Suru-uutinen ja lisää lapsuudenmuistoja Kaipolasta

 

*new*

03.02.2026
Vaiennut hiljaisuus

On Ismo Alangon kappale, mutta tämä teksti ei kerro siitä. Luin eilen paikallislehdestä suru-uutisen väestömuutos- palstalta. Mutta ennen syventymistä siihen, kerron syyn Ismo Alanko-viittaukseen.

Vaiennut hiljaisuus. Se kyseinen musiikki esitys lähti soimaan soittolistalta viimeiseksi jääneenä kappaleena, kun avasin Audacious - soittimen. Mutta kappaleen nimi toimii.

Nyt sitten mennään aika kauaksi historiassa, aina vuoteen 1988 asti. Kenties. En ole täysin varma vuosiluvusta, jolloin mulle suositeltiin toiminnaksi seurakunnan nuorisotoimintaa. Taisi olla kenties juuri tuo vuosi 1988 - sillä se oli sen jälkeen kun mä aloin olemaan liian vanha olemaan Kaipolan Moniksella. ( Lisätieto )

Eli se sama rakennus Kaipolassa, jossa olin ollut ennen ala-astetta "leikkikoulussa" Eli kuten päiväkoti, mutta vanhemmille lapsille. Päivittäistä kerhotoimintaa siis. Eli vuonna 1988 samassa paikkaa siis aloitti joku ryhmä nuorille, jotka eivät muuten liikkuneet. Tai ei ollu kavereita tai jotain sellaista. Se osuu juuri siihen aikaan, kun se syvä masennus alkoi.

Se masennusaika ikävuosinani 10 - 17 tuhosi aika paljon muistoja tuolta ajalta. Niitä on vasta nyt alkanut pikkuhiljaa palautua. Mutta asiaan tämän pohjustuksen jälkeen.

Eli eilen näin sen nuoriso-ohjaajan kuolemasta tiedon siltä väestömuutospalstalta. Kyseinen nuoriso-ohjaaja tiesi mun masennuksesta. Auttoi rippileirillä ja se kun pidettiin Särkisaaren leirikeskuksessa - niin sieltä on näteimmät muistot hänestä. Hyviä muistoja.

Ja siellä Kaipolan "kirkon" mäellä muistan, kun pelattiin sählyä. Mut aika valittiin maalivahdiksi kun olin hyvä siinä. No sitten hänen lyömä lämäri meni vähän pitkäksi ja meinasi osua hänen oman autonsa tuulilasiin. Muistan vieläkin kun se pallo lensi kohden sitä ajoneuvoa ja hänen huutonsa "Eiii..!"

Olin siis hyvä maalivahti ja tuohon aikaan mulle teki hyvää tietää olevani jossain hyvä.

Sukunimi Hirn. Sillä paikalliset tunnistavat kenestä puhun. Tietenkin se säväyttää vähän, kun saa tietää ihmisen poismenosta, joka kerran auttoi.

Voisin kirjoittaa siis lisää myös lapsuudenmuistoja Kaipolan "kirkon" mäestä, Eli kappeli mäen päällä, jonne johtaa Kaipolan Kirkkotie. Näemmä ei ole mitään toimitaa nykyään siellä, ei näy google mapsissa. Street view auki. Eli se on kaksi kerroksinen ruskea rakennus, jonka seinässä on risti. Yläkerrassa on kirkkosali ja sen toimistot. Alakerrassa taas oli se leikkikoulu. Muistan, että monesti pyöräilin tuolle mäelle ja laskin pyörällä portaat alas. Ne kun olivat sellaiset leveät. Se oli kivaa, vaikka isä kyllä oli sanonut, ettei nii kannata tehdä. Renkaat voi mennä. Kuten joskus kävikin.

Siellä oli meillä leikkikoulun aikaan mäenlaskupaikkakin. Se rinne sillä mäellä, joka johti ojaan. Siinä näki tielle, mutta joku mennyt kasvattamaan metsän siihen rinteeseen viimeisten 44 vuoden aikana. Luonto valtaa alaa. Sen huomaa viime kesänä Kaipolasta otetuissa street view kuvissa. Pitää kyllä ensin kesänä viimeistään lähteä Kaipolaan ja ihan vain kävelemään.

Vaan noi uudet kuvat. Sen keltaisen talon piha on umpeen kasvanut ja kasvillisuuden keskellä näkyy myös autokin. Se talo oli koulumatkan varrella. Pelkäsin ohittaa sitä, koska siellä oli haukkuva koira, jolla oli kai pitkä hihna. Niin pitkä, että se otus pääsi ihan kadulle asti.

En muuten ole katsonut Kaipolaa aikoihin edes street view kuvina. Enemmän tosiaan sen keskustassa k-marketin läheisyydessä olen ollut. Lapsuudenkoti kun on siellä. VAAN.. Kaipolan (lähivuosina vai oliko se ihan tänä vuonna 26 lakkautettava) koulu näyttää aika alastomalta, kun sen edestä on kaadettu suuret kuuset.

Kaipolan koulutien mäki on näemmä nykyään kielletty moottoriajoneuvoilta, vain pihoihin ajo on sallittu. Vissiin Googlen kamera-auto on poikennut jonkun pihassa, kun se tie on kuvattu viime vuoden kesäkuussa.

Monta muistoa tuolta kadulta. Kun ala-asteella oli taksvärkkiä, niin mä sain tehtäväksi putsata roskista sen kadun toisen puolen ojat. Myös monesti testattiin polkupyörien jarruja siinä mäessä. Katu päättyy Olkkolantiehen. Tuohon aikaan siinä oli vilkasta rekka liikennettä tehtaan vuoksi. Viimeksi kävelin tuosta jotain 10 vuotta sitten. Metsä on kasvanut tuossa ajassa takasin. Tuolloin tuolla oli suuret hakkuut. Mutta näemmä Googlen kamera-auto on mennyt sen kadun läpi, jonka kummassakin päässä on moottoriajoneuvokielto.

Kuvat otettu kesä 2025. Löytyy näemmä syyskuussa 2025 otettuja street view kuvia Kaipolasta. Pitkäänvuoreen menevän tien nykykunto yllätti. Se on kuten mökkitienä. eli tien keskeltä alkaa puskea ruoho läpi. Vuonna 1998 monesti kävelin Pitkäänvuoreen maisemia katsomaan.

Jep. Oli kokemus mennä Kaipolan huudeille edes virtuaallisesti. Puita kasvanut moneen paikkaan ja tietynlainen surullisuus paistoi kuvistakin. Ne otettu tehtaan lakkautuksen jälkeen. Kaipolasta on iso osa poissa nykyään, vaikka tehdasalue kenties eheytyisikin työpaikoiksi. Niin se ei enää tule olemaan paperitehdas. Sen tuoksut eivät enää "haise"

Kaipola siis nykyisellään tekee mut surulliseksi, vaikka taajama kenties joskus taas nousee. Onhan se Päijänteen rannalla. Jämsä kuitenkin kehittyvä kaupunki Himoksen vuoksi.

Kaipola oli jännä paikka olla lapsi.