Aamun yllättävä muistoputki

 

30.01.2026
Pistoke seinään

Tänä aamuna oli pakko jäädä kuuntelemaan kappaletta,
joka tuli YLE Radio Suomesta. Se vei ajassa takasin. Goo Goo Dolls - Iris

Kappale on julkaistu 1998 - juuri siihen aikaan, kun mä olin elämässä siinä tilassa, että.. Se vain osui kertosäkeensä ansiosta. "And I don't want the world to see me - cause I don't think that they'd understand"

Vapaa suomennos "Ja mä en tahdo maailman näkevän mua nyt, sillä en usko että se ymmärtää"

Elämäni kohta silloin, kait toi radiosta tuli tallennettua C-kasetille vuonna 1998 syksyllä. Pikainen kertaus 1990 lukuuni. Syvästä masennuksesta toipumista, nuorisopsykiatriaa, kotiseudulta irti repäisyä, opiskelu aikoja, aikuistumista nopeassa tahdissa, sekava seurustelu suhde, paluu takaisin kotiseudulle jossa ei enää ollut kavereita ja ei tietoa tulevasta. Samalla vielä kantaen kaikkea pahaa pääni sisällä, jota olin kokenut hoidossa. Sekä se - että kun todellakin piti päästä eteenpäin elämässä. Asuin vielä kotona, vaikka olin "asunut" muualla jo 2 vuotta hoidon ja opiskelujen takia. Joten tilanne ei enää toiminut. Tahdoin eteenpäin elämässä - ei ollut tietoa, että miten homma etenisi.

Kyseinen kappale soi siis useasti korvalappusstereoissa kun tein pitkiä kävelylenkkejä. Ja nyt se laulu taas vei mut siihen aikaan, syksyyn 1998. Vuonna 1999 elämä muuttuikin paremmaksi ja jatkoi parantumistaan pikkuhiljaa siitä eteenpäin. Palaan niihin aikoihin joskus myöhemmin. On vielä olemassa ne C-kasetti mix kasetit, joihin nauhoitin radiosta hyvää musaa ja sit kuuntelin kävellessäni.

Siihen aikaan olis kiva joskus tosiaan palata. Teen sen joskus. Lisää 1990 luvustani löytyy merkinnästä, jonka tein 19.05.2022 -
all out 1990s

Vaan ei koskaan voi tietää, mitä saa kun laittaa radion pistokkeen seinään. Laite herää ja saattaa soittaa jopa kappaletta, jota jää kuuntelemaan. Koska se on yllätys aamussa. Tänään perjantaina voitte yllättyä, jos laitetta YLE Radio Suomen päälle 22:10 lähtien.

Ysäriä tulee. Club Millenium. Ajat muuttuvat..

Ja osa niistä tuolloisista kävelyreiteistänikin on jo luonto vallannut. Kuten tie Pitkävuoren huipulle. Se on kuten mökkitietä nykyään. Eli kaksi uraa ja keskellä vähän nurmea. Ei ole ollut tarvetta kahdelle kaistalle aikoihin.

Ja tää pallo vaan pyörii avaruudessa koko ajan rataansa auringon ympäri. Nyt itselleni on kierros numero 50 menossa. Maapallon kyydissä olen pyörinyt keskimäärin 18190 kertaa nopean laskutoimituksen 365 x 50 - 300 mukaan. Sen luvun kun jakais kahdella, niin saisi aamujen lukumäärän - joita olen kokenut.

Tämä aamu on kylmä. Pakkasta ulkona -21c astetta. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Pikkubussi klo 8:20 vai sitten ihan oikea linja-auto klo 8:30, jolla päästä Jämsänkoskelle. Pakkanen saattaa vaikuttaa ajoneuvovalintaani. Taidan ahtautua pienempään menopeliin.

Viimeisen kerran. Kerta Jämsän paikallisliikenne JOPA antaa sen mahdollisuuden mennä tilavammallakin autolla ja ehtii perille yhdeksäksi silläkin.

Pitää muistaa sanoa se pikkubussin vakikuskille. Että mä en tuu enää sun kyytiin, kun on tilavampikin auto olemassa samalle reitille. Mutta tänään pakkasen tähden vissiin pitää mennä sardiinipurkissa.

Taikka sitten kävellä pari reipasta kierrosta sen entisen Linja-autorakennuksen ympäri, jossa enää on vain kuskejen taukotilat ja jonkun ihme tatuointifirman verkkokauppa.

Kylmä päivä voidaan aloittaa.