Jälleen.. Toukokuu

 

03.05.2007
Jälleen.. toukokuu

Sitä on taas toukokuu. Toukokuut ovat aina tarkoittaneet sitä, että kesä alkaa ja koulut päättyvät yhdeltä vuodelta. Tällä hetkellä taivas on kirkkaana, mutta näyttää se pilvi-alue valtaavan alaa. Tänä yönä oli pakkasta, ensi yönä ehkä ei. Tulevaisuudessa tätä kaupunkia halkaisevan joen rannassa kasvaa kookospalmuja. Kas se ilmastonmuutos.

Tähän asti olen viettänyt rauhallista elämää. Siis mä en ole katsonut uutisia netistä.

Naapurimaamme eivät pidä toisistaan. Tukholmassa on kivitetty Venäjän suurlähetystöä, Moskovassa Viron suurlähetystöä on piiritetty, Tallinnassa on ollut mellakoita. Myös Tanskassa on jotain tapahtunut.

Satoja hylkeitä kuollut Kaspianmerellä. Tuuli on kaatanut rekan Kannonkoskella, Jyväskylässä Sokoksen laajennus alkaa, ihmisiä on kuollut pommi-iskuissa lähi-idässä mutta Suomessa säät lämpiävät. ensi viikolla taas yli +10 asteen lämpöä.

Eilen.. Mä tein eilen jotain, mitä en ole tehnyt aikoihin. Mä lähdin ulos - kävelin ja ajattelin samoin kuin mitä näytetään esim. Irtiottoja-sarjan alussa - jossa näytetään sitä henkilöhahmoa, josta ky. osa sarjaa kertoo. Hän puhuu asioista siten, että kaikki tulee tyhjäksi. Että mitä hänellä on, mitä hän odottaa ja mitä katuu.

Mä tein eilen samoin. Lähdin taivaltamaan noita kaupungin katuja päämäärättä. Oli vain minä ja ajatus joka muuttui koko ajan. Jotenkin mä sain itseni siihen tilaan, jossa en olisi tahtonut ottaa mitään ihmiskontaktia. Ok.. tiedän, mun naama saattaa olla jo tuttu tässä kaupungissa töiden vuoksi.

Mutta se reissu teki terää. En välittänyt siitä vesisateesta, jotenkin alkoi tuntumaan miellyttävältä se aate - joka on totta kohdallani "mua ei kukaan kaipaa, ennen huomista aamuseitsemää"

Mä olen vapaa tekemään mitä tahdon, ettei ole mitään pakkoa kertoa kenellekään siitä - mitä on suunnitellut tehdä viiden minuutin kuluttua. Ei ole mitään sellaista dialogin tarvetta, kuten

"mä taidan lähteä kävelemään"

"hei, mä tuun mukaan. Me voitais mennä vaikka..."

"sori, mut mä ajattelin mennä yksin sinne"

"Ai, seura ei kelpaa? Onko sulla joku toinen?"

"No, ei ole - mä vaan tahdon mennä yksin"

Ja siitä seuraisi riita. Miksei naiset voi ymmärtää sitä, että joskus mies tahtoo olla yksin - lähteä yksinään ulos. Nautin siitä vapaudesta.

Ja tässä kun siitä kirjoitan, niin mä aloin tahtomaan sitä taas. Mulla on tässä kyllä aikaa ennen töitä niinkuin lähteä kävelemään. Aurinko on jo noussut.

Mua närästi tossa aamummalla. Samarin auttoi.