenut:

"07.12.2006
kolme

Hetki, jolloin koen halua paeta pois tajuttuani täyttäväni 30 vuotta 3 päivän päästä.
Julmaa ja kylmää, mutta tämänhän piti olla jo sisäistettyä informaatiota?"


Kuten oli olevinaan joku hirvee kriisi siitä, että täytin 30 vuotta. Se oli jotain 20 vuotta sitten. Ikäkriisiä vissiin tässä sitten mä en saa. Pääni on ollut kyllä s-etukortin vihreä kun työskentelin s-marketissa. Ainakin sen yhden päivän, kun annoin parturille luvan leikkiä hiustusseilla. En muista, että ottiko hän saman taksan.

Siitä taitaa olla muuten valokuvakin, mä s-marketin uniformussa tukka vihreänä. Olen mä pomppinut jossain baarissa siellä soineen rytmikkään jumputuksen tahdissa. Olen matkustellut junilla aika lailla, elämää nähty. Tänä aamua tuli mieleen vain kirjoittaa siis fiiliksiä sen päivän aamuna, kun se aikalaskuri alittaa sen kolmensadan päivän rajan. Kuten pakotettua nettipäiväkirjaa. Sellaista, jota yritän välttää kirjoittamasta.

JOTEN käytän tämän tekstin loppuosan vaikka kertoakseni sivustouudistukseni vaiheesta. Nyt se vaikuttaa jo tekstiarkistossa, sisällysluettelot säädin eilen uusiksi. Koodaus väsymystä näkyy jo ilmoilla. Ajattelin kuvagalleriaa rakentaa, mutta antaa sen olla. Siis siinä olisi sivuillani olevia kuvia kuvatekstein. Toimisi itselleni kanssa siten, että näkisi mikä kuva on milläkin tiedostonimellä yms.

Vanhojen nettipäiväkirja - merkintäsivujen uudistus? Vanhat koodit toimivat kyllä pitkälle tulevaisuuteen, tärkein jo jo tehty - eli sivun muutos utf-8 muotoon. Skandit ei hajoa.

Suurin homma siis on jo tehty. www.simopahula.fi alkaa olemaan modernisoitu.

Meidän on opittava katsomaan tyhjenevää vesipulloa

 

11.02.2026i
jeaksiltee

jeaksiltee on sana, jonka sain aikaan vain herättämällä kymmensormijärjestelmää siten, että ensin konsonantti ja sitten vokaali kunnes joku sana tulee, joka ei tarkoita mitään - mutta on mahdollista lausua.

Koska kieli vaan toimii siten. Aloitusmetodi tehty tälle merkinnälle - jonka tarkoitus olisi olla tekstitulvaani.

Mutta pato on kuiva. Kuivuuden syyn paljastan kyllä aikanaan. Tuntuu että pitäisi kirjoittaa tekstiä, jotta voisi kuten sen alle piilottaa yöllisen merkinnän. Syystä että tuntuu siltä, sillä näin väestömuutospalstalla tiedon, jonka jo tiesinkin.

Mutta asiaan en nyt enempää puutu. Tein sen jo viime merkinnässä, joka on luettavissa vain sivustollani. Voin mainita asian kyllä jossain vaiheessa tätä tekstiä. Mutta se sivustollani luettavissa oleva yöllinen merkintä..

En sitä vie bloggeriin, vaan pidän sivuillani. Typerä hokeminen tuosta. Pitää laittaa jossain vaiheessa se perustiedoksi blogimalliinsa. Sekä sivuilleni. Että en kirjoita tätä suoraan kumpaankaan mediaan. Siis koodina sivuilleni tai sitten Bloggeriin.

Ok. Mä alan käynnistymään. Eli.. Blogger.

Siihen blogimalliini se lisätieto olisi aika turha laittaa ja syyllinen on blogit.fi sivusto. SE vain nappaa tekstin, ei blogimallia, jossa se tieto lukisi. Siksihän varmaan mun on typerästi se aina mainittava tekstin seassa saaden siitä paskaa. Siis että koko ajan tunnun toistavan viittauksia niin blogiini että sivustooni. Lue tätä välillä jossain noista! Tässä kun sivustoni alkaa tulemaan paremmaksi - niin saatan jopa hylätä koko Bloggerin, ennen kun Google lakkauttaa sen.

Koska valtaväestö ei enää jaksa lukea. Koska valtaväestö on jo pilannut pitkäjänteisyytensä somella. Koska valtaväestö on siis tuhonnut selviytymismahdollisuutensa niin työelämässä, elämässä ilman sähköä tai jos pitää olla edes kaksi minuuttia hiljaa tekemättä mitään tai näkemättä emijoita. Hymiöitä.

Teknologian hinta: tämä huomio siitä, että kuinka jatkuva ärsykevirta tuhoaa pitkäjänteisyyden ja tylsyyden sietokyvyn, osuu ytimeen. Jos ei kestä hetkeäkään ilman "emijoita", menettää kyvyn syvään ajatteluun ja innovointiin.

Vastarintaa pitää olla, jota kutsun järjen ääneksi. Sitten joku nuorempi - joka on rasismia vastaan, sanoo boomeriksi. Eli karsinoi ihmisiä heidän ikänsä mukaan. En itse tahtoisi pitää nuorisoa ja minua nuorempia ihmisiä tyhminä, mutta kun katsoo heidän toimintaansa. Aina joka hetki pitää olla se luuri kädessä. Olis sitten pakkasta se -31c, myrskyssä, sateessa. Kirkkaassa auringonvalossa. Luuri kourassa ja siten hajottaa ajan kuluessa silmänsä että kämmenensä. Tämä ei ole saarnaamista, tämä on faktaa.

Oma sormeni ei aina toimi kosketusnäytöllä oikein ihon vanhenemisen vuoksi. Onneksi edustan sitä viimeistä vapaana kasvanutta sukupolvea, joka pärjää - ainakin jos yksilö pitää vanhasta yhä kiinni.

Sukupolvien välinen kuilu on suuri paradoksi: Taistelu karsinointia (kuten rasismia) vastaan johtaa usein uuteen karsinointiin, kuten ikäsyrjintään tai "boomer"-polttoleimoihin otsaan.

No teknologia tuli ja jyrisi ihmiskunnasta pari sukupolvea hajalle - sanoo tulevaisuus kun se tutkii 30 vuoden kuluttua tätä nykyaikaa. Tylsyyden sietokyky on ratkaisu siihen selviytymiseen ja uusiin keksintöihin, joiden avulla ihmiskunta on päässyt tähän pisteeseen asti. Kunnes keksi tämän hiljaisen sukupuuttonsa avaimen. Tehokkuusajattelussa ei ole tilaa lapsille tai lapsuudelle.

Voiko vielä pelastaa tilanteen?

Eli miten harjoittaa sitten tylsyyden sietämistä - eli korjaa tilanteen algometrejen tuhoman tilanteen aivoissaan? Vaikka näin: Täytä muovinen juomapullo ja tee pienet reiät siihen. Toinen sen pullon pohjaan ja toinen yläosaan. Aseta se tiskialtaaseen tai muualle, jossa vesi menee viemäriin tai maahan. Seuraa pullon tyhjentymistä tekemättä mitään muuta. Laita puhelin vaikka lentotilaan ja jätä se toiseen huoneeseen.

Keskity hiljalleen pullosta ulos tulevaan veteen. Voit tehdä vain pullon alaosan reiästä vähän suuremman, jotta ilma tulee pullon sitä kautta saaden sen välillä kuplahtamaan.

Ääniharjoitus. Laita jääpala suppilossa kuivauskaappiin ja kuuntele siitä sulavan veden pisaroiden ääntä, niiden osuessa altaan pohjaan. Voit vaikka katsoa sitä miten uusi pisara muodostuu siihen suppiloon kunnes se tippuu.

Nämä kuulostavat tylsiltä, ja tyhmiltä harjoituksilta - mutta se on niiden ydin! Anna itsellesi tylsyyttä. Että on tylsää - se on selviytymisesi avain. Teknologia tarvitsee toimiakseen sähköä ja se voi katketa.

Kun laitteiden akut ovat lopussa, niin puhelimestasi, läppäristäsi tai matkapuhelinverkon tukiasemasta - ei se tekoäly mitään pelasta.

Tylsyyden kestäminen pelastaa.

Syy miksi taidan toistaa tätä, on huolestuminen. En mä vanhana pitäisi siitä, että mua hoitavat hoitajat eivät jaksa keskittyä työhönsä. Sitten sen tietokoneen näytöllä näkyykin suoraa viivaa ja se piippaa hitosti. Hoitaja havahtuu ultra-hologrammi-8K somestaan, että mikä hitto sen selaamisen nyt keskeytti. Ai potilas kuoli. hupsista.

Juu.. en kerro mistä väestömuutoksesta alussa kirjoitin. jos luet tätä sivulla www.simopahula.fi niin se teksti on tässä alla:

väliaikatietoa ja tähdellinen vinkki

 

10.02.2026
tähti merkitsee tallennettua

Ajattelin antaa hyvän neuvon tietokoneen kanssa työskentelyyn - ja tämä toimii myös Windowsissakin. Eli tähti (*) ruudulla ohjelman ikkunan otsikkopalkissa, jossa näkyy käsiteltävän tiedoston nimi - ei ole vain turhaa varten. Siitä näät heti, että onko tiedostoa muokattu vai onko se tallennettu.

Itselläni lukee tämän ikkunan otsikossa "*Nimetön 1 Mousepad" Eli tallentamaton tiedosto Linux Xubuntun mousepad - sovelluksessa, joka on windows muistiota paljon kehittyneempi editori. Oikoluku, koodisyntaksin näyttö.. Itse editori on siis kehittynyt, mutta käyttäjä edelleen kirjoittaa lisää tekstiä - eikä tallenna välillä. Yleinen mokani ja tällä kertaa korjaan sen ctrl + s > tallennus

Nyt tilarivillä näkyy " *b 201026 " Mousepad tai " b 201026 " nyt kun taas painan edellä mainittua näppäinyhdistelmää.

Olkoon tekninen merkintä siis. Kokeilin monoscape fontteja, kuten ennen vanhaa nettipäiväkirjani oli kirjoitettu cuorier new fontilla tyyliin valkoista mustalla. Toi tuolloinen sivuston värimaailma ei tarkoittanut että hohkasin masennusta (sivuston nimi oli melankolia76 ) , vaan yksinkertaisesti: En tykkää kun näyttö paistaa silmiin kirjoittaessa. Näin aina on ollut. Sittemmin sivustoni on saanut taustakuvat yms. visuaaliset systeemit.

Kuten nyt niille tulee se css värityylimaailma. Nyt se on tietoinen valinta, että sivustoni muistuttaa vanhaa terminaalia tai muuta.. helvetti kun mä vihaan tätä sanaa: Retroa.

Retro on nyt vain heidän nimityksensä kunnon tavaralle ja ajalle, jotka valitettavasti syntyivät vuosikymmeniä kunnon vanhan ajan jälkeen. Se ei ole teidän syynne, asia vain meni siten. Ette koskaan voi ymmärtää, miltä se tuntui kun tajusi radiosta saavan lisää musiikkia AM aaltoalueita. Tai että kuinka vapaata oli olla ilman matkapuhelinta.. Eli pysyäkseni asiassani edes tämän hiton kerran - linkitän tähän Tekniikan muistelumatka kirjoitukseni https://simopahula.blogspot.com/2024/01/tekniikan-muistelumatka.html

Eli retrotyyliä rakennan sivuilleni. Se on hyvän näköistä, mutta haastavaa rakentaa. Tapana kun huomaan olevan rakentaa yhtä sivua hienoksi niillä css tyylimääritteillä - ja samalla unohtaa että käytän niitä muuallakin. Ja se että pitäis muistaa käyttää Firefox selaimen toiminta, jossa se skaalaa sivut tiettyyn resulaatioon. ( ctrl + shift + M ) Sillä ei kannata väsätä omien suurien näyttöjen resulaatiolla sivuja.

Mulla on tällä hetkellä se aikalaskuri käynnissä 32 päivää ja homman pitäis olla valmiina. Että sivustoni säätö muuttuu enemmän juuri pelkkään nettipäiväkirjaan ja aikaa vapautuu muullekin. Kuten kirjoittamiselle. Ja kerta ulkona sattuu olemaan hyvä kävelysää (outo homma talvella) , niin uloskin vois mennä.

Kuitenkin tässä vaiheessa missä olen - niin homma on jo valtaosin tehty. Pääkohde oli juuri simopahula.fi etusivun muutos enemmän monitasoiseksi osioksi siitä, mitä se oli. Sitten css tyylit nettipäiväkirjaan ja tekstiarkistoon. LKS osio on vielä uudistamatta. Mutta periaatteessa valtavasti olen sivustoani vienyt jo eteenpäin.

www.simopahula.fi oli osoite ja siltä voi myös lukea sen syyn, miksi olen valinnut tuon osoitteen. Eikä se syy ole se, mitä asiasta vihkiytymätön ajattelisi.

Että tälläinen väliaikapäivitys tällä kertaa. 

Miten lapsena luetut kirjat vaikuttavat nykyään?

 05.02.2026
Mitäs tuli nuorena luettua? Pupu Tupunasta hukattuihin silmälaseihin

"..seuraavaksi voisi maistua kani.." Laitoin jälleen radio Yle Suomen hetkeksi päälle ja toi lause kuului ämyreistä. Pupu Tupunaako ne on siellä lihoiksi laittamassa? Raadollista toimintaa. Kuten se, että hakiessani aamukahvia ja samalla kun huuhtelin kahvimukin - niin sammutin keittimen. Ja jäin odottamaan sen laitteen korinoita, joita ei saapunutkaan. Laite sammutettiin, ennenkun se oli päässyt tekemään suorittamansa teon loppuun - koska sen omistajaa alkoi kiinnostamaan enemmän se, että kuka tai mikä se Pupu Tupuna oikein oli?

Jänis vissiin, muistan lapsena sen olleen joku satu-hahmo. Googlehaku sillä nimellä palautti kyllä kuvia ja tiedon, että moni 1970 - 1980 luvun lapsi oppi lukemaan Pupu Tupunan avulla. Eli se kolahtaa omaankin nilkkaan. Nykyään se on saatavissa äänikirjana. Sehän auttaakin lukemaan oppimisessa paljon. En saa mitään wow-elämystä noista näkemistäni hahmon kuvista.

Ei edes sen lastenohjelman tunnusmusiikkikaan, joka löytyi saanut muistoja heräämään. Toisin kun sen laulun lyriikka menee "..minä olen veikeä. minä olen ponteva Pupu tupuna.."

Ylen äänitteen taso on aika hiljainen, joten kovensin äänenvoimakkuutta tietokoneestani. Mulla soi CMX taustalla, enkä oikein ollut kuullut - että mikä kappale sattui soimaan. Sattui olemaan se klassikoksi muodostunut CMX:n kappale, jossa lyriikka menee "RAISKAAN SEN.. RAISKAAN SEN"

Joten hyvin hämmentävä ja yllättävä lisäys kuulemaani lastenohjelman lyriikaan oli se kertosäe. Varsinkin äänenvoimakkuuden lisäyksen jälkeen.

Että se siitä sadusta. Teemojen törmäys oli valtava ja kieltämättä hauska.

Sanomattakin on selvää, että toi episodi herätti kerralla. Aamukahvi kuitenkin on hyvää. Ja toi kyseinen kappale on CMX - Lapsi. Jossa se "lapsi" on nahka-asuinen pikkupaholainen. JA se on levyltä Kolmikärki Gold.

Ei sellaista kohtaloa anneta Pupu Tupunalle, vaikken mä muista siitä muuta kuin etäisesti jotain. Että lapsena tykkäsin. Vissiin kun sen kautta oppi lukemaan. Mikä siis oli eka sysäys sille, että aloin lukemaan. Herra Huut (niitä on monta kirjaa), Meidän Koulu, Muumikirjat, Hevonen - joka hukkasi silmälasinsa..

Aivan. Olen lukenut monta kirjaa ja niistä alkoi tulemaan muistijälkeä. Kerta toi Googlen hakukone sitten tilttasi - niin alan kaivamaan tietoja aivoistani.

Kyllä.. Muistan lukeneeni ja paljon kun sen taidon opin. Meni kyllä ns. "aikuisten kirjoja" Ei mitään sellaista, mitä lukijani kenties kaksimielisyyteen sortuva aivokoppa sai päähänsä. Vaan jotain kesäpaikasta löytyneitä 1960 luvun pokkareita. Enhän mä niistä paljon mitään ymmärtänyt, mutta tulihan luettua. Myös vanhat 1950 - 1970 lukujen Seura-lehdet kiinnosti. Ne olivat jännän suurikokoisia.

Myös Valittujen palojen ne Vitsi-palstat menivät mulle. eli niitäkin luin ja sit jotain artikkeleita. Ehkä tieteestä tai muusta sellaisesta.

Mulle tuli mutu tuntuma jostain muustakin - mitä tykkäsin lukea. Ehkä yksinäisyydestä, outoudesta (Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa), surumielisyydestä kertova kirjallisuus alkoi kiinnostamaan jossain vaiheessa 12 - 15 vuotiaana. Tietty. Tuolloinhan mä aloin tuntemaan masennusta - joten se vaikutti myös siihen, mitä tykkäsin lukea.

Mutu jääköön taustalle, Sen vuoksihan sitten kun 2000 luvun alkuvuosina aloin itse kirjoittamaan - niin kirjoitin tekstejä, joita tahdoin itse lukea. Kun mielestä ei löytynyt enää - niin se piti itse alkaa kirjoittamaan.

Sehän siinä varmaan sitten onkin taustalla. Että miksi mun tekstejä on kehuttu hyviksi. Ne eivät ole vaan tehtyjä, vaan ne ovat tunnettu samalla kun ovat kirjoittuneet.

Siksihän tässä pidän pientä taukoa sen Healingdomen kirjoittamisessa. Tunne alkoi katoamaan, se tulee kyllä takasin jossain vaiheessa. Kuitenkin yli 100 sivua vuodessa on aika hyvin. Se itselleni antamani syntymäpäivälahja vieläkin antaa iloa. Kaipasin, että olisi suuri teksti jota käsitellä. Ja työstää.

No nyt mulla sitten on niin suuri teksti työstettävänä - että tekstitiedostona se ei mahdu enää 3½ levykkeelle. Olen siis täyttänyt koko korpun.

Että mä en ollutkaan aikoihin muistanut sitä hevosta, joka hukkasi silmälasinsa. Yllättävän paljon aloin muistamaan siitä Hannu Mäkelän kirjasta ja vain siksi, että ennen aamuseitsemää radiossa puhui joku nainen sanoen "seuraavaksi voisi maistua kani"

Toivottavasti hän sai nälkänsä tyydytettyä. Oli se sitten kirjaimellinen tai verbaalinen nälkä. Jänis kuitenkin hyppi maassa. Näkyy jäljet lumessa ikkunani takana. Villieläimet siis hyppivät kotini ulkopuolella.

Jep.. aika helppoa nyt tää kirjan ylläpito vaikka teenkin sen nyt suoraan lähdekoodiin Front Pagen kautta. Ajattelemani työtavat toimivat. Hyvä asia. Pientä hiemista vaan oli. Meinasin palata 25 vuoden taakse vahingossa kääntämällä merkintöjen järjestyksen - että uusin olisi ensin ja vanhin sen alla. En ala ajattelemaan, että se olisi ollut järkevämpi systeemi - mutta menköön näin kun tää nettipäiväkirja on toimitettu jo 25 vuotta siten, että uusin teksti on merkintäsivun lopussa. En tule myöntämään - että tässä samalla tajusin, että se juuri tajuamani toinen tapa olisi kätevämpi. Mutta kun aattelee tämän kirjan arkistoja, niin..

SE ON LIIAN MYÖHÄISTÄ JA LIIAN SUURITÖINEN HOMMA TOTEUTTAA!

hitto..

100 päivää kesään + googlekritiikki

(Tämä merkintä on ensimäinen, jolla kotisivuillani käytin modermia tapaa tehdä tätä kirjaa.) 

*new*

04.02.2026
100 päivää kesään + googlekritiikki

"..kolme kertaa AI ai ai.." Ei kyse ole tekoälystä, vaan radio päästi miehenäänellä tuon suomenkielisen sanarykelmän tänään kun laitoin sen hetkeksi päälle - kuullakseni mitä se sanoo. Kolme kertaa ai? Juontajaan sattui? Mitä studiossa oli tapahtunut? Joku tullut sisään ilmaisemaan mielipidettään ohjelman laadusta potkaisemalla kolme kertaa arkaan paikkaan?

Jää mysteeriksi. Mutta ennen palaamista aiheeseen, ratkaistaan tämä mysteeri päättelemällä. Kolme kertaa ai? Saattaa olla musiikista tullut lausahdus ja se viittaa vahvasti erääseen Pave Maijasen kappaleeseen - jonka lyriikka tai nimi menee "aijaijahahahaa.."

100 päivää, yksi tunti, neljätoista minuuttia ja laskeva määrä sekunteja on aikaa kesään tekemäni aikalaskurin mukaan. Se osunee vissiin tulevan toukokuun puoliväliin. Tuolloin luonnon pitäis jo näytellä kesän merkkejä.

Tarkistetaan koodista .. // set date
const targetDateString = '2026-05-15T15:00:00';
const targetTime = new Date(targetDateString) ..Eli olen asettanut tuon 15. päivään kesäkuuta. klo 15 aiheutuu siitä.. aiheutuu? Siis tarkoitin johtuu siitä, että toi 15T15 on hauskan näköinen merkkirykelmä. En ala analysoimaan tarkemmin, että miksi se mielyttää mun silmiä.

Sen näkee sitten, että onnistuuko toi vai onko takatalvi kiduttamassa Suomea. Aikalaskurin näkyvyys: Sivustoni www.simopahula.fi linkki-osio. Miksi? No tuolla kurssilla mä käytän sitä osiota - koska siinä on niitä linkkejä sivuille, joilla itse käyn.

Tarvitse muistaa niitä. Ja kerta se sivu on melki aina auki - niin lisäsin siihen kellon ensin. Sitten uudenvuoden laskurin - joka nyt siis on kesälaskurina.

Tässä viimein pääsin muuten siinä sivustoni modernisoinnissa niin pitkälle, että alan viimein pääsemään tämän nettipäiväkirjan vanhojen merkintäsivujen kimppuun. Eli vanhalla koodilla nää ovat, kun työtapa sama - ja pysyy samana. Front Page Express 2.0 on yhä käytössä winen kautta kylläkin.

Eli se on wysiwyg editori, jossa näkee heti miltä sivu näyttää.

Luovassa tilassa kun kirjaa kirjoitan, niin en aattele koodeja. Hybridimallilla mennään. Eli uusin merkintäsivu.. Hetki!

OK mä sain nyt kehitysidean ja sen kirjoitan tähän - muuten unohdan.

Eli mä voin kirjoittaa uusimman merkinnän kyllä front pageen ja muotoilla sen, laittaa kuvat ja tehdä linkit.

Poistaa vaan siltä muotoilut ennen tallennusta.. Jotta se ohjelma poistaa paljon koodia ja tekee siitä selvempää editoida.

Ja mä voin sitten siirtää sen koodin sille sivuille - jolle koostan kirjaa ja se voi olla utf-8 - eikä ole onglemaa siinä, että skandit menee pilalle.

Hyvä oivallus! Ja tää tosiaan tuli juuri. Säästää multa aikaa. Voin rakentaa kirjaa suoraan, saan heti sitä moderniin muotoon. Tämä välivaihe on vain uuden oppimista ja vanhaan sovittamista. Selaimet nyt kuulemma katsovat kauas taakse koodikieltä. Että ne lukevat ikivanhat <font> koodit oletuksena. Muutenhan miljoona vanhat sivut ja järjestelmät muuttuisivat käyttökelvottomiksi.

Siinä internet romahtaisi.

Sitä kun on rakennettu tyylillä, kuten iso kaupunkikin. Infra, vesiputket ja viemärit ovat 1970 - 1980 luvulta kun itse kaupunki maan päällä saattaa olla 2000 lukua täynnä oleva hohdokas paikka.

Ei niitä voi vaan hylätä. Muuten se kaupunki on pian kuten 1600 luvulta. Sitä itseään kaduilla..

Eli mulla ei ole niin kiirettä koko kirjan modermisoinnissa. Se kyllä toimii, olen hätäkoodannut sen jo utf-8 muotoon. Ei hajoa. Blogger, jolla tätä vain jaan - siihen saakka, kunnes olen saanut sivustoni toimimaan myös puhelimissa ja muuta nykyturhuutta toimivuutta - tulee jäämään sit pois. Mutta vissiin vaan vuoden tai kahden päästä.

Ellei sitten Google ehdi ennen katkaisemaan palvelua. Siksi ylläpidän sivustoani, itse päätän sen jatkuvuudesta eikä se ole jonkun suuren firman armoilla. Tästä on paljon esimerkkejä. Palveluita, joita moni käytti - mutta Google päätti vaan lopettaa ne:

Google Reader - todella kätevä uutisten lukupalvelu.

Picasa - kuvapalvelu, joka korvattiin Google kuvilla josta alkaa tulemaan aika surkea käyttää. Itse tallennan kuvat myös dvd-r levyille. Ne kestävät aikaa.

Google+ oli yritys haastaa Facebook, valitettavasti kaatui vähäisen käytön takia. Mutta toisaalta, siitäkin olisi tullut samanlainen systeemi - joka hukkaa kaiken, mitä facebook on.

Blogger - yksi vanhin palvelu Googlelta, jota yhä ylläpidetään.

Google haku - tehostettu, lue pilattu tekoälyllä.

Google gemini - tökkivä tekoäly, toimii toisinaan hyvin, toisinaan tekee omiaan. Ei tee sitä mitä pyydetään. Olen käyttänyt sitä enkä suosittele. Joskus toimii loistavasti, joskus jää olettamaan asioita ja unohtaa mitä pyydetään. Jättää koodiin omia merkintöjä.

Ja google "tehostaa" kaikkia palveluitaan nykyään sillä tyhjää olettavalla tekoälyllään.

Lopputulos: Google häviää netistä seuraavan 4 vuoden kuluessa.

Ennustus: Palvelut, joita Google pilaa ensin käyttökelvottomiksi tekoälyllä:

Gmail
Haku
Maps
Google Kuvat
Youtube
Google Play, android (kännykkäsi siis)
Google Docs

Noiden hajoaminen sitten vaikuttaa kaikkiin. Suomi.fi lähettää sähköpostia ihmisille tärkeistä asiakirjoista. Ja sitten joku suurempi päättää - ettei netti enää sähköpostia tarvitse.

No käytetään sitä tekoälytilaa

Haku. Epäluotettavat vastaukset: Tekoäly voi antaa itsevarmasti vääriä tai jopa vaarallisia tietoja (hallusinaatiot), erityisesti terveyteen liittyvissä hauissa.

Tässä vaiheessa se vaihtoi kielen englanniksi, sitä piti pyytää vaihtamaan kieli takaisin suomeksi. Kuten se todisti pointtini.

Maps. Hallusinaatiot ja virhetiedot: Tekoäly voi keksiä aukioloaikoja tai väittää ravintolalla olevan palveluita (kuten esteettömyys), joita sillä ei todellisuudessa ole. Tai sitten ohjaa tielle, jolta ei ole poispääsyä tai on painorajoitettu.

Google kuvat: (tuleva google deepfake)
Vääristyneet muistot: Magic Editorin kaltaiset työkalut mahdollistavat taivaan värin vaihtamisen, ihmisten siirtämisen tai esineiden poistamisen. Tämä johtaa todellisuuden väärentymiseen ja muistojen korruptoitumiseen. Ihmisten tyhmentymiseen ja lähimuistin katoamiseen.

Youtube:
Tekoälyllä tehdyt roskavideot: Youtube on täyttynyt kanavista, jotka julkaisevat täysin tekoälyllä tehtyjä videoita, jotka varastavat toisten tuottamaa sisältöä. Tämä massatuotettu sisältö hukuttaa alleen aidot sisällöntuottajat. Maailma täyttyy tekoälyllä tuotetusta paskasta koska suurempi yritys tahtoo niin.

Google docks - eli se toimisto-ohjelmien haastaja. Aputoiminnot vain tylsistävät asiakirjat.

Tekstin laatu kaatuu, ihmisten oman osaamisen katoaminen.

Google haun pilaaminen tekoälyllä on se kaikkein vaarallisin nykytrendi, joka voi vaarantaa ihmishenkiä.

Ja kaikkein pimein lopputulos: Ihmiskunta ei enää osaa mitään ja kuolee pois kun ei osaa tehdä mitään ilman sähköä.

Asumme pienellä planeetalla suuren auringon vieressä, joka voi puhaltaa koska vaan meidän teknologiamme pois.

Itse käytän siis tekoälyä, se toimiessaan tuottaa ihan hyvää ja käyttökelpoista koodia. Joita pystyy itse sitten säätämään tahtomakseen. Eli opin siinä samalla. Tekoäly on mulle opettaja, ei tekijä. Milloinkaan en laita sen luomaa koodia sivuille, ilman testausta.

Ei kannata helpon elämän toivossa, mennä helpompaa kautta. Se tie on aina pidempi.

Savitaulut olivat olemassa kauan ennen internetiä ja tulevat olemaan vielä kauan internetin jälkeen.

Paradoksiahan se on, että siis mä ylläpidän nettisivustoa.

Mutta jokaisella pitää olla joku oma elämäntyö, se kuuluu ihmisyyteen. Tahto että sut muistetaan. Vaikka sitten deep fakella.

Ok. Kesän odottamisestahan tämän piti kertoa, mutta se näemmä tyylini mukaan taas syöksyi jonnekin muualle.

Mutta vielä loppusanoiksi.. Toi keksimäni työtapa onkin hyvä. Teenpä siihen sapluunan.
Tää merkintä saa olla uuden työtavan ensimmäinen testikappale.

kirjoitan siis olen. Maailma muuttuu ja pitää muuttua siinä mukana. Valitettavasti?

Suru-uutinen ja lisää lapsuudenmuistoja Kaipolasta

 

*new*

03.02.2026
Vaiennut hiljaisuus

On Ismo Alangon kappale, mutta tämä teksti ei kerro siitä. Luin eilen paikallislehdestä suru-uutisen väestömuutos- palstalta. Mutta ennen syventymistä siihen, kerron syyn Ismo Alanko-viittaukseen.

Vaiennut hiljaisuus. Se kyseinen musiikki esitys lähti soimaan soittolistalta viimeiseksi jääneenä kappaleena, kun avasin Audacious - soittimen. Mutta kappaleen nimi toimii.

Nyt sitten mennään aika kauaksi historiassa, aina vuoteen 1988 asti. Kenties. En ole täysin varma vuosiluvusta, jolloin mulle suositeltiin toiminnaksi seurakunnan nuorisotoimintaa. Taisi olla kenties juuri tuo vuosi 1988 - sillä se oli sen jälkeen kun mä aloin olemaan liian vanha olemaan Kaipolan Moniksella. ( Lisätieto )

Eli se sama rakennus Kaipolassa, jossa olin ollut ennen ala-astetta "leikkikoulussa" Eli kuten päiväkoti, mutta vanhemmille lapsille. Päivittäistä kerhotoimintaa siis. Eli vuonna 1988 samassa paikkaa siis aloitti joku ryhmä nuorille, jotka eivät muuten liikkuneet. Tai ei ollu kavereita tai jotain sellaista. Se osuu juuri siihen aikaan, kun se syvä masennus alkoi.

Se masennusaika ikävuosinani 10 - 17 tuhosi aika paljon muistoja tuolta ajalta. Niitä on vasta nyt alkanut pikkuhiljaa palautua. Mutta asiaan tämän pohjustuksen jälkeen.

Eli eilen näin sen nuoriso-ohjaajan kuolemasta tiedon siltä väestömuutospalstalta. Kyseinen nuoriso-ohjaaja tiesi mun masennuksesta. Auttoi rippileirillä ja se kun pidettiin Särkisaaren leirikeskuksessa - niin sieltä on näteimmät muistot hänestä. Hyviä muistoja.

Ja siellä Kaipolan "kirkon" mäellä muistan, kun pelattiin sählyä. Mut aika valittiin maalivahdiksi kun olin hyvä siinä. No sitten hänen lyömä lämäri meni vähän pitkäksi ja meinasi osua hänen oman autonsa tuulilasiin. Muistan vieläkin kun se pallo lensi kohden sitä ajoneuvoa ja hänen huutonsa "Eiii..!"

Olin siis hyvä maalivahti ja tuohon aikaan mulle teki hyvää tietää olevani jossain hyvä.

Sukunimi Hirn. Sillä paikalliset tunnistavat kenestä puhun. Tietenkin se säväyttää vähän, kun saa tietää ihmisen poismenosta, joka kerran auttoi.

Voisin kirjoittaa siis lisää myös lapsuudenmuistoja Kaipolan "kirkon" mäestä, Eli kappeli mäen päällä, jonne johtaa Kaipolan Kirkkotie. Näemmä ei ole mitään toimitaa nykyään siellä, ei näy google mapsissa. Street view auki. Eli se on kaksi kerroksinen ruskea rakennus, jonka seinässä on risti. Yläkerrassa on kirkkosali ja sen toimistot. Alakerrassa taas oli se leikkikoulu. Muistan, että monesti pyöräilin tuolle mäelle ja laskin pyörällä portaat alas. Ne kun olivat sellaiset leveät. Se oli kivaa, vaikka isä kyllä oli sanonut, ettei nii kannata tehdä. Renkaat voi mennä. Kuten joskus kävikin.

Siellä oli meillä leikkikoulun aikaan mäenlaskupaikkakin. Se rinne sillä mäellä, joka johti ojaan. Siinä näki tielle, mutta joku mennyt kasvattamaan metsän siihen rinteeseen viimeisten 44 vuoden aikana. Luonto valtaa alaa. Sen huomaa viime kesänä Kaipolasta otetuissa street view kuvissa. Pitää kyllä ensin kesänä viimeistään lähteä Kaipolaan ja ihan vain kävelemään.

Vaan noi uudet kuvat. Sen keltaisen talon piha on umpeen kasvanut ja kasvillisuuden keskellä näkyy myös autokin. Se talo oli koulumatkan varrella. Pelkäsin ohittaa sitä, koska siellä oli haukkuva koira, jolla oli kai pitkä hihna. Niin pitkä, että se otus pääsi ihan kadulle asti.

En muuten ole katsonut Kaipolaa aikoihin edes street view kuvina. Enemmän tosiaan sen keskustassa k-marketin läheisyydessä olen ollut. Lapsuudenkoti kun on siellä. VAAN.. Kaipolan (lähivuosina vai oliko se ihan tänä vuonna 26 lakkautettava) koulu näyttää aika alastomalta, kun sen edestä on kaadettu suuret kuuset.

Kaipolan koulutien mäki on näemmä nykyään kielletty moottoriajoneuvoilta, vain pihoihin ajo on sallittu. Vissiin Googlen kamera-auto on poikennut jonkun pihassa, kun se tie on kuvattu viime vuoden kesäkuussa.

Monta muistoa tuolta kadulta. Kun ala-asteella oli taksvärkkiä, niin mä sain tehtäväksi putsata roskista sen kadun toisen puolen ojat. Myös monesti testattiin polkupyörien jarruja siinä mäessä. Katu päättyy Olkkolantiehen. Tuohon aikaan siinä oli vilkasta rekka liikennettä tehtaan vuoksi. Viimeksi kävelin tuosta jotain 10 vuotta sitten. Metsä on kasvanut tuossa ajassa takasin. Tuolloin tuolla oli suuret hakkuut. Mutta näemmä Googlen kamera-auto on mennyt sen kadun läpi, jonka kummassakin päässä on moottoriajoneuvokielto.

Kuvat otettu kesä 2025. Löytyy näemmä syyskuussa 2025 otettuja street view kuvia Kaipolasta. Pitkäänvuoreen menevän tien nykykunto yllätti. Se on kuten mökkitienä. eli tien keskeltä alkaa puskea ruoho läpi. Vuonna 1998 monesti kävelin Pitkäänvuoreen maisemia katsomaan.

Jep. Oli kokemus mennä Kaipolan huudeille edes virtuaallisesti. Puita kasvanut moneen paikkaan ja tietynlainen surullisuus paistoi kuvistakin. Ne otettu tehtaan lakkautuksen jälkeen. Kaipolasta on iso osa poissa nykyään, vaikka tehdasalue kenties eheytyisikin työpaikoiksi. Niin se ei enää tule olemaan paperitehdas. Sen tuoksut eivät enää "haise"

Kaipola siis nykyisellään tekee mut surulliseksi, vaikka taajama kenties joskus taas nousee. Onhan se Päijänteen rannalla. Jämsä kuitenkin kehittyvä kaupunki Himoksen vuoksi.

Kaipola oli jännä paikka olla lapsi.

aamun yllättävä ajatusvirta

 02.02.2026
Kylmin aamu vuonna 26

Ulkona on tällä hetkellä -30c astetta. Lapissa missään, tiehallinto fintrafficin automaattisten kelitietojen mukaan - ei ole tällä hetkellä alle -20c pakkasia. Kylmyyskeskittymä on nyt eteläsuomessa. Samaisen puljun liikennetilanne palvelun mukaan, ei ole yhtään junaa myöhässä. Mikä on aika jännä asia kahdestakin syystä.

Junia ei enää tehdä Suomessa, jossa niistä tulisi talvikestäviä. Ja toiseksi kaukojunat eivät vielä ole lähteneet tänään liikennöimään oikein missään. Tai tarkistan tämän tiedon Juliasta https://juliadata.fi/live?mode=situation ja tällä hetkellä kellon ollessa 5:55, kaukojunia on kulussa 12 kappaletta ja liveseurannan mukaan täsmällisyys prosentti oli tämän kappaleen aloittamishetkellä 88% Nyt se on 83% Näitä junia on tasan 1 kappale kulussa: A G M O Y ja VET

Pakkasta on siis eteläsuomessa laajasti ja junaradoilla voi nähdä ohi syöksyvää salamointia pakkasen paukkuessa pentagrafissa. Siitä on muistoja, kunnon talviukkonen näkyy vaunun ikkunasta kun se on se veturista ensimmäinen. Sähköteknillisten seikkojen aiheuttama talvi-ilmiö sähkötetyillä rautateillä.

Muuramen kelikamerassa on näkynyt myös juna eilen klo 16:35. Itse kamera ei ole kuvannut mitään viime yönä. Viimeinen sen ottama kuva on 00:55

Sitten se taisi jäätyä rikkihajalle. Tie 24 Kuhmoinen, Patavesi kamera vahvistaa asian. "00:55 warming up.." Eli musta kuva tuolla kameran häiriösanomalla, joita enemmän kyllä on tavannut Lapin kelikameroissa.

Taikka Fintrafficilla saattaa olla tänään suurempi vikatilanne päällä. Myöskin Lapin kelikamerat ovat seisahtaneet tuohon kellonaikaan: 00:50 tai lähelle sitä.

Ei siis tuoreimpia kelikamerakuvia ole saatavilla. Hyvä. Tartte nyt niistä kyylätä, että olisiko joku ihmeen poro sattunut kameraan osumaan.

Vaan toi pakkanen on näemmä lauhtumassa. Äsken omassa mittarissa oli -30.1c mutta nyt vain -29.9c Eihän se oli kuin jotain 50 astetta hellerajan alapuolella. Eikä itsellä enää ole sitä talvi-asmaa - niin ulkona voi käydä, olla. Kuten käydä vaikka hommaamassa itselleen ruokaa. Tosin oli 10 vuotta sitten.

Kun oli pakkasta alle -15c niin minusta tuli tämän kerrostalon vanki. Asmalääkkeen avulla pääs käymään kaupassa ja silloinkin sai sitten sen matkan jälkeen yskiä sen tunnin. Nuorempana poltin tupakkaa ja se johtui siitä.

Saarnaushommiinko tässä sitten alan? En. Kuka mä olen kieltämään muiltakin tuon kokemista? Kun et saa unta muussa, kuin istuma-asennossa. Tai tosiaan pakkanen salpaa hengityksen, että hyvä et pääsee roskat ulos viemään.

En mä sitä iloa keneltäkään ole kieltämässä, että tajuaa asian kantapään kautta - kun joskus joku paasasi, että kannattaisi lopettaa tupakointi. Että olis pitänyt kuunnella.

Ja kyllä mä tiedän siis sen tarpeen, sen joka saa tästäkin talosta porukkaa vissiin nytkin lähtemään ulos tupakalle. Se halu on suuri. En tiedä voiko tätä verrata, mutta toi kynsien pureminen. Jos näen että johonkin sormeen on kasvanut kynttä, niin tulee pakonomainen himo purra se pois - vaikka tiedossa on, että sormi saattaa kipeytyä. Sekä että kyllä edelleen se tupakan haju saa hyvin pienen osa minusta tahtomaan polttamista. Mutta järki sanelee, ettei kannata. Jos se tupakansavu on sankempaa - niin saan yskäkohtauksen.

"Kaikki mitä haluat on elämää vastaan, siis pyydä mahdotonta" CMX - Pyydä mahdotonta.

Soivan kappaleen lyriikka osui aika hyvin nyt aiheeseen. Vai mahdotonta pyydettävä. Haluan lentävän lehmän, jonka voisi kivasti satuloida. Sillä sitten voisi lentää vaikka jonkun televisioidun joukkotapahtuman taivaalla.

Mutta kaiketi pitäisi tuolloin huolehtia, että se lehmä on käynyt tarpeillaan ennen lentomatkaa. Tai sitten voisi sataa lehmän läjiä taivaalta kymmenien metrien korkeudelta. Se vissiin tekisi tuhoja maassa. Autojen tuulilasit menisivät hajalle. Joku vielä kuolisi kun sellainen osuisi päähän. Kuolinsyyn merkitseminen papereihin olisi jännä homma.

Tosin sen lehmän pitäisi omata vahvat lentolihakset, suuret siivet ja käyttää niitä kuten kolibri. Se kyllä vaikuttasi sen lehmän ruumiinrakenteeseenkin. Sehän painaisi melkein tonnin.

Mutta lukijani mielikuvitus kyllä osaa tilanteesta luoda omankaltaisen kuvan. Aivonne ovat ohjelmoitavissa: luo mielikuva, jossa lentävistä lehmistä sataa lantaa väkijoukon päälle.

Okei.. Vissiin tää viikko voidaan aloittaa.

Aamun yllättävä muistoputki

 

30.01.2026
Pistoke seinään

Tänä aamuna oli pakko jäädä kuuntelemaan kappaletta,
joka tuli YLE Radio Suomesta. Se vei ajassa takasin. Goo Goo Dolls - Iris

Kappale on julkaistu 1998 - juuri siihen aikaan, kun mä olin elämässä siinä tilassa, että.. Se vain osui kertosäkeensä ansiosta. "And I don't want the world to see me - cause I don't think that they'd understand"

Vapaa suomennos "Ja mä en tahdo maailman näkevän mua nyt, sillä en usko että se ymmärtää"

Elämäni kohta silloin, kait toi radiosta tuli tallennettua C-kasetille vuonna 1998 syksyllä. Pikainen kertaus 1990 lukuuni. Syvästä masennuksesta toipumista, nuorisopsykiatriaa, kotiseudulta irti repäisyä, opiskelu aikoja, aikuistumista nopeassa tahdissa, sekava seurustelu suhde, paluu takaisin kotiseudulle jossa ei enää ollut kavereita ja ei tietoa tulevasta. Samalla vielä kantaen kaikkea pahaa pääni sisällä, jota olin kokenut hoidossa. Sekä se - että kun todellakin piti päästä eteenpäin elämässä. Asuin vielä kotona, vaikka olin "asunut" muualla jo 2 vuotta hoidon ja opiskelujen takia. Joten tilanne ei enää toiminut. Tahdoin eteenpäin elämässä - ei ollut tietoa, että miten homma etenisi.

Kyseinen kappale soi siis useasti korvalappusstereoissa kun tein pitkiä kävelylenkkejä. Ja nyt se laulu taas vei mut siihen aikaan, syksyyn 1998. Vuonna 1999 elämä muuttuikin paremmaksi ja jatkoi parantumistaan pikkuhiljaa siitä eteenpäin. Palaan niihin aikoihin joskus myöhemmin. On vielä olemassa ne C-kasetti mix kasetit, joihin nauhoitin radiosta hyvää musaa ja sit kuuntelin kävellessäni.

Siihen aikaan olis kiva joskus tosiaan palata. Teen sen joskus. Lisää 1990 luvustani löytyy merkinnästä, jonka tein 19.05.2022 -
all out 1990s

Vaan ei koskaan voi tietää, mitä saa kun laittaa radion pistokkeen seinään. Laite herää ja saattaa soittaa jopa kappaletta, jota jää kuuntelemaan. Koska se on yllätys aamussa. Tänään perjantaina voitte yllättyä, jos laitetta YLE Radio Suomen päälle 22:10 lähtien.

Ysäriä tulee. Club Millenium. Ajat muuttuvat..

Ja osa niistä tuolloisista kävelyreiteistänikin on jo luonto vallannut. Kuten tie Pitkävuoren huipulle. Se on kuten mökkitietä nykyään. Eli kaksi uraa ja keskellä vähän nurmea. Ei ole ollut tarvetta kahdelle kaistalle aikoihin.

Ja tää pallo vaan pyörii avaruudessa koko ajan rataansa auringon ympäri. Nyt itselleni on kierros numero 50 menossa. Maapallon kyydissä olen pyörinyt keskimäärin 18190 kertaa nopean laskutoimituksen 365 x 50 - 300 mukaan. Sen luvun kun jakais kahdella, niin saisi aamujen lukumäärän - joita olen kokenut.

Tämä aamu on kylmä. Pakkasta ulkona -21c astetta. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Pikkubussi klo 8:20 vai sitten ihan oikea linja-auto klo 8:30, jolla päästä Jämsänkoskelle. Pakkanen saattaa vaikuttaa ajoneuvovalintaani. Taidan ahtautua pienempään menopeliin.

Viimeisen kerran. Kerta Jämsän paikallisliikenne JOPA antaa sen mahdollisuuden mennä tilavammallakin autolla ja ehtii perille yhdeksäksi silläkin.

Pitää muistaa sanoa se pikkubussin vakikuskille. Että mä en tuu enää sun kyytiin, kun on tilavampikin auto olemassa samalle reitille. Mutta tänään pakkasen tähden vissiin pitää mennä sardiinipurkissa.

Taikka sitten kävellä pari reipasta kierrosta sen entisen Linja-autorakennuksen ympäri, jossa enää on vain kuskejen taukotilat ja jonkun ihme tatuointifirman verkkokauppa.

Kylmä päivä voidaan aloittaa.

Jämsän kaupungintalo - muistoja

 merkinnässä kyllä se kaupungintalo, mutta ensin kerron mitä olen tehnyt. 

29.01.2026
8666 päivää

Nettipäiväkirjani täyttää tänään 8666 päivää. Sen kunniaksi mä sain valmiiksi sivuilleni Nettipäiväkirjan johdannon. Siinä on omat ajatukset ja sitten bonuksena tekoälyn tuottama analyysi kun syötin sille valtavasti merkintöjä tästä kirjasta. Se tiivisti siitä hyvä analyysin. Joka siis on luettavissa sivuillani www.simopahula.fi. Pitääkin laittaa siihen johdantoon tästäkin, että miksi viittaan sivustolla www.simopahula.fi saman nimiseen sivustoon. Kas. kirjoitinko mä tuonkin automaattisesti ylös.

Suoraa ajatusvirtaa siis tunkeutuu tuottamaani tekstiin aivoistani. No kerta se tuli jo mainittua, niin syy on se - että mä syydän tätä myös bloggerin blogiin - jonka tarkoitus on yksinomaan toimia jakokanavana nettipäiväkirjalleni. Saatan kyllä myöntyä ja laittaa siihen ne mobiiliasetukset taas päälle.

Ja nytkö mun pitäis sitten kertoa, että syyksi laittaa ne päälle vois olla ajatus - että joku lukisi näytöltään tätä tekstiä samalla kun kävelee vahingossa auton alle? En. en mä nyt sitä valuta tänne. Teknologia kritiikkiä. Sillä en nyt täytä tätä kirjaani tältä osin, joka toimii myös vastalauseena sosiaalisen median pintaliidolle ja keveydelle. Vaan tällä nätillä hetkellä, kun olen viimein edennyt kotisivuremontissa siihen kohtaan, jossa mä viimein voin säätää päivittäisiä työtapojani. Joihin tosiaan vaan kuuluu että päiväkirjan päivitän. Ja sitten edellisen merkintäsivun säädän arkisto kelpoiseksi.

Ja samalla oppinut paljon uutta koodaamisesta. Se oli oikeastaan ihan kivaa, oppia jotain uutta - mitä sitten soveltaa. Kyllähän noihin johdantoihin tulen sitten lisäämään asiaa. Sitä kun on.

MIKSI?

Koska kyllä mä tiedän, että tyylini on rönsyillä. Että olisi joku sivu, jolta löytyisi pääkohdat asioista. Elämänkertani uudelleen tuleminen? Kenties joskus voisin palauttaa sen "elämänkerran" jonka nuorena kirjoitin. Tuolloin ne asiat piti saada ulos. Järjestelen sivustoani siistimmäksi. Että olisi joku paikka (viimein ja vihdoin), josta voisi lukea helposti mitä mieltä mä asioista olen, mitä olen kokenut yms.

Eli annetaan nettipäiväkirjaa siis ihmisille..

Eilen kävin vasta illalla kaupassa, sillä päivällä kaikki oli liian kirkasta. Huurteiset puut, harmaa taivas ja päivänvalo tekivät kaikesta pelkkää valkoista massaa. Siksi odotin illan pimeyttä, että hain sen vessapaperin kun se oli lopussa. Samalla harjasin portaat ulko-oven edestä, ellei niille sataneesta lumesta tulisi muiden asukkaiden jaloissa jäätä. Jos lunta tampataan, niin siitä tulee sitten jääkerrosta portaaseen.

Citymarketin eteiseen oli tullut joku vihreä bumbelbee automaatti. Vissiin joku postihommeli. En tiedä tai edes kiinnosta, mistä on kyse. Käytän postin perus pakettiautomaattia tarvittaessa. Jämsästä katoaa R-kioski ensi kuussa. Tarkoittaa myös sitä, että täältä katoaa joksikin aikaa posti. Se on sitten Jämsänkoskella K-market Viljassa. Joka puolestaan tarkoittaa sitä, että kyseisessä kaupassa kauppa-asiointi valitettavasti hidastuu. R-kioski ei kannattanut. Ei tietenkään, aina kun sinne oli aatellut mennä ostamaan jotain, niin postiasiakkaiden jono sai kääntymään pois ovelta.

Myös paikallinen maamerkki on katoamassa. Jämsän vanha kaupungintalo. Se puretaan kevään aikana. Sisäilma ongelmien vuoksi.
Olin siellä työharjoittelussa opiskeluaikana, kellarissa. Tästä on 22 vuotta aikaa. Jo tuolloin se kellari haisi, mun piti pitää siellä ollessani ikkunaa auki - vaikka oli talvi.

Paikallista legendaa on se, että kaupungintalolta olisi käytävä joen ali keskustaan. Olen nähnyt omin silmin, että Jämsän kaupungintalon alimmasta kellarista (jonne menee portaat kellarikerroksesta, jossa olin tuolloin töissä) - Lähtee vielä alemmaksi portaat. Ne olivat täynnä tavaraa.

On kuullut kertomuksia, että kyllä sitä "tunnelia" pitkin jotkut olivat menneet 1970 luvulla. Nykyään se on varmaan täysin sortunut. Olin tuolloin kaupungin arkistolla atk tallennus hommissa. Allekirjoitin myös jotain dokumentteja, kun olin ne läpi käynyt ja niitä pitää säilyttää lain mukaan sen 50 vuotta. Joten Jämsän kaupunginarkistossa - missä se lieneekään nykyään - on myös minun käsialaani. Asiat, joita käsittelin siellä ovat salassa pidettäviä - edelleen.

Olin yläasteen työharjoittelun aikana 1990 luvun alussa hommissa kaupungin talonmiehen apupoikana. Tuolloin muuten taidettiin käydä siellä kaupungintalon alimmassa kellarissa. Ja monessa muussa jännässä paikassa, eli Jämsän kaupungintalo on mulle tuttua. Vaikkakin jonkun 35 vuoden takaa.

Tarkistin tästä nettipäiväkirjastani asian - ja se oli vuonna 2004 tammikuussa - kun olin siellä kaupungintalolla niissä hommissa. Myös löytyi jotain sensuurin ohi mennyttä "saippuaa" Mutta annan sen olla mukana kirjassa. Tää mun teos elää mun kanssa.

Pitänee tässä siis enemmän lähteä kuvailemaan kaupungintaloa. Se on tätä tulevaisuutta. Rakennukset, jotka ovat olleet siinä kuten aina - voivat vain kadota sisäilma ongelmien takia.

Jatkuu seuraavassa numerossa.

---

Väliaikatietoja ajatusvirran tyngän lopussa.

 (yritä itse keksiä parempaa otsikkoa tälle..)

  28.01.2026
..lasi 29 minuuttia..

Ja Miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu, joka lentää yli?

Ihmiskunta vaatii multa selvennyksiä tuottamiini lauseisiin. Eli "..lasi 29 minuuttia" oli mitä radio kertoi tänä aamuna, kun liitin sen pistokkeen pistorasiaan kahvinkeittimen johdon sijaan, Toinen on taas hutiklikkaus. Mun piti laittaa CMX soimaan, mutta sen sijaan klikkasinkin soittolistan Ismo Alangon hienoa musiikkia päälle. Kappale "pulu" oli jäänyt kertolausekohtaansa edellisellä kuuntelukerralla.

Keittokomerosta kuului jälleen kahvinkeittimen kuolinkorinat merkkinä valmiin juomiseksi. OK toi saattoi olla Suomen kieltä. Haen kahvini jotta sen aineosat alkavat vaikuttamaan aivotoimintaan.

AUDACIOUS musa soittimeni arpoi kappaleen "Media - Ismo Alanko Säätiö" Media, uutisia auki rikkomaan tätä raukeaa hetkeä, jolloin en ole kuullut muuta kun joku "pelasi 29 minuuttia" radiosta, siis ennen kuin irrotin sen pää virta lähteestä. Nyt tietokone sitten arpoi kappaleen: "E-mail internet seksi seksi seksi - Ismo Alanko Säätiöltä"

Tietokoneeni siis tahtoo päästä nettiin. Hyvä on, BRAVE selain auki ja syötetään Googleen tuo kappaleen nimi. Tehostetaan digivaikutusta laittamalla kuvahaku päälle? Tuota ei. "Tekoälytila" varoitti heti sähköpostin tietoturvasta, "Kaikki" tila (siis se normi haku) sanoi että kyseinen kappale on julkaistu vuonna 2000 Sisäinen solarium - albumilta. Kerta mulla oli google päällä, niin sain tietää - että Havaijin saarilla on vuonna 2019 pelastettu kissa puusta, joka oli siellä kolme päivää. Puu oli mänty tai kuusi. Artikkelissa mainitaan "pine" Tästä linkistä voitte vielä vissiin nähdä videonkin kyseisestä katista: <a href=" https://www.hawaiinewsnow.com/2019/03/06/amazing-cat-rescue-caught-camera-haiku/ ">kissapelastus</a> Oho.. no mä oon tässä taas koodaillut aikani. Piti vaan liittää kopioitu linkki. Onneksi enää vain pari sivua pitää rakentaa tyhjästä. Sitten pikkuhiljaa toi www.simopahula.fi sivustoni alkaa olla modernisoitu. 26 vuotta vanhassa sivustossa, jota on samoilla työtavoilla työstetty vuosikymmeniä - oli jo niin vanhaa koodia, että skandit alkoivat kaatuilemaan.

Ja kyllä siihen on mennyt tässä jo 2 kuukautta. En mä sitä joka hetki tee, mutta siinä samalla oppii uutta.

Otin eilen jo sivuston siitä nimestä, joka näkyy selainten välilehdillä - sen KEHITYSVERSIO tekstin pois. Sivu ei enää niin sanotusti "kehity" vaan alkaa olemaan rakenteellisesti valmis. Koko Etusivu, joka ennen oli vain ikivanha johdanto ja sitten paljon tekstiä yhdellä sivulla palstoineen - on nyt oma osionsa, jonka tekemiseen on mennyt sitä aikaa eniten. Koko sivuston kyllä ensiapuna utf-8 koodasin niin tiedosto sekä koodipohjalta. Hätäisesti siis, vanha koodi jäi mutta selaimet kyllä osaa sivut näyttää.

Mitä jatkossa? No mä olen ajatellut enemmän siirtyä tekstiarkiston tekstien lähdekoodin kimppuun. Kuitenkin tekstit näkyvät selaimessa nyt, ilman hajonneita skandeja. Parempi etusivu oli mitä tahdoin ja nyt se mulla on.

Ja sitä mä tässä alan taas työstämään. Netti kun vissiin vaatii uutta sisältöä koko ajan ja sitä kun tuotan, yrittämällä käynnistää ajatusvirtaa mutta samaan aikaan taustalla painaa se, että olis jotain tähdellisempää tehtävää sivujen eteen - kuin uusi nettipäiväkirjamerkintä. Niin hommasta ei tuu mitään.

Tahtoo sitten vaan tiedottaa, mitä on tehnyt eikä päädy jänniin asioihin. Viime yönä näin hyvin elävää unta, joten lepäsin hyvin.

Sivujen kimppuun vaan. Ainakin tämän nettipäiväkirjan johdanto olis kiva saada valmiiksi tänään.

---

Miksi on hyvä olla tylsää? Lausemaraton alkakoon.

 27.01.2026
Lausemaraton

Sivuillani on javascript, joka pyörittää ajatuksiani. Ja kerta se musiikkijohdanto tuli hienoksi sillä, että kirjoitin sen niin sanotussa nettipäiväkirja fiiliksessä - niin teen saman tuollekin.

Eli syventää niitä lauseita tähän tekstiin ja siten saada ajattelemaani sivuun näiden ajatusten taustat. Ensin tietty koodia

/ Wait for the DOOM of the humanity to be fully loaded.. done / add document.("DOOMLoaded", function(Y2K) { // load thougts of reason number of const sentences = [10]

Puretaan siis ne 10 ajatusta.

1. `Hyvinvointiyhteiskunta saattaa toimia moitteettomasti ja voi silti
unohtaa ihmiset koteihinsa muumioitumaan.`,

Yhteiskunta unohtaa ihmisiä muumioitumaan koteihinsa? Kyllä. Eli uusien kerrostalojen hyvä ilmanvaihto pitää asunnon olosuhteet tasaisena. Kuolleen ihmisen sisältämä kosteus katoaa siis kätevästi ulos. Eläke pyörii automaattisesti, Kela ei odota siis hakemuksia. Tietokannat näyttävät ihmisen yhä elävän. Ja jos asukas ei ole kotihoidon piirissä - niin kenties viimein palovaroittimia katsomaan tullut huoltomies sitten löytää hänet, jonka hyvinvointialueisiin paloiteltu hyvinvointimaa unohti. Vuokra, laskut ja muut kulut menevät suoraveloituksella. Postia ei enää jaeta yhtä usein, joten täyttynyt postilaatikkokaan ei herätä huolia. Jos ihmisellä ei ollut sukua, perhettä tai ystäviä. Taikka edes välittäviä naapureita, kerrostalosta tulee hauta.


2. `Maailma on jo menettänyt tulevaisuutensa
"käyttömukavuuden" nimiin - Ja me annamme sen yhä tapahtua.`,

3. `Vain 20 vuotta sitten ihmisillä ei ollut
tietotekniikan hirttosilmukkaa kaulallaan. `,


Näillä tarkoitan sitä valitettavaa tapaa, jolla teknologia hallitsee nuorison elämää. Pidetään puhelinta koko ajan käsissä lapsesta saakka. Tämä pilaa kädet, joilla sitten vanhana ei tehdä paljon mitään. Myös näkökyky menee pilalle, kun silmä ei saa toimia luonnollisesti. Myös tylsyyden kestäminen katoaa. Mikä johtaa siihen, että teknologian hajotessa ihminen ei osaa käyttää enää aivojaan. Jos kaikki tieto on laitteen varassa, niin maailmassa - joka on ilman virtaa viikkokausia - kukaan ei osaa mitään perusasioita. Internet on kiva ja tekoäly hauska, mutta sillä kolikolla on kolkko kääntöpuolensa.

4. `Mitään ei korjata tai paranneta, vasta kun on
pakko tai kantava rakenne on sortunut. Säästösyistä. `,

Infrastruktuurissa on paljon korjausvelkaa. Asioille tehdään vasta silloin jotain, kun tie joko sortuu tai silta julistetaan käyttökieltoon rapistumisen takia. Vesijohtoverkko on 50 vuotta vanhaa ja tarvitsee kiireellistä huoltoa. Mutta säästösyiden vuoksi, jos ennakoiva huolto maksaa vaikka 200 euroa, niin se tahdotaan säästää. Korjataan kyseinen asia vasta sitten, kun sen korjaus maksaa 20000 euroa ja on pakko.

5. `Tekniikka ei tee ihmisestä heikompaa.
Se tekee heikkoudesta helpommin piilotettavaa. `,

6. `Sivilisaatio ei murtunut – se vain
kadotti sielunsa koneisiin.`,

7. `Ennen oli kirjoja. Nyt on tykkää
jaa kommentoi tai reagoi`,


Emijoilla ei oikein voi tietoa tallettaa sadoiksi vuosiksi, kirjojen kadottaminen on tie siihen, että pyyhimme lajimme tulevaisuuden pois. Sähköisiin tallennustapoihin perustuva sivilisaatio ei ole pitkäikäinen sivilisaatio. Some tyhmentää ihmiset. Tai paremmin sanottuna: some tyhjentää ihmiset. Kun kaikki on heti ja siinä, niin pitkäjänteisyys kuolee pois ja samalla kyky oppia uutta katoaa.

8. `Tämä on vapaa maa eikä ketään
saa pakottaa toimimaan siten,
ettei vanhana olisi sairauksia nautittavana. `,

Nuoret saavat kyllä tupakoida vapaasti, jos tahtovat. Tein itsekin niin. Poltin tupakkaa paljon. Kyllä se oli sen talvi-asman arvoista. 10 vuotta sitten siihen sairastuin. Kun pakkasta oli alle -15c , niin olin kotitaloni vanki. Ulkona en saanut hengitettyä. Öisin sain nukuttua vain istuma-asennossa. Jos siitä unen aikana kääntyi, niin heräsi yskäkohtaukseen. Eli polta vain, kuka mä olen kieltämään samankaltaista nautintoa - jota itse koin 10 vuotta sitten? Tämä on vapaa maa. Käytä puhelinta vaan koko ajan, eipähän mun käsi siitä kipeydy sitten aikanaan. Näkee paljon ihmisiä, jotka pitävät paljain käsin puhelimesta kiinni, vaikka pakkasta olisi -25c
Ei se heti tunnu, mutta kylmä tekee hallaa ruumiille. En saarnaa, omatkin sormet välillä antavat kovaa kipua vaikkei niillä mitään tee. Ironista, että kylmä auttaa siihen kipuun, kun kylmälle altistuminen 25 vuotta nuorempana aiheutti sen kivun.

9. `Mayat olivat oikeassa:
Maailmanloppu saapui 12.21.2012 - mutta se on
ollut hiljainen maailmanloppu. `,

10. `Maailman digisointuminen tappaa ihmisten pitkäjännitteisyyden
eikä mihinkään osata enää keskittyä`,


Noi listan viimeiset ajatukseni sitovat toisiaan kiinni. Älypuhelimet alkoivat yleistymään juuri vuonna 2012 ja ihmisten käyttäytyminen samaten. 25 vuotta sitten ei juostu rotkoon puhelin käsissä, kun jahdattiin jotain virtuaalielukkaa puhelimen näytöllä. Maailman digitoituminen tekee hallaa ihmisten taidolle sietää tylsyyttä. Tylsyys tarkoittaa hetkeä, jolloin voi keksiä uusia ideoita. Tilaa sanotaan myös luovuudeksi.

Eli asiat siis käsitelty ja kenties saan noista jotain aikaakin. Vaan toi tylsyyden muuttaminen luovuudeksi? Miten se tehdään?

Ala ajattelemaan näkemääsi. Se voi olla mitä tahansa ja mieti siitä vaikka "miten toi oikein toimii?" , "mihin sitä voisi muuten käyttää, kuka sen ja miten se tehtiin?" ja kaikkein tärkein: "Kuinka mä sen itse oikein tekisin?" Ja yhdistät jo asioita päässäsi.

Et sä tietotekniikkaa tarvitse koko ajan katsoa, sulla on korvien välissä oikea supertietokone. Käytä sitä välillä. Aivot ovat kuten lihas, ja lihasta ei käytä - se surkastuu. Mikä tarkoittaa seuraavia: Muisti heikkenee, keskittymiskyky katoaa, ongelmanratkaisukyky pienenee. Altistaa Dementialle ja Alzheimerin oireiden varhaistumiselle.

Unet katoavat. Kyky nähdä unia häviää tai unen laatu heikkenee. Eli sanaristikot avuksi. Ne ovat hyvää aivojumppaa. Oikeiden kirjojen lukeminen auttaa keskittymiskykyyn. Kävele metsässä ilman laitteita. Se auttaa silmiä ja mieltä.

Koe tylsyys - se kannattaa! Hyödynnä sitä! Tylsyys on supervoimasi, jota tekoälyllä ei ole.