Lisää lapsuudenmuistoja Kaipolasta (monis)

 16.02.2025i
Taas nuoruudenmuistoa pukkaa

Säätietojen dokumentoinnin jälkeen..

Tämän vuorokauden tähän kylmin lämpötila on ollut -24.9c astetta pakkasta. Tuottamani suomi korjaantui aamukahvilla. Eli parempaa suomea tietenkin olisi: Tämän vuorokauden alin lämpötila on ollut -24.9c pakkasta.

..aloitan varsinaisen aiheen seuraavan kappaleen loputtua:

On puolipilvistä ja on mahdollista, että voi sataa lunta. Ensi viikolla ennusteen mukaan lounaistuuli vahvistuu ja tuo lämmintä ilmaa, jolloin katujen pinnat taas muuttuvat jäiseksi helvetiksi kävellä. Lämpötila nousee lähelle +5c astetta ja pysyyy nollassa myös öisin. Myös vesisateen mahdollisuus on suuri. Taivas pysyy pilvessä.

Oliko ennen kaikki paremmin? Näin kysyy Neljä ruusua - yhtye kappaleessa Valuva taivas.

Oliko siis kaikki paremmin vaikka aikana, kun melkein 40 vuotta sitten pingispalloja heiteltiin katonrajaan Kaipolassa vieläkin sijaitsevan rakennusken alakerrassa, saaden ne pomppimaan siellä. Paikka, josta kerran käyttäytymiseni takia lensin uloskin kerran.

Siellä oli pelejä, kaiketi joku verstaan tyyppinen ratkaisu, jolla meille lapsille annettiin puuhaa koulun jälkeen. Rakennus sijaitsee Kaipolan koulun naapurissa. Yläkerrassa oli aikoinaan terveysasema ja hammaslääkäripalveluita sai siellä. En tiedä nykytilannetta. Se on kaksikerroksinen tiilirakennus mäen kupeessa. Yläkerrassa on oma sisäänkäynti ja mäki sinne on jyrkkä. Koulusta sieltä käytiin kun saatiin se poliorokotus sokeripaloissa joskus 1980 luvun aikana. Alakerrasta pääsee yläkertaan portaikon kautta. Siellä oli yhdellä seinällä suuri peili ennen kun seinä teki sisäänkääntyneen kulman, joten siinä pystyi leikkimään peilauksilla. Katsoi viistoon peiliä ja joku näytti kättään tai käveli sen nurkan taakse.

Puhun tietenkin Kaipolan nuorten kerhotilasta nimeltä Monis.

Nykyään siellä on päiväkoti. Mutta siellä oli myös tila, jonka katossa oli suuri puinen ristikko roikkumassa katosta. Sen päälle siis oli kivaa heitellä pingispalloja ja kokeilla, että montako kertaa se pallo pomppii siinä ristikossa - ennen kuin tippuu alas.

Kerhotila oli avoinna koulun jälkeen. Kerran mä valehtelin englannin opettajalle, että meillä olisi ollut joku perhejuttu ja sen takia en voi jäädä jälki-istuntoon tekemättömän läksyn vuoksi. Tein sitten vain sen virheen, että kun lähdin sitten koulun jälkeen pyörällä sinne Monikselle, niin kadunkulmassa ohitin sen englanninopettajan, joka oli menossa vissiin bussipysäkille. Tais asua Jämsän keskussa.. Mutta jälki-istua tuli seuraavana päivänä.

Kahdesta syystä.

Ensin piti varmaan tehdä kotona läksyt, ennenkun pääsi lähtemään Monikselle. Näemmä se on ollut vielä olemassa kun netti on ollut yleistymässä.

Yelp palvelusta löytyy Monis. Ennen kun siitä tuli se päiväkoti.

Kyseinen verkkopalvelu on perustettu 2000 luvun alussa.

Maininnasta ei löydy päivämäärää, koska se on palveluun lisätty. Itsehän aloin poistumaan Kaipolasta tuolloin ensin opiskelujen takia ja niiden jälkeen muutin Jämsän keskustaajamaan. Niin mulla ei ole tietoa siitä, koska kyseinen päiväkoti perustettiin.

Oliko silloin kaikki paremmin? No ajasta on kyllä se lähse 40 vuotta - joten silloin oli nuorempi ja kaikki tekniset vimpaimet olivat vasta tulossa. Oli paljon uutta ja ihmeellistä ja se tapathui monta kertaa.

Nyt kaikki on kuten älypuhelin, jossa kaikki. Terveys oli tietenkin parempi, käsissä ei vielä ollut kulumia, ei ollut polvet kipeänä tai ne eivät naksuneet koko ajan kun liikkuu. Tuolloin ei ollut elämää niin paljon takana, ettei voinut olla mitä suuria katumuksen aiheita painamassa mieltä.

Joten kyllä. Silloin kaikki oli paremmin, vaikka heikommat ajat olivat vasta tulossa. Kun mä alan nyt muistamaan näitä vanhoja asioita, niin se tarkoittaa että muistot ovat alkaneet palautua.

Syvä masennus 13 - 18 vuoden iässä lukitsi ne jotenkin vaan pois. Aivot olivat tuolloin vasta kehittymässä ja aikuistuminen pelotti.

Nyt olen sitten aikuinen ja vanhuus pelottaa.

Joten suhteessa sama asia.

Tosin monesta asiasta olen selvinnyt ja paljon koettu.

Ja vielä kuuluu sukupolveen, jonka elämän aikana maailma on muuttunut täydellisesti. Niin teknisesti kuin muuten.

Tulevat sukupolvet eivät pääse kokemaan sitä, miltä tuntui saada omaan huoneeseen oma telkka tai radio. Että maailmankuva alkoi avautumaan.

Miltä se tuntui löytää radiosta muut aaltoalueet ja kuunnella ulkomailla soitettavaa musiikkia - jota ei suomen silloiset radiokanavat Yleinen ja Rinnakkainen soittaneet?. Tai miltä tuntui mennä ulkona ilman puhelinta?

Vastaus: hyvältä.

Sen kaiken itse koin. Hyviä muistoja. Alan siis olemaan elämässäni siinä kohdassa, jossa ihminen alkaa katsomaan mennyttä ja muistelemaan sitä. kuten joku ihmeen vanhus.

kele..