Miten lapsena luetut kirjat vaikuttavat nykyään?

 05.02.2026
Mitäs tuli nuorena luettua? Pupu Tupunasta hukattuihin silmälaseihin

"..seuraavaksi voisi maistua kani.." Laitoin jälleen radio Yle Suomen hetkeksi päälle ja toi lause kuului ämyreistä. Pupu Tupunaako ne on siellä lihoiksi laittamassa? Raadollista toimintaa. Kuten se, että hakiessani aamukahvia ja samalla kun huuhtelin kahvimukin - niin sammutin keittimen. Ja jäin odottamaan sen laitteen korinoita, joita ei saapunutkaan. Laite sammutettiin, ennenkun se oli päässyt tekemään suorittamansa teon loppuun - koska sen omistajaa alkoi kiinnostamaan enemmän se, että kuka tai mikä se Pupu Tupuna oikein oli?

Jänis vissiin, muistan lapsena sen olleen joku satu-hahmo. Googlehaku sillä nimellä palautti kyllä kuvia ja tiedon, että moni 1970 - 1980 luvun lapsi oppi lukemaan Pupu Tupunan avulla. Eli se kolahtaa omaankin nilkkaan. Nykyään se on saatavissa äänikirjana. Sehän auttaakin lukemaan oppimisessa paljon. En saa mitään wow-elämystä noista näkemistäni hahmon kuvista.

Ei edes sen lastenohjelman tunnusmusiikkikaan, joka löytyi saanut muistoja heräämään. Toisin kun sen laulun lyriikka menee "..minä olen veikeä. minä olen ponteva Pupu tupuna.."

Ylen äänitteen taso on aika hiljainen, joten kovensin äänenvoimakkuutta tietokoneestani. Mulla soi CMX taustalla, enkä oikein ollut kuullut - että mikä kappale sattui soimaan. Sattui olemaan se klassikoksi muodostunut CMX:n kappale, jossa lyriikka menee "RAISKAAN SEN.. RAISKAAN SEN"

Joten hyvin hämmentävä ja yllättävä lisäys kuulemaani lastenohjelman lyriikaan oli se kertosäe. Varsinkin äänenvoimakkuuden lisäyksen jälkeen.

Että se siitä sadusta. Teemojen törmäys oli valtava ja kieltämättä hauska.

Sanomattakin on selvää, että toi episodi herätti kerralla. Aamukahvi kuitenkin on hyvää. Ja toi kyseinen kappale on CMX - Lapsi. Jossa se "lapsi" on nahka-asuinen pikkupaholainen. JA se on levyltä Kolmikärki Gold.

Ei sellaista kohtaloa anneta Pupu Tupunalle, vaikken mä muista siitä muuta kuin etäisesti jotain. Että lapsena tykkäsin. Vissiin kun sen kautta oppi lukemaan. Mikä siis oli eka sysäys sille, että aloin lukemaan. Herra Huut (niitä on monta kirjaa), Meidän Koulu, Muumikirjat, Hevonen - joka hukkasi silmälasinsa..

Aivan. Olen lukenut monta kirjaa ja niistä alkoi tulemaan muistijälkeä. Kerta toi Googlen hakukone sitten tilttasi - niin alan kaivamaan tietoja aivoistani.

Kyllä.. Muistan lukeneeni ja paljon kun sen taidon opin. Meni kyllä ns. "aikuisten kirjoja" Ei mitään sellaista, mitä lukijani kenties kaksimielisyyteen sortuva aivokoppa sai päähänsä. Vaan jotain kesäpaikasta löytyneitä 1960 luvun pokkareita. Enhän mä niistä paljon mitään ymmärtänyt, mutta tulihan luettua. Myös vanhat 1950 - 1970 lukujen Seura-lehdet kiinnosti. Ne olivat jännän suurikokoisia.

Myös Valittujen palojen ne Vitsi-palstat menivät mulle. eli niitäkin luin ja sit jotain artikkeleita. Ehkä tieteestä tai muusta sellaisesta.

Mulle tuli mutu tuntuma jostain muustakin - mitä tykkäsin lukea. Ehkä yksinäisyydestä, outoudesta (Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa), surumielisyydestä kertova kirjallisuus alkoi kiinnostamaan jossain vaiheessa 12 - 15 vuotiaana. Tietty. Tuolloinhan mä aloin tuntemaan masennusta - joten se vaikutti myös siihen, mitä tykkäsin lukea.

Mutu jääköön taustalle, Sen vuoksihan sitten kun 2000 luvun alkuvuosina aloin itse kirjoittamaan - niin kirjoitin tekstejä, joita tahdoin itse lukea. Kun mielestä ei löytynyt enää - niin se piti itse alkaa kirjoittamaan.

Sehän siinä varmaan sitten onkin taustalla. Että miksi mun tekstejä on kehuttu hyviksi. Ne eivät ole vaan tehtyjä, vaan ne ovat tunnettu samalla kun ovat kirjoittuneet.

Siksihän tässä pidän pientä taukoa sen Healingdomen kirjoittamisessa. Tunne alkoi katoamaan, se tulee kyllä takasin jossain vaiheessa. Kuitenkin yli 100 sivua vuodessa on aika hyvin. Se itselleni antamani syntymäpäivälahja vieläkin antaa iloa. Kaipasin, että olisi suuri teksti jota käsitellä. Ja työstää.

No nyt mulla sitten on niin suuri teksti työstettävänä - että tekstitiedostona se ei mahdu enää 3½ levykkeelle. Olen siis täyttänyt koko korpun.

Että mä en ollutkaan aikoihin muistanut sitä hevosta, joka hukkasi silmälasinsa. Yllättävän paljon aloin muistamaan siitä Hannu Mäkelän kirjasta ja vain siksi, että ennen aamuseitsemää radiossa puhui joku nainen sanoen "seuraavaksi voisi maistua kani"

Toivottavasti hän sai nälkänsä tyydytettyä. Oli se sitten kirjaimellinen tai verbaalinen nälkä. Jänis kuitenkin hyppi maassa. Näkyy jäljet lumessa ikkunani takana. Villieläimet siis hyppivät kotini ulkopuolella.

Jep.. aika helppoa nyt tää kirjan ylläpito vaikka teenkin sen nyt suoraan lähdekoodiin Front Pagen kautta. Ajattelemani työtavat toimivat. Hyvä asia. Pientä hiemista vaan oli. Meinasin palata 25 vuoden taakse vahingossa kääntämällä merkintöjen järjestyksen - että uusin olisi ensin ja vanhin sen alla. En ala ajattelemaan, että se olisi ollut järkevämpi systeemi - mutta menköön näin kun tää nettipäiväkirja on toimitettu jo 25 vuotta siten, että uusin teksti on merkintäsivun lopussa. En tule myöntämään - että tässä samalla tajusin, että se juuri tajuamani toinen tapa olisi kätevämpi. Mutta kun aattelee tämän kirjan arkistoja, niin..

SE ON LIIAN MYÖHÄISTÄ JA LIIAN SUURITÖINEN HOMMA TOTEUTTAA!

hitto..